Minulla on tästä arvaus, jota olen toistanut jo hetken: lännen luottamus Ukrainaan. Jos ihan totta puhutaan, niin ei kollektiivisella lännellä ole mitään intressejä dumpata kallista kalustoa ukrainalaisille "jälleenmyytäväksi" (vrt. korruptio), sotasaaliiksi tai järjettömillä operaatioilla tuhottavaksi. Eikä käsittääkseni vieläkään lännellä ole täyttä luottamusta siihen, että Ukrainan armeija pystyy toteuttamaan esimerkiksi isoja monen aselajin yhteistoimintaa tarvitsevia hyökkäyksiä.
Ymmärrän erittäin hyvin turhautuneisuuden ja olen itse hyvinkin usein turhautunut siitä hitaudesta, joilla länsimaat toimivat. Aika usein mielessä on kaikenlaisia kirosanoja ja epäilyksiä siitä, että haluaako länsi oikeasti Ukrainan voittavan, vai onko taustalla joku isompi kuvio, jossa koetetaan antaa Venäjälle mahdollisuus. Mielestäni silti yksinkertaisin selitys on se, että yksinkertaisesti Ukrainan armeija ei ole länsiarmeija, ja sen vääntäminen sellaiseksi ex tempore ottaa oman aikansa. Luottamusta tarvitaan puolin ja toisin, ja varsin paljon sitä tarvitaan Ukrainan suunnasta, niin, että homma toimii niin kuin sen sanotaan toimivan.
Oma oloni on länsimaiden osalta suht huoleton, ainakin tällä hetkellä. Se miten asian näen on se, että siinä vaiheessa kun EU asetti ensimmäiset sanktionsa pari päivää hyökkäyksen jälkeen, alkoi toimittaa Ukrainaan aseita ja otti rauhanrahaston käyttöön saadakseen niitä, niin siitä päivästä lähtien ei ole ollut epäselvyyttä siitä, millä puolella Länsi-Eurooppa tässä sodassa on. Joskus se näyttää turhauttavan byrokraattiselta, mutta silti ihan suoraa aseapuakin on virranut Ukrainaan jo miljardien edestä eikä se virta näytä pysähtymisen merkkejä.
