Jos vihervasemmisto jatkaa hallitusvastuussa niin seuraavan hallituskauden jälkeen Suomen valtion velka on kasvanut nykyisestä noin 50 miljardia euroa.
Suomi joutuu - riippumatta siitä mitkä puolueet muodostavat hallituksen - ottamaan seuraavalla hallituskaudella lisää velkaa n. 40 miljardia euroa. Se miten ja mihin tuota velkarahaa kohdistetaan on tärkeää. Itseäni kyllä kylmää ajatus, että Mäkysen ja Marinin johdolla velkarahan vaikutus olisi pelkästään valtion kasvavat korkomenot.
Suomen suurin haaste lähitulevaisuudessa on talous. Kuinka saada kotimarkkinat kasvamaan, kuinka saada lisää ihmisiä ansioverotuksen piiriin, kuinka saada parannettua Suomen kilpailukykyä, kuinka saada nostettua ihmisten ostovoimaa kaikissa tuloluokissa, kuinka saada lisää vientituloja, kuinka houkutella ja saada lisää investointeja Suomeen ja kuinka hillitä inflaatioita. Haasteita siis riittää ja siksi kaikenlainen populismi näiden haasteiden keskellä on sekä vastenmielistä että vastuutonta. Demareiden talousohjelma on näitä molempia.
Vastuuttomaksi sen tekee se, että demarit eivät ole valmiita sopeuttamaan mm. oman politiikan seurauksena paisuneita julkisen talouden menoja vaan ovat valmiita työntämään Suomen talouden tuuliajolle haluttomuudellaan tehdä soputustoimia, lisäämällä valtion sääntelyä ja ottamalla lisää velkaa, joka johtaa yhä syvenevään velkatalouteen ja kasvaviin korkomenoihin.
Vastenmieliseksi sen tekee se, että demarit täysin häikäilemättömästi maalailevat uhkakuvia "sinimusta"- hallituksesta, jolla on Suomen historiaa peilaten varsin fasistinen sävy. Tämä "fasisistinen" hallitus sitten kurjistaisi kaikkein heikommassa asemassa olevien ihmisten asemaa leikkaamalla mm. sote-palveluista ja tekemällä tulonsiirtoja köyhiltä rikkaille. Nämä fasismi väitteet ovat kyllä varsin erikoisia siinä kontekstissa, miten nykyinen pm on venyttänyt omia valtaoikeuksiaan mm. presidentin, puolustusvoimien, puolustusministeriön ja ulkoministeriön alueille.
Mitä tulee vihervasemmiston jatkokauteen niin siihen mahdollisuudet ovat aikalailla marginaaliset. Demareiden tulisi ensinnäkin voittaa vaalit ja aloittaa hallitustunnustelut. Saadakseen enemmistön - nykyisen hallituspohjan puolueiden galluplukemilla - sen tulisi kyetä saamaan Keskusta mukaan. Keskusta on jo julkisesti Annika Saarikon kautta todennut ettei se lähde mukaan vasemmistohallitukseen. Toki Kepu voi pettää taas, mutta ymmärtävät itsekin sen olevan puolueelle kuolinisku, sillä Keskustan kenttä on kipuillut koko hallituskauden ja puolueen sisäinen vastustus vihervasemmiston kumileimaisimena vain hajaannuttaisi puoluetta entisestään.
Persut eivät mahdu demareiden vetämään hallitukseen, joten se kortti on jo käännetty. Jäljelle jäisi vain Kokoomus, jolla tässä tilanteessa olisi värisuora käsissään. Demareiden tulisi tulla niin paljon vastaan vaalilupauksistaan, että se joutuisi a) pettämään äänestäjänsä, b) toteamaan ettei se pysty muodostamaan hallitusta tai c) rakentaa ympärilleen vähemmistöhallituksen joka tultaisiin erottamaan ensimmäisessä luottamusäänestyksessä.
Demareissa toki kaikki tämä tiedetään ja kenties siksi heidän vaaliohjelmansa ja esiintymiset vaalitenteissä ovat tarkoituksellisesti olleet varsin polarisoivia, syytteleviä ja uhkakuvilla maalailua.