Minusta sinipuna on selvästi todennäköisin. En usko, että Orpo lähtee kokeilemaan persujen kanssa niukasti yli 100:n edustajan oikeistohallitusta. Sipilän hallituksen aikana nähtiin, miten tiukille äänestykset menivät, vaikka lähtötilanteessa hallitus koostui kolmesta suuresta puolueesta.Älyttömiä kompromisseja taitaa olla luvassa, oli hallituspohja sitten mikä tahansa. Tällä hetkellä tilanne näyttää mielestäni siltä, että kokoomuksen pitää päättää, haluavatko tehdä kompromissejä yhden puolueen (SDP) tai kahden puolueen (PS ja keskusta) kanssa. PS kun tuskin toista kertaa alistuu kumileimasinpuolueeksi, ja keskusta tarvitsee ylimääräistä houkuttela lähteäkseen taas hallitusvastuuseen. Vaikeita neuvotteluja on siis luvassa, ja erittäin vaikeaa vielä tässä kohtaa sanoa, mihin suuntaan tuo lähtee kääntymään.
Näen Orpon ja Marinin molemmat reaalipoliitikkoina, jotka tarvittaessa muuttavan linjaansa, jotta asiat saadaan vietyä läpi. Marinilla tästä on kokemusta Tampereen valtuustosta ja nykyisestä hallituksesta, Orpolla puolestaan hajaantuneen puolueen koossa pitämisestä.
Minustä nämä ovat ihan puhdasta vaalijargonia ja jopa tyhjänpäiväistä länkytystä. Aivan kuten Marinin vaatimukset "suoraselkäisyydestä" Orpolle tai vastaavasti Orpon puheet, joiden mukaan on väärin ilmoittaa ennen vaaleja omat kriteerit hallitusyhteistyölle.Tämä on hyvä avaus, mutta jotenkin mielenkiintoista, että se tulee puolueelta, joka koki viime vaaleissa historiallisen suuren romahduksen, mutta silti lähti hallitukseen kampittaakseen vaaleissa sijoille 2. ja 3. sijoittuneet puolueet, joista molemmat olivat jopa hyvin lähellä koko vaalien voittoa. Eikös tuo keskustan toiminta 2019 ollut nimenomaan ääriesimerkki tällaisesta Lintilän mainitsemasta epädemokraattisesta blokkaamisesta...?
Totta kai äänestystulos vaikuttaa asetelmiin, mutta ei mikään kakkossija takaa hallituspaikkaa tai tiettyä ministerimäärää. Pitää myös pystyä rakentamaan sellainen ohjelma, että se on yhteensovitettavissa enemmistöhallituksen linjaan.