Myönnän, että on hiukan pänninyt nämä kuluneet 4 vuotta, kun liki kaikki poliittinen keskustelu on pyörinyt sen ympärillä, miten tyhmä, kokkelipäinen, pinnallinen, narsistinen, lapsellinen, idioottimainen, vallanhimoinen, epävakaa, epäluotettava, osaamaton, opportunistinen ja huonokäytöksinen Marin väitetysti on.
Ylipäänsä on vähän siinä ja siinä, kannattaako poliitikoiden taitoa arvioida kovin tarkalla asteikolla. Hyvyys kun riippuu (some-keskuteluiden perusteella) lähes 100-prosenttisesti siitä, onko poliitikko samaa mieltä kuin kommentoija.
Tosiasiassa taitava poliitikko voi ajaa melkein mitä tahansa linjaa - suututtaen samalla vastapuolen, jonka ensireaktio on arvioida poliitikon henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Entä jos olisi niin, että poliitikot tekevät sellaista politiikkaa kuin kansa keskimäärin toivoo? Tämähän on edustuksellisen demokratian periaate.
Demareiden kannatus on tällä hetkellä korkeammalla kuin vuonna 2019. Tiedän, että osa kirjoittajista perustelee tämän sillä, että hauta-arkusta koputtelevat eläkeläiset äänestävät/vastaavat pelkkää omaa etua silmällä pitäen. Jos oletamme, että näin on, ja että demareita äänestävät lähes yksinomaan omaneduntavoittelijat, mikä selittää Juha Sipilän hallituksen kannatusromahduksen? Olivatko nämä eläkepommit aiemmin kepun äänestäjiä, mutta hyppäsivät lennosta Rinteen bussin kuluneille nahkapenkeille?
Pidän todennäköisempänä, että Suomen kansa vain sattuu olemaan hyvin sosiaalidemokraattista, jolloin yli puoluerajojen keskimääräinen ihminen kannattaa ennemmin "rötösherroilta leikkaamista" kuin duunarin etuuksien kaventamista. Tämä näkyy vaalikeskusteluissa, joissa kaikki puolueet kokoomuksesta vasemmistoliittoon ovat kilvan silittelemässä pienen ihmisen tukkaa.
Hallitus on ollut uudistusten ja talouspolitiikan suhteen erittäin heikko, mutta se ei johdu Marinin persoonasta, vaan siitä, että uudistuspolitiikalla hävitään vaalit lähes satavarmasti. Ihmiset eivät halua, että heiltä viedään pois saavutettuja etuja.
Eikä sen puoleen, että valtaosalla parlamentaarisen järjestelmämme ydinpuolueista (etupäässä demarit ja keskusta) on DNA:ssa asioiden jarruttaminen, ei kehittäminen. Tämän suhteen persut ei ole sen parempi muutosvoima, vaan he ovat lähinnä Tokmanni-versio demareista.
En ole aiemmin (ainakaan tietääkseni) liputtanut vähemmistöhallitusten puolesta, mutta nyt olisi mielestäni sellaisen paikka. Realisti minussa kuitenkin sanoo, että tulossa on sinipunahallitus älyttömillä kompromisseilla höystettynä. Isot palikat eivät liiku mihinkään suuntaan, mutta kaikille luvataan tarpeeksi jotain, että elämää voidaan jatkaa.