Mulla oli harjoitteluaikanani yks työnjohtaja, joka vaihtoi vähän ennen kesälomaansa Mossensa uuteen, vakaumuksen miehiä kun oli. Noh, lomat loppuivat itse kultakin ja taas olivat autot parkissa työmaatukikohdan pihalla. Istuin aina kahvilla ikkunan vieressä, josta oli näkymä parkkipaikalle ja eräänä päivänä lomani jälkeen huomasin, että tuo työnjohtaja oli vaihtanut autoa uuteen samanväriseen Mosseen kuin ennen lomaakin, vain rekisterilappu oli tietysti eri. Sanoin asiasta ja kaveri kielsi ehdottomasti asian, mutta kun joku toinenkin totesi asian, joutui hän myöntämään, että edellinen kärry hajosi kesälömareissulla heti Oulusta Kuopioon mennessä vajaat kaksituhatta kilsaa mittarissa - sai toki uuden ja ehdottomasti samanvärisen Kuopiossa tilalle. Oli kova paikka myöntää, ettei neuvostovalmiste kestänytkään...
Isälläni oli joskus Mosse ennen syntymääni. Hän jätti kuulemma aina kaupungille pysäköidessään avaimet virtalukkoon toivoen että joku sen pöllisi. Ei kelvannut kenellekään.
Tuli mieleen silloin jo entinen avovaimo, kun väen vängällä halusi ostaa suht uuden Alfa Romeon. Meinasin, että älä nyt viitsi, että kyllä kai löytyy vähän varmempiakin autoja, vaikka kuin oli vähän ajettu. Muutama kuukausi sen jälkeen hän kertoi, että Alfasta oli kone lauennut, kun oli ollut menossa lentokentälle ja myöhästyi koneesta.
No meidän naapureilla oli Wartburg farmari sinapinkeltaisena. Ja olen ollut kerran sen kyydissä kun taksimme ei tullut kevätjuhlapäivänä (ala-asteella). Silloin naapurin pojat sanoi että isä voi heittää meidät koululle. Ja niin mentiin Wartburgilla koululle ja kerättiin matkaan muita joille ei taksia tullut.
www.carthrottle.com
Meillä oli vuoteen 1988 asti Lada. Sitten muutettiin Skotlantiin ja hankittiin verovapaa mersu. Sekin oli minusta aika junttia kyllä isältäni. Olisi voinut jonkun ihan järkiautonkin hankkia, mutta piti saada pihaan mersu (joka sitten vanhempieni avioeron myötä ensimmäisenä myytiin).
Mun faija totesi tyttäreni nimijuhlassa, että ”oho, onpa ruskettunut tyttö”, kun yksi kummitädeistä tuli paikalle. Kyllä, kyseinen ihastuttava naishenkilö on tummaihoinen. Faijani on kuitenkin asunut Helsingissä elämänsä ensimmäiset 51 vuotta. Viimeisimmät 16 sitten Pohjois-Pohjanmaalla. Se varmaan selittää. Mutta joo, vaikka sanoi sen hyvin hiljaa ja vain minulle, niin myötähäpeän määrä oli massiivinen. Tai ehkä hän vain halusi sanoittaa näkemäänsä, vähän kuin ”oho, onpa vihreä sinivuokon lehti”. Juntti mikä juntti.
I'm in!
Tyhjensit sitten pajatson. Eli kaikki ovat juntteja!
Reilut 10 vuotta siihen meni, mutta nyt pelasin Jatkoajan keskustelupalstan läpi.
Mites toi jalkapallo verrattuna jääkendoon?
Korkeakulttuuria, etenkin brittifanien keskuudessa.