Tavallaan voisi nähdä, että Japani on jatkuvasti niin tehnytkin. Maan talous on suuri, että pieni BKT-prosentti takaa jo maailman TOP-10 puolustusbudjetin samoissa lukemissa kun esimerkiksi Ranskalla, Saksalla ja Iso-Britannialla. Ja jos käy "itsepuolustusvoimien" kalustogalleriaa vilkaisemassa, niin varsin käyttökelpoista rautaa löytyy varastosta.Tätä kehitystä edesauttaa se, että alueella on muita suht militaristisia valtioita. Jossain vaiheessa japanilaiset varmaan alkavat itsekin osallistua kilpavarusteluun, vaikka ovatkin yksi alueen länsimaistuneimmista valtioista.
After the Russo-Japanese War of 1904–1905, all 79,367 Russian prisoners held were released and were paid for labour performed, in accordance with the Hague Convention.[36] Similarly the behaviour of the Japanese military in World War I was at least as humane as that of other militaries in the war,[citation needed] with some German prisoners of the Japanese finding life in Japan so agreeable that they stayed and settled in Japan after the war.
Sinänsä hyvä pointti, mutta pitää silti ottaa huomioon se, että kun Japani lähti sotaan länsivaltoja vastaan vuonna 1941, oli armeijan selkäranka pitkään jatkuneen Kiinan-Japanin -sodan raaistama ja turruttama. Kiinalaisen ihmisarvo on kuitenkin ollut japanilaiselle täysin yhdentekevä, oli kyseessä mikä konflikti tahansa.Huom! en ole tarkistanut lähteitä, ja yhdestä väitteestä tällainen puuttuukin, mutta kuten sanottua, olen tähän törmännyt muuallakin. Toisin sanoen Japanin tapa käydä sotaa ei ollut mikään ikiaikainen perinne, kuten se usein kuvataan, vaan itse asiassa verrattain tuore toisessa maailmansodassa. Siis varmasti vedottiin perinteisiin, mutta niinhän fasistit aina tekevät.
En vetänytkään.Nähdäkseni on virhe vetää yhtäläisyysmerkit Dresdenin pommitusten ja naisten raiskausten välille. Kaikesta huolimatta Dresden oli legitiimi sotilaallinen kohde. Kaupungissa oli merkittävää teollisuutta, ja se oli rautateiden solmukohta. Tällaisten tuhoaminen on täysin oikeutettua. Mitään vastaavaa oikeutusta ei naisten raiskaamiselle ole, pelkkä "sota on aina julmaa" ei sellainen ole.
En vetänytkään.
Oletko siis sitä mieltä, että Mariupolin täydellinen tuhoaminen on täysin oikeutettua? Jos et, miksi et?
En, enkä sitä mieltä ollut Dresdeninkään kohdalla.
Mutta kun kirjoitit tarkalleen noin.Kaikesta huolimatta Dresden oli legitiimi sotilaallinen kohde. Kaupungissa oli merkittävää teollisuutta, ja se oli rautateiden solmukohta. Tällaisten tuhoaminen on täysin oikeutettua.
Pommien ampuminen kaupunkialueelle ei tosiaan ole sotarikos. Kenenkään mielestä esimerkiksi Belgorodin polttoainevarastojen isku ei varmasti ole sotarikos.Kaupungin pommittaminen sinänsä ei ole millään lailla sotarikos, vaikka toki pommituksesta voi tulla rikos, jos se tehdään siviileistä piittaamatta tai heihin kohdistaen.
En tarkoittanut kyllä tuota. Kaikki sotarikokset eivät ole yhtäläisiä; että on vaan sotarikoksia ja kaikki samalla viivalla. Naisten raiskaaminen on sotarikos, niin on kaupungin tuhkaksi muuttaminenkin. Toinen ei ole suurempi, toinen pienempi, toinen pahempi, toinen vähemmän paha.
Omasta mielestäni mittarointikaan ei kovin järkevää ole, mutta jos joku mittari mahdollista olisi, omasta mielestäni sellainen voisi olla esim. "inhimillisen kärsimyksen määrä". Ja 25 000 kuoliaaksi palanutta siviiliä ja kokonaisen suurkaupungin aivan totaalinen tuho on aika mittava määrä kärsimystä.
Mutta kun kirjoitit tarkalleen noin.
sana 'tällaisten' viittaa teollisuuteen ja rautateiden solmukohtaan. Mutta on totta, että se ei ehkä ollut ihan selkein mahdollinen ilmaisu.Kaikesta huolimatta Dresden oli legitiimi sotilaallinen kohde. Kaupungissa oli merkittävää teollisuutta, ja se oli rautateiden solmukohta. Tällaisten tuhoaminen on täysin oikeutettua.
Tai sitten tässä on eriävä näkemys siitä mitä Dresdenissä pommitettiin. Mutta se on historiallisesti aika tarkkaan dokumentoitu.
Tässä meillä on vahva näkemysero.Siksi silmästä silmään suoritettu raiskaus on minun kirjoissani pahempi rikos kuin kaupunkiin pudotettu pommi, vaikka jälkimmäisellä ehkä aiheutetaan jollain mittarilla arvioituna enemmän kärsimystä. Siksi myös Berliinin joukkoraiskaukset ovat minulle yksiselitteisesti pahempi rikos kuin Dresdenin pommittaminen. Samoin Mariupolin pommittaminen on pienempi rikos kuin mariupolilaisten murhaaminen kasvotusten, ainakin siltä osin kun asiaa katsotaan yksittäisen sotilaan (ts. tykkimiehen tai jalkaväen sotilaan) osalta. Sodanjohtoa voidaan arvioida eri tavalla, sikäli siis kun he ovat antaneet käskyn kumpaankin.
Mariupolin teatteriin hautautui kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä. En näe tuota pahuus-janaa näiden tekojen kohdalla, mutta teon vaikutus oli paljon suurempi kuin kaduille murhattujen kohdalla. Ja siihenkin tekoon osallistui suuri määrä Venäjän sotilaita, tavalla tai toisella. Näiden kohdalla tietysti on paljon vaikeampi tietää kuka asiasta on vastuussa vs. yksittäisen sotilaan yksittäinen teko.
Tuo Dresdenin keskusta on on todellakin iso esimerkki sotarikoksista. Dresdenin katedraalin seutu paloi sen verran pitkään, että siellä näkyy vieläkin pommitusten aiheuttamien tulipalojen jäljet kaikille.Suosittelen myös kuuntelemaan BBC History Extran jakson Dresdenin pommituksia koskien:
The Bombing Of Dresden | HistoryExtra Podcast | HistoryExtra
On the 75th anniversary of the Dresden raid, Sinclair McKay explores one of the most controversial Allied actions of the Second World Warwww.historyextra.com
Luulen että yksittäisten tekojen helpompi tuomittavuus ja suurempi tunnereaktio johtuu ihan siitä, että niiden tekijän täytyy pystyä suorittamaan hirviömäisiä tekojaan kanssaihmiselle, vaikka näkee että uhri on tosiaan ihminen. Nappia painamalla saa toki enemmän kärsimystä aikaan ja uhrille sillä ei sinänsä ole merkitystä mikä on syynä kuolemaan (joskin todennäköisemmin ne henkilötason raakuudet aiheuttavat pitkitettyä kärsimystä kun sellaista voidaan tietoisesti hakea), mutta se nappi ja ne uhrit jossain horisontin tuolla puolen ovat valmiiksi dehumanisoitu siinä missä se käden ulottuvilla oleva uhri on pystyttävä aktiivisesti dehumanisoimaan tekijän toimesta (koska tuskin venäläisissäkään on mitenkään erityisen paljon psykopaatteja keiltä puuttuu normaali tunneskaala ja empatiakyky).@Flonaldo ja @KwutsNI debatti on aika mielenkiintoinen. Tuossahan on vähän sellainen Stalinin käyttämä analogia, jossa yhden kuolema on tragedia, mutta miljoonien tappaminen on vain statistiikkaa.
Loppujen lopuksi yksilölle yksilön tekemä väkivalta voi olla ihan samalla tavalla kärsimystä aiheuttavaa, kuin mattopommitukset kaupunkeihin.
Meissä ihmisissä herättää luonnollisesti suurta raivoa, kun paha personoituu yksilön oman käden kautta hyvin konkreettisesti toiseen elävään. Se ylittää tietyllä tavalla meidän kyvyn käsitellä asiaa mitenkään rationaalisesti.
On henkisesti ulkopuolelta helpompi nähdä pommitukset muutaman piirun ymmärrettävämpänä, kuin yksittäiset teot. Uskon kuitenkin, että kohteen kannalta molemmat voivat olla yhtä tuhoavia henkisesti kuin fyysisesti. Jos itse pitäisi valita, että kuoleeko kurkun auki viiltämiseen vai kituuko sortuneen rakennuksen uumenissa tunteja tai päiviä, niin en halua valita kumpaakaan.
Ihmisten geenit eroaa toisistaan varsin vähän. Sen sijaan kulttuurit eroavat. Jos katsotaan miten Venäjä ja venäläiset on sotineet sähkön keksimisen jälkeen, niin voi sanoa vahvalla rintaäänellä, että käsittämättömän raaka sotiminen on venäläiseen kulttuuriin kuuluva vahva piirre. Putinin ajasta voidaan sanoa, että mikään ei ole muuttunut. Tiedonvälitys on kyllä muuttunut ja sotarikokset paljastuvat nopeasti.Toinen merkittävä pointti taisi olla se, että venäläisyys ei tee automaattisesti kenestäkään sotarikollista tai ryöstäjää. Mutta samalla tiedostettiin se, että Venäjällä syntyminen ja siellä varttuminen kasaa matkan varrella yksilön harteille useita kyseisen toiminnan pienemmällä kynnyksellä mahdollistavia tekijöitä. Aina elintasosta, koulutuksesta ja propagandasta lähtien. Mutta geneettisestä erityispiirteestä ei ole kyse.
Nämä paskamaat vaativat toimiakseen ehdotonta kuuliaisuutta mikä saavutetaan omaa kansaa lahjomalla (vähemmän) ja kurittamalla (enemmän), mutta myös valheellisella ylemmyydentunnolla ja pelonlietsonnalla jotta alamaisilla olisi "ulkomaan agentteja" kohtaan sekä järkyttävä alemmuuskompleksi, että fobiat. Tuota pohjaa vasten helppo sitten myydä alamaisille/orjille (riippuen siitä miten syvässä kyykyssä alue on, P-Koreassa alamaiset noita jälkimmäisiä ja jämäneukkula nykyisellään matkalla samaan suuntaan) ajatus että kaikki vihaa meitä, me ollaan kuitenkin herrarotua ja kaikki mikä on elämässä pielessä, johtuu niistä ulkomaan vihamielisistä agenteista. Siellä voi olla suurimpana saatanana sitten imperialistit (kuten p-korealaisilla) tai natsit (kuten neukuilla) tai juutalaiset (kuten natsi-Saksassa), sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä ja viholliseksi voitaisiin ihan yhtä hyvillä perusteilla ja todennäköisesti yhtä hyvällä menestykselläkin ilmoittaa vaikka avaruusoliot yhdessä maan alaisen liskoväen kanssa. Muistetaan että noissa järjestelmissä alamaisten psyyke on tietoisella toiminnalla tuhottu ja pyrkimys on ollut siihen että koko kansa indoktrinoidaan aivottomiksi roboteiksi/orjiksi hallintoeliitille.Ihmisten geenit eroaa toisistaan varsin vähän. Sen sijaan kulttuurit eroavat. Jos katsotaan miten Venäjä ja venäläiset on sotineet sähkön keksimisen jälkeen, niin voi sanoa vahvalla rintaäänellä, että käsittämättömän raaka sotiminen on venäläiseen kulttuuriin kuuluva vahva piirre. Putinin ajasta voidaan sanoa, että mikään ei ole muuttunut. Tiedonvälitys on kyllä muuttunut ja sotarikokset paljastuvat nopeasti.
Sotarikokset on venäläiseen kulttuuriin kuuluva ominaispiirre.
Tämä on varsin hyvä pointti ja kuvaa mielestäni tilanteen monimutkaisuutta. Kulttuuri vaikuttaa yksilön tekemiseen enemmän kuin yksilöllä on todellista vaikutusvaltaa omiin valintoihinsa. Muistan hyvin yliopiston terveyden edistämisen luennolta tutkimukset, jossa esim. väestön sosioekonominen asema on pitkälti sidoksissa kortteihin, jotka saadaan perheen, asuinympäristön ja ympäröivän kulttuurin kautta. Saadusta asemasta ulos pääsy, suuntaan tai toiseen, on monesti todella vaikeaa ja hidasta.Sotarikokset on venäläiseen kulttuuriin kuuluva ominaispiirre.
Tästä(kin) saamme kiittää mongoleja, joiden kulttuurinen jäänne nyky-Venäjä käytännössä on. Mongolien historian ja kulttuurin ymmärtäminen ja tunteminen helpottaa kummasti Venäjän tekemisten ymmärrystä viimeisen 700 vuoden ajalta.Sotarikokset on venäläiseen kulttuuriin kuuluva ominaispiirre.
Kulttuuritkin tuppaavat muuttumaan aikojen saatossa, joskus hitaammin ja joskus nopeammin. Venäjällä toki on julmuuksista vuosisatainen perinne, joka tuntuu jatkuvan katkeamatta vaikka ideologiat on muuttunut moneen kertaan. Välttämättä sekään ei ikuinen ole, vaan voi jo 2300-luvulla olla muisto vain.Ihmisten geenit eroaa toisistaan varsin vähän. Sen sijaan kulttuurit eroavat. Jos katsotaan miten Venäjä ja venäläiset on sotineet sähkön keksimisen jälkeen, niin voi sanoa vahvalla rintaäänellä, että käsittämättömän raaka sotiminen on venäläiseen kulttuuriin kuuluva vahva piirre. Putinin ajasta voidaan sanoa, että mikään ei ole muuttunut. Tiedonvälitys on kyllä muuttunut ja sotarikokset paljastuvat nopeasti.
Sotarikokset on venäläiseen kulttuuriin kuuluva ominaispiirre.
Tässä ja monissa muissa esimerkeissä tulee hyvin ilmi se, että Venäjän ainoa ongelma ei ole mongolivallan aikainen kristityn hömppämoraalin unohtaminen (anna anteeksi samanuskoiselle vihollisellesi tai älä ainakaan suoraan leikkaa munia irti), vaan ehkä jopa suurempi vaikutus oli valistusajan uuden moraalikäsityksen ulkopuolelle jääminen 1700-luvulla. Tuosta nimittäin kumpusi varsin suoraan alkeisopetuksen laajentuminen alempiin kansanluokkiin, joka muodostui trendiksi usemmissa Länsi-Euroopan maissa jossakin vaiheessa 1800-lukua, johtaen lopulta yleiseen oppivelvollisuuteen seuraavalla vuosisadalla. Mutta ei Venäjällä. Eli juurisyynä säilyvät Subutain ja Batun perintö, mutta ne tekivät varsinaisen tuhonsa vasta noin 200 vuotta sen jälkeen, kun Moskovan suuriruhtinas oli pistänyt mongoleille nekkuun ja yhdistänyt suunnilleen koko ydin-Venäjän saman hallitsijan alle.Kulttuuritkin tuppaavat muuttumaan aikojen saatossa, joskus hitaammin ja joskus nopeammin. Venäjällä toki on julmuuksista vuosisatainen perinne, joka tuntuu jatkuvan katkeamatta vaikka ideologiat on muuttunut moneen kertaan. Välttämättä sekään ei ikuinen ole, vaan voi jo 2300-luvulla olla muisto vain.
Niin kuin jonkun Ruotsin suurvaltakauden sotimistavat 1600-1700 -luvuilla, jotka ei likaisuudessaan juuri silloisesta (tai nykyisestä) Venäjästä poikennut. Eihän siitä ole mitään muistoa jäljellä nykypäivänä ruotsalaisessa tai suomalaisessa kulttuurissa.
Sotiminen nähtiin kunniakkaana tehtävänä jalosukuiselle miehelle, ja Jumala oli tarkoittanut Ruotsin suuruuteen. Sotaretket kestivät pitkään, joten sotajoukko kulutti heinäsirkkaparven lailla maita, joiden läpi kulkivat. Ryöstely ja siviilien murhat nähtiin kuitenkin asiaankuuluvina, kristityn ritarin kunnialle sopivina aktiviteetteina.
Masuriassa Puolan maaseudulla talonpojat nousivat vastustamaan vierasta ryöstelevää armeijaa vuonna 1707, ruotsalaiset kostivat sen julmasti. Käskynä oli polttaa kylät, tappaa kaikki yli 15-vuotiaat miehet ja teurastaa karja jos sitä ei voitu ottaa mukaan. Talonpoikia kidutettiin, jotta nämä olisivat paljastaneet ruokakätkönsä. Uhrin pään ympäri laitettiin silmukka jota kiristettiin kepillä vääntämällä kunnes silmät pullistuivat ulos kuopistaan. Myös pieniä lapsia ruoskittiin ja joissain tapauksissa tapettiin vanhempiensa edessä.
Armeijan siirtyessä eteenpäin Liettuan puolelle, 39-vuotias rakuunaeversti Nils Gyllenstierna tunnelmoi ruotsalaisten saavutuksilla seuraavasti: "Paljon kansaa teurastettiin ja kaikki käsiin saatu poltettiin ja tuhottiin, joten uskonpa, etteivät jäljelle jääneet tule järin nopeasti ruotsalaisia unohtamaan".
Nämä tiedot kirjasta "Pultava: kertomus erään armeijan tuhosta" - Peter Englund
Olen aiemmin maininnut, että ihmisen "sivistys" on ohutta pintaa. Esimerkiksi sota paljastaa ihmisen primitiivisyyden ja valmiuden yllättävän väkivaltaisiin tekoihin.Keegan näkee sodankäynnin primitiivisenä ja ihmiselle hyvin luontaisena toimintana,
Tuleeko muuta maata maata (yksikköä), joka on korotettu kaartin/johonkin arvoon siviilien terrorisoinnin takia? Natsi-Saksassa voisi ehkä olla. Rajaksi voisi pistää rautateiden keksimisen, koska se mahdollisti joukkojen huollon. Ei ollut pakko syödä seutua tyhjäksi.Tässä tuon esiin tuon Buchan varsin ilmeisen sotarikoksen palkitsemisen Venäjän taholta.
Eipä tule mieleen.Tuleeko muuta maata maata (yksikköä), joka on korotettu kaartin/johonkin arvoon siviilien terrorisoinnin takia? Natsi-Saksassa voisi ehkä olla. Rajaksi voisi pistää rautateiden keksimisen, koska se mahdollisti joukkojen huollon. Ei ollut pakko syödä seutua tyhjäksi.
Se yksikkö varmaan tapatetaan. Hyökkää ja taistelee niin kauan, että ei ole ketään jäljellä. Todistajien hävitystä. Olisi aika mojovaa, jos saisi noita lähetettyä tuoreeltaan Haagiin...Eipä tule mieleen.
Tarkoitukseni oli tuoda esiin se kuinka korkealle tasolle voidaan sotarikoksen syyllisyysolettama ulottaa. Tässä tapauksessa aika korkealle sikäli kun voidaan näyttää toteen Buchan tapahtumat - ja miksi ei voitaisi.
Nykyaikana kaikki on jo dokumentoitu - ei ole kyse siitä, kuka sen teki vaan kuka/ketkä siitä määräsi, kuka/ketkä sen salli.Se yksikkö varmaan tapatetaan. Hyökkää ja taistelee niin kauan, että ei ole ketään jäljellä. Todistajien hävitystä. Olisi aika mojovaa, jos saisi noita lähetettyä tuoreeltaan Haagiin...
Oleellista on se, tapahtuuko se yksilötasolla (yksittäinen sotilas tappaa siviilin), yleisemmällä tasolla (hyväksytään, että siviilejä tapetaan, raiskataan yms.) vai rohkaistaanko niin tekemään (kehotetaan jopa tekemään mahdollisimman paljon pahaa). Oleellista siksi, että mikä taso mitäkin tekee mikä taas vaikuttaa siihen mikä taso on vastuullinen teoista.
Sotarikoksia ovat suorittaneet miltei kaikki antiikin ajan kenraalit, keski-ajalla sotineet ja myöhemmätkin. Ja nämä olivat normaaleja tapoja sotia. Oli kyse sitten siitä, että kaupunki ei antautunut ajoissa (jonka jälkeen oli normaalia raiskata ja ryöstää) tai sitten esimerkiksi Vlad Tepesin suorittamasta tuhansien ihmisten lävistämisestä. Tai Basileios II suorittamasta 15 000 bulgaarin sokaisemisesta.