Ensin iloisia uutisia: Putin on löytänyt sisäisen stalininsa. Satavuotiaat vielä saattavat muistaa, että tuollaisia olivat Stalinin puheet, juuri tuollaisia. Putin esiintyy hillitsijänä, hän tekee vain järkeviä, asianmukaisia ja oikeastaan välttämättömiä johtopäätöksiä tilanteesta. Hän ei toki näe vielä syytä Itä-Ukrainan kansantasavaltojen liittämiselle Venäjään. Ei vielä, ei nyt. Hänen täytyy opastaa liian innokkaita kuin pieniä lapsia isällisesti. Ja samalla hän on aikaansaanut tilanteen, missä hän itse suostuu vastahakoisesti duuman tahtoon. Omaan tahtoonsa.
Tämä on siis poliittinen tilanne Euroopassa juuri nyt. Venäjä on hyökkäämässä Ukrainaan ja me katselemme sivusta ja keskustelemme, pitäisikö Ukrainaa auttaa. Pitäisi. Eikö tule mieleen, että Suomi on samassa tilanteessa ehkä piankin. Miksi? Koska pakotteet tulevat, rahat menevät ja kansa alkaa kitistä. Silloin paniikissa oleva suuri johtaja toimii ainoalla osaamallaan tavalla. Lisää kierroksia. Eikö tule mieleen, että kohta Venäjän oikeutetut turvallisuusvaateet koskevat myös Suomea? Yhteinen raja ja niin edelleen.
Heitetään nyt jo mariaanien hautaan pikkupolitikointi, pikkunäppäryys, konventionaalinen viisaus ja muu patsastelu. Presidentinkin pitäisi lopettaa nokkela sanailunsa ja tehdä ainoa järjellinen johtopäätös, mikä tästä Putinin stalinoitumisesta pitää tehdä. Jätetään se saamarin Natohakemus ja äkkiä. Aloitetaan tunnustelut ja sitten mennään. Kaikenmaailman kansanäänestykset skipataan, koska nyt tarvitaan nopeita päätöksiä ja mandaatti on olemassa, sitä kutsutaan vaaleilla valituksi eduskunnaksi.
Tilanne eskaloituu sellaiseksi, että seuraavana on Georgia. Valko-Venäjä on jo miehitetty. Georgian jälkeen tulee Baltia tai Suomi. Putin kuitenkin ottaa helpompia paloja ensin, niinhän kaikki pedotkin tekevät. Suomessa poliitikkojen selkäranka ei kauan kestä, mikäli paine lisääntyy. Meillä ei ole kättä pidempää, jolla pidettäisiin Putin loitommalla. Siksi tarvitaan nyt sellainen pidäke, joka saa Putininkin epäröimään. Toisaalta, jos pitää sotia, sitten soditaan. Vaikka maailmansota. Mutta ei yksin.
Ns. YYA-malli ja kansallinen itsekkyys, mikä tarkoittaa Venäjän etujen huomioimista, toimi aikansa. Nyt se ei enää toimi. Vanha viisaus perustuu tavanomaisten diplomaattisten keinojen soveltamiseen erilaisiin haasteisiin ja jossa kuitenkin pohjana vanha sopimusjärjestelmä ja vastustajien kunnioitus. Kommunistit olivat lopultakin status quon kannattajia. Järjestelmä lahosi sisältäpäin, joten ei ollut mahdollisuuksia vallan laajentamiseen eikä kukaan halunnut ydinsotaa. Suomi pelasi tässä pikkubridgessä ihan taitavasti.
Nyt kuitenkin tällaisen pelin saa työntää hevon perseeseen. Nyt on oikeasti itsenäisyydestä kysymys ja kaikki ajatukset täytyy keskittää selviämiseen. En usein kehu Vihreitä, mutta heissä ei ole ainakaan vanhan ajatustavan painolastia. He ovat avoimia Natolle, koska se ei ole heille kynnyskysymys. Sen sijaan Kepu ja demarit ovat syvällä vanhan järjestelmän ahterissa. Demarien pitäisi löytää sisäinen tannerinsa ja kepulaisten ehkä saarijärven paavonsa. Edes jonkun järkevän menneisyytensä sankarin. Arvelen, että nuori Kekkonenkin voisi olla motivaattorina.
Harmillista, ettei Halla-aho ole enää persujen puheenjohtaja. Hän fiksuna kaverina ymmärtää pelin hengen. Hän saisi myös persuista suuremman osan Naton taakse. Ylipäätään näen, että nyt kaikkien järkevien ihmisten on syytä puhaltaa yhteen hiileen, unohtaa kerrankin pienet erimielisyydet, sillä loppujen lopuksi ns.ideologiset erot ovat vain porvarillisia pintakuohuja. Kukaan ei oikeasti halua mitään sosialismia. Kinastellaan erilaisista maku- ja tyylikysymyksistä ja tietenkin taloudellisista eduista omille kannattajille. Ne pitää nyt syrjäyttää kansallisen edun vuoksi, joka on Natojäsenyyden hakeminen eduskunnan tuella.
Natoon siis hakemus ja pikavauhtia. Eduskunnalle pitää syöttää faktat kuin vauvalle pilttinsä. Emme halua takaisin YYA-Suomeen tai vieläkin pahempaan. Emme halua tarkkailla Putinin jokaista sanaa ja miettiä häntä pystyssä, miten voisimme miellyttää tätä vainoharhaista pikkunilkkiä. Haluamme lännettyä entisestäänkin, ottaa osaa länsimaiden muodostamaan yhteisöön. Kannattaa toimia vilkkaasti, sillä ikkuna ei ole kauan auki. USA:n presidentti vaihtuu taas ja vallassa voi pian olla joku bolsonaro, jolle vain oma ego on tärkeää. Jolle Putin saattaa olla ihailun kohde.
Niinistöllä on nyt näytön paikka. Kumpi hän haluaa olla? Viimeinen itsenäisyytemme ajan presidentti vai se viisas, joka johti kansansa Natoon. Teki parhaansa vihamielisen ja uudenlaisen turvallisuuspoliittisen ympäristön vakauttamiseksi. Sille emme voi mitään, jos Putin on menettänyt järkensä ja haluaa sotaa lännen kanssa. Me emme voi olla tässä vain sivustakatsojia. Joko olemme Putinin puolella tai häntä vastaan. Minä äänestän, vastaan, jo senkin vuoksi, että mahdollisessa sodassa Venäjä häviää: toki voi myös ihmiskuntakin hävitä, mutta se on mitä se on (mukaillen suurta amerikkalaista valtiomiestä ja poliitikkoa).