Niin olisi, jos olisin noin sanonut, mutta kun en sanonut. Kirjoitin, että voivat ottaa yksittäisiä mitaleja, mutta uutta Iivoa eli suht takuuvarmaa mitalistia ei ole ole näköpiirissä. Olen mieluusti väärässä.
Niin olisi, jos olisin noin sanonut, mutta kun en sanonut. Kirjoitin, että voivat ottaa yksittäisiä mitaleja, mutta uutta Iivoa eli suht takuuvarmaa mitalistia ei ole ole näköpiirissä. Olen mieluusti väärässä.On matkaa mutta on aika rajua kategorisesti nyt sanoa tuosta nuorisoporukasta ettei heistä tule mitään. Etenkin kun Moilanen on jo maailmancupissakin antanut hyviä signaaleja. Remi Lindholmistakin saadaan uusi Hyvärinen.
On siinä juuri se ero, että ennen Suomella on ollut sentään laajemmalla rintamalla menestyspontentiaalia, vaikka se ei ole realisoitunut. 2000-luvulla on ollut vakavasti otettavia mitalikandidaatteja näiden peruslajien eli hiihdon ja jääkiekon lisäksi ainakin mäkihypyssä, pikaluistelussa, lumilautailussa, alppihiihdosta, ampumahiihdossa, freestylessa ja yhdistetyssä. Nyt 2020-luvulla realistisesti voidaan odottaa mitalia lähinnä hiihdosta ja jääkiekosta, yhdistetystä ja lumilautaluista. Esimerkiksi mäkihypyssä, alppihiihdossa, pikaluistelussa ja ampumahiihdossa ei ole näköpiirissä realistisia mitalisteja. Kärki on kaventunut ja kilpailu koventunut. Toki samaan aikaan voimme iloita muiden lajien, kuten joukkuepallloilulajien noususta, mutta talviolympialajien osalta en näe tilannetta valoisana.Toisaalta tilanne on tainnut olla aika samankaltainen jo pidempään. Tai samoja merkkejä on ollut aiemminkin. Oikeastaan 2006 ja 1998 ovat olleet ne poikkeukset jolloin on laajalta rintamalta tullut mitaleita eri lajeista. Tietysti voisi miettiä että miksi ei ole ollut jatkuvuutta missään muussa kuin maastohiihdossa ja jääkiekossa.
Tässähän se on: eli voi tulla pöljän päivän mitalisti muttei aitoa huippua.Niin olisi, jos olisin noin sanonut, mutta kun en sanonut. Kirjoitin, että voivat ottaa yksittäisiä mitaleja, mutta uutta Iivoa eli suht takuuvarmaa mitalistia ei ole ole näköpiirissä. Olen mieluusti väärässä.
No tämä on kyllä ihan totta. Ja juuri tietysti se on myös ongelma, että näissä vahvemmissakin lajeissa kärki on aika kapea. Esimerkiksi yhdistetyssä toiveet ovat yhden miehen hartioilla. Samoin ampumahiihdossa menestys on kiinni siitä että natsaako Seppälällä kaikki.On siinä juuri se ero, että ennen Suomella on ollut sentään laajemmalla rintamalla menestyspontentiaalia, vaikka se ei ole realisoitunut. 2000-luvulla on ollut vakavasti otettavia mitalikandidaatteja näiden peruslajien eli hiihdon ja jääkiekon lisäksi ainakin mäkihypyssä, pikaluistelussa, lumilautailussa, alppihiihdosta, ampumahiihdossa, freestylessa ja yhdistetyssä. Nyt 2020-luvulla realistisesti voidaan odottaa mitalia lähinnä hiihdosta ja jääkiekosta, yhdistetystä ja lumilautaluista. Esimerkiksi mäkihypyssä, alppihiihdossa, pikaluistelussa ja ampumahiihdossa ei ole näköpiirissä realistisia mitalisteja. Kärki on kaventunut ja kilpailu koventunut. Toki samaan aikaan voimme iloita muiden lajien, kuten joukkuepallloilulajien noususta, mutta talviolympialajien osalta en näe tilannetta valoisana.
Eipä niitä alppi- tai ampumahiihdossa ole 1990-luvulta lähtien olleet kuin Mäkäräinen, Poutiainen, Palander ja ehkä Vesa Hietalahti (MC:n nelonen Salt Lake Cityyn lähtiessä). Jotain väläytyksiä kuten Romar ja Puurunen on toki ollut, mutta nimenomaan mitali- tai edes pistesijapotentiaalin osalta on kyllä ollut pitkään hiljaista. Pikaluistelussa olivat Koskela ja Poutala. Paremminkin noissa lajeissa sattui joko kultainen sukupolvi tai Mäkäräisen kaltainen yksinäinen ihme.Esimerkiksi mäkihypyssä, alppihiihdossa, pikaluistelussa ja ampumahiihdossa ei ole näköpiirissä realistisia mitalisteja.
Niin, onhan tossakin aika paljon enemmän selkeitä mitaliehdokkaita verrattuna siihen, mitä nyt on näköpiirissä. Tuohon kun lisätään mm. freestylen kaverit, useat lumilautailijat (nyt lähinnä vain Rinnekangas ja Rukajärvi) jne. niin puhutaan ihan eri määrästä potentiaalisia mitalisteja.Eipä niitä alppi- tai ampumahiihdossa ole 1990-luvulta lähtien olleet kuin Mäkäräinen, Poutiainen, Palander ja ehkä Vesa Hietalahti (MC:n nelonen Salt Lake Cityyn lähtiessä). Jotain väläytyksiä kuten Romar ja Puurunen on toki ollut, mutta nimenomaan mitali- tai edes pistesijapotentiaalin osalta on kyllä ollut pitkään hiljaista. Pikaluistelussa olivat Koskela ja Poutala. Paremminkin noissa lajeissa sattui joko kultainen sukupolvi tai Mäkäräisen kaltainen yksinäinen ihme.
Olisikin mielestäni mielenkiintoista, että miksei näiden huippuyksilöiden vanavedessä ole pystytty kasvattamaan kiinnostusta ja harrastajamääriä näissä lajeissa. Miksei Poutiaisen ja Palanderin vanavedessä alkanut kunnon alppihiihtobuumia. Tai Mäkäräisen taistellessa kärkisijoista viikosta toiseen maailmancupissa olisi luullut että harrastajamääriä olisi saatu kasvatettua.Eipä niitä alppi- tai ampumahiihdossa ole 1990-luvulta lähtien olleet kuin Mäkäräinen, Poutiainen, Palander ja ehkä Vesa Hietalahti (MC:n nelonen Salt Lake Cityyn lähtiessä). Jotain väläytyksiä kuten Romar ja Puurunen on toki ollut, mutta nimenomaan mitali- tai edes pistesijapotentiaalin osalta on kyllä ollut pitkään hiljaista. Pikaluistelussa olivat Koskela ja Poutala. Paremminkin noissa lajeissa sattui joko kultainen sukupolvi tai Mäkäräisen kaltainen yksinäinen ihme.
Mäkihyppy onkin sitten ihan oikeasti rysähtänyt alaspäin, kun joukkueet olivat vuosikymmeniä erittäin laadukkaita ja Matti Nykäsen tai Janne Ahosen takana oli Puikkosta, Kiurua, Hautamäkeä yms.
Tässähän se on: eli voi tulla pöljän päivän mitalisti muttei aitoa huippua.
Eipä niitä alppi- tai ampumahiihdossa ole 1990-luvulta lähtien olleet kuin Mäkäräinen, Poutiainen, Palander ja ehkä Vesa Hietalahti (MC:n nelonen Salt Lake Cityyn lähtiessä). Jotain väläytyksiä kuten Romar ja Puurunen on toki ollut, mutta nimenomaan mitali- tai edes pistesijapotentiaalin osalta on kyllä ollut pitkään hiljaista. Pikaluistelussa olivat Koskela ja Poutala. Paremminkin noissa lajeissa sattui joko kultainen sukupolvi tai Mäkäräisen kaltainen yksinäinen ihme.
Mäkihyppy onkin sitten ihan oikeasti rysähtänyt alaspäin, kun joukkueet olivat vuosikymmeniä erittäin laadukkaita ja Matti Nykäsen tai Janne Ahosen takana oli Puikkosta, Kiurua, Hautamäkeä yms.
Ja tässäkin 2019-2021 kysyy siitä varmasta mitalista. 2019 se sentään niukasti kääntyi. En myöskään usko että kukaan ennusti nyt tällaisia kisoja.Tässä on vaan edelleen sattuman ja ajan kultaamien muistojen ongelma. Iivoa jatkuvana menestysodotuksena ei ollut olemassa edes vielä ensimmäisen olympiakullan jälkeenkään. Käännepisteenä voi pitää optimistisesti Ruian maailmancupia 2014 tai realistisemmin kautta 2016-17. Kuten yllä kirjoitin, 2014 olympiavalinta oli debatoitu yllätys.
Pikaluistelussa Koskelan ja Poutalan samanaikainen nousu maailman huipulle oli melkoinen ihme. Kyseisessä lajissa Suomi nimittäin on olosuhteiltaan aivan totaalinen kehitysmaa, kun koko maassa taitaa olla pari jokseenkin kelvollista ulkorataa eikä yhtäkään hallia. Näiden kahden urheilijan huippuaikoina olisi ollut momentum, mutta se hukattiin, koska ympärivuotisen harjoittelun mahdollistavaa hallia ei saatu aikaiseksi. En sitten tiedä, mikä sen Myllypuron hallin tilanne nyt oikein on.
Mihinkä kisoihin tässä siis verrataan?Niin, onhan tossakin aika paljon enemmän selkeitä mitaliehdokkaita verrattuna siihen, mitä nyt on näköpiirissä. Tuohon kun lisätään mm. freestylen kaverit, useat lumilautailijat (nyt lähinnä vain Rinnekangas ja Rukajärvi) jne. niin puhutaan ihan eri määrästä potentiaalisia mitalisteja.
Ei mihinkään tiettyihin kisoihin. Puhuin yleisesti 2000-luvusta.Mihinkä kisoihin tässä siis verrataan?
Edelleen, tässä on paljon enemmän realistisia mitaliehdokkaita, kuin mitä nyt on näköpiirissä (vaikka otettaisiin vain 2010-luku).Ampumahiihdossa realistisia mitaliehdokkaita on ollut vain Hietalahti 02 ja Mäkäräinen 14&18. Sitä ennen mitaliodotuksia ollut joskus 1980 Lake Placidissä. Alppihiihdossa Poutiainen 02, 06 ja 10, Palander 06. Ei varmaan tarvinne mainita mitään olleen ennen taikka jälkeen. Pikaluistelussa historia on toki kunniakas, mutta edellisistä huipuista kulunut pitkä aika. Poutala oli mitaliehdokas 10 ja 18. Olympiavuosina ongelmista kärsinyt Koskela teki hienon uran muutoin. Ottaen huomioon, että Suomessa olosuhteet ovat retuperällä, on järkyttävä ihme että Poutala ja Koskela edes pystyivät tuloksiinsa.
Lumilautailussa (vasta Naganossa olympiaohjelmaan) tosiaan oli vahva panos aina jonnekin Vancouveriin asti, jolloinka minun ymmärtääkseni vain Piiroinen ja Janne Korpi olivat mitalipotentiaalisia. Sitä samaa seuraavat kisat ovat olleetkin. Kuten Piiroinen totesi, ei hän huonontunut, muut vain menivät nopeammin eteenpäin. Suomalaiset olivat menestyksen aallonharjalla oikeaan aikaan, lajin kehityttyä kyyti kylmeni nopeasti.
Freestylekin rajoittui pitkälti kumpareisiin, Pellisen Jone pärjäsi ski crossissa. Juuri näiden "lökäpöksylajien" heikkeneminen näkyykin olennaisesti olympiatasolla, koska perinteisesti Suomi on ollut hyvin vahvasti pohjoismaisten hiihtolajien varassa. Torino ja Nagano olivat poikkeuksia koko talviurheilumme historiassa.
Suomella oli pitkän aikaa kolme kovaa, maastohiihto, yhdistetty ja mäkihyppy. Innsbruckissa 1976 siirryttiin kahteen (1994 jälkeen), maastohiihto ja ampumahiihto, Sitten Grenoblessa 1968 maastohiihto ja pikaluistelu. Mutta vain yhden lajin olympialaisia saa etsiä Lake Placidista ja Sankt Moritzistä. 1932 mitalit tulivat maastohiihdosta ja 1928 pikaluistelusta.Mitaleita siis tulossa vain maastohiihdosta ja jääkiekosta. Koska viimeeksi vain kahdesta lajista....
Itselläni on vähän sellainen mielikuva että tämä on iso ongelma laajemminkin kuin ampumahiihdossa. Siis sisäinen kiistely ja ristiriidat. Ei välttämättä liittotasolla mutta seuratasolla ainakin. Ja siihen on vuosien varrella hukattu paljon resursseja ihan turhaan.Ampumahiihdossa mielestäni kyse on enemmänkin pitkäaikaisesta alisuorittamisesta, vaikka lajissa kansainvälinen kilpailu toki onkin kovaa. Eikös lajipiireissä ollut jotakin klikkien ja / tai seurojen välistä sisäistä kränää, jolla on varmasti ollut vaikutusta selkeän strategian kehittämiseen?
Ja tässäkin 2019-2021 kysyy siitä varmasta mitalista. 2019 se sentään niukasti kääntyi. En myöskään usko että kukaan ennusti nyt tällaisia kisoja.
Jäähallejahan meillä on mutta kaukalopikaluistelu ei olympiastatuksestaan huolimatta maistu?Pikaluistelussa Koskelan ja Poutalan samanaikainen nousu maailman huipulle oli melkoinen ihme. Kyseisessä lajissa Suomi nimittäin on olosuhteiltaan aivan totaalinen kehitysmaa, kun koko maassa taitaa olla pari jokseenkin kelvollista ulkorataa eikä yhtäkään hallia.
Itselläni on vähän sellainen mielikuva että tämä on iso ongelma laajemminkin kuin ampumahiihdossa. Siis sisäinen kiistely ja ristiriidat. Ei välttämättä liittotasolla mutta seuratasolla ainakin. Ja siihen on vuosien varrella hukattu paljon resursseja ihan turhaan.
Tämähän on tietenkin lähtenyt sieltä sadan vuoden takaa kun joka kylässä piti olla kaksi urheiluseuraa, joissa harjoiteltiin samoja lajeja. Mutta mitään yhteistyötä ei lahtareiden/punikkien kanssa tehty.
Ja tämä rakenne on monissa paikoissa edelleen olemassa. Tässä yhdessä naapurikaupungissa oli vielä muutama vuosi sitten kaksi hiihtoseuraa jotka harjoittelivat samana päivänä samassa paikassa mutta erikseen. Ja molempien treeneissä oli muutama nuori harjoittelemassa. Sittemmin toinen näistä seuroista sentään lopetti toimintansa, mutta kyllä näitä vastaavia jakoja on vieläkin olemassa.
Tai itseasiassa olihan tämä jako liittotasollakin vaikka miten pitkään. Nythän TUL:in toiminta taitaa keskittyä tukirahojen nostamiseen. Mutta kuvittelisin että jos koko sata vuotta olisi urheiltu yhden kattojärjestön alla ja tehty enemmän yhdessä sen sijaan että on riidelty ja taisteltu vähäisistä resursseista, niin saattaisi nykyäänkin urheilun kenttä vaikuttaa erilaiselta.
Niin, on kyllä jäähalleja, mutta ei välttämättä jäävuoroja. Jäähallit taitavat olla aika hyvin buukattu, etenkin isommilla paikkakunnilla, joten ei ole ihan helppo rasti alkaa sovittelemaan vähille vuoroille vielä uutta lajia.Jäähallejahan meillä on mutta kaukalopikaluistelu ei olympiastatuksestaan huolimatta maistu?
Mihinkä kisoihin tässä siis verrataan?
Ampumahiihdossa realistisia mitaliehdokkaita on ollut vain Hietalahti 02 ja Mäkäräinen 14&18. Sitä ennen mitaliodotuksia ollut joskus 1980 Lake Placidissä. Alppihiihdossa Poutiainen 02, 06 ja 10, Palander 06. Ei varmaan tarvinne mainita mitään olleen ennen taikka jälkeen. Pikaluistelussa historia on toki kunniakas, mutta edellisistä huipuista kulunut pitkä aika. Poutala oli mitaliehdokas 10 ja 18. Olympiavuosina ongelmista kärsinyt Koskela teki hienon uran muutoin. Ottaen huomioon, että Suomessa olosuhteet ovat retuperällä, on järkyttävä ihme että Poutala ja Koskela edes pystyivät tuloksiinsa.
Jäähallejahan meillä on mutta kaukalopikaluistelu ei olympiastatuksestaan huolimatta maistu?
Samaa rajallista aikaa jakavat myös taitoluistelu ja curling, tosin en tiedä missä määrin missäkin hallissa.Niin, on kyllä jäähalleja, mutta ei välttämättä jäävuoroja. Jäähallit taitavat olla aika hyvin buukattu, etenkin isommilla paikkakunnilla, joten ei ole ihan helppo rasti alkaa sovittelemaan vähille vuoroille vielä uutta lajia.
Jälkikäteen on helppo kertoa kun tiedetään toteuma. Olisit samalla tapaa 2013 kirjoittanut ettei Suomen mieshiihdolla ole tulevaisuutta Heikkisen ja Jauhojärven takana. Eikä Mustikaan lopulta yhtään henkilökohtaista mitalia ottanut. Niskanen tuli yllättäen. Nyt on jopa olemassa joukko lupauksia. Sieltä voi taas tulla tai olla tulematta jengiä mutta en usko että kumpikaan meistä tietää vaikka lumilautailusta tarpeeksi sanoakseen ettei mitää ole nähtävissä.Edelleen, tässä on paljon enemmän realistisia mitaliehdokkaita, kuin mitä nyt on näköpiirissä (vaikka otettaisiin vain 2010-luku).
No se nyt on niin tyhmä laji että hyvä vaan että jengi tekee jotain fiksumpaa. Vaikka siinä joku mitali menetettäisiinkin. Kyllä terve urheilukulttuurikin on joku arvo, muutenhan kannattaisi vaan kieltää jalkapallon pelaaminen että jengi harrastaisi sen sijaan jotain mistä voi "oikeaa" menestystä Suomelle tuoda. Niin ja säbän ja pesiksen. Oikeastaan kaiken joukkueurheilun jos olympiamitaleita halutaan maksimoida. (Juu ei liity rinnastukset short trackiin)Tämä on myös hyvä pointti. Short trackiin tässä maassa olisi loistavat olosuhteet, mutta pikaluisteluseuroilla ei ilmeisesti ole ollut pienintäkään kiinnostusta ottaa lajia ohjelmistoonsa?
No se nyt on niin tyhmä laji että hyvä vaan että jengi tekee jotain fiksumpaa. Vaikka siinä joku mitali menetettäisiinkin. Kyllä terve urheilukulttuurikin on joku arvo, muutenhan kannattaisi vaan kieltää jalkapallon pelaaminen että jengi harrastaisi sen sijaan jotain mistä voi "oikeaa" menestystä Suomelle tuoda. Niin ja säbän ja pesiksen. Oikeastaan kaiken joukkueurheilun jos olympiamitaleita halutaan maksimoida. (Juu ei liity rinnastukset short trackiin)
Lopulta se on aina vähän niin että "pienemmät" lajit on huippuyksilön tai "kultaisen sukupolven" varassa. Sitten se laji johon tällainen osuu vaihtuu. Jääkiekko ja muutama muu laji on asemassa että tulee "aina" olemaan jollain tasolla. Ja nämä jutut koskee monia Suomea suurempiakin maita. Nyt tosin ollaan jo väärässä ketjussa.Henkilökohtaisesti tervehdin ilolla palloilulajien suosiota ja menestystä, mutta olen niidenkin kohdalla hieman huolissani siitä, miten jatkuvuutta onnistutaan turvaamaan. Koriksen ja lentopallon kohdalla näyttää taas käsittääkseni suhteellisen heikolta.