Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Mutta jos se valinta onkin harrastaa uskontoa? Eikö se ole hyvä tai hyväksyttävä valinta?Ööh, miksi siihen tarvitsee uskontoa? Elämän tarkoitus on ihan sinun oma asiasi, mutta noin genetiikan näkökulmasta se on lisääntyminen. Toki monet käyttävät elmämänsä vaikka purjehdukseen ja se on ihan hyvä valinta jos siltä tuntuu. Joka tapauksessa, oma asia.
Meistä varmaan tuntuu, että olisi ollut, mutta jos on olemassa sellainen taho, joka näkee kaiken ja kaiken ajan, niin ehkä oli sitten parempi vain ohjeistaa. Paljon muutakin ohjeistusta siinä samalla annettiin ja monet niistä varmaan meistä tuntuvat siltä, että olisi vaan pitänyt kaikki kieltää sellaiset jyrkästi. Ja kun "vapaa tahto" -korttia en saa enää pelata, niin en oikein keksi mitään muutakaan selitystä.Vintsukka kirjoitti:Ei, mutta orjuuteen otti kuitenkin kantaa (siis Raamatun mukaan), antaen tarkat ohjeet orjien omistajille. Eikö tuossa kohtaa olisi ollut helpompi vain kieltää tuo toiminta kokonaan? Eikö se olisi "ohjannut hommaa parempaan suuntaan" paremmin kuin ohjeistaminen?
Ymmärrän kirjaimellisen tulkintasi, mutta kirkko on ymmärtänyt tuon asian eri tavalla, ja kymmenellä käskyllä tarkoitetaan niitä perinteisiä "älä tapa" jne. käskyjä. Tuo on juuri se vaara, kun lukee Raamattua kirjaimellisesti eikä tukeudu kirkon tulkintaan, niin silloin sen ymmärtää eri tavalla kuin se on tiettävästi tarkoitettu ymmärrettäväksi. Et ole sinä ja Hitchens varmaan ainoita, jotka niin tekevät.Van Cleef kirjoitti:Kymmenen käskyä kohta...
Tuo viikunapuu on sitten taas vertaus, ja siinä puu kuvaa ihmistä, joka päällisin puolin on harras uskova, mutta sydämessään kuiva ja hyveetön.
Siinä olet varmasti oikeassa, että jos on olemassa kaikkitietävä ja kaikkeenpystyvä henki joka tiettävästi aloitti kaiken hengellisen ja materiaalisen todellisuuden olemassaolon ja ylläpitää niitä, niin silloin tällainen henki ei määritelmän mukaan voi olla väärässä.Van Cleef kirjoitti:Joudut puolustelemaan orjuuttakin Raamatussa, koska et pysty myöntämään Raamatun olevan väärässä tai jumalan olevan väärässä. Alitajuisesti ehkä tiedostat mitä seurauksia siitä olisi.
Siitä seuraisi se, että kaikki mihin uskot ja Raamatun tekstit ja uskontosi auktoriteetit ja tulkinnat tulisivat kyseenalaisiksi.
Tuo kuulostaa pelottavalta. Eli olisin itse jumala, kaikkea muuta suurempi. Ylpeyden ja itsekkyyden lopullinen riemuvoitto.Van Cleef kirjoitti:Samalla hetkellä nouset myös jumalan/Raamatun yläpuolelle.
No miten todennettaisiin hengellinen elämä? Se on näkymätöntä, esim. ihmisen sisällä tapahtuvaa toimintaa. Henkiolennot tiettävästi liikkuvat minne tahansa minkä tahansa läpi. Ei ainakaan tieteen keinoilla sitä voi todentaa käsittääkseni. Tiettävästi Jumala on ilmoittanut itsestään, ja ilmoittaa yhä edelleenkin. Näkyvin ilmoitus oli Jeesuksen eläminen maan päällä, mutta ihmiset voivat tiettävästi saavuttaa edelleenkin esim. Jumalan ei-luodun valon näkemisiä, mutta helppoa se ei ole. Parhaaksi keinoksi kontaktiin tämän näkymättömän todellisuuden kanssa on annettu rukous. Olen pahoillani, mutta asian luonteen takia sitä on hankala todistaa haluamillasi keinoilla, koska se ei ole materialistinen ilmiö.Van Cleef kirjoitti:Mikä on hengellisen elämän todellisuus?
Todellisuus on jotain mikä voidaan todentaa.
Välitätkö onko jokin totta vai riittääkö, jos jokin on lohduttavaa tai "hengellistä"?
Olen samaa mieltä avaruusasioista. Mutta mitä kutsut "yliluonnolliseksi" ehkä onkin luonnollista, mutta meistä vaan tuntuu sen olemassaolo yliluonnolliselta, koska olemme niin materialisoituneita, ettemme tunnista enää hengellisen todellisuuden olemassaoloa. Kristinuskon kohdalla syy uskoa on Raamatun ilmoituksessa ja ortodoksit lisäävät siihen tradition ja pyhien ihmisten meidän päiviimme saakka jatkuvaisina esittämät yhteneväiset kuvaukset ja todistukset hengellisen maailman todellisuudesta. Me emme ehkä niitä ole itse henkilökohtaisesti kokeneet, joten meille se pysyy uskonasiana. Mielestäni olisi aika outoa, jos niin monet Pyhät todistaisivat samalla tavalla henkisen todellisuuden olemassaolosta vuosisatojen ja muutamien vuosituhansien halki, jos jokainen heistä sen vain olisi itse keksinyt. Ja monet heistä eivät varmaan ole voineet toisistaan tietää.Van Cleef kirjoitti:Kun kysytään onko mielestäni jotain suurempaa kuin me, niin vastaan, että ehdottomasti. Katsoo vain ylöspäin tähtiin tai katsoo kuvia avaruudesta ja miettii miten pieniä ja mitättömiä olemme. Jos häviäisimme NYT, mikään ei huomaisi meidän olleen täällä. On paljon meitä suurempaa ja sellaista mitä ei vielä ymmärretä ja ole löydetty, mutta ei ole mitään syytä vedota tai uskoa mihinkään yliluonnolliseen.
Et varmaan tykkää kaikista kriitereistäni, mutta tässä nyt muutamia. Tärkein on ehkä se, mitä tuntee sydämessään. Mikä tuntuu oikealta, mikä tuntuu siltä "oikealta kodilta". En nyt paljon ole liikkunut uskonnollisella kentällä, luterilaisesta ortodoksiksi, mutta kuitenkin. Minulle lukemattomien ortodoksisten kirjojen lukeminen on tukenut sitä tunnetta, että tässä on aito uskonnollinen selitys elämälle. Ja sitten on tietenkin se, jos nyt rajaudutaan kristilliseen uskoon (tiedän, että sinä ja muut laittavat kaikki uskonnolliset uskomukset samalle viivalle, mutta sen nyt sivuutin lyhyehkösti ylläkirjoittamallani sydänasialla jne.), niin minut on ainakin aivopesty uskomaan, että ortodoksit edustavat sitä alkuperäistä kristinuskoa kaikkein tarkimmin ja aidoimmin, koska ensin erkanivat katolilaiset ja keksivät omia lisäyksiään ja sääntöjään, sitten protestantit erkanivat katolilaisista vielä kauemmaksi keksimällä omia kirkkojaan sen mukaan, mitä kukin parhaaksi näki. Käsittääkseni tämän voi todistaa ihan kirkkohistoriaa tutkimalla. Tietenkin voi aina sanoa, että joku protestanttihaara onkin viisaudessaan saanut keksityksi sen oikean tulkinnan, mutta minusta se kuulostaa vähän epäilyttävämmältä kuin se, että tukeudutaan alkuperäiseen kristinuskoon, kuten ortodoksit tekevät. Kai kaikki tuo, ja sitten pohdintani elämän ja maailmankaikkeuden olemassaolon mielekkyydestä ja merkityksestä ovat yhdessä johtaneet omaan valintaani. Ja sitten nuo monesti mainitut "Pyhät Isät" ja "Äidit" joiden kirjoitukset ja elämät ovat mielestäni huikeita ja meille esimerkillisiä tapauksia epäitsekkyydestä, ja nöyryydestä, jotka tuntuvat minusta paremmilta elämän ohjenuorilta uskonnon todellisuuspohjasta riippumatta kuin päinvastaiset, eli itsekkyys ja ylpeys. Joten aika sydämen valinta (sinä kai sanoisit "tunneperäistä") oma tulkintani on.Van Cleef kirjoitti:Millä kriteereillä määrität/todennat sinun tulkinnan oikeaksi?