Mutta miten Slovakiasta on tullut niin rakas maa sinulle? Pikkupoikana ihastuit joukkueeseen, sen muistan, mutta onko muitakin syitä? Opiskeletko itse/jossain opistossa kieltä? On jotenkin mukava lukea kirjotuksiasi ja aitoa innostustasi maata kohtaan.
No mutta kiitos! Ja hyvä, että asia herättää mielenkiintoa. Mielelläni kerron.
Slovakiaan on tullut kiintymystä ajan kanssa. Olikohan se vappu, kun meillä oli vieraita kotona juhlimassa silloin, kun ensimmäinen kipinä syttyi. En voi olla varma, kun tuosta on jo niin kauan aikaa. Armoton kiekkomies jo tuolloin päiväkoti-iässä - vappu meni MM-lätkää tuijotellessa ja ihmetellessä. Slovakia siellä oli ruudussa. Itävaltaa symppasin myös, kun niillä oli hauskan näköinen "logo" paidassa. Slovakialla oli kuitenkin hienommat pelipaidat, voipi olla, että pari maaliakin tekivät. Siitä lähtien tuli kuitenkin syystä tai toisesta katsottua lisääkin Slovakian pelejä. Seuraavissa kisoissa ja taas sitä seuraavissa. NHL:ssä pelasi muutamia slovakialaisia supertähtiä. Jotenkin kiinnostus tuli (vähemmän yllättäen) jääkiekon kautta. Ja kun tarpeeksi paljon seuraa, niin asiasta kiinnostuu yhä enemmän - varsinkin pienenä poikana, jolloin innostuu helposti pienistäkin jutuista ja on mukana ihan täysillä. Sukujuuria ei ole, kuten olen monesti todennut. Eli jääkiekosta se lähti, ja nyt vuosia myöhemmin on itse maa kiinnostanut urheilun ulkopuolellakin.
Kieltä opiskelen omatoimisesti. Olikohan viime vuonna keväällä ennen MM-kisoja, kun ostin itselleni slovakin kielen kirjan, joka perehdyttää arkipäivän kommunikointiin. Opiskelu on vielä hieman vaiheessa, mutta perusjutut ja tietysti lätkäsanasto luonnistuvat jo ihan kelvollisesti. Kaikkea Slovakiaan liittyvää juttua tulee netistä ammennettua pieniin aivoihin päivittäin. Vuonna 2012 oli ilo päästä Helsinkiin katsomaan suosikkimaajoukkueen otteita kisojen avauspeliin Ranskaa vastaan. Ostinpa sieltä Slovensko-huivinkin. Vaikuttaa aika friikiltä touhulta, jos myönnän, että minulla on se kaulassa joka kerta, kun Slovakian miesten tai nuorten maajoukkue pelaa. Äitini tuossa yhtenä päivänä kysyi, että oletko sä ihan höperö sen Slovakiasi kanssa. No olen.
Kiva kuulla, jos innostukseni ja kirjoitukseni miellyttävät. Ymmärrettävästi monia ärsyttää, sillä tuleehan sitä joskus liikaakin Slovakiaa hehkutettua. Viime aikoina olen yrittänyt olla vähän maltillisempi, mutta tuo nuorten pronssi sai innon aika piukalle.
PS. Toivottavasti olet kotiunut hyvin armeijasta! Mitähän jatkosuunnitelmia? Siis, onko jo opiskelu- tai työpaikkaa tiedossa vai (kuten itse toivon sinun tekevän, heh) keskitytkö hetkeksi vain ja ainoastaan jääkiekon seuraamiseen 247?
Armeijasta on kotiuduttu erinomaisesti ja vuosi on lähtenyt hyvin liikkeelle. Opiskelupaikkaa on tarkoitus hakea tänä keväänä (journalistiikka, suomen kieli ynnä muut vastaavat kiinnostavat erityisesti). Työpaikkaa ei ole, mutta mahdollisesti, ja huom. vielä todella epävarmasti sanottuna mahdollisesti voi olla jotain työharjoittelun tapaista luvassa kevään/kesän aikana sellaisella alalla, johon on jo pidemmän aikaa mieli tehnyt. Ilokseni voin myös todeta, että odotan Jatkoajan verkkolehdeltä vastausta jokunen päivä sitten laittamaani hakemukseen. Josko nyt tärppäisi ja pääsisitte lukemaan Slovakia-hörhön tekstejä myös verkkolehden puolelta. Kädet ovat ristissä. Toistaiseksi jääkiekko ja muu urheilu saavat vielä erityisen paljon huomiota, mutta yritetään kääntää huomio pikku hiljaa entistä enemmän koulukirjoihin.
Tulipa iso pökäle väännettyä tarinaa. Sen siitä saa, kun innostuu. Nukkumaan tieni vie, ja kiitokset mielenkiinnosta!