Kanadan junioriliigat: Bench Clearing Brawlia etsimässä 2008–2009

[HardCore Hooligan]

Kieroutuneessa biitinsyövyttämässä mielessäni uskon tämän suuntaisen tai sisältöisen ketjun kuuluvan nykyisellään jo itsestäänselvyytenä Jatkoajan tarjontaan neppailujen sekä kikkailujen lomaan ja palstan ääri-ilmiönä kannan oman leimani ylpeästi. Kuka junan pääteasemalle ketjun aktiivisena johtotähtenä vie on epäilemättä yksi tulevan kauden suurimmista arvoituksista läpi kiekkokartan ja lähtökohtaisesti itse roolitan itseni yksittäisten vaihtojen panokseltaan täysin yksipuoliseksi ammattijätkäksi.

Tänään ohjelmassa huomionarvoisena tapahtumana Import Draft ja sinäällään ei perinteisesti toki merkittävää suoranaista vaikutusta pelin keskeiseen sisältöön junnuliigoissa tällä poimintatilaisuudella, mutta ehkä yksi viihdearvollinen helmi putoaa johonkin koriin jatkamaan tienraivaajien tekemää työtä vieraalla maaperällä ja ennen kaikkea shakkinappuloita liikuttelevia kauppoja ryhmien kesken tullaan tekemään.
O:n Wolves poimii ensimmäisenä jätkänsä ja kokonaiskuvassa Whalersin kunniakkaasti pelikieltoisen sekä tulevalla kaudella yli-ikäisen Sladokin mahdollisesti poistuessa näiltä näyttämöiltä on Importien panos tähän saumaan melko mitättömällä tasolla rähinä-ja lähtörintamalla.

Pikaotoksella tehdyissä kauppoissa kiinnostavista Houndsin yli-ikäinen Brandon Biggers siirtyy Erien vahvuuteen ja kokeneena perusosaston kaverina hyvä lisä joukkueen vahvuuteen Gazdicin selä Liambasin tueksi. Viime kaudella Ryan Baldwin käveli näyttävästi yli, mutta pystyy kyllä tasollaan otelleesaan operoimaan TOP-10 korin tasolla varsinkin yli-ikäisenä ja vasurina Biggers aina piristävä ilmestys luopuessaan kintaistaan.
Houndsia sivuten Denny Lambert on ryhmän uusi vastuullinen ja ainahan nämä nimet sytyttävät toivonkipinän vanhauskoisen kiekkourpon rinnassa. Lambert on toiminut Houdsissa Craig Hartsburg apulaisena ja toki on myös ryhmän entisiä pelaajia O:n taipaleeltaan.
Vanhanliiton puolelta Ken Hodge palaa Portlandin organisaatioon GM:n pallillle ja pitkä historia Hodgella WHL:n puolella. Toki tässäkin oma linkkinsä viime sesongin ketjuun ja Hodge piti sotilaansa 30.4.1982 aitiossa LaForgen koutsaamaa Patsia vastaan sekä kyseisten tapahtumien klassikossa 22.3.1979 "Punch" McLeanin valmentamaan New Westminster Bruinsia vastaan. Ei tosin mitään pois siitä, että laadukkaita ryhmiä myös Hodge luistelutti kaukaloon kulta-aikoina ja merkittävä kädenjälki kyllä jatkumossa.
Yliopistoihin taas ovat katoamassa mainintoina Sarnian Brett Oliphant Windsoriin, OPJHL:ssa päättänyt Brian Soso St. Thomasiin ja lännestä Terrance Delaronde jatkaa uraansa U of Manitoban riveissä.

Käsi sydämellä osiossa valoa ei tunnelin päässä kyllä kauheasti ajanvirrassa näy ja henkilökohtaisella tasolla asettamani ylevä päämäärä (OHL/WHL) lienee oikeaoppisessa muodossaan tavoittamaton illuusio menneisyydestä. Kuitenkin arjessa vaunuja asemien välillä kiskoessa motivaatio-ongelmat kuuluvat taudinkuvaan peliä painettaessa samalla halpamaisesti alas kautta linjan, mutta 2008-2009 hanskat on pudotettu jäähän ja tämä olkoon se 0.03 rakoon otettu päänavaus.

 

[HardCore Hooligan]

Tuon Import Draft kansion voi sulkea liikkumisen osalta ja jättää keskiympyrään putoavan helmenkalastelun vielä avoimeksi, koska oikeastaan ainoa merkittävä muuttaja tämän korkeakulttuurisen kadonnutta aikaa etsimässä teeman alla oli Bramptonin Kody Musselman, joka ottelee ensi kaudella Owen Soundin paidassa paikan ryhmästä leirien jälkeen napatessa ja tuollainen luotettava rooliinsa sitoutunut lähtöosaston hiljainen perustekijä isojen kalojen takana. Musselman on yli-ikäinen kiintiöpaikkalainen ensi sesonkiin ja aina lämmittää mieltä käsittämättömän nerokkaan Smith vastaan Mclaughlin "boxla" lähdön tavoin kaveri, joka näin käydessä muutaman vaihdon leimalla ottaa paikan yli-ikäisenä OHL:sta tässä äärimmäisen viihdevastaisessa nykypäivän ilmastossa. Attackilla listoillaan 1989-syntynyt tasoltaan vähän samanlainen tappelurintaman peruspuurtaja Lane MacDermid täyttämään tarvittaessa 0.03 sekä 0.06 raot ja kyllä siihen viimeiseen aloitukseen sopivasti turhautunutta vastustajaa vastaan on aina turvallisempaa heittää kaksi pyykinpesijää.

Mainittu OPJHL:ssa millä tahansa mittareilla loisteliaan uran rakentanut yli-ikäisenä lopullisesti poistunut Rory Smith kävi jo keväällä ottamassa New York Titansin paidassa Pro-kehissä muutaman NLL:ssa kovan maineen itselleen otelleen Geoff Sniderin kanssa ja Snider toki vastavuoroisesti loi aikanaan itselleen mainetta luistimilla varsin hyvällä kädenjäljellä Jr.A:n AJHL:ssa. Näille mielenkiintoisille koitoksille todennäköisesti luvassa kauden pyödähtäessä taas aikanaan käyntiin jatkoa tämän myöskin olennaisten teemojen varaan terävimmillään rakentuvan viihdepelin kehissä ja asiansa osaavan herkuttelijan listalta tilaamana itsestäänselvyytenä: off the draw, buckets off, square off and toe to toe.

 

[HardCore Hooligan]

Kieltämättä palkitsevasta Donate Blood, play Lax syrjähypystä takaisin arkiseen Give Blood, fight Probie maailmaan ja kyllä totuuden hetkenä erityisesti tuolla Ontarion Jr.A, Jr.B sekä Jr.C kartalla tulee näitä vieraita kokemuksia metsästettyä. Kuitenkin näin päivänvalossa tässä yliajon jälkeisessä hämärässä biitin sekä Proustin sekoittavassa keitoksessani katsaus OPJHL:n merkittävään muutokseen silmälläpitäen tulevaa. Viinilasi kädessä emme kuitenkaan lähtöjä bongaile ja tämä jääköön sille hyvänkin ammattilaiskehien herkkupalan läsnäolollaan pilaavalle puristuksen taustalla itseäään häpäisevälle aina halveksittavalle visiirinaamalle, mutta asiaan palaten nostalgisen Metro A:n myös sisällään kantavan OPJHL kehityskulku on kyllä muutenkin ollut huolestuttavaa viime kausina ja joukkueiden lähtölistat pääsääntöisesti todella surullista katsottavaa esim. 2007-2008.

Ruokalista vie tietyt massat pois ja tuo toiset sisään, mutta ensimmäisenä uskossaan puritanistisimmat ääripään hurmokselliset nautiskelijat vetäytyvät omiin koloihinsa tai vaihtavat toisiin suotuisampiin ravintoloihin tarjonnan mukaan. Lähtö on kuitenkin lähtö vain kehässä höystettynä näillä usein mainitsemillani lisukkeilla ja pankin räjäyttävillä erikoistehosteilla, joten vuoteen 1993 CJBHL:na tunnetun OPJHL:n vastuu kulttuurinvaalimisessa Ontarion ison painoarvon liigana on suuri ja puolustuksena toki nykyisellään kahlitsevassa game liigassa kattauksessa viime kaudella yksittäisinä pilkahduksina nimiä kuten Rory Smith, Brian Soso, Steve Natywary, Paul Yovanic ja vaikkapa Tom Jefferson.

Vuoden pilottina 2008-2009 kuitenkin erillinen Central Division (Super Division) kartalle ensi sesonkiin OPJHL:n sisällä ja tuskin tässä ainakaan Central A:n mainetta pyritään nälkäisesti haastamaan junnupuolen gooniliigana. Keskeisenä linjauksena on ajan henkeen istuvasti korkean tason kehityspohja sekä mahdollisuudet pelaajille OHL:n, CIS:n sekä NCAA:n suuntaan ja tulevaisuuden tavoitteena on nousta OHL:n haastajaksi niin, että pelaajat säilyttäisivät NCAA kelpoisuutensa ja ymmärrettävästi tämä taloudellisista lähtökohdista rakentuva linjaus on herättänyt pahaa verta myös OPJHL:n sisällä.

Perustotuutena ylimääräinen tunne tai sähkö toki aina toivottava asia pelin ympärillä ja tätä pitää myös keinotekoisesti tarvittaessa luoda, mutta tämä erillinen lohko sisältää suunnitelmien mukaan 8-10 joukkuetta (tällä tiedolla ainakin Cobourg Cougars, Hamilton Red Wings, Markham Waxers, Newmarket Hurricanes, St. Michael's Buzzers, Stouffville Spirit, Toronto Junior Canadiens, Wellington Dukes) ja kyseinen kovatasoinen Central Division pitäisi sisällään myös omia erillisiä haettua korkeaa profiilia tukevia vaatimuksia seuroille.
Eräs huolestuttavimmista on ajatus heikentää yli-ikäisten jo Major junior tasolla puskeneiden jätkien mahdollisuutta vetää näissä ryhmissä ja näin ollen olemmeko tulleet taipaleellamme siihen, että emme näe Matt Davisin paluuta Jr.A tasolle WOHL:sta tai maalaillen vaikkapa Jordan Shinen vetävän näissä porukoissa jäädessään ilman pelipaikkaa O:sta yli-ikäisenä. Kaiken takana pirun kasvot paljastavana isona ohjenuorana NCAA polku vie aina viihdearvollisesti metsään visiirinaamaisten susien armoille ja mitä muuta nämä uudistukset aikojen saatossa ovat peliin tuoneet kuin kypärän, visiirit sekä kaulasuojat?

Välierissä tämän erillisen lohkon porukat mukaan vetämään OPJHL:n mestaruudesta kolmen muun divisioonan kanssa ja viime kaudeltakin totusti täällä tahkotaan huonolla tuurilla gladiaattorit toisistaan eristäen oman divisioonan porukoita vastaan runkosarjassa. Tietysti aina toivorikkaasti tuossa semi-final sarjassa mahdollisuuuden luovuutta sekä hulluutta tukeviin jännitteisiin ja uskallikkona kenties siinä se kartalle näkyvämmin palaavan Matt Davisin iso mahdollisuus näkyvyyteen ensi kaudella.
Eipä siis kaivella ainakaan ennen kolmannen erän maalivahdit mukaan juhlimaan imaisevaa korkean viihdearvon laatubrawlia (jos madeleinenleivoksenamme toimii se sotilaiden tulo yli laidan ja kuvaelmassa viimeisenä liukuu tyynen rauhallisesti illan kakkosmaalivahti) vielä maata jalkojemme alta ja T-Birdsin ottelija Benn Olson sai myös taskuunsa sopimuksen Albany River Ratsin kanssa, joten hyviä lähtöjä kaverille ammattilaiskehissä ja vanhan biittihuulen viisaudella varautukaamme uskoamme taas vahingoittavaan iskuun tuon vääräuskoisten Central Division kyhäelmän osalta tässä kolkossa ajanvirrassa.

 

[HardCore Hooligan]

Quebecin urheiluministeri Michelle Courchesne koki vastaavanlaisen reaktion kuin minä aina nähdessäni visiirinaamaisen jääkiekkoilijan isossa liigassa, kun hänen silmiensä eteen osui tuo Q:n playoffsien nykymittareilla toki varsin mukavan viihdearvon brawl Quebec Rampartsin sekä Chicoutimi Sagueneensin välillä ja Courchesne vaati tuon sytyttämänä Q:n johtohahmolta Gilles Couteau ehdotuksia toimenpiteistä kehien kulmakiven väkivallan vähentämiseksi (anti-fighting proposals) kesäkuun loppuun mennessä.
Tämä elämän ja kuoleman kysymys on painunut vähän taka-alalle, mutta pinnan alla kuitenkin liikehdintää on ollut kauden päätyttyä tämän ristiretken suhteen ja tämän korkea-arvoisen vihollisen pantseista tuskin tuota mainittua Give Blood, fight Probie tekstiä löytyy. Aasinsiltana on huolestuttavaa toisaalta, että paikallisessa ilmastossa löytyy 90-luvulla syntyneitä kiekkojätkiä täysin tietämättöminä siitä kuka oli Bob Probert ja työsarkaa siis perehdyttäjälle löytyy pukukoppien uumenista. Kuitenkin Courchesne on tavannut asian tiimoilta muita Kanadan alueellisia urheiluministereitä ja toki itsestäänselvyytenä keskusteluihin ovat osallistuneet myös tämän tarinan Paroni de Charlus O:n ykkösmies anti-fighting guru sekä bullyhunter David Branch, WHL:n vastaava Ron Robinson sekä Hockey Canadan presidentti Bob Nicholson, joka visiirinaamaisia linjauksia pelin tuhoamiseksi on myös esittellyt ja vinkkinä lopulliseen ratkaisuun itse suuren kiekkoajattelijan koiranruuan konsultointiapua ongelman ratkaisemiseksi.
Couteau taas on koonnut selvitystä rakentamaan oman konsultointiryhmänsä, jossa on HCH, Animal, Parker 27, Harold Snepsts klooni, Bobby Schmautzin maila, John Wensikin afro, Tim Hunterin nenä, Jack Carlsonin lasit sekä biittipurkki. Courchesne ei sinne tänne sinkoillen maanläheisellä kiekkojärjellä pohtien ole myöskään myyttinen biittiä käyttävä nainen ja virallisessa konsultointiryhmässä taas on 14-henkilöä päättämässä pelin kohtalosta tältä osin, mutta valonpilkahduksena lakimiesten, toimittajien sekä johtajien seassa on poimintana Enrico Ciccone ja olisi istunut myös tuohon toiseen porukkaan varsin sujuvasti.

Tässä pääpiirteittäin surullisen tapahtumaketjun vaiheet ja eiköhän tietoja tulevista alasajoista pian julkisuuteen tihku. Perustasolla äärimmäisen outona piirteenä tässä kuitenkin tuo, että pelin keskeisintä sisältöä jahdataan uuden ajan henkeen ja eikö sen rankalla kädellä suoritetun karsinnan tulisi alkaan niistä viihdearvollisesti nollatason epäolennaisuuksista. Ehkä tuo pimeä keskiaika on myrkyttänyt minutkin ja roviolla tulen roihuamaan bench clearing brawlien nimeen viimeiseen asti vannoen, mutta Sarnian Ryan Wilson isoon liigaan Flamesin listoille ja laadukkaan game fighterin loistavat panokset Soryalin sekä DeLoryn kanssa tuottivat tulosta.

 

[Animal]

Couteau taas on koonnut selvitystä rakentamaan oman konsultointiryhmänsä, jossa on HCH, Animal, Parker 27, Harold Snepsts klooni, Bobby Schmautzin maila, John Wensikin afro, Tim Hunterin nenä, Jack Carlsonin lasit sekä biittipurkki.

Pakko tunnustaa, että olen erittäin otettu saatuani kutsun tähän totuuden puolesta taistelevaan ja oikeita elämänarvoja puolustavaan ryhmään. Oma puolustuspuheenvuoroni lajin oikeiden kulmakivien puolesta on valmisteilla ja sen kanssa tullaan esiin viimeistään ennen lätyn tippumista jäähän pitsiturnauksessa.

Suutari pysyköön lestissään ja HCH hoitakoon Ontarion ja läntiset provinssit. Hyväilmeisiä jätkiä sähköttää askissa kuitenkin vielä em. alueiden ulkopuolellakin ja näin ollen tulen tekemään tännekin muutaman visiitin, jos, ja kun raportoitavaa jostain muualta kuin OHL:sta, WHL:sta, BCHL:sta, AJHL:sta, OPJHL:sta tms. ilmenee.

 

[HardCore Hooligan]

Vedän tälläistä varman päälle ottavaa viesti kerrallaan linjaa ja ajan riittäessä askel askeleelta kohden tavoiteltua bench clearing brawlia edetessä uskoakseni pelikenttäni tulee hanskojen aikoinaan pudotessa olemaan juuri OHL, WHL, OPJHL ja tuo nyt varsinaisesti pelin avaava kolme Ontarion Jr.B:n liigaa yhdistävä Greater Ontario Junior Hockey League. QMJHL jäänee taas taka-alalle ja yleisten linjausten vastaisesti tässä ei työtaakkaa yksilön osalta lisätä vaan haetaan tehokkuutta supistamalla pelikenttää entisestään. Seuran linjauksien mukainen pakollinen treenitauko iski heti kipinää tähän kirjoitteluunkin ja toisaalta palstan roolistani ylpeänä oman hiekkalaatikkoni taistelijana näillä vesillä pyrin lisäämään keitokseen puhtaasti nurkkakuntaista hyökkäävyyttä vihollisen ottaessa noitavainoissaan jatkuvasti järeämmät aseet käyttöön.
Kehitystarinassa olivatko 70-ja 80-luvut juuri sitä pimeää keskiaikaa pelin aikanaan uomiinsa ajaneen antiikin ajanjakson jälkeen ja modernin valoisalta 90-luvulta sitten uudistushenkisten renessanssi tuonut uuden itselleni vieraaan ajan peliin, joten Michelle Courchesne eräänä inkvisiittorina jättänee joka tapauksessa jonkinlaisen kädenjäljen pelin historiaan ja tarinani päähahmoista paroni De Charlus uinut virrassa mukana jo pitkään. Nähnyt todellisia sydänkeskiajan tarunhohtoisia sotureita ja käynyt eeppisen kabinettien taistelun itsensä "Wild" Bill LaForgen kanssa, mutta oikeastaan Jeff Kugelin villi sotatanssi ajoi hänet omassa vakaumuksessaan äärilaidalle ja tämän itsetutkiskelun seurauksena nykyisin kaupparatsuna myy itseään markkinoilla lähtöjen vähentäjänä.
Kriisipalaverin paikkana junnupuolella game lähdöstä kautta linjan lienee näiden mainittujen Q:n selvitysten jälkeen lähempänä kuin koskaan ja toivomme lepää lähinnä WHL:n johdon harteilla. Todennäköisesti ainakin tuo Bob Nicholsonin esittämä rosterin leikkaus tulee käyttöön valitettavasti jo ensi kaudella ja laajemassa kuvassa äärimmäisen kovana työsarkana tulee olemaan kaiken kulta-aikoina tapahtuneen materiaalin sekä muistitiedon tuhoaminen.
Onhan näitä potentiaalisia kulttihahmoja edelleen kärkipäässään vaikkapa Kelowna Rocketsin tulokasleirillä ollut Josh Kemp, Erien 2008 varaus Mark Jones sekä Plymouthista paikkaa hakeva Buddy Wightman, mutta enemmänkin nykyisellään murusia tarjottimen reunalla ja tästäkin syystä pitää ottaa aina omiakin leluja hiekkalaatikolle mukaan. Toisaalta tässä valossa tapahtumat ovat aina kiinnostavia helmiä meille sioille ja harvalukuiset viihdyttäjät todellisia tyylimyllyjä vastaan taistelevia kultakimpaleita, joten arvokas itselleni langennut työtehtävä on kotikutoisesti luoda kullattua sädekehää heidän yllensä ja kolikon kääntöpuolella valitettavasti nämä junnupuolen tapahtumat heijastuvat pelaajavirrassa aikanaan aina isoon liigan asti.

 

[HardCore Hooligan]

Raavitaan tuota ensi rupeamaakin pala kerrallaan kokoon ja katsotaan mihin Cashman & Schmautz henkisessä mailaviidakossa seikkailessamme päädytään. Vanhanliiton kiekkourpojen perusraamattuun, sanakirjaan, puhelinluetteloon sekä käytös- ja tapatietoon Guide & Record Bookiin vai provosoivasti kulttuurillisena vastakohtana Cocteaun palstatilaa itsekkäästi omivaan valkoiseen kirjaan, mutta O:n puolelta lähtölista lähtölistalta Barrie Coltsin avatessa omalla tarjonnallaan motivaation ollessa kohdallaan ja lähdöt toki kaltaiselleni huumetta kuin oopiumi.
Rosteria jos uhkaillusti leikataan on tosin ajankohtaista myös pohtia mahtuvatko Yovanic tai Wightman mukaan Whalersin 21 jätkän listalle ja toisaalta mentäessä totutusti 23 shakkinappulan paketilla olisivatko mahdollisesti molemmat mukana? Tässä ei auta edes ne Give Blood, fight Probie pantsit ja seuraavaksi tuomittavaksi pelikieltojen uhalla avojään yliajot, päätyyn heittäminen, pleksin kautta purkaminen, kaksinkamppailujen voittaminen ja lopulta alkulämmössä ei saa ylittää omaa sinistä. Kurinpitäjä tuolilleen keskiympyrään ja kulttuuriperinnöntutkijat kaivelevat näitä tekstejä aikanaan tueksi sille, että joskus on venytelty nivusia ottelukuntoon punaviiivalla ja Marc Laforge taas venytteli missä huvitti.
Kun ketään ei halua enää satuttaa ketään koko kiekkoperhe teatteriin katsomaan Les enfants terriblesia ja koppien viimeisistäkin perinteisen linjaston yksioikoisista kauhukakaroista sivistyneitä sekä käytöstavoiltaan fiksuja uuden ajan jääkiekoilijoita, joille yli 300 minuuttia ei ole mikään merkkipaalu ja Kevin Evansin 648 minuuttia yksi merkittävimmistä historian luvuista.

Barrie Colts:

Suhteellisen vaisu kausi tärkeimällä osastolla takana ja kuten todettua ei pitkässä juoksussakaan se leimallisin rähinäosaston ryhmä. Keskeisistä 2008-2009 isoon liigaan varattu 1990-syntynyt Stefan Della Rovere on isojen odotusten jätkä ja sähköistämisen lisäksi painaa heittämällä yli 20 lähdön.
Samanikäinen Shennanin vasurikulttuurin jatkaja Andrew Clouthier taas tason nostamisella ja profiilin terävöittämisellä TOP-10 ottelijoiden porukkaan hyvällä rupeamalla. Kultakimpaleena riveissä kuitenkin 1991-syntynyt Kyle Clifford, jolla O:n lähtökulttuuri hallussa ja 2009 ison liigan varaus aktiivisella otteella yli 15-lähdön.
Yli-ikäisten paikkajakoon 1988-syntynyt perusosaston Cory McGillis, joka pystyy myös vahvuutenaan heittämään vähän härskinpään ilmettä tiskiin ja ainakin Kyle Neuber viime sesongin tapahtumien pohjalta odottelee iltaa jolloin saa pistettyä kuittaavan postinsa McGillisin laatikkoon.
Tässä todella tasokas nelikkö luomaan onnistuessaan turvallisuudentunnetta kuumiinkin iltoihin ja kun tärkein osasto uskottavuuden kannalta on tukevalla pohjalla voidaan niitä muitakin vähemmän tärkeitä palasia miettiä rauhassa. Haisee hyvältä rupeamalta avaintekijöiden ollessa nyt vuoden kokeneempiaja apulaiskoutsi Corey Bricknell hoitaa ne vaadittavat hallien käytävien taistelut lauantain matsien jälkeen.

Mainittu hyvän uran rakentanut Bricknell OPJHL:ssa koutsatessaan otti roolia Oshawa Legionairesin sekä St. Michaels Buzzersin alan ystävän silmää todella mielyttäneessä laatuhässäkässä 2005-2006 ja sisältönsä puolesta erittäin korkean viihdearvon tapahtuma junnupuolella 2000-luvulla. Molemmat näistä merkkiteokseen osallistuneista entisiä Metro A:n porukoita ja Legionaires nykyisin Primeaun veljesten omistama Durham Fury OPJHL:ssa

Hampaankolossa myös tälläistä, että junnukulttuurissa perjantaisin itsestäänselvyytenä läpi kesän treenit ja kenen etu lie kasvatusprosessissa hukata tälläinen mahdollisuus tälläisellä ilmalla viedä nuoret kiekkojätkät vetämään asenteellista viikon kruunaavaa kusipäätreeniä valmennusjohdon tarkoin valitsemaan paikkaan missä bikinit tuovat sisältöä touhuun.

 

[HardCore Hooligan]

Uudenvuodenpäivän luistelutreenit toki myös Nuori Suomi aatetta tukevaa toimintaa parhaimmillaan ja toisaalta liiton henkistä ihottumaa aiheuttavan materiaalin välikädeksikin tunnustaudun, mutta nuo nivaskat hyvää materiaalia sänkyn vieressä heitettäessä sitä yöllistä huuleen unohtunutta biittiä pois ja perustasolla paljon paperia eikä sanaakaan siitä missä taitoluistelijat treenaavat kesällä.
Toisaalta tuota biitinvastaista propagandaa myös tuntuu kiekkopiireissä nykyisellään liikkuvan enemmän kuin kaikenlaisia toiminnan koordinaattoreita ja näitä merkitysarvoltaan "tötsiä" vastaavia hahmoja taas on enemmän kuin koutseja jäällä, mutta joka tapauksessa 15-vuotiasta kiekkojätkistä porukasta aina puolet heittää armottomalla vimmalla biitiä huuleen vaikka sitä myytäisiin vain kuussa ja lähtökohtana pelaaja-arviointiin biititön aina tasaisessa vertailussa jää pelipaikasta kilpailtaessa kakkoseksi.

Belleville Bulls:

Surullinen kausi takana ja uskallan väittää ettei joukkueen osaksi vääryyydellä siunaantunutta pelillistä menestystä tuolla rakenteella oli pudonnut syliin vielä 15-vuotta sitten ja todellakin kiistämättömänä kiekkototuutena väärin menestytty.
Kulmakivistä Andrew Self oli yli-ikäinen ja 1988-syntynyt harmaan kauden ottelurintamalla odotuksiin nähden puskenut Matt Beleskey todennäköisesti poistuu isoon liigaan, mutta yli-ikäisenä palatessaan kaipaa kyllä isoa herätystä ja oikealla ilmeellä tasoltaan potentiaalinen TOP-10 korin kaveri.
Askeleita todella pitää perinteisen Bullsin ottaa ja lähes kyynel vierähtää kiekkourpon poskelle, kun menneisyyden tuoksuihin vajoten ajattelee nostalgisia aikoja jolloin Marty McSorley sekä yksi viihdyttävimmistä koskaan Craig Coxe polkivat samassa ryhmässä. Illuusiotako vain tämä kaunis muisto ja koutsi/GM George Burnett kohtalona on tämän suunnan jatkuessa tulla lyödyksi mitättömäksi visiirinaamaksi HCH:n toimesta ja Burnett aikanaan itsensä Bill LaForgen työnjatkaja vastuullisena Niagara Falls Thundersissa.
Thundersilla toki itsestäänselvyytenä tuolloin uskottava rakenne ja LaForgen nerokas kädenjälki näkyi kuten tuleekin, mutta epäselvyydet omistaja Rick Gayn kanssa johtivat kyseisen kiekkosuuruuden potkuihin kesken kauden 1989-1990 ja nyt 2008-2009 Bullsille taas muutama uusi nappula sisään sekä täydellisen kasvojenpesun jälkeen Hüsker Dün New Day Risingin soidessa alkulämmön perinteiden brawl tarjolle avauksessa pelin suolana sekä sokerina.

Gensin hyvän rupeaman otellut James DeLory Florida Panthersin organisaatioon ja todellakin hyvä maku jää tästä kaverista. Täysosumana Sarniaa vastaan olisi vielä heittänyt repertuaaristaan Kugelit ja ohikiitävän hetken ajan jo tuolloin puhdas ilo virtasi sydämeeni, mutta nurkkaan ahdistettuna itse Jeff Kugelko muka suurena kehien viihdyttäjänä HCH sanoin syyllinen Brachin järjettömyyksiin?
Ei missään nimessä ja lähinnä vain pelin pelkistetyt kasvot, joten ranneteipit ranteisiin ja antaa tapahtumien tulla sellaisinaan. Väistämättömästi vavisuttavaa kulttuuria kuitenkin pinnan alla edelleen on, jos Spitsin kannattajat innostuvat "Kugel, Kugel" huutoihin jo alkulämmössä nähdessään Mike Yovanicin kentällä ja kyllä illan kolme tähteä menee tänään Kugelille.

 

[HardCore Hooligan]

Näistä maailman tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta kiekkolähdöt sekä rähinät pysyvät vuodesta toiseen elämäni ykkösjuttuna ja ala-asteella jo aikanaan heitin tarjolle esitelmän "Tiger" Williamsista. Merkittävä historian vaikuttaja ja harmi ettei tätä ollut virallisena oppiaineena koska nyt olisi jo varmasti väitöskirja tehtynä. Ylä-asteella uskollisesti perusraamattu mukana ja vierasmatkoilla aina tietokilpailut pystyssä jäähymäärien muodostaessa oman tietouteni terävimmän ydinalueen.
Nykykuvassa joukkueilla jonon jatkona koulunkäyntineuvojat opastamassa biittihuulisia kiekkourpoja opintiellä ja HCH:n vanhakantaisena neuvona taas Hockey Newsista tiedonhakemista kehittäen ne fighting majorit nopealla poiminnalla harjaantuneeseen silmään. Hyvä toki pesää likaamatta ja kenenkään kokonaisuuteen vaikuttavaa ruutua vähättelemättä, että näissä uuden ajan tuulissa on joku kertomassa niille koppien peränurkkien jätkille ettei tuon osaston nippelitiedoista ole hyötyä aikanaan yöelämässä ja tie vie itsestäänselvyytenä sumussa jätkäporukassa kämpille jatkoille katsomaan lähtöjä biittiä tyylikkäästi kattoon heitellen. Tässäkin tosin tarvitaan se taustoittaja, joka liekehtien pohjustaa ja heittää faktat kellontarkkudella pöytään muiden jo nukkuessa ylitankanneina.


Brampton Battalion:

Vaelsi joukkuetasolla myös kokonaiskuvassa harmaudessa ja väriä pitää olla. Mainitusti peruspilareista pääsääntöisesti isot ottanut Musselman kaupalla ulos vahvuudesta ja vaativan huolestuneet lähtöbongarien sekä helmenkalastajien katseet kääntyvät 1989-syntyneen Luke VanMoerkerke ylle.
Kaveri nosti itseään esiin 2007-2008 ja osittain lupaavasti leimaantui oman roolinsa muutaman vaihdon peruspuurtajaksi. Tähän rooliin kynsin hampain kiinni ja sen kautta kehittämään uraa itselleen ottelijana, mutta toki ajan henki sotii verissä päin tätä ammatinvalintaa vastaan ja rohkeasti palkintolomat myös muutaman vaihdon pelaamisesta iltaan. VanMoerkerke pystyy vaihtamaan kättään ja tämä aina viihdearvollisesti tärkeä piirre. Haisteli jo kärkipään tasoa nosteessa vetäneen Neuberin kanssa ja Kingstonin Stevensin kanssa helmi, mutta lisää voimaa ylävartaloon sekä potkua iskuihin kesän aikana. Näpäytyksenä pipoa myös rohkeasti pois tanssiin lähdettäessä ja näin alan piireissä arvostusta omaan koriin, mutta hyvä iskijä tästä kaverista saadaan 2008-2009 O:n lähtöihin ja huipennuksena viime sesonkiin kunnikkaassa buckets off lähdössä Petesin Jake Laplanten kanssa minuun kuin mustat Big Bad Bruins pantsit uppoava vahva junnupuolen ilme tarjolle tasokkaassa.
Rakenne kuitenkin horjuu ilman vahvistuksia ja vastustaja puhaltaa kumoon jo heittäessään sotilaansa partioimaan punaviivalle alkulämmössä. Näin sen ainakin pelin sisäisten lakien mukaan pitäisi mennä täältä kiekkoikuisuuteen ja vampyyrikin tapetaan iskulla sydämeen.

 

[HardCore Hooligan]

Erie Otters:

Tämä ryhmä taas valaa toivoa rähinäviihteen ympärille ja todella hyvä ryhmä meille lähtöbongareille sekä helmenkalastajille. Toki ykköskortti Peluso viime kaudella Houndsiin, mutta pitkässä juoksussa 1992-syntynyt varaus Mark Jones lienee mahdollisesti yksi tuollainen josta seuraavaa O:n kautta nousevaa Probertia odotellaan ja tämäkin toki saattaa olla sitä kadonnutta aikaa.
1989-syntyneet Luke Gazdic sekä perinteisen linjaston toe to toe maestro Michael Liambas tuovat ryhmään yhden TOP-5 ottelijan ja Liambaskin varmasti kolkuttelee panoksellaan suoraan aloituksesta TOP-10 tason portteja. Gazdic jäi ehkä vähän jalkoihin terävimmin sekä nälkäisemmin operoineiden toimesta, mutta lähtökohtaiseti keskiympyrässä aivan samanikäisten Greenopin sekä Neuberin tasolla ja se tappajankatse vain silmiin illasta toiseen.
Rakenteessa 1990-syntynyt Brian Shaw täydentää ja tämä kolmikko käärii perustasollakin painaessaan kasaan tuollaiset 40-50 lähtöä. 1990-syntynyt Shawn Szydlowski potentiaalinen tason nostaja sekä halukkuutensa kasvattaja 2008-2009, joten yhdellä vakuuttavalla näissä koitoksissa kokeneella yli-ikäisellä vielä maustettuna tällä rakenteella hehkuvan kuumiin lauantai-iltoihin kenen kanssa tahansa ja varsinaiset isot ottava Gazdic vääntää liigan kuninkuudesta.

Vampyyrimyyteistä 70-luvulla todelliseen ison liigan sydänkeskiaikaan polki kehissä Vlad seivästäjän tunnuspiirteet täyttävien vampyyrimytologiaan sidottujen taistelijoiden hahmoja melkoisestikin ja varmasti oli "Dr Hook" Schmautzin saapuessa kaupunkiin huolestuneimmilla valkosipuliköynnökset kaulassa vaikka tämä jo onkin vähän eri tarinaa historiallisesti ja kenties näissä pelin vertatihkuvissa kruununjalokivissä oli kyse juuri tuosta sydämen lävistämisestä keihäällä.
Harmillisesti keihästaistoja sivuten kuitenkin tuossa viisaiden neuvostossa "great equalizer" kävi heti häikäilemättömästi "Big Popperin" lasien kimppuun ja näin nämä pois vahvuudesta. Uusina ehdokkaina käsittelyssä tuohon yhteen vapautuneeseen ruutuun ovat nyt Glen Sonmorin lasisilmä (itsestäänselvästi riskialtis valinta), Wayne Cashmanin "bold spot" sekä jatkoajan vahvuudesta Orman Mollis.

 

[HardCore Hooligan]

Guelph Storm:

Ei varsinaista suurta loistoa tai illat sähköistävää noituutta kuin Jim Kornin panos jääkiekolle parhaimmillaan. Korn kiistatta kirkkoa vastaan kapinoinut sääntöihin alistumaton noita ja Jimmy Mann taas enemmän siihen populaarikulttuuriin sidotumman myytin mukainen verenhimoinen pureskelija.
Stormin 2007-2008 kattauksesta 1989-syntynyt Leigh Salters iso pettymys odotuksiin nähden ja nyt aika kaivaa kovalla ilmeellä itsensä pinnalle, koska potentiaalia TOP-10 tason ottelijaksi suoraan aloituksesta löytyy ja se kahlitseva ajan muodinmukainen käsilaukku jääköön pukukoppiin.
Ykköstähtenä loisti Saltersin jäätyä taustalle samanikäinen Matt Kennedy, joka kädenjäljeltään tuollainen lähtöosaston peruspuurtaja ja nykymittareilla ihan mukavan aktiivinen ote touhuun kehässä. Nyt rohkeasti rimaa ylös ja liekehtien yli 20 lähdön joukkueen kiinnostavimpana pelaajana Saltersin edelleen nukkuessa.
Taustalla 1990-syntyneet Anthony Nigro sekä Pat Moran, jotka onnistuneella kaudella tuovat molemmat reilut 10 merkintää joukkueen tilille tällä tärkeimmällä osastolla ja molemmilla vielä aikaa kirjoittaa sitä omaa tähtitarinaansa viihdeosastolla. Nigrolla haistellen potentiaalia jopa isoksi tekohengittäjäksi O:n kuvioihin askelmerkkien osuessa kohdalleen ja Moran myös antanut tarkkasilmäiselle havannoitsijalle viitteitä, että repertuaarista tarvittaessa löytyy ammennettavaa ja viime sesongin anti jäi osittain vajaaksi loukkaantumisen seurauksena.
Toivoa siis on ja yli-ikäisten kiintiöruutuihin 1988-syntynyt Nathan Martine, joka menee läpi perusosaston iskijänä ja ennen kaikkea vetää hyvänä päivänä bensakanisteri kainalossaan. Tiivistäen 2008-2009 kiekkorealismin peruskeinoin syvempään viestiä kuin kylän ensimmäisissä traktoreissa tai hymyilevissä tehdasduunareissa ja iskeytyy puhuttelevimmillaan alan taiteenystävän sieluun kuin Steve Larmerin pää jäähän Ronnie Friestin toimesta lumoavassa tuokiokuvassa.

Toki tuo pelin sisäistä punaistalankaa mukailevan kirjava konsultointiryhmä siinä mielessäkin horjuva rakennelma, että HCH toki pyöritellyt tuon biittipurkin huuleensa ennen kuin tämä olisi ehtinyt sanoa sanaakaan kulttuurin polttoaineen roolistaan oikeiden arvojen hyväksi ja enemmän sitä haettua kaiken selittävää ideaa kuvaa otoksena John Kordicin villi poikittainen Keith Actoniin. Tähän teokseen voisi biittipurkilla varustettuna uppoutua tuntikausiksi ja kyseisessä omintakeisessa tunnemyrskyssä tiivistyy kaikki mikä pelissä on todella pyhää.

 

[HardCore Hooligan]

Taas tuli poljettua visiiri naamalla ja Guelphin yksi mielenkiitoisimmista toki vahvuudessa oleva 1990-syntynyt Kyle Steckley. Keskiympyrässä punnerukset tästä palstan biittihuulien, roolipelaajien sekä kiekkourpojen hakatessa mailoillaan jäätä ympärillä ja minun oppikirjassani selkään sekä jalkoihin saa keihäillä punnertavaa myös takoa. Jr.B ympyröissä pääsääntöisesti polkenut Steckley potentiaalinen kunniakkaan ottelijanstatuksen jätkä paikan ryhmästä ensi sesonkiin napatessaan ja isona merkkipaaluna buckets off veto ison kalan Fletcherin kanssa alla.
Stormin GM/koutsi Dave Barr myös muihin maisemiin ja toki tähän tyhjillään olevaan vastuullisen ruutuun HCH jälkeen raivokkaimman palon silmissään omaava Tony Curtale, joka itse "Wild" Bill LaForgeen verrattava junnupuolen hahmo ja saisi Branchin tukehtumaan moraalioppaaseensa. Ehkä kädenjälki jopa liiankin rakenteita vavisuttava viime O:n visiitin pohjalta Spitsin peräsimessä ja maine kiirii piireissä edellä kuin Tim Hunterin nenä, mutta maalaillen taas jopa nuo mustat Big Bad Bruins pantsin lyövänä mielikuvana tämän loogisena seurauksena Steckley sekä Kennedy venyttelemässä nivusiaan ottelukuntoon punaviivalla Gazdicin sekä Liambasin numerot ranneteipeissään.

Kingston Frontenacs:

Todellinen vanhanliiton jyrä Larry Mavety ainakin toistaiseksi edelleen GM:n sekä vastuullisen pallilla ja vastustusta tälle on ilmennyt myös melkoisesti, mutta Canadians painoarvoltaan sellainen seura ettei tänne ketään visiirinaamaista neppailijaa saa päästää vain vaihtamisen iloksi ja Mavety itse taistellut kehissä uransa alkupuolella vielä antiikin ajan rautaliigoissa ennen 70-luvulta alkaneen keskiajan tuulahduksia. Tuolloinhan merkittävät kiekkofilosofit loivat pohjan sekä perusteen pelille sekä määrittelivät sisällön kuvaan, jonka pohjalta peliä tulee tulkita myös nykypäivänä ja mainintana vaikka John Brophy kyllä yksi merkittävimmistä antiikin aikahaarukan kiekkofilosofeista. "Rambo" sisään ja Russ Courtnall ulos yhdessä nerokkaimista opinkappaleista ja linjatuomarin Kordicin taltuttaminen North Stars illassa kiekkokulttuurin tarjoama esimerkki siitä miten kontaktia tulee hakea ja ottaa tunnetason ollessa kohdallaan.
Kingston elää 1989-syntyneen Peter Stevensin varassa ja Stevens kantaa roolinsa kyllä hyvällä ilmeellä, mutta tasossa petrattavaa primekaudellaan ja tuo kyllä asenteen ollessa kohdallaan 20 lähtöä joukkueen kassaan. Turhat kapea kärki kuitenkin ja toista selkeää roolinsa ammattijätkää kyllä lähtölista kaipaa.
Toisaalta myös rakenteessa vuotavia aukkoja ja kepillä jäätä kokeillen 1990-syntynyt kaksi kautta maisemiin tutustunut Josh Brittain voisi näitä taustalla tilkitä ja ottaa nimiinsä tuollaiset reippaat 10 puristusta. Vielä isommat odotukset 1991-syntyneet kirjoittamattoman 1991-syntyneen Taylor Dohertyn niskaan ja tulokaskautensa pohjalta vähintään yli tuon 10 lähdön rajapyykin. Isokokoinen kaveri ja ison jätkän otetta kaukalossa odotellaan, joten täysosumana nousiko jopa Stevensin aisapariksi tekemään tuo arvostettavaa kulttuuria vaalivaa työtä suoraan aloituksesta ja tuhoaisi mikkihiiret jo läsnäolollaan.
1990-syntynyt Bobby Mignardi antanee muutaman merkin olemassa olostaan ja villinä korttina 1989-syntynyt Kevin Christmas, joka saattaisi paikan ottaessaan istua tuollaiseen muutaman vaihdon lähtörintaman peruspuurtajan rooliin ja linjauksena kuitenkin 2008-2009 ensin loppuu biitti sitten vasta usko.

 

[HardCore Hooligan]

Lännessä Pats on myös menettämässä koutsinsa isoon liigaan ja tällä tiedolla Curtis Hunt olisi lähdössä Ottawa Senatorsiin Hounds koutsin Craig Hartsburgin apulaiseksi. Pats esiintyi joukkuetasolla edukseen 2007-2008 ja eteni kehässä omien perinteisten arvojensa kautta kuten oikeaoppisesti mentäessä tuleekin menestyksestä riippumatta. Dale Derkatchille vapautuvaa ruutua äänekkäimmin tarjotaan ja tulee kartalla työpaikkojen painoarvolistassa heti ison liigan Flyersin, Bruinsin sekä WHL:n Bladesin jälkeen neljäntenä.
HCH kun on varattu ja LaForge kuollut on pakko taas edetä Tony Curtalen kautta tuollaisena varmana korttina ja toki Bryan Maxwell olisi lännen puolella vaikuttaneista aiheellista nostaa takaisin sorvin ääreen. Arvokkaan rähinäkulttuurin vaalimisesta tässä kuitenkin on kyse ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta alkaa olemaan todellinen suojelukohde nykyisellään, joten ei muuta kuin kahlitsemaan itseään jäähyaitioihin kiinni ja toki ellei muisti pahasti petä Derkatch menneisyyden kaikuna tullut aikanaan livebongattua lähdöntapaisesta.

Kitchener Rangers

1988-syntynyt Brandon Mashinter operoi ykköskorttina ja turhankin puhdas game fighter, joka ei pahemmin tuollaisia roolista lähteviä herätyskelloja tai ammattijätkien tasonmittauksia harrasta. Osaa kyllä asiansa ja omaa isojen lähtöjen oikean, joten yli-ikäisenä mukana olleessaan kiistaton TOP-10 tason kaveri O:ssa ja toivottavasti vetää jostakin sen puuttuvan raivon päälle.
1990-syntynyt Mike Mascioli kuitenkin se kiinnostavin nappula vahvuudessa ja onnistuneella kaudella lähentelee haastavaa 30 lähdön rajaa. Tasollaan ihan pätevä tekijä ja kaverilla myös hyvää kipinää junnulinjaan touhussa mukana, joten ottanee ne fans fightit nimiinsä ja lähtökohtaisesti muodostaa suhteellisen laadukkaan parivaljakon Mashinterin kanssa.
Rakenteeltaan ei kovinkaan vahva ryhmä kuitenkaan ja yli-ikäisten kiintiöruutuihin löytyy myös muutaman ottava rakenteen työkalu Spencer Anderson, mutta saattaa löytyä OPJHL:n kehistä ja 1987-syntynyt Mike Duco varmasti poissa lähtölistalta. Kritiikkiä osaltani saanut kuitenkin pitkässä juoksussa O:ssa ansioitunut valmentaja Peter DeBoer isoon liigaan ja pitkäaikainen apulainen Steve Spott perii paikan vastuullisena, mutta synkkiä pilviä kyllä taivaalla viihdeosastolla ja taivaiden auetessa ehkä sieltä Ryan Baldwin astuu vahvuuteen. Linjauksena O:n mestaruudesta huolimatta ei mitään puhuttelevaa ilotulitusta tarjolle 2007-2008 ja melkein menee mappi Ö:hön koko kausi, mutta erityisesti tuo finaalisarjan aidon kiekkolinjan mukainen episodi Masciolinin toimiessa tapahtumien johtotähtenä pelastaa paljon ja pelipaidan polttamisyritys katsomossa jopa aidosti nerokasta materiaalia vanhauskoisenkin silmissä.

OPJHL:ssa Bowmanville Eagles on tehnyt sopimuksia ja kuin biittipurkki veljeyden symbolina junnujätkän taskussa silmiini pisti nimi Matt Davis, mutta kyseessä tämä kummitteleva 1992-syntynyt Barrien 2008 varaus ja vakavien teemojen ääreen laskeutuen kyllä usko loppuu kun varaston viimeinen purkki aukeaa.

 

[HardCore Hooligan]

London Knights:

2000-luvun yksi mielenkiintoisimmista ryhmistä otti ison notkahduksen viime sesonkiin ja tästä on tie vain ylöspäin tai sitten pitää ottaa nöyrästi lapio käteen. Toisaalta tuohon kuoppaan moraalioppaat, visiirit ja täysin järjettömät instigator sekä third man säännöt ja hyvä tulos näinkin, mutta luotto kutenkin isoon liigaan liittyvistä huhuista huolimatta jatkavaa Dale Hunteriin on kova ja parhaimmillaan todellinen vanhankoulun roolittaja. Peluutus myös terävimmillään toimii heittäen tappio matsin viimeiseen aloitukseen juuri ne oikeat äijät ja toisaalta postikantajat vetävät heti matsin alkuun postilaatikoita vastaan, joten tältä osin valmennukselliset perusasiat toimivat ja ollut mukavasti piikkinä harhaviettisen de Charlusin lihassa.
2007-2008 piti olla viihdevastaava Shinen iso kausi Cody Smith tukiessa ja show:n korkeatasoista kuin helmetless bileiden look-alike kisat, mutta arki oli karu ja täälläkin toimestani jo "bird dogia" huudeltiin uppoamassa olevan viihdelaivan pelastajaksi. Nyt valoa ei vieläkään tunnelin päässä kauheasti havaittavissa ja Shine myös yli-ikäisenä kiintiöpaikkojen kaveri, joten ottaisiko tuon perinteiset reitin Gensin vahvuuteen Jarramin jalanjäljissä ja uusi palasia todellakin Londonin palapeliin kaivataan.
1990-syntyneen Garrett Hunter ja Philip McRae rakenteen tukipalareina ottavat perustasolla yli 10 merkintää ja toki kiekkonimiltään kaverit sitä luokkaa, että taipumus rähinöintiin saattaa olla verissä ja ilmeen terävöittäminen muuutenkin suotavaa. Tony DeHart samaan kastiin ja ikää vielä kirjoittaa omaa palkintolomien täyteistä tarinaansa näin kehissä, mutta mahtunee siihen viiden jätkän perusbrawl pakettiin ottamaan sen vastustajan nelos-tai viitoskortin pois ja tämä kolmikko vuoden kokeneempana kyllä osuessaan voi muodostaa tukevan pohjan uskottavuudelle.
1989-syntynyt Akim Aliu oma lukunsa ja härskimpää otetta vain tilaukseen koska potentiaalia homman liekkeihin heittämiseen löytyy. 1989-syntyneet pääsääntöisesti WOHL:ssa polkeneet Anthony Iaquinto sekä Greg Zavitz saattavat löytyä lähtölistalta ja nämä kaverit saattaisivat istua tuollaiseen muutaman vaihdon 15-20 lähdön pyykinpesijän rooliin. Shinen tilanteesta riippuu paljon ja pitäisikö taas asettua polvilleen ranteet teipattuina odottamaan sitä taivaiden aukeamista Baldwinin muodossa, mutta joka tapauksessa suunnan pitää muuttua ja aistinvaraisten havaintojen, satunnaisten mielleyhtymien sekä hatarien muistikuvien varassa kun tavoittelemme tuota kadonutta kultaista aikaa Dale Hunterin rooli on merkittävä.

 

[HardCore Hooligan]

Mississauga St. Michael's Majors

Tämä on iso joukkue ja nostaa veden kielelle kuin biitintuoksu tai illan matsissa odotettavissa oleva livebongatuksi tuleva lähtö. Ennakoitu kiekkototuutena palkitsee aina asialleen uskollisen bongarin ja rituaalinomaisesti katse liimattuna pääosanesittäjiin jo kaiken kertovasta alkulämmöstä. Kenties hyvällä onnella helmi koukkuun tästä sielun ytimiä ravistelevasta kokemuksesta ja näinä katoavina onnen hetkinä vapisevin käsin biittiä huuleen mahahaavan ilmoitellessa olemassa olostaan kiekkovammana.
Majors toki voi heittää pöytään 1989-syntyneen liigan potentiaalisen ykkösottelijan Kyle Neuberin ja tueksi 1990-syntyneen Zac Rinaldon, jonka Flyers nerokkaasti kaiken huomion varastaen poimi listoilleen 2008 varasustilaisuuden huomionarvoisimpana ja aktiivinen Rinaldo kenties tähän saumaan liigan laadukkain tunnelman sähköistäjä. Näistä johtotähdistä Neuber vetää isoja keskiympyrässä ja Rinaldo operoi nälkäisesti koko kentän alueella poimien 20-30 lähtöä kauteen.
Tarvittaessa käytettävissä vielä 1989-syntynyt Nick Ciampini, joka paikan ottaessaan tuo Majorsille loistavan pyykinpesu kolmikon matsin loppuun tai täyttämään uskottavasti tärkeät 0.03, 0.06 sekä 0.09 aukot. Tämä villi toive ehkä kuin toivoisi paluuta vanhaan kiekkokartalla ja toisaalta kaikki on uskottavimmillaan sidottuna omaan aikaansa, joten mainiot Dave Brownin luomat kiekkorealismin tuokiokuvat Sandstromin kanssa aikansa jalokiviä vailla sidonnaisuutta itseään etsivään nykypäivään ja sisällöllisen viestin suhteen nämä teokset kertovat enemmän pelistä kuin tuhat aiheestaan eksynyttä jalkakikkaa.
Rakenne myös uskottavalla tasolla kuin tietotaitoni ranneteippeihin runoilusta ja "browniet" saa heittää tarjolle koska tahansa ansaiten vain kiekkotaitelijana luomistyötä kunnioittavan taputuksen aika sidonnaisuuksista riippumatta kopissa todellisena kehien soturina, mutta Majorsin rakenteesta ennen kaikkea tukipylvääksi leveyttä kysyviin kuumiin iltoihin 1990-syntynyt Cameron Gaunce ja ottanee yli 10 lähtöä nimiinsä taustalla. Ehdottomasti kentällä mukana haettaessa brawlia suoraan aloituksesta ja tätä perusbrawl viisikko pitää aina löytyä koutsin papereista jo ottelupalaverissa.
Tuota 10 puristuksen ensimmäistä rajapyykkiä tavoittelevat rakenteesta myös 1989-syntyneet Blake Parlett sekä Michael McGurk ja Ciampinin otellessa vahvuudessa näillä nimillä heittämällä yli 100 vedon joukkuetasolla. Piristäviä tuulahduksia siis kaulasuojien ahdistaessa ja tehdessä hengittämisen hankalaksi, mutta eiköhän tässä pohjattomassa harmaudessa nähdä vielä aika jolloin koutsataankin kypärät sekä visiirit päässä ja isona kysymyksenä liiton vihkosista:

Jos on suositeltavaa rauhoittaa bussin etuosa kokeisiin lukeville, miten saa ne kaikki 20 jätkää mahdutetuksi sinne bussin takaosaan?

 

[HardCore Hooligan]

Tarttuu näissä vesissä kahlanneelle hyvin tarinoita korvaan myös palkintona omakustanteisesta valmennustyöstä muutaman sadan liigamatsin valmennusporukassa ja kuitenkin polttoaineena se katse silmissä sitoutuneen jätkän puskiessa mäkeä ylös keskellä kesää tätä kovien jätkien lajia osuvimmillaan. Istui sitten valkotakkisena koulutettuna nimellisenä voittajana siellä vastaanotollaan tai kaltereiden takana yhteiskunnan hylkiönä on vetänyt kovaa kiekkoduunia aikanaan ansaiten ikuisen arvostuksen ja se sauma kasvattaa se yksi jätkä vetämään O:n kehiin on kaikkea arkielämää tai tähän suhteutettuna täysin mitäänsanomatonta arkityötä suurempi unelma kuin saada biitti takaisin kauppoihin täälläkin mielekästä juniorityötä tukemaan.
Pakko heittää tämäkin köykäinen julkisuuskuvaa vaurioittava helmi kulttuurin puolesta ettei jää taskuun lojumaan prioriteettien muuttuessa ja aikanaan koutsi painoi hotellissa yöllä aika nosteessa sisään kinuamaan huulen kolotellessa nuuskaa junnupuolen turnausreisulla ja vedettiin C:ssa tuolloin kyseisen melko värikkään entisen liigapelurin valmennuksessa. Tankkaus toisaalta tiesi töitä turhautumisen noustessa nopeasti pintaan seuraavan päivän matseissa näissä koitoksissa ja antoi selkään koputtelevana koutsina paljon kuitenkin mitä nyt asennepuolella jatkan vaikka enemmän LaForgea olenkin lähtökohdiltani.

Niagara IceDogs

Ainakin Plymouthiin pitää päästä näillä raiteilla ja kyllä Niagarakin lyö hyvän ryhmän alennetun riman aikaan pöytään. Tietysti joukkueilla on reilusti varauksia, mutta näiden tarkka kaiveleminen olisi aika arpapeliä ja toisaalta joka ryhmän leirien jälkeen saattaa lähtölistalta löytyä vapaina sisään tulleita.
Toisaalta saatoin innostua liikaa koska Foreman yli-ikäisenä poistuu ja ykköskortti Fletcher taas ensi sesongin kiintiöpaikkalaisia. Lähdetään kuitenkin siitä, että Fletcher ottelee vahvuudessa keskiympyrässä liigan kuninkuudesta ja loistavasti asiaalleen omistautunut ottelija kyseessä. Johtotähtenä tuo sen uskottavuuden ja rakentaa kiinnostavan joukkueen.
1990-syntynyt Chris DeSousa menetti otettaan kesken viime rupeaman, mutta ilmeen löytyessä kiistatta 20 lähdön kaveri ja viime alkukauden asenne kaivettava raivolla esiin. Ehdottomasti potentiaalinen Rinaldon haastaja roolissaan onnistuessaan ja iso kausi edessä kaverilla sähköistäjänä.
Huolestumista kasvattamaan 1988-syntynyt terävimmillään härskiotteinen Matt Corrente poistunee ja tapahtumanjärjestäjinä sekä niihin sekaantujia Corrente sekä Foreman olivat tämän ryhmän viihdeosaston sydän. Onko taustalta nouseva pelastajamme siis 1990-syntynyt Barry Sanderson, jolta todellakin kaivataan vahvaa nousua yli 10 lähdön läpi kentän ja rakenteessa 1989-syntynyt Reggie Traccitto tavoittelee myös tuota ensimmäistä huomionarvoista rajapyykkiä.
Koutsi Mario Cicchillo osoittanut hyviä elkeitä ja tähän suuntauseen voinemme luottaa jatkossakin, mutta harhaanjohtavista kiekkonimistä GM:n ruudussa Dave Brown ja toisaalta Bellevillen leirivahvuudessa vapaana Chris Bain. Uusia palasia palapeliin kaivataan kipeästi ja lähtökohtana kuitenkin sata lähtöä tavoitteena täälläkin erityisesti Fletcherin johdolla pelattuna.

Whalersin Buddy Wightman hieno kiekkonimi omalla kädenjäljellä nostetuna täällä aikanaan varattuna ja otan pikku itsekeskeiset taputtelut myös mainitusta Rinaldosta tässä yhteydessä sekä ennen kaikkea esiin nousee mittareillani todellinen kulttihahmo Rory Smith. NLL:sta haastavaa olisi myös tarinaa seurannan muodossa heittää junnuliigoja sivuten tai kysellä näitä pelin syvimpiä vesiä luotaavia isoja kysymyksiä:

Mustat Bruinsit vai punaiset Probiet?

70- vai 80-luku?

Snepsts vai Fotiu?

Sonmor vai Cherry?

 

[HardCore Hooligan]

Pelin todelliseen ytimeen pureutumista kysymysten muodossa jos jatketaan nämä ehdottomasti työnhakijalle eteen määrittelemään kentän hahmottamista:

Bruins vai Flyers?

Pats vai Blades?

"punch" McLean vai LaForge?


Oshawa Generals

Ehdottomasti ryhmä, jonka taustoja sekä historiaa jokaisen kiekkotyöläisen tulee jollakin tasolla tuntea peruslähtökohtana. Olet siellä aitiossa laineiden lyödessä yli plankin villissä näytelmässä ja Britney Spearsia kiekkourpon röyhkeydellä lainaten "Oops!...I Did It Again", kun oma yleisö saa hävetä selkärangattomuuttasi ja jälleen mikkihiiren kohtalonasi on piiloutua sinne penkin alle ainoana ajatuksenasi aikalisän ottaminen. Olisiko Cory Banika auttanut tässä ja todellakaan en tiedä asoiden mentyä noin pitkälle, mutta varmasti 1980-1981 Gensin omaksujalleen tuoma viisaus olisi rauhoittanut tilanteen jo alkulämmössä tai sitten hukkuu vastustajan penkki ennen omaa.
Suhteellisen onnistunut rupeama takana ja itse asiassa tarjolla yksi mielenkiintoisimmista lähtölistoista läpi kauden 2007-2008. Jarram sisään Londonista ja ulos ennen sesongin päättymistä, mutta korvikkeena ruutuun Baldwin sisään Spitsin lähtölistalta ja hänkin ennen pistettä ulos vahvuudesta. Baldwin lienee kauppatavaraa ja tuo ykköspoimijan ruutuu kaipaa siis uutta nimeä, joten viitatusti olisiko se itse viihdejumala Shine vai kenties Wolvesiin takaisin huhuiltu nerokas viihdetaiteilija "Deeds".
Rakenteen uskottavuutta syömään taustalta 1989-syntynyt Corey Cowick juuri kaupalla Ottawaan ja 1988-syntynyt vahvan panoksen heittänyt Delory lienee ottelunsa otellut näissä kehissä.Tarjolla yli-ikäisen ruutuun Shea Kewin, joka menee kyllä läpi kakkos-tai kolmoskorttina ja brawl viisikkoon väläyttelevä 1989-syntynyt Tyler Taylor. Tällä otoksella valitettavasti heiluu kyllä tuulessa ja on visiirinaamaisten pohjaa nakertavien rottien armoilla näinä armottomina aikoina, jolloin pelistä viedään samalla viihdyttävyys sekä uskottavuus.
Treenimatseissa huominarvoinen ilta Petesin kanssa Kody Musselmaninkin löydyttyä vielä tuolloin Gensin riveistä ja runkosarjaan yksi kauden kohokohdista Sarniaa vastaan kiitos erityisesti Delory vahvan panoksen pelin hyväksi. Oikeiden arvojen puolesta läpi harmaan kiven ja Gensin ilmeen puolesta vedän kyllä polvilleni rukoilemaan teipatuin rantein muutamaa lauantai-illan myrskyssä kotisatamaan johdattavaa ihmettä.

Omana rivinä edelliseen kasvot paljastavaan mustat, 70, Fotiu sekä Sonmor ja koska totuus ei pala tulessakaan roviolle Bruinsin, Bladesin sekä LaForgen kautta.

 

[HardCore Hooligan]

Ottawa 67's

Selkeä ykköskortti puuttui ja jokainen ryhmä kantakoon oman kortensa kekoon, joten selkeä ykkösottelija kokoonpanoon ja näin vastustajallekin tarve kantaa vastaavaa oman roolinsa ammattijätkää mukanaan. Tämä yhteisvastuullisuus juuri kadonnnut ja rosteria leikkaamalla viedään vielä halpamaisesti mahdollisuus kantaa tiettyä kaveria mukana vahvuudessa vain niitä tiettyjä iltoja silmälläpitäen. Tulee orpo olo viimeisille roolinsa kunniakkaille vaalijoille venytellä siinä punaviivalla paria epätoivoisesti hakien tai sitten odotellaan kärsivällisesti sitä kaunista kiekkopäivää, kun joko avaa sanakirjasta kohdan goonit ja alkaa rakentaa menneisyydestä ammentaen omaa keinoja kaihtamatonta öykkäriryhmäänsä muiden vetäessä jo puhtaasti mikkihiirillä.
Mainitusti Corey Cowick Gensin lähtölistalta sisään ja tuo joukkueen rakenteeseen vaihtoehtoja. Iso ruutu tarjolle kaverilla luonteen riittäessä ja aina matkaa suoraan aloituksesta huutoon vastaten. Taustalla mielenkiintoisimpana nimenä kuitenkin 1991-syntynyt Michael Latta ja tutustumiset on nyt tehty, joten vuoden kokeneempana röyhkeästi 15-20 lähdön kulmille ja siinä sivussa laadukasta iltojen sähköistystä tunnelmaa kohottamaan.
1990-syntynyt Tomas Nesbitt yli 10-lähdön rajan ja samaa rajapyykkiä tavoittelevat rakenteesta perusnimet 1989-syntyneet Julien Demers sekä Adam Zamec. Näiden viiden kautta nykymittareilla mukavahko rakenne ja suhteellisen tasokasta materiaalia brawliin, mutta kipeästi kaivataan sitä laivan kapteenia ja huolestuttavaa todella on ettei näitä O:n ympyröistä jo tuttuja varsinaisen ottelijanleiman jätkiä riitä joka ryhmään.
Kasvualusta OPJHL:ssa myös tarjonta rajattua ja isot kalat lammessa käyneet vähiin. Tämä toki näkyi ison liiga poimintatilaisuudessakin, jossa liikkui vain kaksi varsinaista liigansa TOP-10 iskijään WHL:n Granthamin sekä Bendfeldin kautta. Hattu siis nöyrästi käteen ja pisaroista kasvaa iso lampi, joten torni elämää suuremmasta Kugelista ja toisaalta kuka jaksaa kalastella pienten roskakalojen lammessa. Varsinkin kun on nähnyt muutakin kuin näitä mitättömyyksiä piilottelemassa viisiireidensä takana kirkkaissa mainosvaloissa ja ajan kullanneita muistoja vuodattamaan nostalgian kyyneleitä 15:sta vuoden takaa näissäkin maisemissa vielä ylpeydellä paikallisille kädellä näytetyistä visiireistä pelkurinkasvojen edessä.

Fuck No! kuten eräs huoltaja sai aikanaan kuulla tarjotessaan tuota pelaajan ammattiylpeyttä halventavaa riippakiveä ja taas parikymmentä vuotta (kiitos lienee alkujaan Don Cherryn) mukana kuljetettua patoutunutta vihaa puskettu ulos, mutta Plymouth askeleen lähempänä ja Ottawa hukkunee viime kauden tavoin joukkuetasolla massaan tylsässä keskikastissaan.

 

[HardCore Hooligan]

Owen Sound Attack

Vähän samaa linjastoa leimaltaan Ottawan kanssa ja se selkeä ykköskortti puuttui kokonaisuuden johtotähden paikalta. Toki 1989-syntynyt Lane MacDermid aktiivisella otteella touhussa mukana ja joukkue eli pitkälti tämän kaverin panoksen kautta, mutta samaan koriin vaikkapa Guelphin samanikäisen Matt Kennedyn kanssa ja jätän tosin molemmille mahdollisuuden siihen maineen kohottamiseen keskiympyrässä. Kuitenkin lähtökohtaisesti mallikelpoisia kakkoskortteja siinä ykkösottelijan takana ja MacDermid taistelee kuitenkin kunniakkaasta 20 lähdön rajasta kauden tavoitteenaan.
Viime kauteen Peter Mrksic mielenkiintoinen ilmestys OPJHL:sta tulleena ja sinne lopulta palanneena, mutta nyt roolia hakemaan lähtöosaston perussuorittaja tulevan kauden yli-ikäinen Kody Musselman ja lähtökohtana hyvä pitää tämäkin kaveri mukana tarjonnassa. Sijottaisin kuitenkin hänetkin kakkoskortiksi ottamaan sen 0.06 pois ja näin ollen tässä hierarkiassa MacDermid sitten tuleen aikaan 0.09.
Näiden kahden takana rakenne kyllä kaipaa vahvistusta ja tämä kyhäelmä muuten sortuu ensimmäisessä kohdalle osuvassa myrskyssä. Ilmassa leijaileva game tosin auttaisi pysymään pystyssä heikommillakin korteilla pelattaessa ja siinä kehityskaavassa MacDermid oivallinen kaveri sellaisena, joka pystyy vetämään säännöllisiä vaihtoja sekä poimimaan ne gameliigan 5-10 puristusta samalla. Musselman toki putoaisi pois ja pelin luonteen vastaisen game lähdöstä järjettömyys tosin veisi paljoin muutakin kuin vain kyseisen Musselmanin pelipaikan.
Attackin perusranteesta taas epätoivoiset katseet 1990-syntyneen Michael D'Orazion, samanikäisen Paul Bezzon sekä 1989-syntyneen Josh Dominguesin ylle ja pahinta uskottavuuskriisiä torjumaan vähintään kaksi yli 10 lähdön ensimmäisen rajapyykin.

Isoa kalaa siis tänne myös kaivataan ja 2006-2007 linjassa vielä TOP-10 kaverit Theo Peckham sekä kesken sen sesongin sisään tullut Phil Oreskovic. Tosin voin myöntyä ajatukseen ettei MacDermid sekä Musselman nykymittareilla ole se heikoin kärki liigassa ja tässä kuitenkin söisin omia eväitäni. Harmaaseen keskikastiin ja myrskyt jäänevät aika maltillisiksi näillä 2008-2009 vesillä seilattaessa.

 

[HardCore Hooligan]

Peterborough Petes

O:n seuraamisen mielekkyydenkulmakiviä joukkuetasolla 2007-2008 ja nykymittareilla vahva kausi takana. Viime rupeaman yli-ikäiset liigan ykköskortti Justin Soryal, Bobby Davey sekä Kenzie Sheppard muodostivat vahvan kolmikon ja juuri näin joukkueen rakentamisen pitää uskottavuutta ajatellen lähteä. 0.03, 0.06 ja 0.09 ruudut täytetty asiansa osaavilla kavereilla ja peliä ei tässä vaiheessa saa hävitä huolimattomuuden tai valmentajan visiirinaamaisuuden seurauksena.
Nyt koko kolmikko kuitenkin poissa ja matsit saatetaan menettää jo alkulämmössä vastustajan ottaessa yliotteen punaviivalla, joten ruutuja on auki nälkäisille nousukkaille ja kesken viime kauden Wolvesiin kaupattu 1989-syntynyt Tyler Sheldrake olisi saattanut nyt olla ihan pätevä palanen ensi kauden palapelissä kakkos-tai kolmoskorttina.
Ykköskortiksi tuskin rahkeet vielä riittävät tai tuskin kaveria koskaan niin roolitetaan, mutta 1991-syntynyt vasuri Zack Kassian kenties ikäluokkansa mielenkiintoisin peluri O:ssa ja haistelen kaverin ottavan suoraan aloituksesta sen ison askeleen kolkuttelemaan TOP-10 korin portteja tällä kaudella. Yksi huomionarvoisimmista nimistä tähän saumaan ison liigan poimintoihin 2009 ja ottanee perustasolla rupeamaan mukavat 10-15 lähtöä.
1990-syntyneet Jack Walchessen sekä Zach Bogosian taustalla aivan realistisia 10 lähdön ensimmäisen raja pyykin ylittäjiä ja molemmilla ehkä vielä ne todelliset tai lopulliset kasvot näytettävinä. 1989-syntynyt Jake Laplante myös rakenteeseen nimettävissä ja nelos-sekä viitosruutuihin brawliin kyllä kavereita vahvuudesta vaihtoehtoina löytyy. Kuitenkin kiekkototuutena aihetta huolestumiseen on ja selkeää ykköskorttia tämäkin ryhmä kaipaa johtotähdekseen. On se sitten se keskiympyrässä isoja ottava tai aktiivisesti poimiva pyykinpesijä on ammattimiehelle tilausta tekemään hänelle kuuluvaa työtä ja mielellään toki oikein mentäessä Kassian avaa lähtönumeroissa korkeintaan kolmospaikalta rupeaman.

Petesissa aina nostalgian havinaa ja ryhmän penkki kulta-aikoina tyhjentynyt useasti tuossa kauneimmassa näytelmässä mitä peli saattaa ystävälleen tarjota. Tuskin elämä itsessäänkään pystyy samaan tai sitten on tullut bongailluksi pääsääntöisesti vääriä juttuja, mutta kiekkomittareilla painoarvoa tuovina merkkipaaluina mestaruuksien jälkeen toisena nämä näytelmät ja O:n historiaa ei oikeaoppisesti mentäessä sivuta ilman LaForgea.
Eräässä aikahaarukassa Tie Domi otteli Petesin lähtöasussa liigan yhtenä ykkösnimenä yhdessä Troy Crowderin sekä Bobby Babcockin kanssa, mutta ennen tätä Domin Petes aikaa LaForge etsi pelaajia O:hon Hamilton Steelhawksin koutsina epäonnisen NHL keikkansa jälkeen ja törmäsi nuoreen Tie Domiin kartoistusreissullaan. Domi pyysi mahdollisuutta LaForgen kanssa keskustellessaan kyseisen matsin jälkeen kohdata LaForgen koutsaamaan ryhmän ykkösiskijä antaakseen näyttöjä kyvyistään ammattijätkänä ja jälleen kerran pelin sisäisten lakien mukaan oikeaoppisesti asiassa Domin toimesta edettiin. "I'm the toughest guy we got"; heittää nerokkaasti junnupuolella ainoana oikeana vastauksena täältä kiekkoikuisuuteen joukkueensa reikäpäisenä vastuullisena ja Domin vastauksena arkistojen helmessä "The offer still stands".

Plymouth siintää edessä ja jotain on taas saavutettu tällä hiekkalaatikolla, mutta tavoittelelista tämän pitää olla kuten kaiken työn tässä pelissä ja käytetäänpä taas myös avautunut mahdollisuus nostaa esiin LaForgen Gensin sekä Petes alkulämmön tarunhohtoinen brawl kaudelta 1980-1981.

 

[Ferris]

Barrie Colts:

Suhteellisen vaisu kausi tärkeimällä osastolla takana ja kuten todettua ei pitkässä juoksussakaan se leimallisin rähinäosaston ryhmä. Keskeisistä 2008-2009 isoon liigaan varattu 1990-syntynyt Stefan Della Rovere on isojen odotusten jätkä ja sähköistämisen lisäksi painaa heittämällä yli 20 lähdön.

Jos HC Hooliganilta löytyy lisää juttua tästä nimeltään enemmän potkupalloilijan mieleen tuovasta pelaajasta, niin JA:n Caps-osaston lukijat varmasti arvostaisivat näkemystäsi. SDR oli esiintynyt ilmeisen väkevästi ja lupauksia herättävästi Capsien development campilla, vaikkei hanskat tippuneetkaan kertaakaan.

Joten jos jotain lisäsiivua kaverista saataisiin, niin ainakin allekirjoittanut arvostaisi kovasti!

 

[HardCore Hooligan]

Käytän työkalunani mielellään tätä omaa hiekkalaatikkoani, jossa saan leikkiä itselleni myötämällä luvalla täysin yksipuolista lähtöfanaatikkoa ja toisaalta puhtaasti muun ulkopuolelle sulkien keskittyä pelin kokonaiskuvassa olennaiseen sisältöön. Näiden risteytyksenä ideaalinen pelaatyyppi mieltymyksiäni tukien vetää huikeimmillaan muutaman vaihdon iltaan ja rooliinsa sitoutuen poimii lähdön vähintään joka toisessa kentän puolella näyttäytymisessään. Venyttelee ikuisen kaavan mukaan punaviivalla, tarttuu aina tilaisuuteensa askiin liukuessaan ja tärkeimpänä vahvuutenaan ei jätä ketään kylmäksi.

Coltsin Della Rovere nousi toisella kaudellaan vahvasti massasta esiin ja oli ehdottomasti yksi kauden yllättäjistä. Helppo vertailukohta olisi pelaajatyyppinä Flyersiin varaustilaisuudessa mennyt samanikäinen Rinaldo, mutta tässä saattaisin kuitenkin vakavammalla otoksella tehdä vääryyttä toiselle ja Rinaldo ehkä puhtaammin terävimmillään todella härskiotteinen hämmentäjä. Tuollaista vanhanliiton makuani hivelevää henkeä kaverissa ja maaliinsa osuvan röyhkeää ilmettä, mutta Della Rovere ei täysin tähän muottiin tuossa mittakaavassa istu ja ehkä pelin epäolennaisemmalta puolelta pelaajana hivenen monipuolisempi kuin puhtaasti roolitettavampi Rinaldo.
Aktiivinen tunnelman sähköistäjä toki ja tuollainen hard-nosed mix it up-tyyppi kehässä, mutta tämän itsestäänselvän pest muotin takana kantaa potentiaalia junnupuolen ottelijana ja uskailtaisin jopa haistella kaverin rahkeiden riittävän toe to toe maestron arvonimeen kauden kuluessa muutamaan otteeseen jo nähdyllä tikkaamisella. Vetää pääpainotteisesti vasurilla ja pystyy vaihtamaan kättään, joten näillä raiteilla suoraan aloituksesta kenties jopa kunniakas O:n perinteiden mukainen junior league fighter 2009-2010 ja tulevan kauden perustasolla operoiden otetun n. 20 lähdön jälkeen olemme viisaampia kaverin uran kehityssuunnasta.

Isona neuvona kaverille buckets off ja lähtöosastolla ainakin profiililtaan sekä primekautensa tasoltaan jopa Michael Haleyn (jutteli kyllä enemmän oikeallaan) saappaisiin lähtö lähdöltä.

 

[HardCore Hooligan]

Plymouth Whalers

Olihan tuokin nerokas rakennelma, jossa Petes täytti yli-ikäisten kiintiöruutunsa mainituilla kolmella kaverilla ja tämänkaltaista työtä oikeiden arvojen hyväksi on pakko kartalla arvostaa. Whalers myös kantoi puhuttelevaa parivaljakkoa vahvuudessaan Sladokin sekä Yovanicin kautta ja GM Mike Vellucci todella luotettava hahmo rähinäbongarin silmissä.
Koutsina Greg Stefan ja hyvää ilmettä pöytään muutamaan otteseen viime kaudella. Varmasti Willi Plettin kirvesisku kiekkorealismin merkkipaalussa pisti asiat oikeisiin lokeroihin ja merkkinä tästä loistava viihdekattaus yhdessä Kingstonin Mavetyn kanssa yhtenä 2007-2008 todellisista helmistä. Stefan taimumuksilleen uskollisena heittää sen yhden puku päällä vedetyn panoksen myös 2008-2009 ja taustaa tästä jo isosta liigasta, jolloin sain roolin ottamisellaan Sonmorin tulemaan sisään Red Wingsin penkille ja lähtökohtaisesti valmennus näin ollen tukevalla pohjalla.
Mainitusti tulevaa haistellen ryhmän tulokasleirillä mukana Yovanic sekä Buddy Wightman ja nämä kortit todella kannattaa katsoa loppuun. Luotan kuin vuoreen Velluccin kädenjälkeen ensi kaudenkin lähtölistan suhteen ja terävimmän kärjen takana rakenteessa 1989-syntyneet Kaine Geldart sekä Leo Jenner. Pelimäärältään vakuuttavasta palkintolomasta huolimatta ottelijanakin potentiaalia omaava Jenner vähän eksyksissä viime kaudella ja paluuta tanssilattialle odotellaan, mutta itseään esiin aktiivisuudellaan nostanut Geldart perustasolla yli 15 lähdön taustalla ja heitänee suoraan aloituksesta myös muutaman helmen tasollaan. Uskottavat lähtösuunnitelman kolmos-sekä neloskortit tässä ja vaihtoehtoja käytettäväksi löytyy.
1991-syntynyt R.J Mahaler toisella kaudellaan yli 10 lähdön ensimmäisen rajapyykin ja 2007 ensimmäisen kierroksen poiminnan 1991-syntyneen Beau Schmitz panosta O:n kartalle odotan myös mielenkiinnolla, mutta 100 lähdön rajaa joukkuetasolla tavoitteleva ryhmä tässä kyseessä ja varmasti myös muutama suuremman kokoluokan rähinä bongattavaksi. Ketkä sitten hoitavatkaan sen varsinaisen pyykinpesun ja postinkantamisen jää vielä arvoitukseksi, mutta toivokaamme etteivät rosterin leikkaukset tuhoa tätä rakennelmaa ja tulevaisuuteen katsoen 30.8 ensimmäinen pankin räjäyttävä treenimatsi listalla Spitsin kanssa.

Kenties tätä tavoiteltua aseman saavuttamista näillä raiteilla juhlistaakseni olen koko päivän kaapinut itseäni kokoon pala kerrallaan armottomassa henkiinjäämistaistelussa ja vasta nyt päivän ensimmäinen biitti valona tunnelissa huulessa. Tässä asemalla jatkoa pohdiskellen vältän kuitenkin kattiloiden kolistelua ja onhan pelissä ne sisäiset koodistonsa, joissa asiat hoidetaan keskiympyrässä ja haavat nuollaan hiljaisuudessa.

 

[HardCore Hooligan]

Taas junaan ja biitti voittaa lopulta aina, mutta lähtötelineisiin taas myös pilli kaulalla ja kenties ne kauden ensimmäiset livebongailut osuvat tähän viikkoon onnellisten tähtien alla mentäessä.

Petesin valmentajakuvio oli myös auki ja tällä tiedolla Ken McRae olisi kaveri, jota ruutuun oltaisiin lyömässä ja ihan luottamusta herättävä nimi kartalla. Tärkeimmältä osastolla alempi sarjalaisten kanssa isossa liigassa otetut nerokkaat lähdöt Bob Bassenin sekä Mike Keanen kanssa tuollaista O:n toe to toe linjastoa parhaimmillaan ja nuo varmasti näytöistä ne eniten painoarvoa omanneet nostot haastattelussa.
Kuusi ehdokasta oli käyty läpi ja McRaella myös linkki itseensä LaForgeen, jonka alaisuudessa veti O:n Hamiltonissa ja sieltä vain ammentamaan sitä omistautumista jääkiekolle junnupuolella. Kaljaliiga taustalla koutsaamaan junnuihin isoon uran näyteikkunaan ja vahvuudeksi lasken tämänkin vaikka ei näissä enää rähinöidä yöt läpeensä kaukaloiden lisäksi ainakaan 80-luvun kaljaliigamyytin mukaisesti, mutta GM Jeff Twoheyn kanssa iso työsarka työstää lähtölista uskottavaan kuntoon ja odotuksia taas luomaan muutaman kerran CHL:ssa McRae ottanut kunniakasta brawler koutsin leimaa alennuilla nykymittareilla.
Downien poistuessa juomapullojen heittely ei ollut enää niin itsestäänselvää, kun puhutaan viihdearvoa kohottavista asioista odotusten listalla ja McRae on tässäkin mielessä hyvä tuoda sisään kuviohin. Herkkupalassa illassa Whalersin kanssa Yovanic ottaa ensi vaihdossaan sen vieressään olevan, joten "bullying" voimissaan saaden McRaen heittelemään juomapulloilla Kugel kierrostaan tekevää Yovanicia ja Stefan ottaa puvussaan viitattua roolia puolustaessaan viihdyttäjäänsä.

Saginaw Spirit

Melkoiset väritön rupeama taustalla ja pohjanoteerausta välttämään Jarram sisään Gensin lähtölistalta loppukaudeksi. Kuitenkin nyt töitä rakenteen tukevoittamiseksi pitää tehdä ja eräs iso kappele O:n palapelistä ryhmällä on hallussaan.
1990-syntynyt Kain Allicock väläytteli ja loi uskoa panoksellaan, mutta lopullinen taso ottelijana sekä ilme poimijana kysymysmerkkejä. Tämä kauden isoja kysymyksiä meille viihdeosaston ystäville O:n kartalla ja askelmerkkien ollessa kohdallaan Allicock tulee bongattavaksi 15-20 kertaa sorvin äärestä tähän sesonkiin.
Saattaa kuitenkin nousta suoraan aloituksesta johtotähdeksi ja kaipaa kuitenkin merkittävää tukea taustalleen keskiympyrään. 1989-syntynyt Chris Breen menee perusosaston rakenteen tukipilarina läpi primekaudellaan ja tarjolla kattauksessa ensimmäisen 10 lähdön perusrajan ylittäväksi nousukkaaksi 1991-syntynyt Jordan Szwarz. Arvonantona 1989-syntynyt Jason McDonough otti Neuberin suoraan aloituksesta ja tynkäkauden jälkeen edelleen mukana kuvioissa olessaan tämä toistaiseksi hiljainen yksi kauden yllättäjistä HCH:n laatutakuulla
Ei kuitenkaan isossa kuvassa vakuuta ja asiantunteva bongari ei näihin maastoihin suoralta kädeltä eksy, mutta havaintojen mukaan kiinostus kasvaa luonnollisella kaavalla ja saatamme lopulta seurata hämmmästyneinä kiikareillamme muutaman palkintolomankin matkalla napanneen McDonoughin ylittäessä 20 lähdön rajaa.

 

[HardCore Hooligan]

Sault Ste. Marie Greyhounds

Hounds oli ihan mukava piritysruiske kartalla varsinkin Peluson tultua sisään ja edelleenkin kohden uutta lähtörupeamaa mentäessä Peluson varaan voi rakentaa. O:n 1989-syntyneitä, jotka tekevät tällä tuntumalla liigasta junnukentän uskottavimman keskiympyrässä 2008-2009 ja Peluso itse keskeisimpänä tavoitteenaan ottelee liigan kuninkuudesta primekaudellaan.
1990-syntynyt Jake Carrick vuoden kokeneempana hyvä kaveri taustalla ja perustasolla ottaa suoraan aloituksesta mukavat 15-20 lähtöä. Tasollaan ihan pätevä iskijä tuollaisessa kakkos-tai kolmoskortin ruudussa ja muutama helmi aivan varmasti tältä kaverilta putoaa myös näitä kalastelevan koriin.
Terävin käski siis nykymittarerilla kunnossa ja 1990-syntynyt James Livingston myöskin hyvin tukee tätä jo kolmanteen rupeamaansa lähtevänä. Nyt aika paljastaa lopullinen ilme sekä lyödä ne näytöt pöytään siitä haastaako Carrickin aseman kakkoskorttina suoraan aloituksesta vai onko enemmän rakenteen perusosaston tukipilari.
Pari iso menetystä ovat Erien vahvuuteen siirtynyt Brandon Biggers ja todennnäköisesti poistuva Wayne Simmonds, mutta taustaltaan lupaava Denny Lambert pääsee uutena vastuullisena ajan henkeen suhteutettuna hyvin katettuun pöytään ja nousukkaana esiin yli 10 lähdön ensimmäisen huomionarvoisen rajapyykin painava 1990-syntynyt Cameron Odam.
Vielä perustasolla yksi kokeneemman kaartin kaveri tuomaan leveyttä kuumiin iltoihin ja vaihtoehtoja brawliin riipuen vastustajan lähtölistan tasokkuudesta. Toki kiekkototuutena kyllä sinne aina yksi muutaman vaihdon pyykinpesijä mahtuu viihdeosaston täysosumana myös, mutta perustasolla Hounds tulevan sesongin mielenkiitoisimpia ryhmiä lähtöosastolla tuon kolmikkonsa kautta ja kiikarikansan vaelluksia iltoihin odotettavissa.

Marc Habscheid myös nostettu esiin Patsin valmennuskuvioista puhuttaessa ja oli eilen GM Brent Parkerin haastateltavana. Aikaisemmin mainittu Derkatch juttusilla samoissa merkeissä sunnuntaina ja nimeämätön ehdokas tänään, mutta todetusti vastuullinen kiekkohistoriallisesti merkittävä rähinäkulttuurinvaalijan ruutu tarjolla vai voimmeko luottaa tuollaisena suurempia linjoja luotaavana asiana ympäristön muokkaavaan vaikutukseen?
Joka tapauksessa paras mahdollinen tulos kiekkokartalla saadaan, kun se räjähdysaltis herkästi turhautuva reikäpää ja väkivaltaviihteelle otollinen verenhimoinen ympäristö kohtaavat. Toki järjen vastaisuuden rajoja koetellen on se vampyyrin sydän paikallisessa ilmastossa kahdesti lävistetty ja tämän pohjalta uskottava se on ettei ympäristö pelkästään johdata lähtökansaa valoon.