Olenko minä nyt jotenkin vain harhaanjohdettu mutta mielestäni tuo yhtäläisyysmerkki ei ole ihan paikkaansapitävä.
Homoseksuaalisuuteen liittyy olennaisesti, no shit sherlock, seksuaalisuus, platoniseen rakkauteen taas juuri se "platonisuus".
Eli oikeastaan koko käsite "platoninen homoseksuaalisuus" on loogisesti ristiriitainen koska koko platonisuuden käsite on ei-seksuaalisuutta, mitä on ei-seksuaalinen seksuaalisuus?
Nyt kyse siis tuntuu lähinnä olevan siis siitä että tuo platoninen rakkaus joka on kaunokirjallisesti ollut varsin yleistä aiempina vuosikymmeninä, onkin muuttunut seksuaaliseksi ja kun päähenkilöt ovat sitten samaa sukupuolta, niin siitä on tullut homoseksuaalista.
Tosiaan ihmeellistä puhetta, että miesten välinen platoninen rakkaus olisi luonteeltaan (homo)seksuaalista. Kun ei ole, vaan platonista. Aivan kuin miesten välisen rakkauden kaltaiset tunteet olisivat jotenkin homoseksuaalien yksinoikeuksia ja niitä esiintyy, koska "jokaisessa asuu pieni homo".
Ei asu, sillä tämäkin väite on lähinnä niiden ihmisten viljelemää joissa asuu vähän isompikin homo (homot tai biseksuaalit, joita lienee noin 10% väestöstä yhteensä). Jos kuuluu johonkin vastaavaan viiteryhmään, niin silloin on helppo nähdä oman viiteryhmänsä ominaispiirteitä muuallakin tai ainakin uskotella itselleen, että "kyllä ne muutkin oikeasti ovat, mutta ne eivät vain uskalla sitä myöntää". Samalla voidaan nähdä vaaroja kaikkialla ja asioita ylitulkitaan. Tästä syystä äärivasurit ovat aina näkevinään "äärioikeistoa" kaikkialla ja kirjoittelevat ties mitä analyysejä aiheesta lähinnä toistensa luettaviksi.
Vähän sama kuin suomalaisten uusnatsien Siitoin-mielisessä porukassa höpistiin aikoinaan, että "juutalaisten uhasta" huolimatta kyllä ne muut suomalaisetkin ovat sisimmässään rasisteja, sadisteja ja fasisteja ja että pian alkaa vallankumous ja arjalais-Suomen uusi nousu kunhan jokainen vain myöntää, että sisimmässä asuu pieni natsiupseeri. Aiheesta saatettiin kirjoittaa vaikka minkälainen pamfletti ihmisille jaettavaksi terassilla, mutta ei uudesta Valtakunnasta silti mitään tullut eikä tule. Sama se pätee näihin "kaikki ovat pieniä homoja, ja sukupuoli on vain kulttuurinen konstruktio, jota ei voi selvästi määritellä, koska tunsin jo kohdussa olevani metsähaltia"-horinoihin.
Platoniseen rakkauteen ei tarvita koko sanaa seksuaalisuus, sillä siinähän nimenomaan ei ole kyse seksuaalisesta rakkaudesta tai himosta. Rakkaus on muutenkin niin laaja käsite, että seksuaalinen hetero/homo-akselilla määriteltävä rakkaus on vain pieni murto-osa siitä. On rakkautta omiin vanhempiin, omaan lapseen, omaan lemmikkiin - ja myös rakkautta parhaaseen ystävään tai ystäviin. Mikään näistä rakkauksista ei ole seksuaalista rakkautta (ellei ole joku insesti-isä tai lehmiä lempivä Erwin).
Täten on siis melko turhaa hakea väen väkisin seksuaalisia allegorioita sieltä, mistä niitä ei löydy ellei niitä nimenomaan halua sieltä löytää. Ja jos löytää, niin ne kertovat oikeastaan enemmän diskurssianalyysin tekijän omista tarpeista ja tarkoitusperistä kuin välttämättä itse tekstistä. Voihan sitä löytää seksuaalisia konnotaatioita vaikka maitopurkin kannesta jos niikseen tulee, mutta on eri asia, onko tämä löytö mitenkään yleistettävissä ja havainnollistettavissa muualla kuin oman maailmankatsomuksen puitteissa.
Onko sillä loppujen lopuksi eroa, jos esimerkiksi dosentti Johan Bäckman näkee kaikkialla fasististen suomalaisviranomaisten venäläisvainoa ja tulkitsee jokaisen tekstin ja luvun oman suodattimensa läpi tai jos nais/sukupuolentutkimuksen päivystävä dosentti näkee kaikkialla heteronormatiivisuuden tukahduttamia seksuaalisia patoutumia? Tai jos Herran Jeesuksen sisäänsä takaapäin saanut uskovaisämmä näkee kaikissa rokkilyriikoissa saatananpalvontaa?
Ehkä näitä elementtejä on olemassa heille ja ne ovat heille merkityksellisiä henkilökohtaisesti - mutta jos muut eivät niitä näe tai niistä välitä, niin onko niillä silloin sen kummempaa merkitystä?
Summa summarum: saa sitä Sormusten Herrasta tehdä minun puolestani vaikka minkälaisen luennan ja todeta, että Puuparta symbolisoi puihin sekaantumista ja että Sarumanin muutti hourailevaksi papparaiseksi jatkuva pilvenpoltto, koska "drugs are bad, m'kay". Mutta se on sitten eri asia, mitä virkaa näillä teorioilla on. Joskus se Freudin sikari on vain sikari, ja joskus se Tolkieninkin hobittien kaveruus on vain hobittien kaveruutta.
Slash-fiktion kirjoittajat ovat sitten erikseen, netistähän löytyy ties minkälaista sepitettä, joissa ihmiset saavat purkaa patoutuneita fantasioitaan. Varmaan löytyisi Merri/Pippin-asetelmia tai vaikka Gandalf/Balrog-panojuttuja.