Peter Jackson ja Tolkienin Hobitti

  • 106 620
  • 541

Maastomasto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Sormusten Herra oli mulle kova sana kun luin sen yläastelaisena. Sain sen joululahjaksi yhtenä opuksena. Useampaan kertaan tullut luettua tämä fantasiakirjallisuuden kruunattu kuningas. Myöhemmin olen lukenut sitten Hobitin, Silmarillionin ja Keskeneräisten Tarujen Kirjan. Ja ainakin kertaalleen vielä englanniksikin. Kun leffat tulivat olin ihan suhteellisen innoissani, mutta olin melko varma, että pettymykseksi muodostuvat.

No eka vielä menetteli, mutta sitten alkoi kyllä vituttaa. Tosiaan juonimuutokset oli se yksi ärsyttävä juttu. Tinken viestissä noita pahimpia käsiteltiinkin. Mutta jotenkin muutenkaan leffa ei mielestäni saavuttanut sitä mitä olisi voinut saavuttaa. Tosin näin se yleensä käy kun joku kirja on tarpeeksi läheinen. Eihän noita leffoja silti täysin voi teilata, oli niissä paljon hyvääkin. Ja jos ne olisi ihan paskoja alusta alkaen ollut, tuskin olisin jokaista mennyt leffateatteriin katsomaan.

Hobitilta en pahemmin mitään odota. En jaksa mennä katsomaan leffateatteriin, mutta toki noi jossain vaiheessa tulee katsottua kotosalla. Muistaakseni Stanley Kubrickilla oli joskus oikeudet Taru Sormusten Herraan. Sen minä olisin halunnut nähdä, mutta Kubrickin metodeilla olisi taidettu tarvita aika pitkä aika.

Yksi asia mikä mua myös ärsytti aikanaan, oli se että näitä leffoja arvostettiin niin paljon. Olivat IMDB:ssäkin helvetin korkealla, sieltä onneksi tulleet alaspäin. Eivät todellakaan ole mitään klassikoita. Perustason seikkailuviihdettä...

No onneksi on Game of Thrones...
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Minä uskon että leffasta tulee hyvä. Se mikä mietityttää on Jacksonin päätös kuvata leffa perinteisen 24fps sijaan 48fps.
Tosin ilmeisesti tuo 48 ruudun nopeudella tulee vain valikoituihin teattereihin.
Se mikä mietityttää on tuon 48 ruudulla kuvatun "fiilis". Se nimittäin näyttää ihan erilaiselle kuin perinteinen leffa, voisi sanoa kiiltokuvamainen tai niin sanottu "saippuaooppera" efekti. Toiset pitävät tuosta lähes luonnottoman korostuneesta elävyydestä, toiset inhoavat sitä.

Eitätä spedeilyä tänne kiitos, Muropaketin ketju tuntuu lähinnä juuri keskittyvän siihen että piirtoheitinvalmistajien fanipojat vastustavat videotykkejä, reliikit pysyköön luolissaan ja keskustellaan täällä elokuvasta.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Yksi asia mikä mua myös ärsytti aikanaan, oli se että näitä leffoja arvostettiin niin paljon. Olivat IMDB:ssäkin helvetin korkealla, sieltä onneksi tulleet alaspäin. Eivät todellakaan ole mitään klassikoita. Perustason seikkailuviihdettä...

No onneksi on Game of Thrones...

Heh, väärin äänestetty :)

Ei LOTR:ia ja GoT:ia voi oikein realistisesti vertailla kun pohjateokset ovat niin paljon omien "aikojensa" kuvauksia, mutta itse Ice and Fire-saaga ei vielä ole päässyt sellaiseen myyttiseen tasoon missä Keskimaa on ja tuskin koskaan pääseekään koska Martin ei taustoituksessaan ole lähtenyt ihan samanlaiseen vaivannäköön kuin Tolkien (tämä siis kaikki toistaiseksi julkaistut kirjat lukeneena molemmista eepoksista), elokuvallisina teoksina taas LOTR:it kyllä vievät GoT-sarjaa ihan jo kuvauksen ja tunnelman takia, nähtäväksi jää miten Hobitti tuo esille keskimaata.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Täytyy todeta, että olen silmät säihkyen lukenut viestitelyä tässä ketjussa ja koen oppineeni todella paljon Tolkienin luomasta maailmasta ja odotukset tulevaa elokuvaa kohtaan ovat kohonneet entisestään. Todellakin toivon, että Jackson onnistuu syventämään tätä tarinaa entisestään ja luomaan mielenkiintoisen trilogian, jonka ääreen voi palata monet kerran ensimmäisen katselukokemuksen jälkeenkin. Toivon, että Jackson onnistuu välttämään sudenkuopat ja luomaan ehyemmän ja syvällisemmän trilogian mihin hän TSH:n kohdalla kykeni. Toki nyt kirja on kokonaisuudessaan toinen ja kenties helpommin lähestyttävissä mutta vastaavasti kirjan aikakauteen liittyvät oheisjuonet tuovat epäilemättä syvyyttä trilogiaan ja nyt on todellakin mahdollisuus luoda maailma jossa henkilöhahmot kaikella tavalla ovat aitoja ja rehellisiä sekä riittävän syvällisiä.

Minulle, moniin verrattuna pinnallinen, perehtyminen Tolkienin luomaan maailmaan alkoi 1981 jolloin luin joululahjaksi saaneeni Lohikäärmevuoren ja se kiehtoi minua todella paljon ja koin saaneeni sen lukukokemuksesta huomattavan paljon irti. Mutta se ei kuitenkaan vielä ajanut muun Tolkientuotanon pariin. Luin samaisen teoksen uudelleen 90-luvun alussa ja siitä jonkin aikaa eteenpäin ja tartuin kiinni Silmarillioniin ja pidin kirjaa erinomaisen kiehtovana ja mielenkiintoisena mutta vieläkään en saanut käsiini Taru Sormusten Herraa, aivan kuin se olisi vältellyt minua - tai minä sitä. Ennen ensimmäistä TSH-trilogian elokuvaa aloin sitten lukemaan kyseistä kirjaa ja se vei minut matkansa ja pidin kirjasta todella paljon - tarkoitan todella paljon. Se oli minusta monta kertaa parempi kuin Jacksonin trilogia. Tästä johtuen odotukseni Hobitti-trilogiaa kohtaan ei alkuun kovinkaan suuri ollut. Taru Sormusten Herran jälkeen olen sitten lukenut vielä kolmannen kerran Hobittin, mutta nyt todellakin kirjan nimenä on Hobitti eli sinne ja takaisin ja minusta tämä on parempi, koska nimet ovat tuttuja ja turvallisia eikä kirjan sivuilla seikkaile mikään Kalpa Kassinen, kas kun ei "katto-kassinen". Tämän jälkeen olen vielä selaillen lukenut Keskeneräisten tarujen kirjan, ja nyt jos ennen leffan ensi-iltaa ehtisin luoda pikakatsauksen Hobittiin ja muuhun aihetta sivuavaan aineistoon.

Pointti oli se, että noita seksuaalisuutta käsitteleviä teemoja kuitenkin Tolkienin teoksissakin sivutaan, jos nyt ei (onneksi) alleviivata.

No, tämä tästä aiheesta tässä ketjussa.

Tietyssä mielessä Taru Sormusten Herrasta teoksessa Frodon ja Sam'in välillä on paikoin havaittavissa hyvin syvällisiä ystävyydenosoituksia, melkeinpä voidaan puhua jo platonisesta rakkaudesta - vai kuvittelenko minä tämän. Elokuvatrilogiassa tunneside heidän välillä ei näin syvälliselle tasolle mene mutta kirjassa raadollisimmissa kohdissa Frodon tukeutuessa Sam'iin on minusta havaittavissa piilomerkityksin viestejä siitä kuinka syvällinen heidän suhde paikoin on ja kuinka tärkeinä he toinen toisiaan pitävät. Ja niin kirjassa kuin myös elovassa käy selville se kuinka lojaali Sam Frodolle on, vaikka hänet tavallaan petetään, hän ei käännä selkää ystävälleen vaan on valmis elämään tämän rinnalla hänen vaikeimpina aikoina - likipitäen kuin rakastavaisista olisi kyse.

Vai luulottelenko minä nyt ja näen piilomerkityksiä siellä missä niitä ei todellisuudessa olekaan?

vlad.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Heh, väärin äänestetty :)

Ei LOTR:ia ja GoT:ia voi oikein realistisesti vertailla kun pohjateokset ovat niin paljon omien "aikojensa" kuvauksia, mutta itse Ice and Fire-saaga ei vielä ole päässyt sellaiseen myyttiseen tasoon missä Keskimaa on ja tuskin koskaan pääseekään koska Martin ei taustoituksessaan ole lähtenyt ihan samanlaiseen vaivannäköön kuin Tolkien (tämä siis kaikki toistaiseksi julkaistut kirjat lukeneena molemmista eepoksista), elokuvallisina teoksina taas LOTR:it kyllä vievät GoT-sarjaa ihan jo kuvauksen ja tunnelman takia, nähtäväksi jää miten Hobitti tuo esille keskimaata.

Minä en ainakaan voi pitää LoTR:ia todellisena elokuvahistorian elokuvataiteellisena merkkiteoksena. Toki ihan kohtuullisen hyvänä kuvauksena kirjasta, joskin paikoin liian pitkälti mutkat suoraksi vetäen, ja fantasiaelokuvina LoTR-trilogia on aivan kelvollinen kokonaisuus ja harva fantasiaelokuva samalle tasolle yltää. Vastaavasti merkittävien elokuvien listalla en Jacksonin trilogiaa kovinkaan korkealle nostaisi, pl. kuvaus ja tehosteet, jotka minusta(kin) ovat oivallisella tasolla ja jo yksin niitä hämmästellen aika vierähtää kuin siivillä. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan mitä tuleman pitää, mitä joulukuu ja mielestäni vuoden merkittävin ensi-ilta minulle tarjoaa.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tietyssä mielessä Taru Sormusten Herrasta teoksessa Frodon ja Sam'in välillä on paikoin havaittavissa hyvin syvällisiä ystävyydenosoituksia, melkeinpä voidaan puhua jo platonisesta rakkaudesta - vai kuvittelenko minä tämän.
Nämä aiheet nyt menee itse tulevista elokuvista pahan kerran sivuun, mutta tartutaan viel tähän.

Niin, monet ovat nähneet Sormusten Herrassa piilotettuja homoseksuaalisia vihjauksia eritoten Frodon ja Samin välille. Tiedä sitten näistä, mutta olen itse ymmärtänyt, että hobitit oli verrattuna moneen muuhun rotuun huomattavasti läheisempiä keskenään ja eivät historiansa aikana tiettävästi esim. sotineet koskaan toisiaan vastaan, toisin kuin esim. haltiat ja ihmiset, kuten Keski-Maan historia tietää kertoa. Hobitit siis osoittivat läheisyydenosoituksia toisilleen vilpittömämmin. En nyt mene varmasti sanomaan, mutta muistikuvieni mukaan Tolkien olisi itse noin luonnehtinut hobiteistä, jotka hänelle selkeästi symboloi yksinkertaisesta rauhallisesta maaseutuelämästä nauttivia ihmisiä. Frodo toki oli Bilbon lailla vannoutunut poikamies ja hiukan erakkomainen persoona loppujen lopuksi. Tuosta voi sitten vedellä omia johtopäätelmiään, jos niin haluaa. En ole itse jaksanut niin noiden hobittien seksuaalisia piirteitä koskaan miettiä, kun tuntuu, että niihin ei kaikki samat säännöt päde kuin vaikkapa ihmisiin.

Frodon ja Samin ystävyyssuhteesta puheenollen, hiukan samantapainen tiivis ystävyys oli myös Déagolilla ja Sméagolilla, joka kuitenkin päättyi todella onnettomasti, kuten tiedämme, kun ystävyyssuhteeseen tuli ns. "kolmas pyörä" (tai "rinkula"). Sitä ennen nuo kaksi oli todella läheisiä ystäviä ja itseasiassa Frodoa ja Samia enemmän voisin tuossa aistia olleen jotain syvällisempääkin, jos nyt pitäisi valita, mutta tulkinnat on tulkintoja. Luulen, että Tolkien ei noita asioita pohtinut niin psykologiselta kantilta. Luulen, että hän halusi vain kuvastaa syvää toveruutta ja uskollista ystävyyttä. Tolkien itse mm. taisteli Ensimmäisessä maailmansodassa, joten voisi kuvitella hänelle moisilla asioille olleen erittäin suuri merkitys. Olkoonkin, että hän aina kiisti kirjojensa kuvaavan sen hetkisiä poliittisia tilanteita. Olen itse vähän taipuvainen mieltämään, että J.R.R. ei tuossa kenties ollut ihan täysin rehellinen tosin.

Tälläistä pohdintaa. Yrittäkäämme pysyä näissä tulevissa elokuvissa. Toki nyt vertailut kirjan tarinaan on suotavia, jopa pakollisia. =)

***

En ole itse kyllä ajatellut ensi-iltaan mennä, vaikka tämä eittämättä vuoden kiehtovin elokuvatapaus onkin. Sitä ryysistä ja ihkufanien laumasieluisuutta ei vaan kenties jaksa ja muutenkin lippujen saaminen voi olla turhauttavaa. Mitään mielenkiintoa jonottamiseen ei kyllä ole. Odotan rauhassa tovin. Luultavasti kavereitten kanssa tsekkaamaan sitten kun se pahin häly on laantunut.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
En ole itse kyllä ajatellut ensi-iltaan mennä, vaikka tämä eittämättä vuoden kiehtovin elokuvatapaus onkin. Sitä ryysistä ja ihkufanien laumasieluisuutta ei vaan kenties jaksa ja muutenkin lippujen saaminen voi olla turhauttavaa. Mitään mielenkiintoa jonottamiseen ei kyllä ole. Odotan rauhassa tovin. Luultavasti kavereitten kanssa tsekkaamaan sitten kun se pahin häly on laantunut.

En minäkään aivan ensi-iltaan aio mennä, jo työ estää sen kun kyseisenä päivänä on töitä iltaan saakka ja sen jälkeen en kyllä jaksa lähteä enää teatteriin vahtaamaan elokuvaa, vaikka kuinka kiehtova onkin.

Ensi-iltaviikolla aikomuksenani on kuitenkin käydä Hobitti tarkastamassa, edellyttäen että se Lappeenrantaan saapuu esitykseen 12.12. ja siitä eteenpäin, ettei käy siten, että tulee sitten kun tulee. Ennakkotietojen perusteella sen pitäisi tulla ensi-iltaan samana päivänä jolloin on Suomen ensi-ilta mutta täysin luottaminen ennakkotietoihin ei ole kun kyse on täkäläisestä teatterista. Mutta jos torstaina tai perjantaina jo pääsisi leffan katsastamaan tai seuraavalla viikolla maanantaina, viikovaihde kun menee taas töissä.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Yksi erityisen mielenkiintoinen seikka noissa tulevissa elokuvissa tulee olemaan se, miten Smaugin toteutus onnistuu. Lohikäärmeet ei ole mitenkään ihan helpoin toteutettava ole koskaan ollut missään yhteyksissä, koska niissä joutuu tasapainottelemaan melkoisesti, ettei siitä tule liian koominen otus. Smaug nyt kuitenkin on älykäs ja ilmeikäs veijari, eikä pelkästään raivoava peto. Siinä luultavasti Weta Workshopin pojille ja tytöille on melkoista työtä saada se toimimaan. Toivon, että Smaugin kanssa ei mennä jotenkin ihan överiksi ja siitä tule liikaa koominen ilmestys, vaikka se osaltaan siis turhamainen onkin.

Vähän siis sekä jännityksellä että pelolla odotan. Tuo nyt vaan on yksi tarinan keskeisimpiä elementtejä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
TSHssa vitutti ne juonimuutokset mitä Jackson teki elokuvaversioon kuten esim haudanhaamujen hyökkäys Minas Tirithin kentälle, Legolaksen kilvellä surffailu, Tom Bombadilin puuttuminen ja ennenkaikkea Hobittilan lopputaistelun puuttuminen. Pienistä muutoksista kasvaa suuri vitutus. No toivon mukaan Peter Jackson tekee Hobitista vähän enemmän kirjan mukaisen.

-Tinke
(boldaukset omia)

Olen toki lukenut TSH:n (ja Hobitinkin) useamman kerran, mutta kun viime kerrasta on vierähtänyt, niin kertokaas, että mitä noi haudanhaamut oikeasti tekikään kirjassa? Muistelen, että tulivat kyllä joelta (kuten leffassakin), mutta mitä sen jälkeen? Eivätkö kuitenkin auttaneet ratkaisevasti Aragornia&kaupunkia?

Toinen juttu, että jostain muistan lukeneeni, että TSH- trilogiassa oli kyllä alun perin tarkoitus näyttää myös tuo Konnun "lopputaistelu", mutta jostain syystä näin ei tehtykään..?

Bombadilin puuttumisesta ja surffilaudasta samaa mieltä, mutta aika monen Jackson- kriitikon esittämät toiveet sun muut ovat kyllä vailla realismin häivääkään. Kuten joku jo ylempänä sanoi, kirjojen täydellinen kuvaaminen vaatisi niin monen monta elokuvaa, jotka vielä olisivat paikoin pitkästyttävää tarpomista..

Itsekin odotan innolla leffaa ja hienoa jos siitä löytyy muutakin materiaalia liitteistä jne.

Ja vielä loppuun, eikö kukaan todella ole vielä tätä maininnut: hienoa nähdä taas vanha ystävämme Klonkku valkokankaalla!
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
(boldaukset omia)

Olen toki lukenut TSH:n (ja Hobitinkin) useamman kerran, mutta kun viime kerrasta on vierähtänyt, niin kertokaas, että mitä noi haudanhaamut oikeasti tekikään kirjassa? Muistelen, että tulivat kyllä joelta (kuten leffassakin), mutta mitä sen jälkeen? Eivätkö kuitenkin auttaneet ratkaisevasti Aragornia&kaupunkia?

Jos nyt tarkkoja ollaan, niin Tinke-80 muisti vähän väärin, sillä haudanhaamuja ei ollut lähimainkaan Kuolleiden kulkuteitä eikä Minas Tirithiä. Haudanhaamuja ei ollut elokuvassa ollenkaan, ja kirjassa haudanhaamu esiintyi Hautakeroilla ennen Briin kaupunkia. Haudanhaamu vangitsi Frodon ja kumppanit hautakumpuunsa ja tarvittiin Tomppa Bombadil hoitamaan homma kotiin. Bombadilin aiemmat esiintymiset ja Hautakerot leikattiin elokuvakäsikirjoituksesta kokonaan pois, joten haudanhaamuja ei elokuvassa ollut ollenkaan.

Haamut (ghost) ja haudanhaamut (barrow-wight) ovat siis kaksi ihan eri asiaa, sormusaaveet eli nazgul (ringwraiths) taas kolmas.

Kuolleiden kulkuteillä oli kyllä ihmisten haamuja, tarkemmin ottaen valapattojen haamuarmeija. Tämä armeija kulki kirjassakin Aragornin mukana ja auttoi Aragornia kukistamaan Umbarin merirosvot ja ottamaan laivat haltuun. Tämän jälkeen haamuarmeija pääsi lepoon. Elokuvassahan haamuarmeija tuli Minas Tirithin taisteluun sen loppuvaiheissa, mikä oli Peter Jacksonin keksintöä.

Ymmärrän tämän lisäyksen sillä, että elokuva on visuaalinen taidemuoto ja katsojalle haluttiin näyttää, että haamuarmeijasta on konkreettisesti jotain hyötyä. Kirjassahan Aragorn heilahtaa dramaattisesti paikalle laivoilla ja haamujen osuus kerrotaan takautumien kautta jälkeenpäin, mutta elokuvassa haamujen osuutta vähän venytettiin.

Mitä elokuvan ja kirjan eroavaisuuksiin tulee, niin ymmärrän hyvin Jacksonin perustelut tiettyjen kirjan kohtien leikkaamiselle ja tiettyjen asioiden lisäämiselle. Elokuva on ilmaisumuotona aivan toinen taidemuoto kuin romaanikirjallisuus, ja se, mikä toimii romaanissa ei välttämättä toimi elokuvassa.

Haudanhaamu-kohtaus Hautakeroilla on yksi Sormuksen Ritarien vaikuttavimmista ja jännittävimmistä kohtauksista, mutta sen mukaan ottaminen olisi ensinnäkin rikkonut pahasti elokuvan senhetkisen rytmin ja toiseksi edellyttänyt Tom Bombadil -kohtausten lisäämisen niiden koko mitassa, koska kohtauksessa ei olisi ollut mitään järkeä ilman Bombadilin aiempia vaiheita (vanha ukko Halava sekä yö Bombadilin mökillä sekä sormusepisodi). Tämä olisi lisännyt elokuvaan vähintäänkin puoli tuntia, luultavasti kolmisen varttia lisää mittaa. Hieno juttu, jos tarinasta olisi tehty kuusi täyttä elokuvaa, mutta vähemmän hieno jos ja kun ensimmäinen kirja piti saada teatteriversiossa kolmeen tuntiin.

Samasta syystä Konnun puhdistus oli varmasti pakko jättää pois, niin tärkeä jakso kuin se kirjan kannalta onkin. Monihan kritisoi syyttä suotta Kuninkaan paluuta siitä, että siinä on turhan monta lopetusjaksoa. Mitähän olisi tapahtunut, jos elokuvaan olisi lisätty loppuun vielä noin 1,5 tunnin mittainen hobittien kansanarmeijan käymä puhdistussota ja ympätty vielä Saruman heilumaan loppuun? Ei tuo olisi elokuvallisesti toiminut ollenkaan, vaikka kirjassa se toimii erinomaisesti ja on erittäin tärkeä kohtaus.

Kuten sanottua, jos Sormusten Herrasta olisi tehty kuuden elokuvan mittainen mammutti teoksen alkuperäisen jaottelun mukaan (kirjan sisäiseen rakenteeseen kuuluu kuusi kirjaa, joista julkaistaan kaksi per osa), niin sitten mukaan olisivat mahtuneet niin Tomppa kuin Konnun puhdistuskin.

Mutta ihan vertailun vuoksi suosittelen Ryhmäteatterin Hobitit-televisiosarjaa vuodelta 1993, joka perustuu Hobittiin ja Taruun Sormusten Herrasta. Siinä on mukana myös Tom Bombadil. Tämä on kaiken kansan saatavilla YouTubesta, koko yhdeksänosainen sarja jakso kerrallaan. Tässä linkki avausjaksoon.

Karun näköinenhän tämä nykyisin on, mutta Ryhmäteatterin näytelmä Suomenlinnassa vuonna 1989 oli erinomainen ja minulle ikimuistoinen, ja tämän sarjankin olen monta kertaa katsonut läpi. Loistava musiikki, eturivin suomalaisia näyttelijöitä ja täysin uniikki tunnelma. Martti "movember" Suosalo esittää Bilboa, ja Kari Väänäsen kaksoisrooli sekä Klonkkuna että Aragornina on kova.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Sitä ennen nuo kaksi oli todella läheisiä ystäviä ja itseasiassa Frodoa ja Samia enemmän voisin tuossa aistia olleen jotain syvällisempääkin, jos nyt pitäisi valita, mutta tulkinnat on tulkintoja. Luulen, että Tolkien ei noita asioita pohtinut niin psykologiselta kantilta. Luulen, että hän halusi vain kuvastaa syvää toveruutta ja uskollista ystävyyttä. Tolkien itse mm. taisteli Ensimmäisessä maailmansodassa, joten voisi kuvitella hänelle moisilla asioille olleen erittäin suuri merkitys.

Nämä pakolliset homoseksuaaliset tulkinnat tuntuvat olevan nykyajan kirous, kaikkialla ollaan näkevinään homoseksuaalisia piilomerkityksiä ja unohdetaan se, että ylivoimaisesti suurin osa miesten välisestä ystävyydestä ja kumppanuudesta ei ole luonteeltaan homoseksuaalista. Ei ollut ennen eikä ole nykypäivänäkään.

Pidän sitä oikeastaan stereotyyppisen syrjivänä asenteena, että jos fiktiossa (tai tosielämässä) kaksi miestä ovat erittäin hyviä ystäviä, valmiita tekemään kaikkensa toisen eteen ja heitä yhdistävät monet ääneen sanomattomat asiat, niin pakkohan heistä on kaivaa homoseksuaalisia piilomerkintöjä, koska eihän sitä nyt heteromies kykene syviin tunteisiin, syvään ystävyyteen eikä veljelliseen rakkauteen.

Mitä tulee Frodon ja Samin väliseen asetelmaan, niin siinä on minusta ensinnäkin kyse aseveljeydestä ja -toveruudesta joka syntyy monesti rintamaolosuhteissa kun miehet ovat kuolemanvaarassa. Aseveli vierellä voi olla aseveli loppuelämän, ja tiettyjä yhteisiä kokemuksia ei voi kenenkään muun kanssa jakaa. Pätee varmasti myös esim. joukkueurheilijoihin lievemmässä muodossa: jos vaikkapa kaksi NHL-urheilijaa on kämppiksinä ja pelaa kauden tappiin eli Stanley Cupiin asti, niin taatusti he ovat jakaneet keskenään jotain, mitä esim. heidän muut ystävänsä tai edes puolisonsa eivät tajua.

Tolkienhan tosiaan soti ensimmäisessä maailmansodassa ja kertoi myöhemmin sodassa vihdoin tajunneensa eläneensä ns. norsunluutornissa samalla kun hän oppi täydesti arvostamaan tavallisia kansanmiehiä ja ystävystymään rivimiesten kanssa. Luokkaerot eivät olleet yhtä merkittäviä kun kuolema korjasi satoaan.

Olen aina tulkinnut Frodon ja Samin suhteen kutakuinkin tätä kokemusta heijastavaksi. Sormusten Herran alussahan Frodo ja Sam ovat toki tuttavallisissa väleissä, mutta Sam on selvästi palvelija ja Frodo isäntä. Sam kutsuu Frodoa isännäksi ja herra Frodoksi lähes tappiin asti, mutta kaikkien koettelemuksien jälkeen on selvää, että kaksikon ystävyys ja aseveljeys ylittää jo kaikki luokkarajat.

Frodohan testamenttaa lähes koko omaisuutensa Samille Repunpäätä myöten. Tämä olisi vähän vastaava teko kuin jos brittiläinen yläluokkalainen aatelinen jättäisi rengille ja tämän perheelle koko kartanonsa. Briteissä tätä ei olisi ehkä tapahtunut, mutta hobittien yhteisössä luokkarajat ovat onneksi pienemmät.

Minulle Samin ja Frodon ystävyys on hieno kirjallinen esimerkki siitä, mitä kahden heteromiehen keskinäinen ystävyys, toveruus ja platoninen rakkaus voi olla. Male bondingia parhaimmillaan. Tähän on turha ympätä mitään naistutkimuksen laitokselta haiskahtavaa teoriaa jostain salaisesta queer-fantasiasta tai selitystä, jonka mukaan miehet eivät voi välittää toisistaan elleivät he ole homoja ja kaikki tunteiden osoitukset olisivat osoitus jonkinlaisesta pehmeydestä tai naismaisuudesta (joilla siis tarkoitetaan tosiasiassa homoutta).
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Olen aina tulkinnut Frodon ja Samin suhteen kutakuinkin tätä kokemusta heijastavaksi. Sormusten Herran alussahan Frodo ja Sam ovat toki tuttavallisissa väleissä, mutta Sam on selvästi palvelija ja Frodo isäntä. Sam kutsuu Frodoa isännäksi ja herra Frodoksi lähes tappiin asti, mutta kaikkien koettelemuksien jälkeen on selvää, että kaksikon ystävyys ja aseveljeys ylittää jo kaikki luokkarajat.

Frodohan testamenttaa lähes koko omaisuutensa Samille Repunpäätä myöten. Tämä olisi vähän vastaava teko kuin jos brittiläinen yläluokkalainen aatelinen jättäisi rengille ja tämän perheelle koko kartanonsa. Briteissä tätä ei olisi ehkä tapahtunut, mutta hobittien yhteisössä luokkarajat ovat onneksi pienemmät.

Tolkienia aikoinaan arvosteltiin juuri tästä stereotyyppisestä isäntä-palvelija -suhteesta, toki osin ihan ansaitusti, mutta yleensä jätettiin huomiota Samin sosiaalinen nousu, hänestähän lopulta tuli koko Konnun pormestari. Varmasti tuossa lopun tuskien tiessä on muistumia ensimmäisestä maailmansodasta. Meidän ei tarvitse vulgaaristi seksualisoida kaikkea, vaikka oma aikamme onkin vulgaarisen seksuaalinen, mutta tietenkin tuo miesten välinen ystävyys ja kumppanuus on tietyssä mielessä hyvin intiimiä ja on helppo nähdä taustalla silloisen brittiläisen ylemmän keskiluokan ja yläluokan maskuliinisen puolen maailman ja arvot, jotka tässä suhteessa olivat paljon nyansoidumpia kuin meidän tietyllä tavalla hyvin karkeat ja yliseksualisoivat kategoriamme.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Joka ei näe Sauronin silmää Suurena Tussuna, joka kyttää ja kontrolloi kaikkea, on varmaan tossun alla. Eikä vanha setä Gandalfin ja Bilbon leikittely piipunsavukiehkuroilla jätä paljoa arvailun varaan. Oli varmaan Ian McKellenille mieluisa rooli.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Eikä vanha setä Gandalfin ja Bilbon leikittely piipunsavukiehkuroilla jätä paljoa arvailun varaan. Oli varmaan Ian McKellenille mieluisa rooli.
Sarumanhan sanoi Gandalfille, että hobittien piippukessun tupruttelu on sumentanut tämän kyvyn ajatella. Ironistahan tuossa oli se, että Saruman oli itse salaa opetellut piippukessuttelun jalon taidon. Merri ja Pippin kaivoi todisteet kukistuneen Rautapihan raunioista löydettyään Pitkänpohjan pehkua, tuota verrattomimmista verrattominta piippukessua.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Eitätä spedeilyä tänne kiitos, Muropaketin ketju tuntuu lähinnä juuri keskittyvän siihen että piirtoheitinvalmistajien fanipojat vastustavat videotykkejä, reliikit pysyköön luolissaan ja keskustellaan täällä elokuvasta.

Mitäs spedeilyä se sitten on kun keskustellaan jonkun kiiltokuvapojan sopivuutta haltijan osaan, tai joitain viittauksia sukurutsaan tai mahdollisia homoseksuaalisia taipumuksia kirjassa jne. Elokuva on kokonaisuus, ei näyttelijät, ei ohjaaja, ei tekninen toteutus vaan kaikki yhdessä.
Ja tuo framerate vaan nimen omaan vaikuttaa elokuvakokemukseen, siksi sillä on merkitystä.
 

Naurava Sika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Sarumanhan sanoi Gandalfille, että hobittien piippukessun tupruttelu on sumentanut tämän kyvyn ajatella. Ironistahan tuossa oli se, että Saruman oli itse salaa opetellut piippukessuttelun jalon taidon. Merri ja Pippin kaivoi todisteet kukistuneen Rautapihan raunioista löydettyään Pitkänpohjan pehkua, tuota verrattomimmista verrattominta piippukessua.

Olen katsonut ja digannut valtavasti LOTR-leffoista ja kirjatkin luin joskus teininä, mutta mikään asiantuntija en ole. Joten valaiskaa tyhmää, jos olen ymmärtänyt väärin, kun mielestäni tuo "piippukessuttelu" on yksinkertaisesti pilven polttoa? Eikös hobitit olleet muutenkin aikalailla päihteisiin menevää sorttia ja kovia syöpöttelemään juopottelun ohella? Hobitin elämä kuulostaa kyllä melkoisen hauskalta minun korvaani :) Tuosta homostelusta on tuossa edellä juttua, niin millähän tasolla Merrin ja Pippinin suhde mahtoi toimia? Leffojen perusteella haiskahtaa hieman pariskunnalta tuo kaksikko ja olivat kai serkkujakin vielä?

Hobitti-leffa täytyy mennä teatteriin katsomaan, on varmasti melkoinen elämys, vaikka sitten olisikin erilainen kuin kirja. Kuukauden päästä ollaan viisaampia. Oliko se muuten niin, että yksi näistä kääpiöistä on Gimlin faija? Muistaakseni Gimli oli koko nimeltään Gimli Gloinin poika ja yksi näistä kääpiöistä oli kai Gloin? Toinen mieleenjäänyt nimi on Bombur, joka oli muistaakseni armoton läski. Toivottavasti leffassa se on täys kurko ja porukan kovin jätkä, niinkuin me paksut pojat ollaan oikeastikin :)
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Joten valaiskaa tyhmää, jos olen ymmärtänyt väärin, kun mielestäni tuo "piippukessuttelu" on yksinkertaisesti pilven polttoa? Eikös hobitit olleet muutenkin aikalailla päihteisiin menevää sorttia ja kovia syöpöttelemään juopottelun ohella?
Kyllähän ne hyvästä ruoasta ja oluesta suuresti piti. Tuo, että piippukessu olisi ollut kannabista on taas vähän näitä tulkinnanvaraisia juttuja. Tolkien nyt ei tainnut olla kannabiksenkäyttäjä ja en tiedä muutenkaan mikä kyseisen päihteen asema oli tuohon aikaan Iso-Britanniassa. Olen käsittänyt, että poltti ihan tupakkaa piipussaan ja sitä kautta hobitit myös "perivät" häneltä tuon tavan. Hipithän 60- ja 70-luvulla otti Taru Sormusten Herrasta aika lailla omikseen ja etenkin näkivät hobiteissa oman elämäntapansa viitteitä.

Tolkien itse nyt varmasti oli kaukana hipistä.

Tuosta homostelusta on tuossa edellä juttua, niin millähän tasolla Merrin ja Pippinin suhde mahtoi toimia? Leffojen perusteella haiskahtaa hieman pariskunnalta tuo kaksikko ja olivat kai serkkujakin vielä?
Serkuksia muistaakseni joo ja Frodon sukulaisia. Ainakin kirjassa (tai pikemminkin sen liitteissä mainittiin) Merri ja Pippin lopulta menivät naimisiin (eivät tosin keskenään huom.) ja saivat lapsia ja muutenkin nousivat varsin merkittäviin asemiin Konnussa.

Oliko se muuten niin, että yksi näistä kääpiöistä on Gimlin faija? Muistaakseni Gimli oli koko nimeltään Gimli Gloinin poika ja yksi näistä kääpiöistä oli kai Gloin?
Juu, Glóin tosiaan on Gimlin isä ja elokuvassa saanut hyvinkin Gimlimäisen olemuksen ja edustaa juuri tätä klassista kääpiötä fantasiassa sotakirveineen.

Toinen mieleenjäänyt nimi on Bombur, joka oli muistaakseni armoton läski. Toivottavasti leffassa se on täys kurko ja porukan kovin jätkä, niinkuin me paksut pojat ollaan oikeastikin :)
Vaikuttaisi, että kyseinen hahmo ennen kaikkea hoitaa sen koomisuuden tuossa elokuvassa. Toivon, että ei ihan liikaa vedetä överiksi ja tehdä vaan tyhmäksi kömpelykseksi josta ei ole mitään hyötyä. Toki Bombur on kirjassakin usein askeleen jäljessä ja toheloi, mutta toivoisin, että hahmon hyväsydämisyyttä ja urheuttakin tuotaisiin esiin. Muistaakseni oli noista kääpiöistä yksi niistä joka suhtautui lempeämmin Bilboon. Osa taisi pitää Bilboa ainakin alkuun vähän riesanakin.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olen katsonut ja digannut valtavasti LOTR-leffoista ja kirjatkin luin joskus teininä, mutta mikään asiantuntija en ole. Joten valaiskaa tyhmää, jos olen ymmärtänyt väärin, kun mielestäni tuo "piippukessuttelu" on yksinkertaisesti pilven polttoa? Eikös hobitit olleet muutenkin aikalailla päihteisiin menevää sorttia ja kovia syöpöttelemään juopottelun ohella? Hobitin elämä kuulostaa kyllä melkoisen hauskalta minun korvaani :) Tuosta homostelusta on tuossa edellä juttua, niin millähän tasolla Merrin ja Pippinin suhde mahtoi toimia? Leffojen perusteella haiskahtaa hieman pariskunnalta tuo kaksikko ja olivat kai serkkujakin vielä?...

Itselle piippukessuttelu on yhdistynyt kessuun eli palturintupakkaan, jota viljeltiin Suomessakin sodanaikana. Toisaalta minulle kessuttelu on merkinnyt aina piipun polttamista. Veljeni poltti piippua ja äiti moitti häntä kessuttelusta.

Itse en ole koskaan miettinyt kahden miehen välistä kaveruutta seksuaaliselta kannalta, minusta tuollainen lähtökohta on vähän erikoinen. En usko, että Ässien pelaajilla on seksuaalisia suhteita keskenään, vaikka ovat läheisiä ja halailevat toisiaan julkisestikin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Usein tuntuu, että nuo eri kirjoissa, elokuvissa yms. nähdyt piilomerkitykset kertoo enemmän löytäjästä itsestään kuin itse kohteesta.
 

Naurava Sika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
En usko, että Ässien pelaajilla on seksuaalisia suhteita keskenään, vaikka ovat läheisiä ja halailevat toisiaan julkisestikin.

En minäkään moiseen usko, eikä varmaan kovin moni muukaan. Ihmettelen tosin suuresti, miksi lähdet spekuloimaan Ässien pelaajien mahdollista homoutta Peter Jacksonin Hobitti-elokuvaa koskevassa ketjussa? Aihehan ei liity ketjuun mitenkään, mutta on ilmeisesti lähellä sydäntäsi, koska haluat sen tuoda esiin?

Aiheeseen: tosiaan itsellekin tuli mieleen tuo, että Bombur on todennäköisesti se koominen hahmo tarinassa. Toivotaan ettei mene överiksi, vaan kääpiöherralla olisi jotain tärkeämpääkin osaa tarinassa. Muistikuvieni mukaan hän kirjassa teki jonkun pienen uroteonkin, mutta kuoliko Bombur, vai muistelenko taas omiani?

Lohikäärme Smaug oli muistaakseni hieman viisastelevaa sorttia. Puhuva lohikäärme oli itselleni outo yllätys kirjaa lukiessani, sillä olin lapsena mieltänyt lohikäärmeet lähinnä järjettömiksi pedoiksi. Onpas mukava nähdä millainen kaveri Smaug on elokuvaversiossa. Varmasti ainakin hyvin erilainen kuin mitä minun mielikuvissani.
 
Suosikkijoukkue
KK
...Muistikuvieni mukaan hän kirjassa teki jonkun pienen uroteonkin, mutta kuoliko Bombur, vai muistelenko taas omiani?...
Olisiko mahdollista olla puhumatta mahdollisista juonipaljastuksista (spoilereista), kun kaikki eivät ole kirjoja lukeneet (eikä lue). Tosi tympeetä kun täällä puhutaan jo tyyliin: "tuo tuo ja tuo kuolee ja se lohikäärmekin tapetaan miekalla sydämeen". Olisi vaan kiva jutella tulevasta leffasta, eikä kirjan ja mahdollisesti leffassa olevien asioiden eroista.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En minäkään moiseen usko, eikä varmaan kovin moni muukaan. Ihmettelen tosin suuresti, miksi lähdet spekuloimaan Ässien pelaajien mahdollista homoutta Peter Jacksonin Hobitti-elokuvaa koskevassa ketjussa? Aihehan ei liity ketjuun mitenkään, mutta on ilmeisesti lähellä sydäntäsi, koska haluat sen tuoda esiin?...

Kyse on vertauskuvasta. Yhtä vähän minulle tulee seksuaalisuus mieleen Frodon ja Samin tai Merrin ja Pippinin kaverisuhteista. Minusta on vaan erikoista, että joku miettii tuollaisia asioita.
 

#76

Jäsen
Yksi viime aikojen eniten odottamistani elokuvista. Tykkäsin suuresti LOTR-trilogiasta ja eka osa edelleen ainoa elokuva, minkä olen nähnyt kahdesti leffassa. Varmasti elokuvista olisi saanut paremmatkin, mutta aika kick ass tasoa nuo nytkin on.

Tolkienin kirjojen kanssa on sama ongelma kuin vaikka Tähtien sota-elokuvien eli kun on liian kuori ei niitä pääse tutkimaan ilman ennakkoasennetta. Tolkien tietysti loi aika pitkälti fantasia-kirjallisuuden genren ehkä käytetyimmän formaatin eli on jokin mahtava taikaesine, minkä ympärillä toimitaan ja reissataan paikasta toiseen. Riittävä määrä humoristisiakin hahmoja sekaan tuomaan sopivaa kevennystä. Sittemmin tätä kuviota on kopioinut n+1 kirjailijaa. Kuvio tietysti mahdollistaa mukavasti sivujen käyttämisen uusien paikkojen ja hahmojen kuvaamiseen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös