Peter Jackson ja Tolkienin Hobitti

[ms.qvist]

Joulukuu lähestyy ja sen myötä ensi-iltansa saa Peter Jacksonin versio Tolkinenin mielenkiintoisesta teoksesta Hobitt eli sinne ja takaisin, kyseessä tosin on kolmiosainen trilogia ja ensimmäisen osan nimi on Hobitti - Odottamaton matka (the Hobbit: An Unexpected Journey). Koska aikanaan Jacksonin Taru Sormusten Herrasta -trilogialle avattiin ketju vai oliko niitä jopa ketjuja, ansaitsee minusta Hobittikin omansa, koska Jatkoajan paikoin ansiokkaassakin Leffaketjussa keskustelu väistämättä puuroutuisi ja hajoaisi muiden leffakommenttejen työntyessä keskustelua katkomaan ja pilkkomaan.

Minulle Hobitt on kaikesta huolimatta eräs leffavuoden merkkitapauksia vaikka aiemmin suhtauduin hiukan kriittisesti ohjaajaan Peter Jackson enkä pitänyt hänen sinänsä näyttävästä TSH-trilogiasta kaikilta osin. Annan kuitenkin Jacksonille mahdollisuuden näyttää mihin hänestä on ja millaisen maailman hän onnistuu luomaan Hobittin ympärille, millä tavalla muista kirjoista teemat pääsevät esille kuin laaja-alainen näkemys tästä matkasta sinne ja takaisin todellakin tulee.

Mutta koska en ole aiheen paras asiantuntija, en edes väitä sitä vaikka leffaa odotankin ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä - jos työvuorot antavat myöten - käyn katsastamassa leffan jo ensi-iltaviikolla, niin annan puheenvuoron myös palstalainen Musta Nuolelle (vai onko se Mustalle Nuolelle) ja lainaan yhden hänen viesteistään toisaalta Jatkoajasta. Hänen ja Ted Raikkaan ansiokasta keskustelua oli ilo seurata mutta koko viestivaihtoa en tähän aloitusrupeamaan ryhdy lainaamaan, halukkaat voivat tutustua siihen "leffaketjussa".

Mutta kiitokset Musta Nuoli, ja pahoittelut jos omakätinen lainaamiseni loukkaa sinua:

Musta Nuoli kirjoitti:

Muista lukea myös Sormusten Herran lisäliitteet sekä mahdollisuuksien mukaan Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan tuota ajankohtaa koskevat osuudet, koska ne muodostavat olennaisen osan tulevan Hobitti-trilogian tarinarungosta Hobitti-kirjan lisäksi.

Hobitti-kirjassahan tapahtuu taustalla kaikenlaista, johon vain viitataan ohimennen, mutta josta on muualla liitteissä ja alaviitteissä enemmän infoa. Esim. Gandalfhan ottaa ja häipyy kääpiöporukasta ennen Synkmetsään menoa ja palaa sitten myöhemmin tarinaan. Tästä ei Hobitissa pahemmin kerrota, mutta Gandalfillahan oli melkoista actionia tässä välissä, ja tämä action muodostaa kytköksen tapahtumiin, joista kerrotaan Sormusten Herrassa. Eipä Hobitti-kirjassa ole Gandalfia ja Elrondia lukuun ottamatta myöskään Valkean Neuvoston jäseniä (Gandalf, Galadriel, Elrond, Saruman, Radagast), joilla on oma tärkeä roolinsa.

Minä puolestani luotan täysin Peter Jacksoniin ja antaudun ennakkoluulottomasti Jacksonin sekä hänen käsikirjoittajakollegoidensa Fran Walshin ja Philippa Boyensin käsiin. Heidän intohimonsa Tolkienin maailmaan on nyt kestänyt lähes viisitoista vuotta TSH:n esituotantovaiheista Hobittiin, ja heillä on ainutlaatuinen visio, jota ovat tekemässä ihmiset, joiden Tolkien-tuntemus on omaa luokkaansa (kuten konseptitaiteilijana toimivat John Howe ja Alan Lee).

Del Toron ohjauskin olisi varmasti ollut kiintoisa Jacksonin toimiessa tuottajana, mutta tosiasiassa olin erittäin tyytyväinen kun Jackson otti ohjaajan pestin vastaan. Tolkienin maailma Jacksonin tulkitsemana ja Uudessa-Seelannissa kuvattuna on paljon parempi vaihtoehto kuin oikeastaan mikään muu.

Tolkienin teosten ystävä olen ollut pienestä lapsesta alkaen ja lukenut Sormusten Herrankin parikymmentä kertaa, ja Hobitin lukukerratkin lasketaan kaksinumeroisina. Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi minua ei haitannut, että Jackson teki alkuteoksiin tiettyjä muutoksia, sillä ne olivat täysin perusteltavissa elokuvataiteellisesti samalla kun tarinan päärunko, hahmot ja ennen kaikkea Tolkienin tarinoiden henki säilyivät hienosti.

Odotan Hobitti-trilogialta visuaalisesti kaunista, Hobitti-kirjan tarinan ja paljon muutakin kertovaa elokuvakokonaisuutta, joka toimii samalla luontevana pohjustuksena Taru Sormusten Herrasta -elokuviin. Kun elokuvat tulevat aikoinaan myyntiin, niin kyse ei ole siitä ostanko ne, vaan kuinka monta kertaa ne ostan ja kuinka monena eri painoksena.

Ja IMDb:ssä Hobitt - Odottamaton matka.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Hienoa, itseasiassa suunnittelin tälläisen samantapaisen ketjun avaamista itse, mutta se on jäänyt. vlad säästi minulta vaivan. =) Ketjujen aloittaminen onkin usein jotenkin työlästä, kun haluaisin saada aikaan mahdollisimman hyvän ja tyhjentävän alustuksen.

Joo, en tosiaan itsekään ihan riemusta kiljahdellut, kun Jackson astui puikkoihin näiden elokuvien kohdalla. Alkujaanhan ohjaajan piti olla Guillermo Del Toro, mutta kun projekti viivästyi ja viivästyi, niin Del Toro kyllästyi, eikä halunnut olla sidottu Uuteen-Seelantiin vuosikausiksi. Näin muistelen tilanteen menneen. Silti, hän taitaa edelleen olla krediiteissä käsikirjoituksen (?) kohdalla.

Annetaan nyt Sir Peterille mahdollisuus näyttää. Ei hän nyt aivan tumpelo toki ole, mutta koen hänellä olevan ehkä enemmän kykyä tuottajapuolella.

Tässä projektissa on kuitenkin se parempaa Sormusten Herraan verrattuna se, että Hobitti on rakenteeltaan simppelimpi, suoraviivaisempi ja humoristisempi, joten tuolta pohjalta sen voisi kuvitella kääntyvän elokuviksi helpommin. Tosin tässähän käynee nyt niin, että tämä elokuvasarja on esikuvaansa laajempialainen, siinä missä Sormusten Herrasta jouduttiin (luonnollisestikin) paljon jättämään pois. Näihin elokuviin tullaan liittämään enemmän Sormusten Herraan liittyviä tekijöitä ja myös nähdään henkilöhahmoja, jotka eivät Hobitissa esiintyneet (mm. Galadriel, Saruman, Legolas ja Radagast - joka tosin mainittiin kyllä kirjassa). Nämä lisäykset tulee pääasiassa TSH:n liitteistä joissa kerrotaan samanaikaisista tapahtumista muualla Keski-Maassa, kun Bilbo oli kääpiöiden kanssa matkalla kohti Ereboria.

En siis valita, pelkkään Hobittiin keskittyen ei ehkä saataisi riittävästi materiaalia ja nuo sivutapahtumat on ihan hyvä tuoda esiin. Toki sekaan tulee varmasti mahtumaan ihan Jacksonin omia sepitteitä ja jokunen hahmo jotka eivät Tolkienin teoksissa esiinny lainkaan. Mm. metsänhaltianeito Tauriel, jonka kautta tarinaan on kai ympätty joku väkinäinen rakkaustarina. Tuo hiukan syljettää, mutta ehkä se ei nyt kokonaisuutta sentäs pilaa. Hobitti kuitenkin on pääasiassa puhdasverinen seikkailukertomus ja veijaritarina.

Sitä ehkä edelleen ihmettelen, että tästäkin tehdään trilogia. Äkkiseltään ajateltuna olisin kuvitellut sen kahden elokuvan riittävän kertomaan tämä tarina lisukkeineen, mutta kaipa Jackson ja co. tietävät mitä tekevät.

Ensi vuonna tuleva elokuva on lisänimeltään siis: The Desolation of Smaug (Smaugin autioittama maa) ja sitä seuraavana There and Back Again (Sinne ja takaisin)

 

[Realcowboy]

Pieni haikeus jäi, kun enää ei ole mitään uutta odotettavissa Tolkien- rintamalla. Hobitti olisi pitänyt tehdä ensimmäiseksi, nyt se tuntuisi laimealta LOTR- elokuviin verrattuna. Materiaalia riittäisi kyllä kunnon elokuvaksi asti, etenkin jos mukaan olisi otettu Smaugin hyökkäys Ereboriin ja sen jälkeiset, Hobittia edeltävät tapahtumat, kuten kääpiöiden ja örkkien sota.

Mietin tälläistä Kuninkaan paluu -ketjussa 7½ vuotta sitten, odotan ihan mielenkiinnolla, mitä kaikkea ovat keksineet. Aineistoahan Tolkienilta löytyy.

 

[SamSpade]

Minä uskon että leffasta tulee hyvä. Se mikä mietityttää on Jacksonin päätös kuvata leffa perinteisen 24fps sijaan 48fps.
Tosin ilmeisesti tuo 48 ruudun nopeudella tulee vain valikoituihin teattereihin.
Se mikä mietityttää on tuon 48 ruudulla kuvatun "fiilis". Se nimittäin näyttää ihan erilaiselle kuin perinteinen leffa, voisi sanoa kiiltokuvamainen tai niin sanottu "saippuaooppera" efekti. Toiset pitävät tuosta lähes luonnottoman korostuneesta elävyydestä, toiset inhoavat sitä.

 

[Ted Raikas]

En halua olla mikään pilkuviilaaja ja moderoitsija, mutta voisitko vlad muokata tuota otsikkoa (jos pystyt)? Se ei kirjoiteta Hobitt vaan Hobitti suomeksi. Englanniksi taas Hobbit.

***

Aluksi ehkä hiukan kiusasi, että noissa kääpiöissä on ulkoisesti otettu melkoisesti taiteellisia vapauksia, monella ei esim. ole kunnon kokopartaa kuten kirjassa annettiin ymmärtää. Mm. Thorin oli oikeasti valkopartainen ja tässä taas tumma ja huomattavasti nuorekkaampi olemukseltaan. Fíli ja Kíli oli molemmat nuorukaisia kääpiöiden mittapuulla, mutta elokuvissa vain Fíli näyttää olevan vaaleahiuksinen ja partainen, vaikka molemmilla oli kellertävä naamakarvoitus.

Joka tapauksessa ihan perusyleisönkin kannalta on hyvä, että kääpiöt eroavat toisistaan reippaasti, joten ne tunnistaa ja jää mieleen paremmin. Joidenkin, mm. Thorinin kohdalla perusteltiin tuota parran ja maskien vähyyttä sillä, että hahmon ilmeet välittyy paremmin, kun on vieläpä elokuvien keskeisimpiä hahmoja. Ihan ymmärrettävä perustelu. Tosin erityisesti Kílin (kuva hahmosta) kohdalla vähän tuntuu, että tuollainen naisten mieleen (?) oleva söpö tumma poju halutaan tuoda paremmin esiin, jotta saadaan idolisointia aikaan. Aavistus lisää sitä naamakarvaa olisi muutaman hahmon kohdalla voinut olla paikallaan, mutta näillä mennään.

Onneksi ainakin Óin, Glóin, Balin ja Dwalin on sellaisia perinteisiä kääpiöitä.

 

[mjr]

Jackson teurasti Sormusten herran, toki suurella ammattitaidolla - jonkinlainen viihteellinen pikakelaus. Se mikä on hyvä Hobittin suhteen on, ettei ole paljon teurastettavaa: sehän oli alunperin hyvin kevyt lastenkirja, joka varmaan vain paranee kaiken maailman erikoistehosteista ja taitavista action-kohtauksista ja ylenmääräisestä taistelemisesta. Eli toivottavasti ei ole uskollinen alkuperäisen hengelle ja tekee siitä edes samanlaisen, hmm, semi-aikuismaisen filmin kuin Sormusten herrastakin.

 

[ms.qvist]

En halua olla mikään pilkuviilaaja ja moderoitsija, mutta voisitko vlad muokata tuota otsikkoa (jos pystyt)? Se ei kirjoiteta Hobitt vaan Hobitti suomeksi. Englanniksi taas Hobbit.

Kiitos huomiosta! Korjattu on ja nimi seisoo nyt oikein kirjoitettuna - toivottavasti.

***

Kuten Musta Nuoli opasti ja itsekin ajattelin. Ennen ensimmäistä elokuvaa ja sen ensi-iltaa joulukuussa tarkoitus olisi lukea J.R.R. Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin ja vähintäänkin selata läpi Taru Sormusten Herrasta liiteosa ja katsastaa mitä sinne on kirjattu tältä aikakaudelta, muistaakseni jotain mutta kun teoksen lukemisesta on vierähtänyt aikaa monen monta vuotta kertaus on opintojen äiti. Ja eiköhän tässä ehdi jonkin verran selailla myös Keskeneräisten tarujen kirjaakin, jos ei nyt ennen ensimmäisen osan ensi-iltaa niin kuitenkin niin pian kuin mahdollista sen jälkeen. Aikaahan kaikkiaan on ihan kiitettävästi kunnes viimeisinkin trilogian elokuvista saa ensi-iltansa parin vuoden kuluttua.

vlad.

edit: Eipä se otsikon muokkaaminen onnistukaan vaikka yritys oli kova. Jos siis Moderaattoreilta onnistuu niin otsikon viimeisen sanan Hobitt voi muuttaa muotoon Hobitti.

 

[doublepenetrator]

Ei ole tarkoitus kritisoida, provosoida tai vittuilla, mutta voisiko joku asiaan vihkiytymättömälle kertoa mikä tekee Tolkienin kirjoista lukemisen arvoisia? Tähän saattaisi löytyä JRRT:n nimikkokejtukin, mutta tämä sattui silmään. Olen lukenut englanniksi teokset The Hobbit, The Fellowship of The Ring ja The Two Towers ja jonkun puolivillaisen runon. Lisäksi suomeksi Kuninkaan paluu tms, en ole varma nimestä. Ensimmäisenä tulee mieleen se tunne kun aloitin lukemisen The Fellowship of The Ringistä. Ajattelin että olenko poikkeuksellisen tyhmä kun kirja vaikutti aivan hel-vetin tylsältä. Nooh, opuksen kahlattuani läpi ajattelin lukea seuraavan osan jos se aukaisisi tarinaa. Ei. Kolmannen osan luin suomeksi kun epäilin englannin kieleni olevan riittämätön ymmärtämään kirjan nyansseja. No se olikin sitten kahden kuukauden projekti kun en millään meinannut pysyä hereillä yhtä aukeamaa pidempään. Tyyppien nimet oli jo niin rasittavia että kiinnostus oli välillä nolla - miinus 10. Sorry off topic kun tämä on kuitenkin Hobbit leffaa käsittelevä ketju.

 

[Ted Raikas]

Tyyppien nimet oli jo niin rasittavia että kiinnostus oli välillä nolla - miinus 10. Sorry off topic kun tämä on kuitenkin Hobbit leffaa käsittelevä ketju.

Tässä kohtaa kiinnostaisi tietää, että pidätkö ylipäätään fantasiakirjoista? Jos et, niin sitten voisin ajatella, että ehkä tuo on tyylisuuntauksena vaan oman mielenkiintosi ulkopuolella. Kaipa se tiettyä lapsenmielisyyttä vaatii, että osaa nauttia tuollaisista tuotoksista, vaikka mielestäni Tolkienin teoksissa nyt on hyvin aikuisille suunnattuja teemoja ja viittauksia vanhempaan kirjallisuuteen ja kansanperinteeseen. Tolkienhan oli etupäässä kielitieteilijä ja sellaisena itseään enemmän piti kuin suoranaisena kirjailijana. Tuollainen käsitys ainakin minulla on.

Kiistämättä Tolkienin tietyt teokset voi olla verrattain raskaslukuisia ja hidassoutuisia yksityiskohtien kuvailun ja monien pitkien suvantojen takia. Itse kylläkin pidän juuri noista yksityiskohdista ja niihin paneutumisesta suuresti. Luultavasti siksi, että olen itse sentyyppinen ihminen. Tolkienin tapa kuvata maaseudun idylliä ja luontoa on omaan mieleeni, koska ihailen ja arvostan samanapaisia juttuja näin maaseudun kasvattina. Muutenkin sen maailman yksityiskohtaisuus, tarkka historia pitkien aikajaksojen väliltä ja asioiden syyt ja seuraamukset sekä muut seikat on asioita jotka tekee siitä todella kokonaisvaltaisen jutun ja tälläisille yksityiskohtafriikeille todellinen herkkuaitta.

Ei varmastikaan siis kaikkien juttu ja ymmärrän jos joillekin ei aukene lainkaan. Tuon tarkemmin en osaa sanoa, mikä itseäni tuossa viehättää.

 

[mjr]

Tässä kohtaa kiinnostaisi tietää, että pidätkö ylipäätään fantasiakirjoista? Jos et, niin sitten voisin ajatella, että ehkä tuo on tyylisuuntauksena vaan oman mielenkiintosi ulkopuolella. Kaipa se tiettyä lapsenmielisyyttä vaatii, että osaa nauttia tuollaisista tuotoksista, vaikka mielestäni Tolkienin teoksissa nyt on hyvin aikuisille suunnattuja teemoja ja viittauksia vanhempaan kirjallisuuteen ja kansanperinteeseen.

Täytyy jättää modernistinen kirjallisuusnäkökulma kokonaan pois, kun arvioi Tolkienia, joka tietoisesti kirjoittaa esimodernia kirjallisuutta. Häntä on aika vaikea ymmärtää, ellei tunne lingvistitaustaa ja miehen konservatiivista kristillistä maailmankuvaa. Henkilöhahmot ovat nykykirjallisuuden valossa yksiulotteisia karikatyyrejä, mutta oikeastaan Tolkienin maailma on hänen päähenkilönsä, eikä se todellakaan ole yksiulotteinen karikatyyri. On myös muistettava, ettei tarinalla ole, itse asiassa, mitenkään kovin onnellista loppua vaan oikeastaan aika omalaatuinen loppu. Toki sen voi lukea ihan vain seikkailutarinana, mutta siitähän tunnistaa suuren kirjallisuuden, että sillä on ties miten monta tasoa. Itse väittäisin että tämä metafyysinen, esimoderni (epic for England) taso on se olennaisin.

Tolkienhan sai sitten valtavan jäljittelijöiden armeijan (Book 27 of the 4th XYZ Saga...) joilla hassut nimet yleensä ovat vain hassuja nimiä ja historiaa juuri sen verran kuin tarina tarvitsee: ollaan kirjoitettu jonkinlainen maailma ympärille tarinan takia, kun taas Tolkien oli jo vuosikausia pakkomielteenomaisesti kehittänyt maailmaa, sen kieliä ja tapahtumia, johon sitten 30-luvun lopulla alkoi kirjoittaa tarinaa: kielet olivat oikeita toimivia kieltä, joilla oli omat aakkoset, maailmalla oli liikaakin historiaa, jotta se olisi mahtunut kertomuksen puitteisiin. Tästä tulee valtava syvyyden ja uskottavuuden vaikutelma (jonka Jacksonin pikakelaus elokuvassa onnistuneesti lähes tyystin hävittää). Toki fantasia-genressä on ollut ihan omaperäisiäkin ja hyviä yksittäisiä kirjoittajia, mutta minusta vasta George R.R. Martin on tuonut siihen Tolkieniin verrattavissa olevan uuden aineksen.

 

[Ted Raikas]

Henkilöhahmot ovat nykykirjallisuuden valossa yksiulotteisia karikatyyrejä, mutta oikeastaan Tolkienin maailma on hänen päähenkilönsä, eikä se todellakaan ole yksiulotteinen karikatyyri.

Maailmasta samaa mieltä, mutta henkilöhahmoja en ihan niin yksiulotteisiksi määrittelisi. Osassa niitä on hyvinkin paljon erilaisia tasoja, mutta kieltämättä osa taas jää aika tietynlaisiksi perushahmoiksi, joskin hyvin kirjoitetuiksi sellaisiksi.

Tavallaan kaikkein moniulotteisimmat hahmot Tolkienilla löytyy Silmarillionista ja on edelleenkin sääli, että teos jäi lähinnä luonnosvaiheeseensa. Se kuitenkin sisältää varsin rujojakin tarinoita ja kohtaloita ja aika harva henkilö on täysin puhtoinen sankarihahmo ja moni tipahtaa ylpeytensä takia syvään kuoppaan pääsemättä sieltä pois. Varsin julmia juttuja pitää sisällään ja Silmarillionhan oli Tolkienin pääteos, se hänelle tärkein ja siksi se osin ei valmistunutkaan, koska hän muutteli ja muutteli asioita ja mietiskeli yksityiskohtia. Tuossakin mielessä Silmarillion nykymuodossaan ei varmaankaan ole sama, mitä se olisi jos Tolkien olisi sen saanut valmiiksi. Moni juonilanka ja kohtalo olisi voinut olla toisenlainenkin.

***

Palatakseni Hobittiin, niin vaikka se onkin varsin puhdas ja suoraviivainen seikkailukertomus, missä edetään kiipelistä toiseen, niin mikään täysin kliseinen teos sekään ei silti ole. Mielestäni tietyt klassiset asetelmat on käännetty aika ylösalaisin ja mitään yksiselitteistä selkeää sankariakaan ei ole, vaan enemmän tai vähemmän eri henkilöt tarvitsee toistensa apua saavuttaakseen päämääränsä. Bilbo tietenkin on se keskeisin henkilö, mutta ei silti edusta tyypillisintä sankaria mitä perinteinen tarinankerronta on tuottanut. En nyt spoilaa mitään, jos kun joku ei ole kirjaa lukenut tai aio lukeakaan, mutta tahtoo nämä elokuvat katsoa. Uskon, että Jackson ei ole tiettyjä perusjuttuja lähtenyt kuitenkaan vaihtamaan.

 

[alwahla]

Minullekin tämä tuleva trilogia on vuoden elokuvatapaus ja aikomuksenani on mennä katsomaan sarjan ensimmäinen filmi välittömästi raha- ja aikataulutilanteen sen salliessa.

Vaikka Taru Sormusten Herrasta-leffatrilogia jättikin paljon kirjoista tuttuja elementtejä mainitsematta ja "muutamissa" kohdissa veteli mutkat suoriksi, on minusta kyseinen trilogia sekä fantasiafilmien että ihan yleisesti filmien parhaimmistoa. Ainoat valituksen kohteet liittyvät muutamiin näyttelijävalintoihin (Orlando Bloom, Viggo Mortensen, Sean Astin), jotka eivät menneet niin kuin olisin halunnut.

Ylisanojen käyttö puhuttaessa Tolkienin tuotannosta on mielestäni täysin ymmärrettävää ja myös sallittavaa, ja osittain sama pätee myös Peter Jacksonin tuotantoon.

Hartain toiveeni koskien tulevia filmejä on se, että ylinäytteleviä turhakkeita ei olisi aivan niin näkyvissä rooleissa kuin Taru Sormusten herrasta-trilogiassa. Jos joku noista kolmesta mainitsemastani näyttelijästä tekisi vasta tässä Hobitti-trilogiassa ensiesiintymisensä, soisin heidän näyttelevän vain pienessä roolissa taustalla.

 

[mjr]

Palatakseni Hobittiin, niin vaikka se onkin varsin puhdas ja suoraviivainen seikkailukertomus, missä edetään kiipelistä toiseen, niin mikään täysin kliseinen teos sekään ei silti ole. Mielestäni tietyt klassiset asetelmat on käännetty aika ylösalaisin ja mitään yksiselitteistä selkeää sankariakaan ei ole, vaan enemmän tai vähemmän eri henkilöt tarvitsee toistensa apua saavuttaakseen päämääränsä.

No, toki se on totta, ettei Tolkien lastenkirjastakaan saanut huonoa, mutta toivon että Jackson luopuisi kuitenkin tuosta lastenkirjan perspektiivistä - vaikka henkilöhahmot käyttäytyvätkin aika itsekkäästi ja on ristiriitaisia etuja niin Hobitissa kaikki kerrotaan niin lystikkäästi, ettei kohdeyleisö, siis lapset, tainneet edes sitä kunnolla tajutakaan. Eli tuossa olisi edellytykset ihan samanlaiseen kerrontaan kuin mihin Jackson pystyi Sormusten herran kohdalla, jolloin tuloksena olisi alkuperäisteosta mielenkiintoisempi toteutus, päinvastoin siis kuin edellisellä kerralla. Olet myös siinä oikeassa, ettei Sormusten herrassakaan mitään täysin yksiulotteista henkilökuvausta ollut, mutta ei sitä näkökulmaa silti voi verrata modernin kirjallisuuden yksilöpsykologisiin, monikerroksisiin henkilöihin. Miten voisikaan kun teoksesta on esimerkiksi näppärästi poistettu kaikki seksuaalisuus...

 

[Lexaa]

Ainoat valituksen kohteet liittyvät muutamiin näyttelijävalintoihin (Orlando Bloom, Viggo Mortensen, Sean Astin), jotka eivät menneet niin kuin olisin halunnut.

Olen täysin erimieltä Bloomin ja Mortensenin kohdalla, mielestäni hyviä valintoja ja vetivät roolinsa loistavasti. Bloomilta itseasiassa tuo Legolasin rooli ainoa hyvä veto, esim. Piratesissa hän oli taas hemmetin ärsyttävä. Astinin kanssa olen taas kanssasi samaa mieltä.

Mutta tätä elokuvaa tai trilogiaa ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa. Aikaisempi trilogia oli kyllä hyvä, mutta tosiaan pettymyksiä mahtui ehkä liikaakin joukkoon. Hobitin kohdalla ei pidä antaa odotusten kasvaa liian suureksi.

Del Toro olisi ollut loistava ohjaaja jos Jackson olisi ollut tuottaja puolella, joten hieman pettymys oli se että Jackson hyppäsi ohjaajan pallille.

Jotkut eivät tykkää tälläisistä suurista elokuvista, mutta itselleni se on oikeastaan se juttu, on hienoa saada odottaa ja jännittää tälläisiä teoksia.

 

[Ted Raikas]

Olet myös siinä oikeassa, ettei Sormusten herrassakaan mitään täysin yksiulotteista henkilökuvausta ollut, mutta ei sitä näkökulmaa silti voi verrata modernin kirjallisuuden yksilöpsykologisiin, monikerroksisiin henkilöihin. Miten voisikaan kun teoksesta on esimerkiksi näppärästi poistettu kaikki seksuaalisuus...

Näinhän se on ja Hobitissa ei tainnut naispuolisia henkilöhahmoja olla oikeastaan yhtäkään. Niitä on siis näissä elokuvissa jouduttu tuomaan mukaan, Galadriel ihan perustellusti ja tämä tuulesta temmattu Tauriel piti keksiä.

Varmasti tuo Tolkienin konservatiivisuus ja kristillinen tausta teki sen, että seksuaalisuuteen ei sillä tavalla keskitytä. Monesti olen kuullut moitteita, että Tolkienin kuva naisista oli avuton ja hauras nainen joka on miesten armoilla. Ensinnäkin Tolkienin kirjoissa on melko tavalla keskiaikaa henkivä ilmapiiri, jolloin naisen paikka nyt oli turvassa kotona. Toisaalta esim. Taru Sormusten Herrasta pitää kuitenkin sisällään muutamia voimakkaita naishahmoja, Galadriel ja Éowyn, joista jälkimmäinen on oikeastaan aika sankarillinen hahmo. Mielestäni aika modernin sankarittaren esikuva, mitä myöhemmin on esim. fantasiakirjallisuudessa esiintynyt - välillä jopa överiyteen vedettynä.

Jonkin verran seksuaalista vivahdetta ehkä esiintyi Gríman suhteessa Éowyniin, elokuvassakin tuota tuotiin esille, mutta se himo esiintyi mielestäni kirjassakin. Muutoin kirjassa esiintyy lähinnä romanttista rakkautta.

Silmarillionissa myös tuota raadollisuutta oli enemmän ja jonkinasteista himokkuutta oli aistittavissa Sauronilla ja Morgothilla Lúthienia kohtaan (joka muuten myös oli varsin voimakas naishahmo, eikä pelkästään haltiamaan avuton kuvankaunis prinsessa).

Luulen (ja tämä silkkaa omaa spekulaatiota), että Tolkien myös ajatteli kirjoittavansa kirjoja lähinnä pojille ja arveli, ettei näitä liialliset rakkaushömpät kiinnostaisi vaan enemmänkin seikkailu.

 

[alwahla]

^ Orlandon suoritus oli ainakin minusta pelkkää naisväen suosion hakemista lukuisine MySpace-hymyineen ja -asentoineen. Vaikka haltiat eivät muutenkaan tuo mieleeni mitään John McClane-tyyppistä äijää, niin jotenkin tuo Orlando Bloomin valinta rooliin tuntui vain naiskatsojien suosion herättämiseltä.

Viggo Mortensenin ongelma on siinä, että hän ei edusta sellaista mielikuvaa Aragornista, millaisen kirja hänestä antaa. Olen nähnyt Mortensenin muutaman leffan pääosassa ja olen huomannut, että hänestä puuttuu sellainen tietynlainen karskius (vaikka hän useimmissa filmeissä sellaista yrittää itsestään kaivaa) ja mystisyys, mitä Aragorn ainakin kirjoissa edustaa.

 

[Major Julli]

Minullekin eka kosketus Tolkienin maailmaan oli että 33 vuotta sitten äiti luki iltasaduksi Lohikäärmevuorta. Silloisella suomennoksella se kertoi Kalpa Kassisen seikkailuista kääpiöiden kanssa Tove Janssonin kuvituksella. Se oli ehkä sykähdyttävin kirjallinen kokemus ikinä. Itselleni Hobitti on kirjana parempi kuin Sormuksen herrat, ja odotan mielenkiinnolla mitä kolmessa elokuvassa saadaan irti.

 

[mjr]

Näinhän se on ja Hobitissa ei tainnut naispuolisia henkilöhahmoja olla oikeastaan yhtäkään. Niitä on siis näissä elokuvissa jouduttu tuomaan mukaan, Galadriel ihan perustellusti ja tämä tuulesta temmattu Tauriel piti keksiä.

Hmm, jo nyt en pidä Taurielista... En ole yhtään seurannut tätä Hobitin edistymistä, notta kiinnostava nähdä mitä sieltä tuleman pitää. Mietin aikoinani, että mitenkähän monta elokuvaa Sormusten Herran kunnollinen toteuttaminen vaatisi ja tulin siihen tulokseen, että yksi ylipitkä elokuva / teoksen kirja voisi juuri ja juuri riittää. Eli olisiko 6-7 elokuvaa, joista huomattava osa koostuisi vain tapauksettomasta tarpomisesta jossain korvessa. Ei ehkä olisi mikään kassamagneetti...

 

[Musta Nuoli]

niin annan puheenvuoron myös palstalainen Musta Nuolelle (vai onko se Mustalle Nuolelle) ja lainaan yhden hänen viesteistään toisaalta Jatkoajasta.

Mutta kiitokset Musta Nuoli, ja pahoittelut jos omakätinen lainaamiseni loukkaa sinua:

Ei haittaa eikä loukkaa yhtään. Ihan hyvä, kun oman ketjun tälle polkaisit pystyyn, sillä onhan kolmiosainen teos yksi kolmen seuraavan vuoden elokuvatapauksista, johon riittää varmasti kirjoitettavaa niin tänä vuonna, ensi vuonna kuin vuonna 2014.

Tämän mainitsin leffaketjussakin, mutta suosittelen lämpimästi uusinta Empire-elokuvalehteä (joulukuu 2012), jossa on napakka 63 sivun The Hobbit -katsaus. Mukana muiden haastatteluiden lomassa esimerkiksi kaikkien kolmentoista kääpiön haastattelut ja yleisesti ottaen erittäin kattava paketti, joka virittää hyvin tulevan elokuvan odotukseen.

Sen verran offtopicia Empirestä, että se on maailman suurin (=laajalevikkisin) elokuvalehti ja omasta mielestäni paras yhdistelmä elokuvaviihdettä ja elokuvataidetta, joten suosittelen tutustumaan lehteen. Numerot ovat aina parisataa sivua paksuja, ja asemansa vuoksi lehti saa haastatteluja sellaisiltakin tekijöiltä, jotka eivät muuten juuri haastatteluja anna, joten suosittelen tutustumaan. Irtonumeron saa R-kioskeiltakin ja Akateemisesta, mutta suora tilaus Englannista tulee selvästi halvemmaksi.

Se näyttää selvältä, että Peter Jackson esikuntineen on viemässä Hobitti-kirjan tarinaa syvemmälle ja pidemmälle paitsi käyttämällä Tolkienin omia lisätekstejä, liitteitä ja Keskeneräisten tarujen kirjan tapahtumia myös improvisoimalla ja laajentamalla reippain ottein sellaisia kohtauksia, joihin kirjassa/liitteissä vain viitataan.

Esimerkkinä voisi käyttää sitä, kun Gandalf mainitsee liitteissä käyneensä Synkmetsässä Dol Guldurin linnoituksessa, jossa Thorinin isä (vai isoisä?) oli vankina. Dol Guldurissa majaileva Manaaja eli

Spoileri

hahmo, jonka nimen luulit löytäväsi spoiler-tagin alta, vaikka liitteensä lukeneet toki tietävät kenestä on kyse

karkoitetaan tarinan loppuvaiheilla Valkoisen Neuvoston toimesta, ja tähänkin vain viitataan tekstissä. Eiköhän tästäkin luulisi saavan näyttävän tarinanpätkän.

Jos pitää veikata, niin uskoisin Hobitti-elokuvien starttaavan hieman Sormusten Herraa sadunomaisempana ja viattomampana, mutta menevän osa osalta lähemmäs Sormusten Herran tunnelmia ja tyyliä. Alussa kääpiöt varmasti laulavat kullasta, mutta odottaahan lopussa mm. Viiden Armeijan taistelu, joka oli oman aikansa suurimpia mättöjä Keski-Maassa (siis ennen Sormusten Sotaa) ja jonka loppuvaiheet olivat Hobitti-kirjassakin varsin dramaattiset ja traagiset.

P.S.: En ole nimimerkkini taivutuksia tullut pohtineeksi, mutta eiköhän "Mustalle Nuolelle" ole parempi.

 

[mjr]

Tässä muuten anti-tolkienisteille huvia:

Quote That!

Omat suosikkini tässä:


With a last twittering wail, the music died away, and half a dozen stunned birds plopped heavily to the ground in front of Frito.
"What was that?" asked Frito.
"It is an ancient lament in the tongue of the Auld Elves,' sighed Garfinkel. 'It tells of Unicef and his long and bitter search for a clean rest room. 'Are there no facilities here?' he cries. 'Is there no washroom?' No one seems to know."

The company stood rooted to the ground in terror. The creature was about fifty feet tall, with wide lapels, long dangling participles, and a pronounced gazetteer.
"Aiyee!" shouted Legolam. "A Thesaurus!"
"Maim!" roared the monster. "Mutilate, mangle, crush. See HARM."

As the tiny boats passed round a bend in the river, Frito looked back in time to see the Lady Lavalier gracefully sticking her finger down her throat in the ancient elvish farewell.

 

[Tinke-80]

Mielenkiinnolla odotan miten Peter Jackson onnistuu pilaamaan tämän trilogian minun osaltani. TSHssa vitutti ne juonimuutokset mitä Jackson teki elokuvaversioon kuten esim haudanhaamujen hyökkäys Minas Tirithin kentälle, Legolaksen kilvellä surffailu, Tom Bombadilin puuttuminen ja ennenkaikkea Hobittilan lopputaistelun puuttuminen. Pienistä muutoksista kasvaa suuri vitutus. No toivon mukaan Peter Jackson tekee Hobitista vähän enemmän kirjan mukaisen.

-Tinke

 

[Musta Nuoli]

Näinhän se on ja Hobitissa ei tainnut naispuolisia henkilöhahmoja olla oikeastaan yhtäkään. Niitä on siis näissä elokuvissa jouduttu tuomaan mukaan, Galadriel ihan perustellusti ja tämä tuulesta temmattu Tauriel piti keksiä.

Luulen (ja tämä silkkaa omaa spekulaatiota), että Tolkien myös ajatteli kirjoittavansa kirjoja lähinnä pojille ja arveli, ettei näitä liialliset rakkaushömpät kiinnostaisi vaan enemmänkin seikkailu.

Hobitti-kirja varmasti olikin ensisijaisesti lapsille/pojille, mutta Silmarillionin kaltaiset syvän filosofiset teokset eivät mitään "poikain reipasta lukemistoa" oikein edusta. Minä näen Tolkienin yleisen naislinjan osin myös vanhojen aikojen ritarikertomusten henkisenä jatkeena: eihän sitä kuningar Arthurin hovissakaan pyörinyt keskeisinä hahmoina naisia vaan äijäporukassa siellä mentiin.

Naishahmoja oli tuolloinkin (Guinevere, Morgana jne), mutta mieskeskeisyys oli selviö. Entisaikaan kun ei oltu mistään emansipaatiosta kuultukaan vaan sukupuolisen ja yhteiskunnallisen asemansa ulkopuolelle yrittänyt nainen olisi ollut yleensä lähinnä friikki.

Raadollisin tulkinta tästä historiallisesta todellisuudesta esitettiin fantasiakirjallisuudessa George R.R. Martinin Tulen ja Jään laulussa, jossa naisritari Brienne on paikallisille friikki, jota voi pilkata kun tämä yrittää olla miesten roolissa eikä alistu asemaansa.

Tolkien kuitenkin arvosti naisia (Luthienin esikuva on hänen oma vaimonsa) ja esimerkiksi Eowyn on hyvä esimerkki skandinaavisemmasta, vapaammasta naisesta. Onhan Eowynkin asemansa ja sukupuolensa rajoittama, mutta ei niiden vanki. Ja haltioiden keskuudessa on erittäin vahvoja naisia kuten Galadriel, Luthien ja Melian (joka oli tosin maiar), joten ei Tolkienin teoksissa vahvojen naishahmojen puutettakaan ole, naiset vain käyttävät vahvuuksiaan eri tavalla. Ei se tee naisesta vahvaa, jos hän lähtee heilumaan miekka kourassa, se tekee hänestä lähinnä tyhmän jos/kun hänellä olisi kyky vaikkapa vahvaan taikuuteen. Ja muutenkin tarujen "myyttiseen aikaan" oli yleensä niin, että äijät lähtivät sotaan ja reissun päälle ja suurin osa sankaritaruista käsittelee miessankareita jos kyse on väkivaltaisemmasta aktiviteetista. Tolkien jatkaa tätä perinnettä tarkoituksella.

Jos otetaan Tolkienin runollisen, filologis-pohjaisen korkean fantasian vastapainoksi sitten miekka ja magia -kirjallisuuden suurin nimi Robert E. Howard, niin hänen 1920- ja 1930-luvun tarinoissaan naishahmoja kyllä oli runsain mitoin, mutta heidän tehtävänään oli yleensä huokailla runsaspovisena kun Conan tuli, näki ja otti sen jälkeen naisensa.

Mitä tähän Taurielin hahmoon tulee, niin tuskin kyseessä on mikään iso rooli. Trailerista päätellen Tauriel olisi Gandalfin mukana tämän kolutessa Dol Guldurissa tai niillä main, ja elokuvallisestihan on hyvä ympätä päähahmolle joku, jolle tämä voi puhua ja selittää asioita. Muutenhan elokuvassa vain nähtäisiin kuinka Gandalf stalkkaa yksinään pitkät pätkät jossain tai sitten hän joutuisi höpisemään itsekseen jos joitain asioita pitäisi selittää.

Tämä on siis ihan minun tulkintani, voin olla väärässäkin. Mutta Gandalfhan tosiaan katoaa Hobitti-kirjan puolivälissä omille teilleen (juuri ennen kuin kääpiöt menevät Synkmetsään) ja hänen retkistään on tarkemmin em. liitteissä. Ei se mitenkään Tolkienin hengen vastaista olisi, jos Synkmetsän hovista tulisi ison G:n mukaan joku naispuolinen haltia.

 

[Ted Raikas]

Hobitti-kirja varmasti olikin ensisijaisesti lapsille/pojille, mutta Silmarillionin kaltaiset syvän filosofiset teokset eivät mitään "poikain reipasta lukemistoa" oikein edusta.

Ei tosiaan ja mielestäni myös seksuaaliseen(kin) himoon viittaavia asioita on enemmän kyseisessä opuksessa. Myös sukurutsaa, joka tosin on tahatonta kuten kirjan ja Keskeneräiset tarut lukeneet tietävät. Eli ei se pappa Tolkien täysin noita asioita kammennut pois, mutta ei halunnut toisaalta niillä erityisemmin herkutellakaan, mikä on ihan hyvä asia. On noissa syvyyttä ihan ilman jatkuvaa seksuaalisuuspohdintaakin.

Meinasin siis enemmänkin Hobittia ja Sormusten Herraa "poikien lukemistona." Enkä niitäkään huonossa mielessä, toki.

Hyvää analyysiä noista Tolkienin naishahmoista. Mielestäni tuossa konseptissa pääsääntöisesti toimivat juuri omilla vahvuuksillaan ja ovat realistisia. LotR-trilogiassa Arwen pänni minua hahmona lähestulkoon eniten, kun siitä oli tehty ihme soturinainen väen väkisin. Tuo oli vähän yksi sellainen asia, missä Jackson ja co. eivät uskaltaneet luottaa Tolkienin parempaan näkemykseen ja saivat tarinaa epätasapainoon.

 

[Major Julli]

Myös sukurutsaa, joka tosin on tahatonta kuten kirjan ja Keskeneräiset tarut lukeneet tietävät. Eli ei se pappa Tolkien täysin noita asioita kammennut pois, mutta ei halunnut toisaalta niillä erityisemmin herkutellakaan, mikä on ihan hyvä asia. On noissa syvyyttä ihan ilman jatkuvaa seksuaalisuuspohdintaakin.

Tosin tuo kyseinen Turin-tarina on muunnelma Kullervosta Tolkien maailmaan, joten siltä osin Tolkien ei itse teemaa keksinyt. Elikkä Elias Lönnrotin takia moiset pervoilut ovat päätyneet Tolkienin maailmaan.

 

[Ted Raikas]

Tosin tuo kyseinen Turin-tarina on muunnelma Kullervosta Tolkien maailmaan, joten siltä osin Tolkien ei itse teemaa keksinyt.

Niinhän se on, mutta harva tarina tässä maailmassa on täysin originaali, ilman inspiraation lähteitä, tai jota ei olisi muodossa tai toisessa jo käytetty.

Pointti oli se, että noita seksuaalisuutta käsitteleviä teemoja kuitenkin Tolkienin teoksissakin sivutaan, jos nyt ei (onneksi) alleviivata.

No, tämä tästä aiheesta tässä ketjussa.