On sitä taidettu kiivaasti yrittääkin?Perhana. Tässähän taitaa joutua parisuhteeseen piakkoin.
Sen verran on tullut tätäkin ketjua joskus vilkuiltua, että sanotaan nyt sitten vaikka onnea! Sitten jännitetäänkin, koska vaihtuu nimimerkki :DPerhana. Tässähän taitaa joutua parisuhteeseen piakkoin.
No ei varsinaista yritystä oo ollu, mutta semmosta mukavaa veivailua.On sitä taidettu kiivaasti yrittääkin?
Ehei tässä nimimerkkejä vaihdella. Tämä nick on peräisin musiikin saralta! Mutta kiitos kuitenkin!Sen verran on tullut tätäkin ketjua joskus vilkuiltua, että sanotaan nyt sitten vaikka onnea! Sitten jännitetäänkin, koska vaihtuu nimimerkki :D
Toisin päin ei ole mitään ongelmaa jos hän lähtee kavereiden kanssa, on itseasiassa ollut useamminkin, joten tuntuu myös että on vähän kohtuutonta tollasesta kimpaantua.
Onko tässä nyt vaan siitä kyse, että eukko tässä testaa edelleen (asutaan yhdessäkin) vai onko muidenkin naikkoset sellaisia että siitä pitää neuvotella ja vääntää kättä? Olisi vaan kiva lähteä joskus niin, että toinen puolikas olisi ihan normaali fiiliksellä. Toisin päin ei ole mitään ongelmaa jos hän lähtee kavereiden kanssa, on itseasiassa ollut useamminkin, joten tuntuu myös että on vähän kohtuutonta tollasesta kimpaantua.
Kyllä sen sitten pienellä kinastelulla saa sovittua, mutta on vaan sitten vähän huono fiilis lähteä yleensäkään mihinkään koska tietää ettei toinen puolikas ole kuitenkaan tyytyväinen.
Mä yleensä mietin ennen kuin teen mitään, että jos tyttöystäväni tekee näin, niin loukkaantuisinko? Jos en loukkaannu ja asia on ok. niin teen sen. Jos ajattelen et ei paska ei mulle kyl hyvä mieli tuu tosta, jätän tekemättä. Olenko sitten nainen? :)
Eli en tee mitään, mikä tyttöystäväni tekemänä loukkaisi mua.
Miehen mielestä suhde on tasapuolinen, kun molemmille ovat sallittuja asiat x, y ja z, ja kiellettyjä asiat a, b, ja c.
Naisen mielestä suhde on tasapuolinen, kun kumpikaan ei tee mitään mikä loukkaa toista.
Et ole nainen, palstaveli Elazi, vaan op777:n yllä olevan, kertakaikkisen fantastisen tarkan oivalluksen mukaisesti olet nimenomaan mies. Mutta, edelleen op777:n yllä olevan, kertakaikkisen fantastisen tarkan oivalluksen mukaisesti ajaudut tuolla taktiikalla ongelmiin ennemmin tai myöhemmin.Mä yleensä mietin ennen kuin teen mitään, että jos tyttöystäväni tekee näin, niin loukkaantuisinko? Jos en loukkaannu ja asia on ok. niin teen sen. Jos ajattelen et ei paska ei mulle kyl hyvä mieli tuu tosta, jätän tekemättä. Olenko sitten nainen? :)
Eli en tee mitään, mikä tyttöystäväni tekemänä loukkaisi mua.
Naisena osallistun härskisti miesten keskusteluun.
Oletko kysellyt, miksi rouvasi ei tykkää, että lähdet äijäporukassa ulos? Oletko joskus tehnyt jotain todella typerää, minkä hän pelkää toistuvan?
Jos taas kyse on siitä, että rouvasi on niin omistushaluinen, ettei halua sinun viettävän aikaa kenenkään muun kanssa, niin sitten en osaa neuvoa.
No nyt on käynyt sillain, että meikäläinen on rakastunut! Olen luullut että olen ollut rakastunut aiemminkin, mutta tämä on sitä ihteensä. Tunne on vielä molemminpuolinen.
Tavattiin työasioissa ja kuin salama kirkkaalta taivaalta ruvettiin ymmärtämään toisiamme. Ruvettiin pitämään yhteyksiä (nainen asuu ulkomailla ja on ulkomaalainen) maililla ensin, sitten tekstiviesteillä ja sitten myöhemmin myös ruvettiin soittelemaan. Suhteemme syveni ja päätinpä sitten kipaista lomamatkan aikana häntä katsomassa. Oli uskomattoman hieno viikko hänen kanssaan. Paras viikko ikinä. Noh nyt olen taas kotimaassa ja ikävä on kova. Mutta, mutta:
Nainen on myös naimisissa ja hänellä on 2 lasta. Tilanne on hirveä. Omatunto kolkuttaa tuossa pettämis asiassa ja vituttaa muutenkin. Itse olen aina puhunut etten petä tai ole mukana pettämisessä, mutta niinpä tässä ollaan. Nainen on sanonut että ei koske mieheensä ja että haluaisi eron, mutta ei ole vielä pystynyt sitä tekemään vaikka vähän aika sitten siitä puhuivat. Niin ja tosiaan asustaa ulkomailla.
Tässä ollaan jo puhuttu toisesta reissusta sinne. Mutta samalla myös itse haluaa enemmän, en halua olla mikään rakastaja, enkä ole. Olen miettinyt pistää lopun koko asialle, mutta tajunnut ettei tunteeni siitä miksikään muutu. Ikävä vain pahenisi. Pelkkä ajatus siitä, että ei olisi "jotain ketä odottaa" oksettaa. Hän on myös minua vanhempi, voi olla että nuori ikänikin häiritsee häntä, pelkää varmaan että jos eroaa niin jää yksin.
Ikävä pistää surulliseksi, mutta silti hymyilyttää. Hän on aivan tavallisen näköinen nainen, mutta kaunein minun silmissäni. Hänen kanssaan alasti oleminen tuntuu luonnollisemmalta, kuin katselisi itseä peilistä.
Molemmat haluaa samaa ja tuntee samoin, mutta ei tiedetä kuinka mennään. No onhan tässä molemmilla ihan eri elämäntilannekin joten soveltamista vaatisi.
Tässä on tuntenut kyllä kaikenlaisia tunteita laidasta laitaan. Mutta rakkaus pysyy. Olen helvetin onnellinen, mutta silti surullinen.Tottakai kun tunteet on näin selvät niin silloin muu tilanne ympärillä on vaikea. Jptenkin huonoa tuuriani, mutta silti tunnen kuin olisin saanut lottovoiton.
Niin mitäs sitten tässäkin teet?
Niin mitäs sitten tässäkin teet?
Kuuntele sydäntäsi mutta varmista että toinen osapuoli tekee samoin. Silloin kun se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta niin pidä myös pää kylmänä ja varmistu että tunteesi ovat oikeita. Siltä ne kyllä kuulostavat ja tuntuu siltä että voit olla täysin oma itsesi hänen kanssaan. Oletan ettet ole niitä kavereita jotka hamuavat koko ajan aidan toiselle puolelle vaan nyt vain kävi niin että löysit sielunkumppanisi.
Jos teet kaiken oikein perustein niin turhaa tukahdutat tunteesi. En tiedä millä perustein nykyinen parisuhteesi alkoi ja mihin se perustuu mutta tosi rakkaus on elettävä. Muuten sitä katuu loppuelämänsä ja siihen katkeroidut kovin. Voi kuulostaa kylmältä nykyistä naistasi kohtaan mutta parempi ero nyt kuin 30 vuotta paskaa suhdetta. Hän joutuisi kärsimään syyttä suotta pitkässä juoksussa.
Mutta jos olet vaan ihastunut ja haluat kokeilla oisko muualla parempaa, niin sepalus kiinni (sinänsä jo myöhäistä) ja kunnioita parisuhdettasi.
En tiedä käsitinkö väärin, mut ymmärsin että vain nainen oli tässä tapauksessa parisuhteessa. Jos näin on, niin tarina kuullostaa olevan kuin omasta elämästäni, pienin viilauksin ja sillä (sinänsä kyllä varsin oleellisella) poikkeuksella että niitä lapsia ei ollut... kun tapasin nykyisen vaimoni niin asuinpaikkojemme välillä oli (arvio) 7000 km välimatkaa, mutta tosiaan tässä ollaan ja ensimmäistä yhteistä lasta odotetaan. Eli jos tarina jatkuu likimain yhtenevänä ni hyvältä kannaltasi näyttää. Onnea Squit, välimatka ei tosiaan ole niitä helpoimmin kestettäviä juttuja, muistan kyllä että ikävä on tosiaan kova!Mutta jos olet vaan ihastunut ja haluat kokeilla oisko muualla parempaa, niin sepalus kiinni (sinänsä jo myöhäistä) ja kunnioita parisuhdettasi.
Ensinnä pitää korjata, että en elä parisuhtessa vaan hän elää.
Toiseksi kiitän. Sielunkumppani on oikea sana, jotka ollaan molemmat tiedostettu. Uskon että hänkin kuuntelee sydäntänsä. Hän olisi jo eronnut aikoja sitten, mutta lapset. Hän on sellainen nainen jonka edessä voin olla rehellisempi, kuin koskaan edes itselleni. Jonka kanssa ei tarvitse ajatella, vaan tekee mitä sydän sanoo.
Itse ajattelen myös, että tämä on katsottava loppuun asti. Tiedän että katuisin, jos en näin tekisi. Ihastumista tämä ei ole sen voin taata.
Hän vain tuntuu oikealta. En voi olla ajattelematta häntä ja unissa näen vain hänen. Olemme sanoneet kasvotusten tunteemme, niistä ei ole enään epäilyksen häivääkään.
Et ole nainen, palstaveli Elazi, vaan op777:n yllä olevan, kertakaikkisen fantastisen tarkan oivalluksen mukaisesti olet nimenomaan mies.
No siis se mistä homma ainakin jossain määrin kiikastaa on se, että jos kaveri sattuu olemaan sinkku niin eihän silloin mitään muuta baarissa tehdä kuin isketä naisia.
En tiedä käsitinkö väärin, mut ymmärsin että vain nainen oli tässä tapauksessa parisuhteessa. Jos näin on, niin tarina kuullostaa olevan kuin omasta elämästäni, pienin viilauksin ja sillä (sinänsä kyllä varsin oleellisella) poikkeuksella että niitä lapsia ei ollut... kun tapasin nykyisen vaimoni niin asuinpaikkojemme välillä oli (arvio) 7000 km välimatkaa, mutta tosiaan tässä ollaan ja ensimmäistä yhteistä lasta odotetaan. Eli jos tarina jatkuu likimain yhtenevänä ni hyvältä kannaltasi näyttää. Onnea Squit, välimatka ei tosiaan ole niitä helpoimmin kestettäviä juttuja, muistan kyllä että ikävä on tosiaan kova!
No mutta, sittenhän sinulla ei ole oikeastaan kuin yksi ongelma. Ilman muuta katsot loppuun asti omat tunteesi. Muista laittaa vain pieni varaus siihen, että nainen on naimisissa ja etenkin siihen hänellä on kaksi lasta. Ne lapset saattavat pitää paskaakin parisuhdetta kauan kasassa. Ja ehkä myös pidä huoli ettei nainen pidä sinua elämänsä pelastajana vaan tasa-arvoisena kumppanina. Ikäeroilla ei ole mitään väliä.
Olen onnellinen, että olet löytänyt tuollaisen tilanteen jossa näet itsesi vihdoin kokonaan, aika harva sellaista edes tajuaa. Itsekin elin ns. mahdottoman suhteen ja en kadu sekuntiakaan. Kasvoin ihmisenä helvetisti ja pystyn olemaan onnellinen myös itsekseni. Ja kukaan ei tule ikinä tajuamaan minua niin kuin hän. Enkä enää sure että erosimme. Hän saa minut vieläkin hymyilemään olemalla ajatuksissani.
Ja sepä se oli elämäni tärkein opetus, nauti rakkaudesta, älä pelkää ja kahlitse sitä peloillasi. Ihmiset ovat erilaisia ja tekevät asioita jotka voivat itseä peloittaa, mutta kun luottaa toiseen ja se on molemminpuolista, ei ole mitään syytä pelätä. Ehkä vielä palaamme yhteen, who knows. Tärkeintä että elämäni on vihdoin tasapainossa ja olen onnellinen. Jos polkumme kohtaavat, olen valmis. Siihen asti ei ole tarvetta tapailla naisia muuten kuin kavereina ja ystävinä. Kun on kokenut kaiken haluamansa naisen kanssa, ei ole enää tarvetta etsiä mitään. Sitting back and relaxing, nautin elämästä.
Kiitos Squit, vihdoin sain sinun sanojesi vuoksi omani kirjoitettua ylös. Voikaa hyvin!
Miten niin?
Itselleni kävi tuollainen naimisissa vs. sinkku lokerointi viime viikonloppuna ja se on kyllä törkeintä, mitä voi tapahtua. Vajaa viikko on mennyt, enkä ole oikeastaan toipunut asiasta lainkaan. Vituttaa kaikki.