Mustat veljekset kerran ilmoittautuivat molemmat tässä ketjussa hyökkäämään laidoilta, niin minäpä purjehdin röyhkeästi heidän keskeltään suoraan maaliin.
Mentiin naimisiin pari päivää sitten morsiamen kanssa. Olipa muuten nätein näkemäni morsian ainakin omaan miesmuistiin. Mitään enkä yhtään vaikuttanut hänen ulkoasuunsa, paitsi sen verran täytyy todeta että lukuisten epäonnisten kenkäsovitusten lomasta kehotin jatkamaan etsimistä... ja sieltähän se löytyi lopulta aivan timanttinen pari, jonka voi nyt todeta sopineen täydellisesti kokonaisuuteen. Aasiattareni hääpuku, hiukset ja meikki aina varpaankynsiä myöden olivat prikulleen kuin ne olisin kuvitellutkin. Osaavat ne täällä. Päiväkin paistoi kuin aurinko ja itsekin pysyin tolpillani (lähes) loppuun saakka, asiaa auttoi hieman edeltäneen viikon kestänyt sairaalanesteytys yhä jatkuvine lääkityksineen. Ei tullut sadehäitä mutta kaikki otetaan. Teemana kuitenkin upean värikkäästi sateenkaari.
Päivä alkoi meikkaajien ja puvustajien saapuessa ehostamaan ja pukemaan tyttöä, tämä ehti siinä jo pariin otteeseen tokaista mitä tekee yksin häissä kun olin totutun rennosti sängyllä dataamassa, välillä tosin oli pakko kurkkia olohuoneen puolelle kun huone alkoi olla täynnä toinen toistaan nätimpää neitoa, huippuna oma rakkaani aamutakissa ja aasialaisen viehkeänä sekä kauniina. Kuvaajamiehet toki myös paikalla jo aamusta mutta se tällä kertaa sallittakoon. Piti siinä sitten itsekin pikkuhiljaa tankata lounas, kipaista suihkun puolella ja sovitella paikallista hääasustetta niskaan. Pakko sanoa että sinä päivänä kalpenin pukuloistossa varmuudella vain vieressä olleelle.
Kaikki oltiin jo valmisteltu hyvissä ajoin, lähinnä morsiamen ja tämän suvun (+kirkonmiesten ja -naisten) puolesta, lehmäkin teurastettu jo edellisenä päivänä ennen auringonlaskua jne. Itse tarvitsi vain nauttia kyydistä, vaikka homma menikin pormestarin luona jo hieman odotteluksi. Otti sentään meidät vastaan reilun tunnin (ja jonkun ex-kuvernöörin) jälkeen neljästä parista ensimmäisinä, kun morsiamen sukua alkoi olla tuvan täydeltä etten pysynyt itsekään oikein enää laskuissa ja olinhan toki ulkomailta asti. Seuraavaksi kävi vähän klassiset, poimin rasiasta ensin itselleni tarkoitetun sormuksen mutta morsian oli hereillä ja ojensi oikean sormeensa pujotettavaksi. Tämä onnistui, mutta päinvastoin tekikin jo tiukempaa; naiseni aiemmin käyttämä mitta oli ilmeisen epätarkka. Myöhemmin vaihdoinkin sormea jonka seurauksena kyyhkystenlaskurituaalissa sormus lensi kaaressa pitkin häätilaa; sain sen tosin vain hetkeä myöhemmin pikapalautuksena tuoreen vaimoni tarkkasilmäiseltä isältä. Sormukset ihan nätisti valitut vaimoni säilyttäessä niitä nyt jossain tallelokerossa.
Emme liene parina siitä muodollisemmasta vaan käytännöllisemmästä päästä, nimien lausumisen osaltakin tyydyin itse etunimeeni ja niin taisi tehdä vähän myöhemmin morsiokin! Allekirjoitukset menivät kyllä täysimittaisina ja neljästi. Todistajiakin oli takuulla riittävästi. Tärkeimpänä kaikesta kun herra oli julistanut meidät tuoreeksi aviopariksi, otin hetkestä asiaankuuluvasti kiinni heti seuraavaksi suudellen morsiantani sinetiksi ja kahdesti. Miestä ei tarvitse erikseen kehottaa.
Itse olennaisimman naimisiinmenorituaalin jälkeinen hääpaikka oli luonnon keskellä oleva tunnelmallinen luonnonpuisto, itse tila hyvin ilmastoitu avoin juhlasali. Morsiamen lähiystävät hoitivat tilaisuuden juontamiset tyylikkäästi, juttu eteni luonnikkaasti ja häät olivatkin parhaat joissa olen itse ollut. Yleisö nautti ruuasta, nopean keskittyneestä showsta, lapset saivat karkkia ja itse onnistuin itkettämään morsiamen kunnolla satakunnan vieraan silmien edessä - menestys! Kehuin suomalaisen vähäeleisesti aasiattareni parilla sanalla maasta taivaisiin ainutkertaisena naisena, jonka tunnen ja olen ikinä tuntenut. Asiasta selvittiin lainatessani morsiamelleni nenäliinaa, tämä esitti itkunsa keskeltä myös lyhyesti onnellisuudenosoituksensa ja olikin jo seuraavaksi valmis laulamaan erikseen lempikappaleeni. Kyseli myöhemmin videoinko sen, mutta en, silloin keskityin vain nauttimaan. Olihan varmasti tunteellisin esitys jonka olen häneltä todistanut.
Päivä huipentui kymmenien lahjapakettien repimiseen, pikaillallisen tarjoamiseen naapureille ja tämän jälkeiseen yöpaikan etsintään. Pääsimme matkaan sentään jo hyvissä ajoin iltakahdeksan jälkeen, joten oli aikaa vetää vesiperä kahden ekan hotellin kohdalla. Täälläkin pukkaa yhä helleaaltoa, joten morsian arveli sen täydentäneen majoitustilat. Kolmas kerta sanoi kuitenkin toden. Aamulla nautimme hyvin maittaneen ilmaisbuffetin.
Se niin tärkeä hääbudjetti piti hyvin, ja selvittiinkin kyllä vähintäänkin viidesosalla suomalaiseen kulurakenteeseen verrattuna. Itseäni miellytti myös kovasti paikallinen rennosti suoraan asiaan -tyyppinen tapa hoitaa nämä juhlallisuudet. Pidetyt puhepätkät olivat napakan kevyet pysyen olennaisuuksissa ja kaikki rullasi muutamassa tunnissa kuitenkin ilman kiirettä tai turhia koukeroita. Mahtavaa!
Sanon sen tulevasta kaikille veljille, kyllä se hääpäivä voi olla hieno päivä ja ehkä ainut elämässämme. Nauttikaa, sillä se tosiaan vilisee silmissä, kuten hää- ja vauvafoorumeilla hyvin tiedetään. Rakkaus, onni, jne. Täysillä kohti uuttakin elämää!