Aika ajoin, ja viime vuosina yhä useammin, käydään eipäs-juupas-keskustelua yhteiskunnan säästötalkoista, kun verottajan kukkaron nöyhtäinen pohja alkaa häämöttää. Silloin aletaan rakentaa listaa niistä palveluista, virastoista, viranomaisista ja rakenteista, jotka voitaisiin kulloisenkin kannattajansa mielestä ajaa alas sosiaali- ja terveyssektorilta. Tämän yksisilmäisen ajojahdin seurauksena sitten päädytään kinaamaan esim. siitä, onko suonikohju ruma vai haitallinen ja aiheutuuko korvien jatkuvasta soimisesta eläkepäätökseen riittävä haitta. Jospa nyt kerrankin – hyvä Jatkoajan herrasväki – käyttäisimme edes yhden ketjun verran ajatteluenergiaa ihan muiden sektoreiden ”ilmaisten” palveluiden saksiterapiaan. Eli, ideoikaa yhteisesti tuotetuista palveluista ne, jotka voidaan leikata välittömästi kokonaan tai muuttaa heti maksullisiksi. Mutta alkoholistit, reumaatikot, sosiaalipummit, yksinhuoltajat ja mielisairaat jätetään nyt rauhaan.
Oma ehdotukseni sisältää:
Julkiset maantiet yhtiöitetään välittömästi, myynnistä saadut rahat käytetään johonkin sos-ter-sektorin kipeimpään kipupisteeseen. Autoilijat maksavat jatkossa aina ajettujen kilometrien mukaisen käyttömaksun, joka on keskustoissa korkein. Teiden ylöspito jää täysin niiden harteille, jotka niitä käyttävät.
Puolustusvoimat ulkoistetaan. Ostetaan puolustuspalvelut joko EU:lta tai NATOlta. Voidaan myös vuokrata em. tahoille palveluita vastaan oikeus käyttää Suomen aluetta omien toimintojensa kehittämiseen. Näin säästettäisiin merkittävä summa verovaroja.
Eduskunnan koko voisi olla myös harkinnanvarainen kohde. Päätännästä suuri osa on siirtynyt EU-tasolle, ja siitä huolimatta kotimainen ”välihallintoporras” on avustajineen jopa kasvanut. Säästö on marginaalinen mutta symbolinen: säästötalkoot ovat kaikkien isänmaallinen asia.
Oppilaitosten koulutus ulkomaalaisille maksulliseksi tuotteeksi. Miksi haaskata kallista tuotetta ilmaiseksi, kun sitä voitaisiin menestyksellisesti markkinoida myös kansainvälisesti haluttuna tuotteena? Kiinalla on varaa maksaa kansalaistensa koulutus yliopistoissamme ilman, että köyhän Suomen tarvitsee sitä avustaa.
Oma ehdotukseni sisältää:
Julkiset maantiet yhtiöitetään välittömästi, myynnistä saadut rahat käytetään johonkin sos-ter-sektorin kipeimpään kipupisteeseen. Autoilijat maksavat jatkossa aina ajettujen kilometrien mukaisen käyttömaksun, joka on keskustoissa korkein. Teiden ylöspito jää täysin niiden harteille, jotka niitä käyttävät.
Puolustusvoimat ulkoistetaan. Ostetaan puolustuspalvelut joko EU:lta tai NATOlta. Voidaan myös vuokrata em. tahoille palveluita vastaan oikeus käyttää Suomen aluetta omien toimintojensa kehittämiseen. Näin säästettäisiin merkittävä summa verovaroja.
Eduskunnan koko voisi olla myös harkinnanvarainen kohde. Päätännästä suuri osa on siirtynyt EU-tasolle, ja siitä huolimatta kotimainen ”välihallintoporras” on avustajineen jopa kasvanut. Säästö on marginaalinen mutta symbolinen: säästötalkoot ovat kaikkien isänmaallinen asia.
Oppilaitosten koulutus ulkomaalaisille maksulliseksi tuotteeksi. Miksi haaskata kallista tuotetta ilmaiseksi, kun sitä voitaisiin menestyksellisesti markkinoida myös kansainvälisesti haluttuna tuotteena? Kiinalla on varaa maksaa kansalaistensa koulutus yliopistoissamme ilman, että köyhän Suomen tarvitsee sitä avustaa.