jiimo
"Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että minä kannatan jotain ruokaan räkimisiä tai omaisuuden tuhoamisia ym. mainitsemiasi???"
En ole sellaista saanut päähäni, mutta juuri mainitsemiisi asioihin olen puuttunut tuomitsevasti ja toisaalta olen maininnut, että pidän äärimmäisen lapsellisena ja vastuuntunnottomana kaiken läskiksi lyömistä sen takia, että oma pikku mukavuus ajoittain kärsii, eikä joka asiasta hyödy itse suoranaisesti. Minä olen ymmärtänyt, ettei sinua kiinnostanut armeija pahemmin ja että koetit mennä aina sieltä, missä aita on matalin. Toisaalta olen ymmärtänyt, että pidät "urpoina" tms. sellaisia, jotka kaiketi mielestäsi tyhmyyttään hoitavat armeijassa palkatta hommansa kunnialla ja menevät sittenkin palvelukseen, vaikkei huvittaisi. Tyhmyyttähän sen täytyy mielestäsi olla, koska itse et niin tehnyt ja pidät itseäsi fiksuna. Vai olenko ymmärtänyt aivan väärin? Minä kuuuluin joka tapauksessa toivoakseni noihin "tyhmiin".
"Olen yrittänyt tuoda esille sen, että tein kaiken palveluksessa ollessani hyvin, niin kuin asiat pitää tehdä. Vapautuksilla minä sieltä luistin, enkä palveluksessa härväämällä."
Kai huomaat tuon ristiriidan? Pitäisikö minun nostaa sinulle hattua, koska vaivauduit silloin tekemään kaiken hyvin, kun vaivauduit osallistumaan palvelukseen? Ymmärrätkö, että minä en anna edes paskan arvoa sille, jos "homman tekee silloin hyvin, kun sattuu huvittamaan"? Se kuuluu vapaa-aikaan ja vapaa-ajan harrastuksiin, ei sellaiseen tilanteeseen, jossa on kyseessä muukin kuin oma perse. Asiallisten hommien hoito tarkoittaa minulla sitä, että ne tehdään aina asiallisesti riippumatta siitä, sattuuko itseään henkilökohtaisesti huvittamaan juuri sillä hetkellä. Ellun kanana ollaan sitten muulloin. Uskon sen, ettei minun mielipiteeni sinua paljoa vaivaa, eikä tarvitsekaan, mutta mielipiteiden vaihdostahan tässä on kysymys.
"Se kun ei valitettavasti ole sinun sanomisista kiinni. Jos vaihtoehtoina on 6 kuukautta paskaa tai 13 kuukautta vähän erilaista paskaa, niin totta helvetissä se 6 kuukautta on parempi valinta. Laki kun on sellainen, että jotain pitää käydä. 3 kuukautta vankilassa olisi tietenkin vielä vähemmän, mutta se ei ole käytännön vaihtoehto."
Eihän se minun sanomisistani ole kiinni, mutta toki voin pitää sellaisia ihmisiä luusereina ja selkärangattomina, jotka kyllä ruikuttavat ja valittavat kaiken turhuutta, mutta joilla ei ole kuitenkaan uskallusta konkreettisesti kyseenalaistaa systeemiä olemalla menemättä armeijaan.
"Mutta entäpä jos esimerkiksi jatkuva negatiivinen kassavirta ei olisi estänyt jäämistä toiseksi puoleksi vuodeksi?"
Tähän väliin sopii myös esittää tuttu kysymys, millä kattaisit palkkamenoista aiheutuvat lisäkustannukset? En minäkään tietenkään olisi pahakseni laittanut, jos kokelaskaudestani olisi maksettu reilua palkkaa, mutta menipä se noinkin.
"Itse ainakin olisin voinut yrittää aukin kautta rukkiin (kun sinne vielä komppanianpäällikön mukaan olisin todennäköisesti päässyt/joutunut), jos siitä ylimääräisestä puolesta vuodesta olisi maksettu reiluhkot elinkustannukset kattava korvaus. Ja varmaan moni muukin olisi tehnyt niin. (Itselläni ainakin oli puoli vuotta "vapaata" ennen opintojen aloittamista."
Jälleen toistan sen, ettei todellista maanpuolustustahtoa voi rahalla ostaa. Se on paljon suurempi asia, jota sellainen ei voi käsittää, jolla sellaista ei ole. Motivaatio on tärkein yksittäinen tekijä sotilaalle, varsinkin taistelutilanteessa. On tiedostettava ja hyväksyttävä, minkä puolesta taistelee.
Myönnän kyllä sen, että varsinkin aliupseereiksi päätyy huonoakin ainesta, se on ainakin pieni ongelma puolustusvoimille. Luulenpa kuitenkin, että kohdallesi on vain sattunut poikkeuksellisen huono tuuri. Perustelen tätä samoin omakohtaisilla kokemuksilla. Olen ollut kahden saapumiserän alikersanttien alaisena (itse palvelin I/95) sekä hieman useamman saapumiserän alikersanttien esimiehenä ja täytyy kyllä todeta, että itselläni on ollut joko hyvä tuuri tai sitten olettamukseni siitä, että suurin osa heistä täyttää kriteerit, pitää paikkansa.
"Sen sijaan ihmetyttää, miksi armeijassa kiinnitetään niin paljon huomiota toisarvoisiin asioihin. Rättisulkeiset ovat yksi esimerkki."
Rättisulkeisissa on järkeä monellakin tapaa: a) pysyy kamat tallessa ja puutteet huomataan heti b) opitaan tuntemaan henkilökohtaiset varusteet ja niiden oikeaoppinen käyttö c) opitaan kurinalaista ja asiallista suhtautumista varusteisiinsa.
"Toinen ärsyttävä asia on kaikki pinkka/punkka -harjoitukset."
Armeijassa on monta asiaa, jotka ärsyttävät. Sen lisäksi, että siisteys on isossa laumassa iloinen asia, niiden tarkoituksena on useimmiten taistelijan henkisen paineensietokyvyn nostattaminen. Yhdessä koetut ikävät asiat ovat yksi tehokkaimmista keinoista tuon tavoitteen saavuttamiseen. Armeijassa toisin sanoen järjestetään tarkoituksella tympäisevää ohjelmaa, koska se on osa koulutusta. Myönnän kyllä, että yhtäältä se saattaa tuntua täysin turhalta ja toisaalta se onkin joskus turhaa. Kollektiivisesta rankaisemisesta olen samaa mieltä, siitä pitäisi päästä pois ja käsittääkseni tilanne ei nykyään olekaan läheskään niin paha kuin se on joskus ollut.
"Tällaiset pikkuasiat vaikuttavat paljolti kokonaisuuteen, enkä ihmettele, ettei armeijassa viihdytä."
Mielestäni armeijan ei tulekaan olla mikään viihdekeskus, jonne mennään viihtymään. Ei se voi sitä olla, jos tarkoituksena on opetella käymään sotaa. Sota ei ole viihdyttävä asia.
Jotenkin tuntuu siltä, että monille nykynuorille kaiken pitää olla jotenkin coolia ja mukavaa, jotta olisi mitään mahdollisuuksia asian ymmärtämiselle. Onko kaikki saatu liian helpolla, kun mitään ei olla valmiita uhraamaan, ettei henkilökohtainen etu ja mukavuus vaan kärsisi? Monessa tapauksessa annetaan liian helpolla periksi. On paradoksaalista, että siinä kun armeijan käyminen on muuttunut helpommaksi parempien varusteiden, lyhentyneen keskimääräisen palvelusajan, lisääntyneiden lomien, inhimillisemmän koulutuksen, kännyköiden, jne. seurauksena, on keskeyttäneiden määrä kuitenkin kasvanut. Kyllä se kertoo jostain.