Legendaarisia inttimuistoja

  • 116 912
  • 335

Tibor

Jäsen
En tiedä onko tällaista aihetta jo oikein otsikolla käsitelty, mutta jo muutama viestiketju sisältää huikaisevia tarinoita inttiajoilta. Nyt siis tarvittaisiin hurjimpia juttuja, tapauksia jolloin hajotuksen määrää ei voi sanoin kuvailla, kapiaisten parhaimpia gonahteluja ym. siltä väliltä.
-Kauhavan gonaspol 1-01
 
Viimeksi muokattu:

vision

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Onhan näitä. 1/98 Hyrylässä (härölässä näin paikan nähneiden kesken) eräs alokas sai jotenkin ihmeen kummassa heitettyä harjoituskranaatin jonkin tyyliin everstin auton ikkunasta tyylikkäästi sisään. Sai sitten rangaistukseksi puuaseen joksikin aikaa.

Morttiaikana naapurituvassa oli hieman omalaatuinen kaveri. Yksi ikimuistoisimmista tapauksista oli tälläinen : Tuvassa asunut mortti ihmetteli tuvassa leijuvaa tuoksua. Selvisi sitten tämän omalaatuisen kaverin kakanneen housuihinsa ja kävelleen kakit housuissaan päivän ajan. Yllättäen lähti sivariin.
Toisessa tuvassa asusteli kaveri, jonka kotona ei käytetty ollenkaan vessapaperia, vaan siihen suunniteltua suihkua. Meni vielä kysymään skappareilta, mistä sellainen löytyy. Nämä on molemmat ihan tosijuttuja.

Vappugineksessä olleet aika pahasti gonahtaneet tykärit olivat kantaneet hieman omia vappujuomia patterille. Niitä sitten nautittuaan joku sammui tietenkin soden terassille, joku oksensi sodeen ja kaiken huippuna eräs tykäri kakkasi tyylikkäästi toisen pinkan sisälle. Tuli muutama esa ja pekka siitä velvistä.

Spadeaikoina meitä ei oikein napannut mikään, ja yhdellä leirillä meistä erotettiin yksi ja lähetettiin tykäreitten mukaan tähystysryhmään rangaistukseksi. Kerran meitä ei päästetty saunaan, olimme kuulemma toimineet epäsotilaallisesti. Lonnineet siis. Päätettiin sitten olla tekemättä mitään, joten pääsimme seuraavana iltana taas saunaan.
Tj-leirillä, joka oli 2/98 erän morttileiri, tehtiin pientä käytännönpilaa. Syötiin kaikki makupalat yms. herkut ja ruoan valmistuttua lähdettiin grillaamaan makkaraa. Mortit ihmetteli ja kyselivät minkä takia emme syö tekemiämme ruokia. Siihen vastattiin, että me tiedämme mitä siellä on. Hyvä etteivät mortit kuolleet nälkään. Viimeiseen hernekeittoon jonka keitimme, ujutimme mukaan banaaninkuoria, omenankantoja yms. ylläreitä. Skappareitten ruokaan vielä räittiinkin.
Me olimme kuulemma Hyrylän historian huonoimmat talousmiehet. Kotiuduttaessa sanoimme vänrikillemme, että nähdään kertausharjoituksissa. Tähän vänrikki tokaisi vakavalla naamalla, että ei varmasti nähdä. Eikä ole kutsua näkynyt.
Spadevänskämme oli seksuaalisesti erilailla suuntautunut n. 30v hisskukka, jota kukaan ei totellut saatika tervehtinyt. Suurin vitsi koko paikassa.

Tuvassamme asui todellin idiootti isolla Iillä. Kukaan ei ymmärtänyt sen juttuja eikä muutenkaan jaksanut kuunnella. Kerran kaverin ollessa yksin ivp:llä teippasimme sen kaapin ympäriinsä, katkoimme hammastikun lukkoon, teippasimme tyynyn kattoon ja solmimme lakanat, niin että ne piti leikata veitsellä auki. Ja meitä nauratti. Yhden kerran otettiin punkan alalevy pois . Kaveri tipahti aika rytinällä punkasta. Ja taas meitä nauratti. Sai varmaan elinikäiset traumat armeijasta.

Viimeinen att ammuttiin viimeisen ivp:n jälkeen klo 8.00. Osa porukasta, allekirjoittanut mukaanlukien, oli vielä pienissä jälkihöyryissä. Siinä sitten ammuskeltiin ristiin tauluihin. Osassa tauluista ei ollut yhtään osumaa ja osassa enemmän kuin mahdollista. Oli skappareilla ihmettelemistä. Kuntotestit oli vielä samana päivänä ja tulokset oli sen mukaisia.

Sotilaspassissa oli komeat arvosanat : tyydyttävä tyydyttävä. Eipä ole pahemmin siviilissä haitannut tuo armeijan täydellinen lonniminen. Toisin ne skapparit väittivät.

GTJ 0 9.9.1998
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Joopa... itse mainitsin tuosta nohevasta taistelijasta tuossa 'Sanat, jotka olisivat saaneet jäädä sanomatta'-ketjussa, mutta yksi tapaus tuli kaverista vielä mieleen. Oli ATT ja pystyammunta. Itse jouduin tuon kaverin viereen pystyvallilla. Kaverilla oli sitten kovat piipussa ja hän kääntyi aseen kanssa suoraan meikäläistä kohti. Itse en tajunnut edes koko tilannetta, mutta toisella puolellani ollut kaveri huusi kurkku suorana: "Saatana!!!! Älä nyt tänne sillä aseella husi!!!" Oli aika lähellä, etten lähtenyt oikosääristen pataljoonaan, sillä ase oli puheiden mukaan vielä varmistamaton.

Kaveri oli ainoa saapumiserästä, joka ei saanut sijoutusta kotiuduttuaan. Urbaani legenda kertoi, että joku oli nähnyt komppanianpäällikön huoneessa hieman ennen kotiutumista sijoituspaikat, ja tämän kaverin kohdalla luki: "Käytetään vain äärimmäisessä hädässä!"

Itselläni oli myös sangen noheva taistelija omassa morttijoukkueessa... erään suomalaisen NHL-vahdin täysi kaima muuten.... Kaveri teki aivan legendaarisen suorituksen viestimiehen perustutkinnossa kenttäpuhelinrastilla. Tämä voi kuulostaa heprealta niille, jotka eivät ole olleet viestissä, mutta kuitenkin....

Olin valvomassa tuon tutkinnon kenttäpuhelinrastia. Rastilla oli kolme kenttäpuhelinta, ET-10 (digitaalinen) ja P-78 ja P-90 (analogiset). Lisäksi rastille tuli kolme piuhaa, joissa oli merkinnät dig, anl ja anl (jokaisessa piuhassa kaksi johdinta, kuten normaalissa parikaapelissa).... no kaveri kytki ensin ET-10.n toiseen nastaan digitaalisen piuhan MOLEMMAT johtimet ja toiseen toisen analogisen piuhan.... Siinä kaveri sitten muutaman minuutin ajan vaihteli piuhojen paikkoja, mutta mikään ei toiminut.... sen jälkeen sanoin jo, että siirry seuraavaan vaiheeseen, joka oli P-78.n valintalevyn käyttökoe.... Siinä kaveri kiinnitti piuhat niin kuin normaalisti P-78.ssa kiinnitettään, kun ei käytetä valintalevyä.... valintalevyn kaveri otti esille, mutta ei kytkenyt sitä mihinkään... ja kuitenkin äijä alkoi veivaamaan numeroita sillä.... jouduin siinä vaiheessa kääntämään pääni pois, kun pokka ei pitänyt.

Hiihtomarssilla kaveri sai selkäänsä venttiseiskan...ensimmäinen alamäki ja kaveri selälleen.... eikä päässyt ylös. Jouduin sitten ottamaan tuon radion itselleni, kun kaveri ei pystynyt jatkamaan se selässä.

Kaveri jäpitti kaiken vapaa-ajan tuvassa selkä suorana taistelujakkaralla... sodessa kävi joskus, mutta oli siellä max. puoli tuntia ja takaisin jäpittämään tupaan. Kaveri yritti kaikkensa ja halusi AUK.n, mutta eipä äijää voinut sinne päästää.

:D
 

Hamraan

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ottawa Senators, Edmonton
alokas aikana naapuri-tuvassa oli oikea super-sotilas..oli niin särmää että..tuli meille irvailemaan ettei teidän kaapit mene tupatarkastuksesta läpi jne...no tuli ensimmäiset kovapanos ammunnat ja kun oltiin järjestäydytty ampumaradalle menoa varten tämä kaveri siinä oven ulkopuolella sanoo: "Herra luutnantti, pää ei kestä, saatan tappaa jonkun".. sen jälkeen
ei kyseistä herraa näkynyt yksikössä..

toinen tyyppi, hemmetin iso kaveri..pitkä ja tukeva..tällä kertaa meidän tuvasta, pari ensimmäistä viikkoa makasi veksissä keuhkokuumeessa ja kun sieltä tuli oli niin pihalla armeijan rutiineista jne..palattuaan veksistä rupesi myymään pornolehtiä halukkaille jne..ei miestä innostanu tuvan siivoaminen eikä muutenkaan armeijan meininki..mies nukkui alasti peittojen päällä..100 kilonen alaston ruho tuvassa.. hyi hemmetti..
valatilaisuuden paraatin harjoituksissa meidän joukkue katsoi kun ensimmäinen komppania suoritti ohi marssin niin tämä meidän sankari marssi aivan täysin epätahtia kuin muut..oli koomista... yksi yö valot syttyy ja PU:ukin huutelee jotain.. oli tämä meidän sankari käynyt naapurituvan pöydän vieressä kusella... eipä tarvinnu sitäkään tyyppiä enää katella..
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Oih, tässähän on hyvä muistella, kun on niin tuore tapaus (II/01).

Elikkä asiaan. En tiedä kuinka paljon yleensä porukka / porukat ovat olleet vempassa armeija-aikana, mutta omana aikanani meidän komppania tuntui olevan varsinainen vemppakomppania. Kaiken huippu oli meidän oma tupa. Alokasaikana meidän tupa oli särmääkin särmempi. Voitimme muun muassa komppaniassa järjestetyn punkan laittamiskilpailun. Alokasajan jälkeen kolme lähti RUK:kiin, yksi kirjuriksi ja yksi lämäriksi (The Hawks tietääkin kuka, ei tosin hän itse). Kirjuri ja lämäri vaihtoivat luonnollisesti siis tupaa myös. No poislähtijöiden tilalle tuli kolme Pohjanmaan poikaa ja yksi porilainen. Näiden myötä meidän tupa alkoi eh.. hieman villiintymään. Tai no, ei muuten, mutta ei oltu enää niin särmiä, mitä nyt paria tyyppiä lukuunottamatta. Yksi näistä särmistä saikin korpin jämät.

Itseäni ei voi kehua mitenkään aktiiviseksi ja oma-aloitteiseksi. Vedin armeijan läpi mahdollisimman matalalla profiililla ja pyrin olemaan näkymätön. Ja ihan hyvin se menikin. Eivät kaikki johtajat edes oppineet tuntemaan minua. Alokasajan jälkeen en juuri paljoa muuttunut. Siten ainakaan, että olisin armeijan hyväksi yhtään enempää tehnyt. Mutta enemmän aloin tulemaan juttuun tupakavereiden kanssa ja lopulta kaikki muutkin alkoivat enemmän tulemaan toimeen keskenään. Aluksi ei kaikki edes olleet kovin puheliaita siellä. Minä yhtenä niistä.

Tosiaan kun tupamme porukka vaihtui, niin meillä alkoi ihme vemppaaminen. Aamulla jos yksi sanoi menevänsä vemppaan, niin eikös hänelle pian kaveri löytynyt. Parhaimmillaan tuvan kahdestatoista tyypistä yhdeksän oli vempassa ja ainostaan kolme taistelemassa. Ei ihme, että tuvallamme oli maine vemppatupana. Niin ja oli joskus niinkin, että koko komppaniassa ei ollut kuin kahdeksan vemppaa, niin meidän tuvasta oli viisi kappaletta siinä joukossa.

Kaiken huippu oli se, kun vemppamuodossa mentiin mukeen, niin vastaantulleet muun komppanian tyypit ihmettelivät vemppamääräämme. Pahimmillaan yli puolet komppaniasta oli vempassa. Kyllä siitä sitten tosin sanomistakin tuli. Otettiin jossain vaiheessa muun muassa lukupalvelu käyttöön ja tehtiin koe. Kyllä, kirjallinen koe luetusta aiheesta. Itse jouduin pari kertaa kokeen tekemään. Tosin ei minulla ollut kuin 18 vemppapäivää kaiken kaikkiaan. Meidän tuvan priimuksella oli yli 60. Ja muutamalla muulla melkein sama määrä ja kolmella tyypillä oli vähemmän kuin minulla vemppapäiviä. Että en ollut pahemmasta päästä oleva vemppa.

Niin tuli tässä käsiteltyä vemppaaminen. Seuraavalla kerralla joku muu inttimuisto sitten.
 
Viimeksi muokattu:

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
Lavasikaa jakamassa

Niin, itse toimin kuninkaallisena rekkakuskina tuolla Upinniemessä viime vuosikymmenen puolivälissä. Rekkakuskeillahan nyt yleisesti ottaen on paremmat edut ja lokoisammat olot koska kuka tahansahan ei rekkaa vekslaile, tylsän palveluksen lomassa tuli sitten kepposteltua yhtä jos toistakin joista kerrottakoon nyt pari "lavasika"-aiheista tempausta.


Kerran ollessani eräällä leirillä jouduin kuskaamaan jotain santahaminan vähäjärkisiä spol-mulkvisteja. Äijät nassutti jatkuvalla syötöllä jostain pikkuasioista joten päätimme avustavan apulaiskuskin kanssa jakaa pojille vähän "pakoputkikestitystä".
Autona oli sillä kertaa legendaarinen ZIL Ural maastokuorma-auto jossa oli sellainen "mukava" ominaisuus että kun ajonaikana veti ryypyn päälle ja niin pakoputkesta löi valehtelematta metrin lieskaa suorastaan raamatullisen paukkeen saattelemana.

Teimme ko. operaation useita kertoja ja sanottakoon että kyseiset spol-miehet tulivat naamat valkoisina pois lavalta määränpäässä. Tämän lisäksi tuli kaahattua lutku pohjassa koko matka eli kyyti sinänsäkin oli "melko" haipakkkaa.


Samaista temppua mukaillen tuli joskus jaettua taistelusukeltajille aikamoista haipakkaa Kirkkonummen mutkaisilla teillä. Ko. porukan kapitulantti suorastaan puhkui pyhää raivoa kun oli aikansa pyörinyt Sisun lavalla allekirjoittaneen painaessa niin lujaa kun ikinä uskalsin Kirkkonummen serpentiiniteillä.
Itse puolustelin "kiirettä" sillä että eräs toinen kapitulantti oli sanonut ennen matkaan lähtöä että pojilla olisi vähän kiire...

Täältä tähän
 
Viimeksi muokattu:

kingstonwall

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ah niitä inttiaikoja.
Tuli meinaan tehtyä niin paljon kekkulivekkuli temppuja EsaTikkasmaiseen tyyliin. Yksi monien joukosta oli, kun pääsimme onnistuneesti napauttamaan tuvassamme ollutta TAS:si jäbikkää, joka ei koskaan jaksanut lopettaa marmattamasta meidän vähän gonahtanempien tulenjohtopuolen kavereitten lööbailua. Periaatteenamme kun oli, että määrätyt hommat tehdään niin hyvin kuin suinkin, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat.
Kerran sitten tälle TAS:si pahaselle oli seuraavaksi aamuksi määrätty lähtö jonnekkin yhteisleirille. Kaveri oli niin olevinaan tärkeäkin mies ja jaksoi siitäkin asiasta kertoa useampaan otteeseen. Pakattuaan jo iltasella reppunsa ja lähdettyään tv-huoneeseen päätimme vähän säätää kaverin reppua. Haimme pihalta haljenneita betonisia pihalaattoja arviolta noin reilun 20 kg painosta. Asettelimme ne tarkasti reppuun, niin ettei niitä ulkopuolelta huomaa. Meillä kun vielä sattui olemaan merivalvontavuorot yöllä, niin oli siinä nauttimista, kun seuraavana aamuna toinen nostaessaan reppuaan selkään ihmettee kovaan ääneen kuinka reppu tuntui jopa raskaammalta kuin alokasaikana ja itse saimme jäädä kaikessa rauhassa nukkumaan puolille päivin.
Oli kuulemma ollut aikas raskas 15 km siirtymätaival heti leirin alkuun. Ja kun kaverikin oli iso vain suustaan...
 

Littune

Jäsen
Onhan näitä.

Yksi hauskimmista muistoista on varmaan AUKin ajoilta. Kajaanissa jalkaväen aukissa kokoonnuttiin takapihalle ennen ruokailuun lähtemistä. Syystä tai toisesta meidän tiedustelulinjamme oli aika pahasti vaiheessa. Noin 30 miehestä ensimmäisessä aallossa ulos juoksin minä ja about neljä muuta. Kivääri- ja pstlinjat odottivat muodossa kun me alettiin tulla avopallossa ulos ovesta. Joku kiväärimiesten kokelas tuli huutamaan viereemme että missäs muut tiedustelijat ovat? Suuni toimi ennen aivoja ja väläytin kovaan ääneen: herra kokelas, lähetettiin ensin tunnustelijat! (niinkuin tapana on) Pari miestä takana repesi ihan täysin ja vahva puna rupesi nousemaan kyseisen kokelaan kasvoille. Ja sitten juostiin hakemaan kerroksesta vauhtia...

Myöhemmin lisää jos jaksan kirjoittaa...
 

Noutaja#9

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Itä-Helsingin Noutajat
Alokas aikana eräänä keskiviikkona, kun oli ollut ilta vapaa, kaveri joka nukkui alapuolellani oli käynyt ottamassa mukia. Yöllä tämä sitten heräsi, otti pari askelta. laski housunsa alas ja teki tarpeensa tuvan lattialle. Muut tietysti heräsi siihen ja huusi sille, mutta tämä oli ihan muissa maailmoissa, eikä tajunnut yhtään mitään. Aamulla herätessään hän sitten ihmetteli mitä täällä on tapahtunut. Nöyränä poikana alkoi sen jälkeen siivoamaan, kun kuuli kuka oli syyllinen. Tästä hepusta tuli myöhemmin koksu.
Toinen tapaus mikä jäi pysyvästi mieleen. oli tälläinen. Oltiin Raumalla Kuuskajaskarissa viestimieskoulutuksessa. Eräänä iltana paikalle tuli kenttäpastori ja hän piti meille hartaustilauksen sotilaskodissa. Samaan aikaan tuli tv:stä Ritari Ässä ja minä tietysti seurasin sitä ja vähät välitin koko pastorista. Kun tilaisuus loppui, oli yksi alikessu huomannut sen, että katsoin tv:tä. Jouduin rivin eteen puhutteluun. Kun tämä kysyi että mitä oikein tein, vastasin naama peruslukemilla, että katsoin Ritari Ässää (siinä vaiheessa porukka tietysti repesi nauruun). Alikessu siihen, että pastori on tullut Turusta asti tänne, johon totesin et no eipä se kovin kaukaa sitten ole tullut, sillä minä olen tullut Helsingistä. Se oli liikaa alikessulle, sillä hän sanoi että minua pitäisi vetää turpaan. Ei ollut ilmeisesti kanttia, vaikka yritinkin ärsyttää lisää vastaamalla, mennään pihalle kokeilemaan. Kuten voi jo päätellä, en ollut sen suosiossa tapauksen jälkeen. Nakki viuhui vähän väliä.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
30.6.2000

Pääsin pois sieltä. Ainoa hyvä muisto koko ***tanan ajasta.
 

Tatzka

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vähän samaan suuntaan itselle kävi kuin sistikselle. Samassa poterossa oli mahtavan tykistö patterimme taistelija. Äijä osoitteli tynkyn piipulla minua ohimoon ja varmistin oli luonnolliseti pois päältä, luonnollisesti kaveri oli hermona, joten ei kaukana käynnyt, ett' meikän intti olisi jäänyt siihen, no vänskä joka oli valvomassa antoi kaverille mukavaa palaitetta.

Myöhemmin sama kaveri oli heittämässä kranaattia poterossa. Heitto ei onnistunut vaan kranaati tippui liian lähelle potero, siihen äijä sitten jäi ihmettelemään, eikä älynnyt mennä matalaksi, harjoitusta valvonut ylilutti sen sijaan tempasisi kaverin maihin.

Itse en niin innostunut isojenpikien pyssy leikeistä ollut, en luonnollisesti ollut ainoa. Meidän yksisössä alokas ajan jälkeen alkoi kumminkin olla suht villiä menoa ja kaikenmailman idiooti alkoivat kusta toisten punkkiin ynnä muuta. Samat särmät taistelijat valittivat aina kaiksesta, mutta itse käyttäytyivät kuin pahaiset kakarat. Ei olisi siinä iässä tuollaisia tenavia näkevänsä vaan armeijassa on kaikki samankaton alla. No meikä sai olla rauhassa kun teki heti selväksi, että turpaan tulee jos vittuillaan. Kyllä nämä isot miehet silti jaksoivat kiusata pienempiään ja hieman erilaisia, eikös tätä tapahdu ala-asteella, ehkä he siellä olivatkin vielä henkiseltä tasoltaan.
 

Tuen Vety

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jussi Markkanen
Yhden legendaarisen talipään kohellus on jäänyt muita paremmin inttiajalta mieleen.
Komppaniassani sattui olemaan yksi aivan tavattoman kädetön tyyppi. Mies ei osannut laittaa vyötä housuihin vaikka sekin alokkaalle opetettiin pariin kertaan. Kaverin vanhemmat olivat varmaan käyttäneet ns. komerokasvatusta. No asiaan...
Oltiin morttiajalla lähdössä ensimmäistä kertaa ampumaan ja Vekaralla kun oltiin niin ampumaradalle marssittiin. Matkaa oli pari kilsaa suuntaansa. Ammuntojen jälkeen oli tarkoitus aterioida pakista ampumaradan maastossa. Koko komppania oli kasarmin takana kolmirivissä, kun joku koksu päätti tarkistaa, että jokaisella taistelijalla oli luha ja pakki mukana, ettei jäänyt syömiset väliin.
Eikös tältä komppanian kumipäältä ollut pakki jäänyt kaappiin. Koksu huutaa naama punaisena: Alokas nnnnn, aikaa minuutti hakea pakki yläkerrasta. Kaveri lähtee juoksemaan reppu selässä ja rynkky heiluen.
Aikaa menee noin 5min. Kantahenkilökunta tulee ulos ja kysyy kokelailta, onko kaikki valmista marssia varten. Koksut kertoo, että yksi taistelija on vielä hakemassa pakkia ylhäältä. Aikaa menee jokunen minuutti lisää ja skapparit alkaa ihmettelemään missä kyseinen taistelija viipyy ja lähettävät yhden koksun katsomaan mikä on tilanne. Koksu tulee kohta alas ja yrittää pitää naamaa peruslukemilla kun ilmoittaa luutnantille, että kyseistä taistelijaa oli alkanut paskattamaan ja oli päätellyt että onhan tässä aikaa vielä käydä tortut vetäsemässä ja lukea veikkaajasta parit ravivihjeet, vaikka pihalla odottaa komppaniallinen äijiä asennossa puolikaapillista tavaraa selässä...
Sama kaveri oli kerran menossa komppanian käytävällä pyyhe lanteilla suihkuun kun kuului 3 MINUUTTIA! No ehtiihän siinä ajassa pesulla käymään...
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Hehhhheh...Vaikka intistä on aikaa jo useita vuosia niin tulee mieleen kyllä legendaarisia tapauksia Costa Del Hyrylästä...
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Kaikenlaistahan siellä Isosaaressa tapahtui, kun olin siellä traktorinkuljettajana, tai aluksi oli jotain ihme TAS-koulutusta, mutta sitten sellainen pienimuotoinen kuljettajakurssi. No, whatever. Traktoria kuitenkin ajettiin ja bilistä pelattiin. Kerran lähdin kuskaamaan alokkaita heille niin mieluisaan hommaan, ulkohuussien tyhjennykseen. Paskasammiot + alokkaat lavalla ajeltiin tuulen tuivertaessa upseerikerhon ohi, kun yhtäkkiä huomasin peilistä, että upseerikerhon puu sai ohiajaessamme (tahattomasti) uuden koristuksen: pitkiä paskapaperinauhoja, joissa jokaisessa paperissa ruskea läntti keskellä... sinne ne jäi, eikä kukaan tullut myöhemmin kyselemään. Kerran taas piti viedä jauhesammuttimia jonnekin tarkastettavaksi... ne olin sitten lavalle lastannut ja jotain lusmuja tunki lavalle kyytiin yhtä matkaa. Ajoin sitten aika kovaa vauhtia syvän kuopan yli ja kuulin oudon pöllähtävän äänen... jätkät hyppäsivät lavalta pois vauhdissa ja kauhea pöly. Oli sammutin kolahtaessa lauennut ja jätkät näyttivät enempi vähempi lumiukoilta... No juu.
 

fakiiri

Jäsen
Näitähän riittää!!!

Olin intissä loppuajan VMTK:ssa joka oli ja on aikamoista touhua. Mieleen muistuu alkuvuosi 1998. Järjestimme Stadin keskustan baariin alokasillan uusille kuleille. Tarjolla oli infoa viikon päästä alkavasta paratiisista.

Puhuimme skappareiden suut ja silmät täyteen soodaa, jotta saatoimme dokata aamuun saakka. Baarista onnistuimme puhumaan ilmaisia viinoja ihan mukavasti.

No, tulevia alokkaita oli paikalla ja heitä palveltiin. Loppuillan meidän kolmen hengen iskujoukko dokasi oikein huolella. Yksi seurakuntamme jäsenistä katosi hoitamaan erästä naista kyseisen baarin vessaan ja sitä rataa.

Tulimme aamuyöllä juuri ennen herätystä kassulle takaisin eriaikoihin. Kaikki me toki olimme umpihumalassa.

Heti aamuysiltä meillä oli VMTK-kokous, johon tuli paikalle skappareita rykmentin komentajaa myöten.

Luonnollisesti kokouksen alku viivästyi, kun me nukuimme oman toimistomme sohvalla sujuvasti. Lopulta kokous saatiin käyntiin, mutta se oli melkoista koomailua.

Loppupäivän ajan, kokouksestä joten kuten selvittyämme, nukuimme armaassa toimistossamme Sandiksen soden alakerrassa. Meidän nukkuessa herra eversti oli käynyt useamman kerran oven takana kopputtelemassa. Hän nimittäin halusi keskustella kokouksesta hieman... Myöhemmin eversti ilmoitti, että kokousten on syytä jatkossa alkaa ajoissa ja siten, että VMTK-toimihenkilöt ovat toimintakuntoisia.
 

Jokipoika

Jäsen
Jokaisessa saapumiserässä on aina ainakin yksi häröilijä. Meillä tämä aiheutti monesti kiperiä tilanteita. Tässäpä muutama.

Olimme ampumassa suomikonepistoolilla kovapanosammuntoja kun tämä kyseinen härö aiheutti uskoakseni monelle taistelukaverille ylimääräisiä sydämmentykytyksiä. Olimme rivissä odottamassa skapparin lupaa aloittaa ammunta ja suomikonepistoolin piippu osoitti maata kohden. Yhtäkkiä kyseisen härön suunnalta kuului muutaman sekunnin sarjatuli. Kaveri oli painanut liipaisinta ja ase luonnollisesti lauennut. Kuulemma lumi vaan oli pölissy jalkojen edessä ja yllättäen lähimmät miehet olivat vaistomaisesti ottaneet muutaman askeleen taakse päin.

Sama härö koomaili "morsiammen" kanssa muutenkin. Eräs tapaus oli kun meillä oli joku maastoharjoitus, jossa ammuimme räkäpäillä. Tämä härö sai jonkun lataushäiriön rynkkyynsä ja alkoi selvittämään asiaa. Häiriöö selvittäessä kaveri asetti aseen tukin maahan ja piti päätänsä piipun edessä. Tietenkin hän hölmöyksissään teki latausliikkeen ja ase laukesi. Onni oli se että aseessa oli tietenkin sysäri ja panoksena räkäpää. Muuten tämä härö olisi ollut sankarivainaa.

Sysäristä tuli mieleen...olihan niitäkin kertoja jolloin räkäpää taisteluissa huutojen seassa lensi keltaisia sysyräitäkin kohti vihollisia. Vaikka oli kerrottu tuhannet kerrat, että se sysäri kunnolla kiinni.

Vielä lopuksi eräs asia. Tämä "härö" oli toinen niistä sankareista jotka eivät saaneet sissinhavuja meidän rajajääkärikomppaniasta.
 

Iceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
Tästä tulee ennätysketju.....

Iceman oli vuonna -94 ampumaleirillä Pahkajärvellä. Uljaita panssarintorjujia kun ollaan niin välineinä oli RSKSKO -62. Oltiin ammuttu muutama päivä ja skapparit päätti että KAIKKI pstk :n varusmiehet pääsevät kokeilemaan "mustia". Bad idea.

Mustihan tunnetusti haukahtaa aika reippaasti (putken vieressä 220db, lyö kivasti ilmat ulos keuhkoista) joten se saattaa yllättää kokemattoman sotilaan tuliasemassa.

Kirjurit & kokit tulivat Icemanin johtamaan tuliasemaan ja saatiin lupa aloittaa ammunta. Viereisessä (n. 50 metriä) tuliasemassa aloitettiin hommat hiukan ripeämmin. Jysähdys ja maaperän tärähdys saivat vara-ampujana toimineen kokin aloittamaan hommansa MINUN tuliasemassa. Reippain ottein kokki avasi raskaan singon peräkappaleen, nappasi täyden laukauksen ulos ja heitti sen kaaressa takana olleeseen kivikkoon. Ihmettelin miksi laukaus ei lähde vaikka käsky on annettu ja katsoin ampujaan päin ja näin ilmassa lentävän täyden kuulan. Ehdin aloittaa "MAAHAN!!!!!" -huutoa kun laukaus osui kiveen vinosti kanta edellä ja kaatui kyljelleen. Ei filmipätkää elämästä, ei mitään muuta kuin typerä olo.

Kun "SEIS!!" -huudot viimein lakkasivat niin komensin miehet tupakkatauolle kauas pois. Muutaman kiivaan sanan jälkeen päädyttiin skappareiden kanssa siihen päätökseen, että sinkomiehet toimivat vara-ampujina ensimmäisten laukausten ajan.

Iceman ei varsinaisesti ole tupakkamiehiä mutta tilanteen jälkeen vetäisin "hermosavut". Heti kun sain tärinäni lakkaamaan. Täytyypä sanoa että säikäytti aika pahoin - kovin sitä on ihminen kiintynyt elämään. :)
 

fakiiri

Jäsen
Lisää!!!

Inttistooreja lisää!

Olin alokkaana Upinniemessä kesällä 1997. Meillä oli se kuuluisa tilastohärö samassa joukkueessa.

Olimme sitten tekemässä uimakoetta uimahallissa. Tämä härö oli sitten jo altaassa, kun selvisi, että hänpä ei osaakkaan uida. Siinä sitten olikin aikamoiset säätämiset, ennen kuin äijä saatiin vedestä pois.

Skapparit huusivat äijälle helvetisti. Syykin oli selvä: hän ei ollut uskaltanut kertoa uimataidottumuudestaan.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Muistan, kun ensimmäisenä päivänä Upinniemessä meidän tupaamme tuotiin myöhässä ja sekavassa tilassa oleva afrokampauksinen (kyllä, eikä edes tummaihoinen!) nuori mies, poliisit kantoivat molemmista käsistä kun tätä kiljuen ja huutaen tuotiin. Yöllä heräsin siihen, kun jätkä stendarinvalossa piikitti itseään suoneen, eikä vaikuttanut diabeetikon hommilta... aamulla sitten samaa kaveria vietiin pois poliisien toimesta samalla tavalla ystävällisesti tukien, kuin hänet oli tuotukin. Eikä jostain syystä enää tullut takaisin.

Eräs itseäni muutaman vuoden vanhempi tuttu oikein tuomalla tuotiin SPOLien ja skappareiden toimesta armeijasta kesken kaiken kotiin asti(!) kasvamaan, kun hän oli juonut pullon partavettä ja sekoillut sen jälkeen oikein urakalla. Olivat heittäneet kotiin ja sanoneet, että älä tule takaisin. Reiluja kavereita.
 

fakiiri

Jäsen
vielä yksi....

Pistetäänpä tähän vielä yksi inttikohellus.

Ollessani VMTK:ssa meidän piti mennä tapaamaan uusia kuleja näiden taisteluleirille Syndaleniin, joka sijaitsee Hankoniemellä.
Tapana oli, että VMTK osallistuu leiriin kunnolla. No, meitä metsä kiinnostanut, joten keplottelimme itsellemme vain vuorokauden mittaisen keikan.

Lähdimme sitten maastovarusteissa henkilöautolla painamaan Sandiksesta Hankoa päin. Tämä siksi, että firman tarjoamaa kyytiä ei ollut saatavilla. Ensimmäisen kerran aiheutimme pahennusta, kun kävimme täydessä taisteluvarustuksessa Olarin R-kioskilla ostamassa röökiä ja mässyä.

Sen jälkeen jossain Tammisaaressa ajoimme reilulla ylinopeudella tutkaan. Meitä oli auto täysi maastopukuisia varusmiehiä aseet mukanaan. Kyllä siinä poliisin naama venähti, kun kerroimme olevamme menossa taisteluleirille hieman muita myöhemmin.

Kytät tsekkasivat, että leiri todellakin oli menossa, joten varustuksemme ei aiheuttanut sen enempää ongelmia. Kytät olivat itse asiassa reilulla tuulella, kuski sai vain sakot ylinopeudesta. Normaalisti reilun 30 kilsan ylinopeudesta lähtee zetti kuivumaan.

Pääsimme erilaisten vaiheiden jälkeen ajoissa Syndaleeniin. Siellä skapparit esittelivät ylpeinä meille, miten leirillä menee.

Koko reissun huipennus oli, kun luutnantti määräsi meille Pasin iltapäivän ajaksi käyttöömme kuljettajineen. Luutnantin mukaan pääsemme Pasilla paremmin varusmiesten luo kyselemään kuulumisia. No, se iltapäivä sitten sujui Pasilla pitkin Hankoniemeä rällätessä. Oli huvittavaa seurata alikessujen ja koksujen ilmeitä, kun näkivät, ketkä Pasista aina ulos kammertautivat.

Myöntää täytyy, että VMTK tuo kaikkia pieniä etuja yksittäiselle taistelijalle.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Päivystin eräänä yönä komppaniassani klo 00.00- 3.00 . Joskus yhden maissa kuulin laahustusta portaikosta ja kohta pimeydestä ilmestyi tupakaverini 130 kiloinen ja 185 senttinen ruho. Jääkäriä hymyilytti kummasti, kasvot olivat kalvakkaat ja hikiset ja katse poissaoleva. Johtopäätös: jääkäri nönnönnöö oli popsinut taas hivenen reilusti lääkkeitään ja halusi tulla rupattelemaan sekavia aikansa kuluksi. "No mitä sampio!?" hän hihkaisi iloisesti ja jäi heitti kunnon missihymyn perään. "Eihän tässä erikoista. Eikös jääkärin olisi hyvä olla nukkumassa tähän aikaan" sanoin ja aloin hivuttaa kättäni kohti Spol-hälytys nappia. Jääkäri ei vastannut tähän mitään, hihiteli vain ja väläytteli missihymyään edelleen. Täytyy myöntää, että aloin käydä läpi mielessäni kaikki mahdolliset itsepuolustustoimet siinä vaiheessa, kaveri kun oli melkein 50 kiloa painavampi. Yht'äkkiä hän kuitenkin kääntyi kannoillaan ja häipyi yläkertaan sanaakaan sanomatta. Tilanne laukesi siihen ja tämä kertomus päättyy nyt töksähtäen.
 

redcougar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liigan Svedut
Juu

Alkuun pitää kiskasta terveiset kaikille Riihimäen I/98 saapumiserän ylväille "sotureille".

Mutta sitten juttuun, ne ketkä noihin aikoihin kävivät riksussa, varmaan huomasivat että alueella ei ole minkäänlaista aitaa. Tämä mahdollisti sitten kaikkea kivaa, jota viimein kokeiltiin TJ:n ollessa 7.. Eli iltavapaalle, 22.00 olisi pitänyt olla takaisin, niinkuin osa meistä olikin. Itse päätin erään tupakaverin kanssa jäädä vielä kupittamaan, olihan energiaa jäljellä kun oltiin tilattu pitsat kasarmille. Sitten neljän aikoihin otimme taksin takaisin päin, ja keskellä tietä sanottiin pysäytä tähän, me kävellään tästä.. eli suoraan sen aikaisen 1.VK:n takapihan kautta oman komppanian ovelle, jossa oli (muistaaksein, vaikea sanoa ;)), hölmistynyt apupässi valvomassa niihin akoihin. Tuli aamuherätys jne. Me kaksi sankaria nukutaan kuin uppotukit, ja aamupalan jälkeen ruvetaan tönimään meitä ylös.. Dodii äijät, leirikamat kasaan, olis se marssi ja linnoittautumisleiri. Ei nappaa. Ei sitten yhtään. Ja matka jatkuu veksiin n. promille veressä voimaa vielä.. Veksissä rupeaa näyttämään siltä, että nyt ei hyvä heilu, joten aina kannattaa sanoa syöneensä pitsaa ja oksentaneensa.. pari päivää veksissä löhöilyä ja sen jälkeen omaa vapaata toimintaa muutama päivä, ja sitten viimeinen VLV.. tähän kaikkeen saattoi vaikuttaa lievemmän puoleinen gonahdus, mutta hauskaa oli, varsinkin kun näki leiriltä tulevien naamat ;)
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti fakiiri
Näitähän riittää!!!

Olin intissä loppuajan VMTK:ssa joka oli ja on aikamoista touhua. Mieleen muistuu alkuvuosi 1998. Järjestimme Stadin keskustan baariin alokasillan uusille kuleille. Tarjolla oli infoa viikon päästä alkavasta paratiisista.

Puhuimme skappareiden suut ja silmät täyteen soodaa, jotta saatoimme dokata aamuun saakka. Baarista onnistuimme puhumaan ilmaisia viinoja ihan mukavasti.

No, tulevia alokkaita oli paikalla ja heitä palveltiin. Loppuillan meidän kolmen hengen iskujoukko dokasi oikein huolella. Yksi seurakuntamme jäsenistä katosi hoitamaan erästä naista kyseisen baarin vessaan ja sitä rataa.

Tulimme aamuyöllä juuri ennen herätystä kassulle takaisin eriaikoihin. Kaikki me toki olimme umpihumalassa.

Heti aamuysiltä meillä oli VMTK-kokous, johon tuli paikalle skappareita rykmentin komentajaa myöten.

Luonnollisesti kokouksen alku viivästyi, kun me nukuimme oman toimistomme sohvalla sujuvasti. Lopulta kokous saatiin käyntiin, mutta se oli melkoista koomailua.

Loppupäivän ajan, kokouksestä joten kuten selvittyämme, nukuimme armaassa toimistossamme Sandiksen soden alakerrassa. Meidän nukkuessa herra eversti oli käynyt useamman kerran oven takana kopputtelemassa. Hän nimittäin halusi keskustella kokouksesta hieman... Myöhemmin eversti ilmoitti, että kokousten on syytä jatkossa alkaa ajoissa ja siten, että VMTK-toimihenkilöt ovat toimintakuntoisia.

On se Kari Kasurinen vittumainen äijä kun tollasesta vauhkoo:D
 

Iceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
laiteaan toinen

Olimme sotaharjoituksessa Itä-Suomessa, Sulkavan kirkonkylän lähistöllä (siis melkein kirkonkylässä) ja sijoittuneena esikunnan puolustamiseen joten vartiointinakkeja tuli ryhmälleni (käytännössä katsoen juuri palvelukseen astuneita urhoja).

Vein taistelijat vartiointipaikoille ja annoin normaalin käskytyksen. Kehotin kavereita näkymättömyyten ja äänetömyyteen, olimme kuulleet että sisit olisivat tulossa "yökylään". Eipä aikaakaan kun olin vartio-au kierroksellani niin toinen parivartioista juoksee kertomaan että sissejä hiihtää kohti esikuntaa. Muulle ryhmälle samantien hälytys ja yliluutnanttimmekin poikkeuksellisesti keskeytti yöunensa ja viritti sukset jalkaansa.

Sissit olivat päässeet melko lähelle mutta eivät osanneet kuitenkaan suunnistaa suoraan esikunnan majoitusalueelle. Sissit korjasivat suuntaansa ja päättivät oikaista läheisen rivitalon takaa. Oma ryhmä lähti samantien etenemään kohti sissejä ja herkuttelimme ajatuksella vangeista. Tunnustelijana oli n. 18 vuotias maalaispoika, joka hoitikin hommansa aika hyvin. PAITSI:

Ennenkuin olimme saaneet ryhmitettyä osastomme oikeaan asemaan vankien ottamista varten tämä kaveri etenee liian pitkälle / liian äänekkäästi niin että sissit huomaavat. Poika meni ilmeisesti paniikkiin ja karjahti: "Seis!" ja samalla laski piiiiiitkän sarjan RK :staan. Kello oli vähän yli kolme aamuyöstä ja olimme käytännössä katsoen rivitalon portailla.
Jos asukkaat eivät heränneet sarjaan niin aivan taatusti heräsivät yliluutnantin ripitykseen (taisi olla muuten äänekkäämpi kuin sarja :) ) joka alkoi jotenkin: " SINÄ SAATANAN KOHLO....."
Ripitys ei kestänyt kuitenkaan kovin pitkään alkoi valoja syttyä taloihin ja ensimmäiset asukkaat tulivat ihmettelemään tilannetta. Siinä sai yliluutnantti selvitellä ja pahoitella tilannetta naama punaisena. Tilannetta ei varmaan auttanut se, että ryhmäni ja sissit kieriskelivät maassa ja hekottivat kuin mielipuolet. Taisinpa itsekin naurahtaa ääneen. Ainoat jotka eivät nauraneet olivat muuan tunnustelijana toiminut sotilas, yliluutnantti ja talon asukkaat. Täytyy antaa pisteet kuitenkin asukkaille, loppupelissä aika hyvin ne sen ottivat että joutuu heräämään RK :n tulitukseen kesken parhaitten unien. :D

edit: typoja (mistä niitä aina tulee?)
 
Viimeksi muokattu:

JanJ

Jäsen
No juu.
Viereisessä tuvassa oli yks ns. taulapää joka jäi kiinni siitä että se nuuski kaverin kumisaapasta samaan aikaan kuin runkkasi.
Tosi fantsua.

Yks kaveri meidän tuvassa söi näkkileipää ja runkkasi samaan aikaan, "ettei se ääni kuuluisi".
Voi saakeli.

Yksi kankaanpääläinen pikkukovis (siis 165 pitkä) elvisteli meidän tuvan yhdelle "hitaalle" kaverille. Kaveri kyseli neuvoa, että mitä tehdä kun toinen soittaa suutaan ja pilkkaa. Sanoin hivenen ärsyyntyneenä että "hakkaa sen päätä seinään". Seuraavana aamuna aamupalalle mentäessä kaveri kävi takaapäin kiinni kiusaajaansa ja hakkasi sen päätä portaikossa betoniseinään.
Kapparit eivät sitä huomanneet mutta kaverista tuli kaikkien sorrettujen sankari.

Tuvassa oli myös narkkari. Se piikitti itseään varpaankynnen alle!
Au!

turkulaisen ja porilaisen muodostama parivaljakko sekoili myös patterissa oikein kunnolla. Toisella oli purkki diapameja, joita he kippasivat ykköskaljan kanssa. Toiselle riitti, mutta porilainen jatkoi vielä juomalla puoli pulloa auton värivahaa.
Upeaa toimintaa.

Joskus mettässä ollessamme kappari tuli herättämään meitä teltasta (kyllä, kuulostaa helpolta. kyseessä oli kuitenkin kertausharjoitus johon meitä varusmiehiä oli komennettu muutama kappale avuksi). Luutnantti töni kaveria, että "herätkää, sotamies". Kaveri luuli että ne kertausmiehet siinä tönivät, ja veti makuupussin suuta tiukemmalle ja tiuskasi että "Mene ny vittuun siitä, ei nappaa nousta". Luutnantti lähti ja sanoi että "no, mä tuun vähän ajan päästä sit uudestaan".
Eikä siitä tullut mitään seuraamuksia koskaan.

PU:na ollut keittiöluutnantti sammui joskus patterimme luokkaan yöllä, kesken pornoleffan katsomisen. Olin apupässinä, ja päävartiosta kyseltiin jo että onko se PU siellä. Valehtelin, ja ajattelin pelastaa lutin. No paskan marjat. sehän huusi kuin sumusireeni kun sain sen hereille. Ei se edes tajunnut että pelastin pahoilta seuraamuksilta. Seuraavana päivänä se ei edes muistanut koko tapausta (kysyin, sillä koitin saada ansaittua hyötyä).

Jossain turhanpäiväisissä ammunnoissa olin näyttösuojassa erään turkulaisen yliluutnantin pojan kanssa. Poika oli kuitenkin vain tykkimies eikä Alik tai koksu, koska ensinnäkin hän oli tyhmä kuin saapas, pelkän peruskoulun käynyt ja lisäksi hänellä oli rikosrekisterissä merkintä. Hän oli murtautunut upseerikerholle.
Järkevää. No, jokatapauksessa tyyppi oli älyttömän ylimielinen. Ne turkulaiset, tiedättehän. Sanoin että pistä nyt se kypärä päähän, mutta hän väitti että ei näitä tauluja nostellessa mitään voi sattua. Vaikka tietenkin voi.
Jonkin ajan kuluttua osui taas luoti taulun alareunan putkeen ja luoti tuli suoraan alaspäin, meni noin sentin päästä hänen otsastaan ja osui hänen kenkäänsä.
Väitän, että hänellä valui kusta lahjetta pitkin kun hän änkytti jotain mistä en saanut selvää ja samanaikaisesti hän pisti kypärän remmiä kiinni.
Mä muuten pelkäsin aina siellä näyttösuojassa.
Sinne tuli niitä luoteja aina silloin tällöin.

Niin ja tulihan mulle se poskiontelotulehduskin.
Jouduin veksiin, ja lekuri pisti kaksi hermeettistä piikkiä nenän limakalvoon tai rustoon pystyyn. sitten piti odottaa muutama minuutti että aine vaikuttaa, ennenkuin voi alkaa punkteeraamaan. Minä tietenkin nukahdin. Nukuin siis kaksi kakskytsenttistä rautapiikkiä nenässä. Lääkäri huusi sitten että ei ole nähnyt koskaan näin velttoa miestä.
Ei varmaan ollutkaan.

lääkärikapteeni oli muutenkin tosi mukava ja symppis.
Mulla kun oli selkä aika saakelin kipeä, ja edes nukkuminen ei kunnolla onnistunut. Menin sitten lääkäriin hakemaan apua niin hän huusi taas tuttuun tapaansa. jotain tähän tyyliin:
Lääkäri: Mikäs teitä vaivaa?
JanJ: Minulla on selkä kipeä.
Lääkäri: No niin on minullakin. en minä vaan ravaa jokapaikassa siitä valittamassa. Seuraava!

Lisää seuraa joskus.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös