Kevennetään muutamalla oikealla armeijamuistelolla...
Alokasaikana jokainen alokas kävi komppaniamme kapteenin, virtakintas kapteeni Happosen, haastattelussa. Kapteeni koetti olla terävä: “Alokas Heikkinen on ollut Merijalin karamellitehtaalla töissä. Siellä ei ole näemmä kuntoa paljon kohoteltu?” “En todellakaan ole, herra kapteeni.” tokasi takaisin meikäläinen. Cooperin testissä oli mukavampi kävellä, ja jutella kavereiden kanssa. “Voitte poistua!” pyysi kapt. Happonen.
Aamupalan jälkeen oli hetki aikaa käydä tupakalla. Palatessani sisälle tuli luutnantti Karjalainen samalla ovenavauksella. Ltn. Karjalainen oli kouluttajamme, kokenut sotilas, ja muutenkin todella asiallinen ja rento mies. “Noh Heikkinen, mites yö meni? Minulla meni hyvin.”, lohkasi ltn. Karjalainen. Tuijotin Karjalaista hyväntahtoinen “elä ny viitti”-ilme kasvoillani pyörittäen epäuskoisena päätäni. Aika paksua tekstiä näin aamutuimaan.
Kerran tupa- ja siisteystarkastuksessa ylikersantti Lappalainen poltti päreensä meikäläisen punkan kanssa. Ei sillä, että siinä oli siviilikierteitä tai jotain muuta; se oli päälleppäin niin tiptop ettei toista. Ylik. Lappalaisen oli pakko räjäyttää punkkani nähdäkseen, että oliko siellä kaikki aluslakanat sun muut tallessa. Olihan siellä kaikki tallessa; tiptop punkkani salaisuus oli hakaneuloilla patjaan kiinnitetty aluslakana. Kun perusteet on kunnossa, sen päälle on helppo rakentaa. Ylik. Lappalaisen kopautti kantapäät yhteen, ja poistui tuvastamme. Alokas Heikkinen jäi hymyssä suin kasaamaan punkkaansa; helposti ja nopeasti.
Kranaatinheitinleirillä Sariojärvellä meillä oli Pohjois-Suomen valtakunnallinen ampumaleiri, jossa oli meidän Jääkäriprikaatin lisäksi heitinjoukkueita Pohjan Prikaatista, Kainuun Prikaatista ja Karjalan Prikaatista. Leirin avajaisissa leirinjohtaja, joku eversti Pohjan Prikaatista Oulusta, piti puheen; ltn. Karjalainen koki, että hänellä oli meille tärkeämpää kerrottavaa, ja piti samaan aikaan meidän joukkueelle omaansa. Eversti oli tilanteesta hölmön näköinen: “Voisiko luutnantti pitää suunsa kiinni.” Siinä vaiheessa meillä petti pokeri mukaanlukien ltn. Karjalainen. “Kyllä herra eversti.”
Ampumaleiri meni osaltamme, ja jäimme kilpailussa hienosti viimeiseksi. Ltn. Karjalainen kuitenkin tykkäsi: “Kaikki ne asiat mitä ollaan harjoiteltu, meni todella hyvin. Laukaukset osui maaliin jne.” Sen jälkeen komppaniamme kapteeni, virtakintas kapteeni Happonen, haukkui meidät pystyyn: “Meillä ei ole ollut koskaan näin huonoa heitinjoukkuetta!” Kapteenin kommentit jätettiin muutenkin omaan arvoonsa, eikä niistä välitetty sen enempää. Ainoa joka merkitsi, oli ltn. Karjalaisen palaute.
Jouduttiin kerran rötväilystä nakkikeikalle Pstk:n valtakunnalliselle ampumaleirille Rovajärvelle. Meille iski kaikenlaisia nakkihommia, kuten esim. toimitsijatehtäviä. Yksi tälläinen rasti sijaitsi metsässä; meitä oli muutama jääkäri ja yksi alikersantti, sekä muutama nuori virtakintas luutnantti Parolasta. Poikien kanssa keitettiin välillä kahvit, eikä annettu sitä “etelän luteille”. Niillä teki kahvia mieli, mutta me oltiin tiukkana. “Kyllä huomaa, että olette Lapista.”
Kittiläläisellä Nevalaisella täyttyi pinna eräästä nakkihommasta. Kaveri oli komennettu keittiölle, ja ilmottautumaan jollekin everstille. Kaveri teki työtä käskettyä, ilmottautui kyllä everstille. Eversti komensi kittiläläistä tiskaamaan, mutta kaveri kieltäytyi siitä kunnista. “Mie en tiskaa.” Eversti pyysi toistamaan mitä Nevalainen oikein sanoi. “Ja miehän en tiskaa!” Eversti passitti Nevalaisen siltä seisomalta takaisin Sodankylään; kassulle jääneet mopot ottivat gona-Nevalaisen suurena sankarina vastaan. Ei tarvinnut kuulemma omia tupakeita polttaa.
Saatiin vielä yksi rangaistus rötväilystä, kun viikko ennen kotiutumista jouduttiin nakkimarssille täyspakkauksien kanssa. Siihen mennessä jo alussa mainittu ltn. Karjalainen jäi ansaitsemalleen syyslomalle; evästi tosin sitä ennen meitä jääkäreitä hänen tuuraajaksi tulleesta nuoresta luutnantista. “Pitäkää pojat itsestänne huoli siellä marssilla. Tuo nuori luutnantti ei ole oikein täyspäinen, joten marssi voi mennä vituralleen, ja te eksytte.” Näinhän siinä sitten kävi; nuori virtakintas kusipäinen luutnantti piti päänsä, ja me eksyttiin. Oikeassa ltn. Karjalainen oli.