Jatkoajan leffakerho

[Ted Raikas]

Onneksi sai Jackson nuo nyt päätökseen, niin pääsee seuraavaksi keskittymään uuteen Tinttiin.

Raiskaa sitä pyhää aihepiiriä sitten vaihteen vuoksi...

...niin kuin Spielberg ei olisi jo riittävästi möyhentänyt alkuperäistä ideaa lähes tunnistamattomaksi.

Pelolla odottelen.

 

[SeitsemäsPakki]

Hobitti tuli käytyä katsomassa ja ei nyt oikein kehuja voi antaa. Ennen Hobittia tuli mainos uudesta Star Wars:ta. Miten onkaan tuon leffan tuleminen jäänyt noin varjoon. Jonkinlainen fanikin kuitenkin olen. Paha aavistus,että sieltä on tulossa hobittiakin suurempi pettymys.

 

[Johnny B. Goode]

Itselläni ei tätänykyä tule enää juuri elokuvia paljoa katseltua ja nekin mitä katselen pitäisi olla sitten melko tarkasti tosiatapahtumiin pohjautuvia tai muuten ihan äärirealistisia että mielenkiinto heräisi/pysyisi yllä. Kuitenkin viimeyönä kun ei nukkumattia kuulunut sitten niin millään, niin päätin vahdata jonkin sellaisen genren pläjäyksen joka ei normaalisti kiinnostaisi edes vähää alusta. Aikani selailtuani ja arvosteluja luettuani päädyin katsomaan Duncan Jonesin ohjaaman Moon (UK, 2009). Sanat "pienen budjetin" ja "vain muutama näyttelijä" arvosteluissa herättivät mielenkiintoni, ja kas kummaa, kyllähän tuon ennemmin katsoi kuin sängyssä kieriskeli. Kuitenkin melko ennalta-arvattava ja tuo "jutun juju" selvisi ehkä vähän turhan aikaisessa vaiheessa, mutta eipä tuo juuri haitannut. Lisäksi häiritsi että miksi tuo GERTY-tekoäly oli niin altis auttamaan päähenkilöä vaikka oli kaiketi tuon "pahan firman" itsensä luoma. Mutta yhtä kaikki, helposti kolme tuikkua tälle antaa. Nyt voi keskittyä niihin tylsiin dokkareihin ja asiaohjelmiin taas toviksi aikaa.

 

[Decimal]

Lisäksi häiritsi että miksi tuo GERTY-tekoäly oli niin altis auttamaan päähenkilöä vaikka oli kaiketi tuon "pahan firman" itsensä luoma.

GERTY, niinkuin melkein kaikki muutkin tekoälyt kautta elokuvahistorian, vaan noudatti Asimovin kolmea kultaista sääntöä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Robotiikan_kolme_pääsääntöä). Tämä alkaa olemaan sellainen peruskivi nykyään, että genren fanit lyttäisivät elokuvan jos noita sääntöjä rikottaisiin.

Itse katselin myös pienen budjetin pätkän, Safety Not Guaranteed - http://www.imdb.com/title/tt1862079/?ref_=nm_knf_t2

Abrey Plaza oli kyllä hurmaava, en ole naikkosen aikaisempaa tuotantoa nähnytkään. Ihan hyvä pienen budjetin pätkä, paljon parempi kuin esimerkiksi Hobitin toinen osa tai joku Transformers. Ei tässä paljoa tapahtunut lopulta, mutta oikein mukava ja lämmin indiepätkä, jonka budjetti oli arviolta vain 750k dollareissa. Annan 3,5 tähteä / 5

 

[ms.qvist]

Jeremy Saulnierin Blue Ruin on mielenkiintoinen ja miellyttävä pienimuotoinen draamatrilleri - tai voi sen täysin trillereiden luokituksen alle määritellä - minusta se on kuitenkin kokonaisvaltaisempi teos jossa on yhdistetty voimakkaita draaman aineksia selkeään kostotrilleriin. Elokuvassa on myös huomionarvoista coenmainen synkeän mustan huumorin viljely, sellainen jollaista ainakin minä kaipaisin entistä enemmän nykyaikaisiin elokuviin suoraviivaisen toiminnan sijaan tahi vähintäänkin oheen.

Elokuva pienimuotoisesta kestostaan huolimatta kasvaa minusta olennaisesti mittaansa suuremmaksi ja yksinkertainen teema muotoutuu lopulta selkeästi monimutkaisemmaksi ja kokonaisvaltaisemmaksi - kriisin nostattavaksi - kokonaisuudeksi. Blue ruinia katsoessa tulin aprikoineeksi, että missä määrin heikko syrjäytynyt ihminen voi käyttäytyä nähdyllä - julmalla - tavalla, toisaalta päässä pyörii myös ajatus "miksipä ei". Peruste ja syy on olemassa, ihmisen heikkoudesta ja syrjäytyneisyydestä huolimatta - tai juuri siitä johtuen - ihmismielen on mahdollista kanavoida katkeruus, viha ja sisäinen mielessä vallitseva epätoivo julmaksi kostontäyteiseksi teoksi. Ja se kosto, ihmisen tappaminen, oli lopultakin vain alkusysäys elokuvalle - tarina ei päättynyt siihen vaan vasta siitä vyyhti lähti purkautumaan ja paljastui se kaikki mitä skismaa perheiden välillä oli ja mitkä tekijät siihen vaikuttivat. Mitä Waden kuviteltiin syrjäytyneen heikon kostajan mielestä tehneen, mutta mitä hän ei sitten tehnytkään - kantoi vain teosta syyn harteillaan. Mutta kuka olikaan tekijä ja mitkä vaikuttivat siihen miksi Wade kantoi taakan harteillaan, ja mitä sitten tapahtui...

Saulnierin näkemys on mielenkiintoinen ja antoisa, paikoin rauhallisen levollinen, hetkittäin hirtehinen ja absurdi, toisaalta sitten surumielinen ynnä lakoninen - kuoleman miekka riippuu päiden yllä!

Elokuvan näyttelijäkaarti oli minulle suurimmalta osin tuntematonta, mikä oikeastaan sopi paremmin kuin hyvin teemaan ja teki elokuvasta vieläkin läheisemmän ja inhimillisemmän - hahmoihin, hyviin (jos sellaisia edes oli, koska niillä "hyvilläkin" oli heikkoutensa) että pahoihin - jotka tosin olivat yksiulotteisempia verrattuna elokuvan "hyviin".

vlad.

 

[finnjewel]

Huh. Vuosikymmenten jälkeen sain lopulta havainnon ruotsalaisesta mustavalkoisesta klassikosta "Ormen" (The Serpent, Käärme). Sain sen tilattua svedujen huutonetistä (Tradera). Kolmisenkymmentä egee pulitin mutta kyseessä suuri harvinaisuus, kriitikoiden ylistämä aikoinaan pornoksi leimattu ja siksi vähän esitetty. Vuodelta 1966.

 

[Andrew]

Sovitus/Atonement

Tänään tuli YLE Teemalta elokuva Sovitus, jota oli paljon kehuttu ja täytyy sanoa, että tämä elokuva ei pettänyt odotuksia. Elokuva sai peräti 7 Oscar ehdokkuutta, mutta sai vain yhden pystin musiikista. Olisi minusta voinut saada enemmänkin, mutta voin kuvitella, että elokuvassa oli ehkä liian vähän actioniä amerikkalaiseen makuun ja sen takia loput Oscarit jäivät saamatta.

Elokuvan juonen jokainen voi lukea itse, mutta täytyy sanoa, että tässä elokuvassa on uskomattoman hieno leikkaus sekä liikuttava loppu, joka todella yllättää! Myös Normandia kohtaus on erittäin vaikuttava ja pelottavan todellinen. Harvoin on elokuvassa onnistuttu sotakohtausta kuvaamaan noin todentuntuisesti. Sotilaiden epätoivon ja paniikin voi aistia ruudun läpi.

Yksi parhaista elokuvista pitkään aikaan ja saa minulta täydet viisi tähteä (5/5).

 

[MustatKortit]

Sovitus/Atonement
.

Sovitus on tullut katseltua useasti, eikä vähiten sen huikean ja koskettavan Elegy for Dunkirk-kohtauksen takia, jossa Marianellin musiikki yhdistyy loisteliaasti sotilaiden laulamaan virteen, kameran kuvatessa panoraamana ja yhdellä otolla tuota epätoivon rantaa...

Todella koskettava elokuva, pakko myöntää että liikutuin.

 

[ms.qvist]

Barry Levinsonin Good Morning Vietnamin olen nähnyt ensimmäisen kerran vhs:ltä joskus 90-luvun alkupuolella ja kyseessä on samalla eräs niistä ensimmäisistä Robin Williamsin tähdittämistä elokuvista jonka näin - sarjojen kautta Williams oli tullut tavallaan jo tutuksi aiemminkin, mutta nimenä haihtunut jonnekin ajukopan takaosiin. Nyt sitten tavallaan nostalgisista syistä johtuen katsastin uudelleen Good Morning Vietnamin.

Hmmm... on pakko tunnustaa, että elokuvan tenho on hiukan kadonnut näiden vuosikymmenten aikana - tosin ajoittain se todella tavoittaa sen tason jolle mielin sen kokonaisuudessaan nousseen ja jollaisia muistikuvia vaalin. Näiltä osin miellyttävimpiä ja mieleenpainuvimpia kohtauksia on jutustelut ja show'n vetäminen ruuhkaan juuttuneille kuorma-autoissa istuskeleville nuorille "pojanklopeille", jotka olivat matkalla "sinne jonnekin". Monen kohdalla matkalla kuolemaan - tässä kohtauksessa elokuvan komediallinen puoli nousi minusta huippuunsa, se oli luonnollista alkuvoimaista ja inhimillistä! Ei pelkkää showta!

Suurimmalta osin en erityisemmin pitänyt Robin Williamsin (näytteli Adrian Cronaueria) puheripulista - tämä on tunnustettava - minulle tuli aivan liian usein mieleen kuva hänestä lampun henkenä Aladdinissa ja hänen kyseisen elokuvan hulvaton, mutta minua hetkittäin ärsyttävä, puheripulinsa yhdistettynä (sinänsä loistavaan) imitaatioon. Tämän laatuinen huumori ei vaan oikein ole minun juttuni, joten vika on enemmän minussa kuin Williamsissa tai elokuvassa itsessään. Sehän on tarina Adrian Cronaurista - tiedä sitten kuinka orjallisesti elokuva noudatti tämän uraa Vietnamissa, vai millaisia taiteellisia vapauksia ohjaaja & Williams olivat ottaneet.

Sen sijaan elokuvan draamallisempi puoli kiinnosti minua - erilaisten kulttuureiden kohtaamista oli kiehtovaa seurata ja itsessään elokuvassa lukuisat eri kulttuurit törmäsivät toisiinsa nostaen pintaan kipupisteitä! Törmäyskurssille joutui Cronauerin oma toimintakulttuuri US. Armyn "Saigonin radion" toimintakulttuurin kanssa, erityisesti muutamien upseereiden kanssa - tämä oli pienimuotoinen kulttuureiden kohtaaminen, joka sai traagisetkin mittasuhteet ja ihmiset tuntuivat unohtavan, että kyse oli vain ja ainoastaan radiosta - sodan sivussa. Tietenkin merkittävä kulttuureiden kohtaaminen oli kahden eri kulttuurin kohtaaminen - vietnamilaisen ja amerikkalaisen, se synnytti henkilökohtaisia draamoja ja se liikutti tunteita suuresti ihmismielissä ja kiehtovaa oli havaita tässä yhteentörmäyksessä ja ymmärryksen yrittämisessä tapahtuneet muutokset - monella osapuolella. Ihmiset oppivat pieniä asioita toinen toiltaan, kenties joku näistä pienistä asioista kasvoi elämää suuremmaksi... Ja tietenkin myös sodan kulttuuri kohtasi ihmiset tässä elokuvassa, ja tämä sovitettiin elokuvaan hienosti - ei painottaen mutta siten, että se kävi ihmisille selväksi. Louis Armstrong ja What a Wonderful World - siinä hetkessä, yhden laulun aikana, sodan kasvot paljastuivat lopullisesti!

vlad.

 

[ms.qvist]

Tämä ketju on eräs Jatkoajan minulle läheisimpiä ketjuja – elokuvat ovat olleet vuosikymmeniä lähellä sydäntäni, jo lapsesta saakka nauliuduin tv:n äärelle leffoja katselemaan ja teini-ikäni kasvoin sellaisten tähtien kuin Chaplin, Buster Keaton, Kurosawa etc. parissa.

Toisinaan olen tuntenut itseni tässä(kin) ketjussa muukalaiseksi, koska tuntuu, että katselen pääsääntöisesti sellaisia leffoja joita ketjun osallistujista valtaosa ei katso tai jos katsoo niin tuntee itsensä petetyksi sen jälkeen. No kenties hiukan liioittelen nyt, onhan kirjoittajien joukossa faneja – kuten Musta Nuoli – joiden leffamaku on todella laaja. Mutta sikäli tunnen itseni ulkopuoliseksi suuressa osassa keskustelua, koska en osaa kirjoittaa oikein mitään supersankari-eepoksista, expendableseista, puhumattakaan suurimmasta osasta tämän hetken komedioista.

Leffoja en elämästäni jätä pois, niiden keräileminen ja niistä keskustelu ynnä niiden pohtiminen on osa minua – aivan kuten on kirjallisuudenkin kohdalla – mutta ehkäpä tämän ketjun jätän nyt taakseni. Jollei sitten joku päivä syty uudelleen palo kiekkoon ja sen myötä viriä halu kirjoitella myös tälle palstalle asiaa ja asiattomuuksia.

Kiitos ja hyvää leffailtaa!

vlad.

 

[Andrew]

Viime aikoina on tullut katseltua paljon toista maailman sotaa käsitteleviä elokuvia ja eilen jatkoin tällä linjalla. Aihe, joka on minua kiinnostanut aina pikkupojasta asti.

Lore / 2012

Lore on elokuva, joka kertoo lapsista, jotka joutuvat tekemään hirveän ja epäinhimillisen matkan Baijerista Hampuriin isoäitinsä luokse.

Sota on loppunut, mutta lasten vanhempien on pakko ilmottautua sotarikoksistaan Amerikkalaisille viranomaisille ja lapset joutuvat lähtemään yksin kohti Pohjoista eri miehitysvyöhykkeiden läpi. Nuorin lapsista on vasta vauva ja tämä tarkoittaa sitä, että vanhempien sisarusten täytyy vain kasvaa henkisesti pakon edessä pitääkseen huolta nuoremmista.

Erittäin hyvä elokuva siitä mitä tapahtuu, kun illuusiot murtuvat ja realismi iskee jokaiseen. Ei varmasti ollut helppoa olla lapsi Natsi-Saksassa jossa kaikki lapset pyrittiin Sparttalaiseen tyyliin aivopesemään ja kouluttamaan palvelemaan valtiota, joka oli täysin sairas. Tässä elokuvassa on onneksi myös inhimillinenkin puoli, vaikka pääosin onkin surullinen ja kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista.

 

[Poro24]

Kiitos ja hyvää leffailtaa!

vlad.

Mikäli tämän viestin vielä satut lukemaan, niin kiitos itsellesi.

Oli hienoa lukea kattavia arvostelujasi ja bongasin sinun kautta lukemattomia uusia kiinnostavia elokuvia. Mitenkään muiden leffamakua väheksymättä, olit tosiaankin loistava poikkeus ketjun normaaliin Supersankari/Marvel/Dönkködöö-sisältöön.

 

[psychodad]

Mutta sikäli tunnen itseni ulkopuoliseksi suuressa osassa keskustelua, koska en osaa kirjoittaa oikein mitään supersankari-eepoksista, expendableseista, puhumattakaan suurimmasta osasta tämän hetken komedioista.

Samoin, tosin koitan katsoa niitakin joskus ihan ajankuluksi. Ne vaan on harvoin mistaan kotoisin.

Hyvaa leffailtaa sinnekin.

 

[Klose16]

Oli muuten hemmetin loistavaa huonoa viihdettä tuo (Suomessa) kohkattu dokumenttielokuva Presidentintekijät.

Puoluesihteeri näytti kykynsä kiroilla useaan otteeseen ja asioista oltiin paikoitellen eri mieltä. Tämän lisäksi huippudraamaa tarjoilivat staattisesti keskenään seisovat puhuvat päät ja kameramiehen maagiset tähyilyt. Traaginen, traaginen näytelmä oikealla lopputuloksella.

 

[Rixa88]

Oma kiinnostukseni leffoihin menee sykleittäin. Välillä, esim. tällä hetkellä on jonkinnäköinen leffainnostus päällä jolloin tulee haettua divarista, kaupasta tai tilattua netistä DVD-leffoja kokoelmaani. Sitten saattaakin mennä jopa puoli vuotta - vuosi jonka aikana leffat eivät kiinnosta yhtään. Kokoelmassani on tällä hetkellä DVD:nä 128 leffaa ja IMDB:n käyttäjäratingien perusteella 10 parasta niistä ovat:
1. Taru Sormusten herrasta: Kuninkaan paluu 8,9
2. Seitsemän 8,7
3. Reservoir Dogs 8,4
4. Snatch - Hävyttömät 8,3
5. Scarface - Arpinaama 8,3
6. Die Hard - Vain kuolleen ruumiini yli 8,3
7. Casino 8,2
8. Gran Torino 8,2
9. Taistelu Algeriasta 8,2
10. The Thing - "Se" jostakin 8,2

Noista leffoista (ja muutenkin kaikista 128:sta) Seitsemän on ainoa jota en ole katsonut loppuun asti koska levy on hieman naarmuuntunut ja katsomisesta ei tullut yhtään mitään. Muuten noista kymmenestä Taistelu Algeriasta on se josta itse tykkään henkilökohtaisesti vähiten. Noista kymmenestä taas Die Hardista tykkään eniten.

 

[KiVi]

Sattumalta osuin eilen tv:n ääreen Blue Lagoon: The Awakening (2012) -elokuvan alkaessa. Pistin katsoen. Jos sinäkin haluat katsoa elokuvan, jonka aikana miettii toistakymmentä kertaa naama virneellä, mitä helvettiä tässä tapahtuu, tämä on oikea elokuva siihen.

Kyseessä on ilmeisesti uudelleenfilmatisointi vuoden 1980 Blue Lagoon -elokuvasta. Juoni on seuraava (kerron sen, koska tätä elokuvaa ei kukaan täysijärkinen katso sen upean juonenkulun takia): kaksi high schoolin oppilasta (söpö tyttö ja söpö poika) haaksirikkoutuvat autiolle saarelle. He ovat siellä hetken aikaa, minkä jälkeen heidän pelastetaan. Kun heidät on pelastettu, tyttö ei suostu edes puhumaan pojalle mitään (tähän ei annettu mitään syytä) kunnes poika saapuu tytön tanssiaisiin, joissa tyttö onkin yhtäkkiä aivan rakastunut poikaan. Lopputekstit.

Heti aluksi selviää, että halvalla on tehty hyvää. Sankarien dramaattinen maihinlasku kumiveneellä autiolle saarelle, joka on ilmeisesti Kuusamon Tropiikki, on taistelu yhden ihmisen korkuisen aallon "heittelyä" vastaan. Tässä taistelussa saamme nähdä elokuvan ensimmäisen vaivaannuttavan hidastuksen. Näitä suut auki jättäviä hidastuksia tippuu lisää tasaisin väliajoin.

Kun saarelle on rantauduttu, tehdään maja, juodaan kookosta ja syödään banaaneja ja aletaan selviytyä. Läpi leffan tiputellaan tavallisia haaksirikkoleffojen laineja: "Mitenköhän meille käy? Ei me selvitä täällä! Löydetäänköhän meitä? Mitäköhän muut tekevät? Kuollaankohan me tänne? Mennäänkö uimaan?

Aivan, jätkä halusi joka vitun välissä uimaan. Hänelle vaikutti olevan yhdentekevää, että hän on haaksirikkoutuneena saarella. Nyt uimaan!

Heti alussa kävi ilmi, että tyttö ja poika eivät oikein tule toimeen keskenään. Tyttö oli tunnollinen asioiden järjestelijä ja suorittaja, jolla on paljon kavereita. Poika oli huoleton pellavapää, jolla ei ole kavereita (ihan vitun käsittämätöntä, tuon näköisillä jätkillä on aina kavereita). Poika oli myös aivan täysi saapas. Aivan käsittämätön lapanen. MUTTA! Kun poika hyökkäsi ensimmäistä kertaa uimaan (hidastus), tytön silmät alkoivat kiilua: "Vittu mikä kroppa! Tuo saa pesää." Okei.

Poikakaan ei pitänyt tyttöä oikein minään aluksi. Kemiaa ei ollut. Hiukan poikulin oman ensimmäisen uintikerran jälkeen tyttö kuitenkin ilmestyi poikasen eteen bikinien alaosassa. Kun tyttölapsi lähti kävelemään mainio perse keikkuen poispäin (pitkä hidastus), heräsivät nuoren miehemmekin halut: "tuota porataan ja lujaa", katse kertoi.

Vielä tässä vaiheessa luulin, että elokuvan kohdeyleisö on lapset 8-12 vuotta. Dialogi oli naivia ja muutenkin hirveää, näyttely korkeintaan ok, juoni simppeli, hahmot teinejä.. Noh, eiköhän seuraavaksi ruveta panemaan. Tyttö pelästyy löytämäänsä pääkalloa, syöksyy pojan syliin ja sitten nussitaan. Tyttölapsen orgasmi näytetään kaikkien 8-12 vuotiaiden katsojien iloksi. Myöhemmin pannaan lisää ja taas sama juttu.

Toisen panokerran jälkeisessä keskustelussa käy ilmi, että tyttö oli neitsyt saarelle tullessaan. Pojalle tieto tuli yllätyksenä. Ei ollut huomannut siinä pannessaan.

Elokuvan toiseksi paras kohtaus oli loppupuolella. Nuorisomme istui majassaan jutellen. Poika kuuli villikissan karjuntaa. Hän totesi äänen: "Mitä tuo olikin, en aio kuunnella sitä." Hän lähti viidakkoon puukon kanssa. Puukon terä oli 10 senttiä. Viidakossa selviää, että äänen lähde oli sellainen iso musta kissaeläin. Tämä tuli ilmeisesti pojalle yllätyksenä, koska hän lähti juoksemaan karkuun. Hän kompastuu juureen ja kaatuu vatsalleen. Alle puoli sekuntia perässä iso musta kissa hyökkää kimppuun (hidastus). Seuraava kuva: kissa makaa verisenä maassa ja poika seisoo vieressä. Voi vittu. Kuole jo vitun jyyrä.

Tasaisin väliajoin näytetään myös, kuinka sankarimme ovat toistensa käsivarsilla ja elämä on ihanaa. Kaikesta käy ilmi, että hyvin menee ja laakerit luistaa. Siitä huolimatta tyttö ei tule raskaaksi. 16-vuotiaat jyystävät ilman kumia kuukausitolkulla, mutta raskaaksi ei tulla. Okei.

No, ei siellä saarella kummempaa tapahtunut. Heebot pelastetaan. Tässä tulee lempikohtaukseni.

He tulevat lentoaseman rappusia alas. Odottamassa on perhe ja kaikki koulukaverit (+ mediaa). Mitä tekee perheenjäsenet, kun he näkevät sankarimme. Eivät vittu juokse vastaan. Ei askeltakaan lähemmäksi. He seisovat rivissä ja vilkuttavat samaan tapaan kuin Kuopion junaan nousevalle vilkutetaan asemalaiturilla. Ei vissiin äitillä ja isällä ollut hirveän ikävä.

Elokuvan loppu on sitä, että muija ei puhu jätkälle, ja jätkä stalkkaa perässä ilman yhtään ystävää. Lopuksi kuitenkin ollaan taas rakastuneita.

Ihana elokuva.

 

[Andrew]

The Eternal Zero - 2013 Japani

The Eternal Zero on elokuva, joka kertoo japanilaisista lentäjistä toisen maailmansodan aikana. Harvinnainen japanilainen sotaelokuva, joka käsittelee toista maailman sotaa, joka on perinteisesti ollut Japanissa "kielletty" puheenaihe.

Täytyy sanoa, että oli yksi parhaista toista maailman sotaa käsittelevistä elokuvista mitä olen nähnyt. Elokuva on aika pitkä 2 h 17 min, mutta pitää kyllä katsojan otteessa loppuun asti. Elokuvan tarina alkaa, kun parikymppisten nuorten aikuisten isoisä paljastaa, että ei olekaan heidän oikea isoisä, vaan heidän oikea isoisä kuoli sodassa Kamikaze lentäjänä. Tämän jälkeen lapsenlapset alkavat selvittää heidän oikean isoisänsä vaiheita sodassa ja etsivät elossa oleviä sotaveteraaneja. Pala palalta palapeli alkaa valmistua ja vaikka osa kertomuksista on ristiriitaisia niin totuus paljastuu niiden alta.

Loistava elokuva, jossa on käsitelty erittäin vaikeaa asiaa ja vaikka aluksi olin vähän epäluuloinen, kun kannessa luki, että "yksi vuosisadan parhaita sotaelokuvia" niin täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa ei mainospuheessa valehdeltu.

Suosittelen kaikille toisesta maailman sodasta kiinnostuneille kyseistä elokuvaa.

 

[Girardi #5]

Nyt tässä pitkien pyhien aikana on saanut leffojakin katseltua dokaamisen lisäksi. :) IMDb näyttää tällaista saldoa viimeiseltä parilta viikolta:

Crystal Fairy & the Magical Cactus, kunnon huumehörhöleffa, ihan ok kuitenkin.
Her, joaquin phoenix esittää epäsosiaalista nörttiä joka rakastuu OS One -käyttikseen.
Groundhog day, noo murmelin päivän tietää kaikki. ;)
The Girl esitteli kuinka pikku stalkkeri alfred hitchcock oli, uusi näkökulma mieheen.
The Gift, noo näitä ennustajaleffoja on tehty huonomminkin.
Battle of the Year, breakdance leffa jossa mukana oikeita tanssioita kuten Jon 'Do Knock' Cruz, mut turhake silti.
Prime Cut, eli "lihakirves", -72 vuoden "helmi" jossa lee marvin ja gene hackman paukuttelevat henkseleitä.
The Groomsmen, tällainen aikuisempi versio kavereista joista kaikki vähän erivaiheissa elämässään ja yksi heistä on menossa naimisiin.
Rage, "Tokarev" vaihteeksi toimiva action cagelta.
Nothing to Lose, crazykomedia joka on varmasti kaikille jo tuttu, piti palautella vaan mieleen. :)

 

[Ikävänkantaja]

Päin seinää - Itä-Vantaan unelmien sielunmessu

Päätin eilen tukea suomalaista elokuvateollisuutta ja käydä katsomassa Antti Heikki Pesosen ohjaaman Päin seinää -elokuvan. Pesonenhan tuli muutama vuosi sitten tunnetuksi aivan loistavalla Korsoteoria-lyhytelokuvallaan, jonka pääosassa suorastaan säkenöi - Päin seinää -draamakomedian tavoin - iki-ihana Armi Toivanen.

Päin seinää sijoittuu Korsoteorian lailla jonnekin tämän ajan vinksahtaneelle peilipuolelle, realistis-kuvitteelliseen Itä-Vantaan lähiömaailmaan, johon katsoja viedään täysin omanlaiselleen hirtehishumoristis-traagiselle - ja ennen kaikkea ihmisläheiselle - matkalle läpi loputtomien ja lohduttomien betonikolossien, jotka luovat puitteet mm. vuodenaikojen vaihteluille ja ihmisyydelle itselleen. Elokuva on karunkoskettava kertomus toisiinsa kietoutuvista ihmiskohtaloista ajan ja lohdun tuolla puolen, jossa kuitenkin toivo ja toiveikkuus elävät arjessa pieninä, hauraina versoina: Pesonen viittaakin eräillä kappalevalinnoillaan suoraan Gösta Sundqvistin kappaleiden sanoituksiin, joista Päin seinää monella tapaa muistuttaa.

Elokuvan suurimmat ansiot ovat ennen kaikkea syvässä ja inhimillisessä mutta silti humoristisessa kerronnan sävyssä; yksinhuoltaja-Essinä loistava Armi Toivanen on surusilmineen niin uskomattoman uskottava ja aito, että hän ei edes näyttele, minkä vuoksi suoritus hakee mielestäni (suomalaisessa) elokuvakerronnassa vertaistaan. Myös elokuvan toinen päätähti, aivan ilmiömäinen Mimosa Willamo, tekee Essin tyttärenä hengästyttävän upean roolisuorituksen, minkä lisäksi takuuvarma Kai Lehtinen sekä vakuuttavan hauska Eero Ritala säestävät taustalla hatunnoston arvoisesti. Elokuvan musiikkimaisema sekä tunnelmakuvat mm. oransseista merkkisavuista, Vantaan kesantojen ylle kertyvästä kuurasta, natriumlamppujen valaisemasta syysillasta ja betonikaton ikkunan läpi kuvastuvasta sinitaivaasta pilvineen kruunaavat ainutlaatuisen kokonaisuuden.

Odotukseni olivat siis korkealla ennen Pesosen debyytin katsastamista ja ne enemmän kuin lunastettiin mykistävän hienon elokuvan muodossa: vaikuttavaa, koskettavaa ja vilpitöntä kerrontaa kuvasta ja kohtauksesta toiseen. Voin oikeastaan esittää vain yhden toiveen: jos ette muuten katso kotimaisia elokuvia, katsokaa edes Päin seinää!

* * * * *

 

[lake79]

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305914242381?jako=6027019ad0afacf1687778b22219ac6c&ref=tw-share Siitäpä Samuel L. Jacksonin ja Rare Exportsin Big Game-elokuvan traileri. Kyllä näyttää niin huonolta elokuvalta ettei mitään järkeä. Lisäksi tuo suomipentu näyttelijänä vakuuttaa yhtä hyvin kuin esim. heinäpaali tulipalon sammuttajana. Noh, katsotaan mitä arvostelut ja itse leffa sitten ovat. Kai tuo joskus blurayna/tv.stä tulee katsottua.

 

[Ted Raikas]

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305914242381?jako=6027019ad0afacf1687778b22219ac6c&ref=tw-share Siitäpä Samuel L. Jacksonin ja Rare Exportsin Big Game-elokuvan traileri. Kyllä näyttää niin huonolta elokuvalta ettei mitään järkeä. Lisäksi tuo suomipentu näyttelijänä vakuuttaa yhtä hyvin kuin esim. heinäpaali tulipalon sammuttajana. Noh, katsotaan mitä arvostelut ja itse leffa sitten ovat. Kai tuo joskus blurayna/tv.stä tulee katsottua.

Enpä tiedä, minusta tuo vaikuttaa ihan huvittavalta hömpältä. Kyllä tulee katseltua jossain kohtaa. Ehkä eniten tuossa leffassa vaivaa nuo ympäristöt. Jos se on sijoittuvinaan Suomen Lappiin, niin maisemat ei kyllä vastaa yhtään. Ei siellä tuollaisia Keski-Euroopan vuoria löydy ja metsätkään ole tuota luokkaa. Ulkomaalaiset katsojat nyt ei tietysti tuollaisiin asioihin osaa kiinnittää huomiota, mutta mielestäni vähän harmi, ettei aitoa Suomen luontoa esitellä näin isossa leffassa, sehän samalla markkinoisi kotimaisia ympäristöjä myös turisteille..

***

Jalmari Helanderista muistui mieleen, että minnehän on kadonnut toinen vähän samantyyppinen ohjaaja, eli AJ Annila? En muista, että olisi sinänsä ihan mielenkiintoisen Saunan jälkeen nähnyt häneltä yhtikäs mitään?

 

[Vintsukka]

Jalmari Helanderista muistui mieleen, että minnehän on kadonnut toinen vähän samantyyppinen ohjaaja, eli AJ Annila? En muista, että olisi sinänsä ihan mielenkiintoisen Saunan jälkeen nähnyt häneltä yhtikäs mitään?

Juuri pari kuukautta sitten näin Saunan ja aloin heti etsimään mitä muuta Annilalta löytyy. Monta eri leffaa on ollut suunnitteilla, mutta eivät vaan ole saaneet tuulta alleen. Tänä vuonna pitäisi kuitenkin ilmestyä Annilan ensimmäinen jenkkileffa, What We Were, joka on esiosa pari vuotta vanhalle mainiolle kauhuleffalle We Are What We Are (joka taas on remake samannimisestä meksikolaiselokuvasta).

Piiri pieni pyörii, sillä We Are What We Aren ohjannut Jim Mickle oli ennen tuotantoa nähnyt Saunan ja kertoi sen tunnelman olleen yksi leffansa innoittajista.

 

[Musta Nuoli]

Enpä tiedä, minusta tuo vaikuttaa ihan huvittavalta hömpältä. Kyllä tulee katseltua jossain kohtaa. Ehkä eniten tuossa leffassa vaivaa nuo ympäristöt. Jos se on sijoittuvinaan Suomen Lappiin, niin maisemat ei kyllä vastaa yhtään. Ei siellä tuollaisia Keski-Euroopan vuoria löydy ja metsätkään ole tuota luokkaa. Ulkomaalaiset katsojat nyt ei tietysti tuollaisiin asioihin osaa kiinnittää huomiota, mutta mielestäni vähän harmi, ettei aitoa Suomen luontoa esitellä näin isossa leffassa, sehän samalla markkinoisi kotimaisia ympäristöjä myös turisteille..

Olin alkusyksystä veljeni kanssa Münchenissä, jossa pistäydyimme kierroksella Bavaria Filmstadtin elokuvastudioilla. Vierailu kattoi myös Big Gamen lavasteet, tuli mm. istuttua Air Force One -lavasteissa presidentin tuolilla (eli perseeni on levännyt samalla tuolilla kuin Samuel L. Jacksonin musta bad muthafucka -perse). Opas kertoili, että elokuvaa kuvattiin Baijerin vuoristossa, koska "Suomi ei näyttänyt tarpeeksi Suomelta" tms. Halusivat siis "Suomeen" vuoria ja alppimetsämaisemia. Tai sitten tuli halvemmaksi kuvata Saksassa.

Suosittelen vierailemaan Bavaria Filmstadtissa jos siellä päin joku JA-leffakerholainen liikkuu. Muun muassa Das Boot -elokuvasta tuttu das Boot eli täysikokoinen sukellusvenereplika johon pääsee sisälle on näyttävä, ja kierros on muutenkin kiinnostava Päättymätön Tarina- ja Asterix-leffojen rekvisiittoineen.

 

[Kulttimörkö]

Olen viime aikoina katsonut oikeastaan vain kaksi elokuvaa. Ensimmäinen niistä on huonossa maineessa oleva R.I.P.D. ja mielestäni tämä oli mainettaan parempi elokuva mutta vain hiukan. Kyseessä on selkeästi kopio MIB - Miehet Mustissa elokuvasta pienillä muutoksilla. Siinä missä MIB oli ns. ihmiset vs avaruuden ilkimykset on RIPD kuolleet lainvartijat vs Deadot (maan päälle karanneet kuolleet "haamut" jotka eivät suostu nousemaan taivaaseen). Pohjimmiltaan idea on sama, elokuvan tyyli on samalla tavalla humoristinen ja päähahmot ovat samoja. RIPD ei yllä MIB:n tasolle selkeästi kahdesta isosta syystä: 1) Sama idea on jo käytetty ja katsoja sen tiedostaa. Siten se latistaa elokuvanautintoa. 2) MIB:n avaruusoliot antoivat tekijöille mahdollisuuden leikitellä erilaisilla hahmoilla. RIPD:n Deadot ovat paljon tylsempiä vaikka variaatiota niissäkin hieman löytyy.

Mitä tulee näyttelemiseen, Ryan Reynolds vetää rutiinilla roolinsa läpi, Kevin Bacon on keskinkertainen pahis mutta Jeff Bridges on elokuvan kantava voima. Välillä oikein huomaa kuinka Bridges pääsee oikein leikittelemään roolihahmollaan ja juuri Bridges parantaa elokuvaa ettei se ole aivan täysin pohjanoteeraus. Tarina on itsessään aika suoraviivainen ja mahdolliset juonenkäänteet osaa aika hyvin arvata jo etukäteen. Muutamia lyhyitä hetkiä elokuvassa oli jotka onnistuivat yllättämään ja naurattamaan. Annan tälle keskinkertaista pykälän paremman eli 6/10.

Toinen katsomani elokuva on uusi versio vanhasta klassikosta Robocopista. En sano että tässä on vanha raiskattu mutta sen sielu kuitenkin selkeästi puuttuu. Aivot narikkaan viihdettä tämä on, ei tosin parhaimmillaan. Monta asiaa on tässä muutettu joista vanhan klassikon fania se harmittaa. Laitan spoiler tagien väliin ne asiat jotta en pilaa keneltäkään tämän katselua.

Spoileri

Ensinnäkin, Robocop on laitettu ajamaan moottoripyörää poliisiauton sijaan. Ehkä pikkujuttu mutta 80-luvulla lapsuutensa viettänyttä tuo muistuttaa liikaa Katuhaukka-sarjaa ja toisekseen se ikoninen mattamusta poliisiauto on kuopattu. Toisekseen, ED-209 oli alkuperäisessä lievästi sanottuna buginen laite joka teki bugeistaan johtuen mokia. Samalla siitä saatiin jonkinlainen vastus Robocopille. Tässä uudessa versiossa ED-209 on täysin virheetön laite joka pistäisi Robocopin kierrätykseen jos pääsisi kunnolla kimppuun. Melkein niin käykin. Lisätään vielä bonuksena se typerästi toteutettu oikean käden säilyttäminen. Tässä tapauksessa mukamas käsi pystyy olemaan menemättä kuolioon vaikka siitä on jäljellä vain ranteesta sormenpäihin asti eikä se ole käytännössä kiinni missään kun Alex Murphy on mahdollisimman riisuttuna versiona. Harvinaisen typerää.

Elokuva kärsii pääosan näyttelijän täydellistä karisman puutteesta. Selkeästi päähahmon näyttelijäksi on valittu fyysisesti pukuun sopiva mies eikä niinkään näyttelijätaidoiltaan tarpeeksi hyvä näyttelijä. Tämä tosin tunnustetaan tekijöidenkin toimesta blurayn ekstroissa. Mennään perse edellä puuhun kun näyttelijä valitaan sen pukuun mahtumisen perusteella eikä näyttelytaitojen. Kyllä se pitää mennä toisin päin eli ensin valitaan näyttelijä jonka mittojen mukaan puku suunnitellaan ja tehdään. Ruotsalainen Joel Kinnaman (oikealta nimeltään Charles Joel Nordström) sopii kyllä pukuunsa mutta ei osaa tuoda esiin Alex Murphyn tuskaa tai oikeastaan mitään muutakaan sitä minkä Peter Weller sai hahmostaan esiin. Alkuperäisen elokuvan Lewis on muutettu tummaksi mieheksi ja hänen roolinsa on lähes kirjoitettu pois. Siellä Lewis on mutta huomattavasti pienemmässä roolissa kuin alkuperäisessä elokuvassa. Minua ei edes häiritse se että Lewis on tumma mies vaan se että hän ei ole niin merkittävä osa elokuvaa kuin aikaisemmin. Gary Oldman tohtorina ei petä mutta Michael Keaton OCP:n johtajana pettää odotukset. Tai ainakin petti omat odotukseni. Keatonilta on kuitenkin tulossa paljon kehuttu Birdman joka on pakko katsoa jossain vaiheessa.

Ongelma näissä uusintaversioissa on siinä että niitä vertaa aina alkuperäiseen eikä niitä oikein osaa käsitellä yksittäisenä elokuvana. Tässä tapauksessa alkuperäinen on vielä jossain määrin kulttiklassikko joten lähtökohdat uudelle Robocopille ei ole hyvät. Vajaaksi se jääkin monella osa-alueella. Tarinaan on tehty muutamia isoja muutoksia ja mielestäni niissä on menty pahasti metsään. Halusin kovasti nauttia tästä elokuvasta mutta isot puutteet ja muutokset tekivät siitä lähes mahdotonta. Siksi tämä saa minulta vain 4/10.

 

[pernaveikko]

Kävin ensimmäistä kertaa elokuvateatterissa johonkin neljään viiteen vuoteen ja pettymyshän sieltä tuli. Tykkään seurailla avaruusjuttuja ja tiedeuutisia, niin pitihän Interstellar nähdä. Käsittämättömän ylihypetetty elokuva. Miksi siitä piti tehdä tuollainen sekoilu? Aineksia olisi ollut mielenkiintoiseen ja monella tavalla realistiseenkin katsaukseen tulevaisuudesta. Myöskään yhtä ainutta letkautusta, läppää tai muuta vastaavaa ei oltu saatu mukaan, pari kertaa vähän hymähti.

Ja millä helvetillä taas tuotanto kuvittelee perustelevansa tuon ylipitkän keston? Mistä johtuu, kun vähän laitetaan erikoistehosteita ruutuun, niin voidaan pitkittää tekelettä 45 minuuttia? Tietenkin siitä, että kerran ruvettiin, niin tehdään sitten. Väärin se silti on.

Ei kestä toista katsomista.