Miksi niin moni haluaa asua Helsingissä, mitä niin hienoa tässä on?
Omat verrokkini ovat pieni, alle 10 000 asukkaan kunta, jossa asuin ensimmäiset noin 20 vuotta (lähimpään kaupunkiin noin 50 km). Ja nyt sitten noin 10 vuotta on tullut asusteltua Helsingissä (ei toki aivan keskustassa). Voisin tähän varmaan luetella junantuoman plussia ja miinuksia kummastakin paikasta.
Pikkukylä:
+ Kaikki paikat ja suhteellisen iso osa kylän ihmisistä tuttuja -> Tietää, missä esim. mitäkin urheilulajia voi harrastaa ilmaiseksi, vaikka paikat näennäisesti olisivat maksullisia; Suhteilla ja tuttavuuksien kautta hoitui yleensä esimerkiksi kesätyöpaikat melko helposti; Elämä oli kaikkinensa melko leppoisaa ja hirveämpiä suorituspaineita ei tuon kaltaisessa paikassa ollut.
+ Yksi yläkoulu ja yksi lukio; ei tarvinut nuorempana kilpailla kenenkään kanssa mistään eri koulujen paremmuuksista.
+ Kesäisin iso kasa vapaita ja rauhallisia paikkoja uida ja viettää aikaa. Luonto järvineen, metsineen ja hiihtoreitteineen uskomattoman hieno.
+ Turvallisuus. Lapset voivat huoletta temmeltää aika vapaasti ympäri kyliä, ovet voivat olla vaikka sepposen selällään ja tuskin kukaan tulee ahdistelemaan (toki tuollakin varkaita liikkui, huumeet tulivat vuosi vuodelta enemmän kuvioihin ja alkoholia kitattiin vähintään samaan tahtiin kuin muuallakin.)
+ Asuminen todella halpaa. Siellä näillä Helsingin peruskolmion hinnoilla asuisi vuokralla hienossa omakotitalossa (vähintään komeassa rivitalokämpässä) varmaankin.
- Kaikki tuntevat toisensa, kaikki "tietävät" toistensa asiat. Kauppareissuilla aikaa kului aina vähintään 15 min suunniteltua kauemmin, kun oli vaan "pakko" jutella puolituttujen kanssa. Huonosta tai hyvästä/kunnollisesta maineesta vaikeaa päästä eroon -> usein vedettävä samalla "roolilla" koko ajan. Lahjakkaat yksilöt missä tahansa asiassa ovat koko kylän omia toivoja; oudot linnut sitten aika hylkiöitä.
- Lukion opetuksen taso oli jälkikäteen ajateltuna varsin keskinkertainen, mutta eipä tuo elämässä liiemmin ole haitannut. Opettajia ei pystynyt valitsemaan, koska kaikissa aineissa (lukiossa) tasan yksi opettaja.
- Harrastusmahdollisuuksien ja iltarientojen vähyys. Omassa ikäryhmässä ei välttämättä ollut mahdollisuutta harrastaa kuin 0-2 urheilulajia riippuen ikäluokan lasten vanhempien aktiivisuudesta/innosta -> valmentajien taso hyvin kirjava -> mahdollisuudet huipulle nousuun melko vaatimattomat useimmiten; Kylässä vain pari suhteellisen räkäistä baaria -> isompiin iltarientoihin oli matkustettava se noin 50 km. Sama koski shoppailumahdollisuuksia, uimahallia, teatteria jne.
- Ei luonnollisesti ollut mitään joukkoliikennettä, vaan nuorempana joka paikkaan kuljettiin polkupyörällä tai mopolla ja vanhempana omalla autolla. Toki tuossa nuorempana pysyi peruskunto hyvänä, kun itsekin tuli joka päivä poljettua kouluun ja iltaharrastuksiin tai kavereiden kanssa puuhailuun yhteensä minimissään noin 10-15 km.
- Kylällä yksi suht hyvä lounasravintoja, yksi grilli ja pari pizzeriaa. Ei ihme, etten itse oikein vieläkään välitä mistään "hienostelusta" ruoan suhteen.
-Luonnollisesti kylällä ei ollut kovinkaan kiinnostavia museoita/ isompia nähtävyyksiä tai arkkitehtonisesti kovinkaan merkittäviä rakennuksia (kirkkoa lukuun ottamatta). Kaikki tapahtumat rajoittuivat kesään, jolloin myös mökkiläiset toivat kylälle elämää. Talvi oli todella hiljainen aina.
+/- Kylältä oli pakko muuttaa jatko-opintojen takia pois, koska siellä ei lukion jälkeen ollut muita opiskelumahdollisuuksia (ei edes amista).
- Jos pikkukylältä teki mieli lähteä mihin tahansa reissuun (vaikkapa huvipuistoon tai risteilylle), niin se oli todella iso juttu, valmisteluja tehtiin kauan ja hartaasti. Ex tempore ei paljoa voinut tehdä, koska huvipuistoreissukin oli aivan aamusta iltaan -tyyppinen aina kaikkine matkustuksineen.
Helsinki:
+ Mahtava joukkoliikenne, jonka avulla pääsee helposti uimahalliin, tasokkaisiin ravintoloihin, elokuviin, lukuisiin museoihin, keilahalliin, lätkä/futis/koris/jne. -matsiin, lukuisiin harrastusvaihtoehtoihin, kaikenlaisiin kouluihin kaikilla eri tasoilla, lentokentälle, laivaristeilylle, huvipuistoon jne.
+ Kaupunki on monin osin todella kaunis (keskustasta lähinnä toki)
+ Parturiin pääsee heti (pikkukylällä piti aikaa varailla kuukautta etukäteen, jos ei halunnut maksaa kalleimman paikan kiskurihintoja; toki nuo pikkukylän kiskurihinnat ovat Helsingissä aivan normaaleja)
+ Lapsille Helsingissä on kaikki tarvittava ja kaikki mahdollisuudet mihin tahansa ovat ainakin teoriassa auki.
+ Kaupungilla voi liikkua ja puuhata asioita täysin tunnistamattomana; toisaalta ihmisiä on niin paljon, että varmasti löytyy oman tyylistä seuraa, jos vain kiinnostaa etsiä.
+ Erilaisia työmahdollisuuksia ja koulupaikkoja on tarjolla todella paljon. Jonkinlaisen työpaikan saa tyypillisesti melko helposti. Pikkukylällä työpaikkoja ei välttämättä juurikaan ole auki, edes mitään puhelinmyyntiä tai siivousta.
-/+ Kaupungin keskustaa lukuun ottamatta muu Helsinki on oikeastaan aika maaseutumaista/pikkukaupunkimaista. On se oma koti ja muutama lähikauppa, baari, pikkukirjasto jne. Sukulaisetkin kommentoivat käydessään kylässä, että tätäkö se nyt sitten on Helsingissä. Eihän tämä poikkea meidän kylän keskustasta (!) juurikaan.
- Kilometreissä lyhyisiin matkoihin kuluu usein pitkä aika. Ruuhkat ja joukkoliikenteen hidastahtisuus tekee sen, että lopulta usein tuntuu, että samahan se olisi ollut käydä omalta kylältä lähimmässä kaupungissa koulussa tai töissä, kun ajallisesti menee suht sama aika. Toki tietysti varsinkin talvisin on mukavampi istua bussissa tai junassa kuin liukastella omalla autolla.
- Erityisesti keskustassa on ihmisillä kovin kiireisen tuntuista menoa. Toki ajan myötä on tajunnut, että osin tuo illuusio johtuu joukkoliikennevälineeseen kiiruhtamisesta, mutta silti. Helsingissä on todella paljon urasuuntautuneita ja kunnianhimoisia ihmisiä, mikä näkyy sekä hyvässä (paljon menoa ja meininkiä; fiksuja ihmisiä) että pahassa (katsotaan muita ihmisiä nenänvartta pitkin ja ollaan paskantärkeitä).
- Ainakin näin ulkopuolelta tulleena on välillä hankalaa löytää mukavia lenkkireittejä tai halpoja harrastusmahdollisuuksia. Tenniskentät, frisbeegolfpaikat, kuntosalit ja vastaavat ovat usein tupaten täynnä. Mitään on hankalaa harrastaa rauhassa. Uimapaikat ovat aina ihan täynnä ja vesi usein luonnossa todella saastaista verrattuna "oman kylän" järviin.
- Luonto. Toki mereen liittyy oma hohtonsa ja jotkut puistomaiset alueet tai vaikkapa Siltamäen liikuntapuiston alue ovat ihan kauniita. Mutta kyllähän täällä muutoin luonto loistaa lopulta aika poissaolollaan. Hiljaista ja rauhallista ei ole oikein missään. "Metsät" ovat yleensä pikkuplänttejä, joiden lähellä huristaa autot tuhatta ja sataa.
-/+ Vaikka ihmiset asuvat lähekkäin, ei oikeastaan minkäänlaista yhteisöllisyyttä ole omiin asuinympäristöihini liittynyt. En edes tunne välttämättä ulkonäöltä omia seinänaapureitani (ei tämä minua haittaa, mutta hauska huomio). Pikkukylällä tiesin vähintään ulkonäöltä 95 % lähimmän 3 kilometrin matkalla asuneista ihmisistä (asuimme aika lähellä kylän keskustaa eli ihmisiä oli kuitenkin verraten paljon).
- Vaikka omat asuinympäristöt ovatkin tähän asti olleet melko rauhallisia, ei pieniä lapsia tulisi mieleenkään päästää itsekseen temmeltämään pihalle. On niin paljon liikennettä, itselleen tuntemattomia ihmisiä jne. Toki kerrostalo on eri asia kuin oman lapsuuteni omakotitalo, mutta silti. Mitään erityistä turvattomuutta en silti Helsingissä ole kokenut, mutta kyllähän taskuja tulee vartioitua keskustassa tarkemmin kuin "oman kylän" raitilla.
No, tuossa nyt joitain ajatuksia. Varmaan aika paljon asioita jää sanomattakin. Kyllä minä itseni jatkossa näen ennemmin asumassa kaupungissa kuin pikkukylällä, mutta ei Helsinki mikään pakkomielle ole. Nuorempana Helsinki tuntui hirvittävän jännittävältä ja sitä oli aika ylpeä, kun pääsi Helsinkiin kouluun ja sitä kautta asumaan. Nyttemmin on tullut huomattua, että suht samanlaista se elämä on joka puolella. Aika pienessä piirissä sitä ihminen kuitenkin elää. Kyllähän vapaa-ajan mahdollisuuksia on enemmän Helsingissä, mutta jotenkin tuntuu, että itse sitä vapaa-aikaa ei ole enää niin paljon. Toki tuo on enemmän elämäntilannekysymys. Varmasti on myös niin, että junantuomana ei osaa hyödyntää ison kaupungin mahdollisuuksia kunnolla eikä toisaalta ole mitään luonnollista yhteisöä ympärillä, jonka kautta tulisi käytyä riennoissa enemmän. Kun muuttaa täysin uuteen paikkaan, on se alkuun sikäli shokki, että ei tunne ketään eikä hirveästi tiedä kaupungista mitään. Kaikki lapsuuden kaverit ja harrastukset jäivät taa, elämä tuli aloitettua aika nollasta.