Muutama päivä tässä oltu ukkomiehiä. Olin ensin itse vähän tätä ajatusta vastaan ja ihmettelin, miksi pitää jotkut isohkot juhlat järjestää. No ne kuitenkin järjestettiin ja ajattelin, että hoidetaan nyt se päivä pitkin hampain pois alta.
Minkäänlaista stressiä ei missään vaiheessa ollut, vaikka varsinkin viimeisinä viikkoina oli päivittäin jotain tehtävänä. Siinä ne menivät muiden ohessa ja ongelma oli vain se, miten sen pääpäivän kestän, koska en vähääkään halua olla mikään juhlien pääroolin vetäjä. Vaikka vaimo se kyllä olikin, mutta kuitenkin olin jonkinlainen tähti sielläkin.
Kaikki odotkset murentuivat. Itse hääjuhla oli kyllä yksi elämäni parhaista päivistä. Bileet olivat erinomaiset ja koko ajan, poislukien valokuvassessio, oli aivan järjettömän hauskaa. Tunnelma oli rento ja lähes kaikki tuntuivat viihtyvän, varsinkin minä. En olisi ikimaailmassa uskonut näin tapahtuvan, mutta totta se vaan oli. Haluaisin pitää omat hääni uudestaan vaikka ensi viikonloppuna, ellei niihin kuluisi rahaa ihan tuhottomasti.
Vähän ehkä liikaa tuli juotua, jos jotain miinuspuolta hakee. Muutamat juhlien lapsivieraista tämän havaitsivat, ehkä jotkin aikuisetkin, mutta heiltä ei tullut suoraa palautetta. Mutta morsianta tämä ei häirinnyt, joten ei kai sillä sitten niin väliäkään. En nyt todellakan tarkoita lähellekään mitään örvellyskuntoa. Mutta näinhän tapahtuu monissa muissakin juhlissa ja niihin nähden olin kuitenkin keskimääräistä selvempi, joten hyvä niin. Ja ehkä ne bileet olivat siksi niin hyvät, kun pystyin kuitenkin olemaan oma itseni.
Mutta hieno päivä kaiken kaikkiaan, erittäin haikea olo, kun se on jo ohi.