Teille jää sitten keskinkertaisten naisten trackrecord käteen.
Kävin muuten pari pvää sitten yhden naisen asunnolla Turussa. Nyt muistan minkä takia en halunnut nähdä häntä, vaikka on hyvännäköinen. Näin hänet nyt sattumalta, kun olin Turussa ja pyysi käymään hänen luonaan lasillisella. Yövyin siellä vuosi sitten. Jätin silloin taktisesti pyyhkeeni sinne, jotta ei tarvitse selitellä mitään. Lähdin selittelemättä. No nyt pyyhe roikkui edelleen pesuhuoneen naulassa, mutta se oli pesty jotenkin kummallisesti, koska värikin oli muuttunut. Kosketin sitä ja huomasin, että se on kovahko eli on pesty muutenkin jotenkin kummallisesti, jos koko pyyhkeen olemus muuttuu. Taktisesti en toki ottanut alunperinkään sinne mitään merkkipyyhettä, vaan joskus on pyyhe unohtunut, kun olen salille mennyt, joten olen ostanut äkkiä jonkun markettipyyhkeen Finlayson tms. ja sellaisen otin tonne.
No joka tapauksessa nyt ymmärrän paremmin, miksi se yksi kirjailija jauhaa siinä Klartext... -kirjassaan siitä montako mitäkin pitää olla. Se johtuu siitä, etteivät naiset itse hallitse noita asioita. Kävin katsomassa Turussa keittiössä ja siellä ei ollut edes astianpesukonetta, mikä kuulostaa aika uskomattomalta. Olen syntynyt 70 luvun alussa ja käsittääkseni aina on ollut astianpesukone. Tämä ei ole siis mikään uusi keksintö. No joka tapauksessa ei ollut ja siellä oli astioissa nimenomaan sitä ongelmaa, että niitä ei ollut per tuote edes sitä puoltatusinaa. Ostettu summassa siis. En pystynyt keskittymään siihen, että otan jonkun juotavan, kun astioita lojui likaisena missä sattuu ja sitten mistään ei löydy mitään, kun niitä on alunperin joku kummallinen vähäinen määrä. Jouduin suoraan sanottuna juomaan vääränlaisesta lasista.