Kyllähän tuo YUP:lta kuulostaa ja siinä mielessä varsin jees menopala, mutta Martikaisen lyriikat ja laulanta on niin isossa osassa bändiä, että aivan kuin kuuntelisi studio-ottoja ennen kuin laulusolisti on ehtinyt vetää osuutensa nauhalle. Tekeeköhän bändi sitten vanhoista klassikoista jotain instruversioita kanssa? Hämmentävää, hyvin hämmentävää. Vaikka bändi minulle onkin suomiaktien top viitosessa, niin ihmeitä täytyy tapahtua, että lähtisin kuuntelemaan tätä keikalle, vieläpä enemmän, että maksaisin siitä sen 25-30 euroa. Onkohan Jarkko Martikaiselta kysytty, että inspaisko pikku re-unionit ja vastauksen ollessa kielteinen päädytty tähän?
Tai sitten vaan bändiin pitää suhtautua, kuten nimikin sanoo, YUP:n jäsenten instrumentaaliyhtyeenä, joka ammentaa siitä isosta merestä, mutta jossa on kaikuja myös YUP:n historiasta, ja unohtaa kaikki haikailut paluusta Martikaisen kanssa.