Yup

[Reckless]

En voi kyllä käsittää mikä tässä bändissä oikein on niin hyvää. Kaikki kaverit ja puolitutut tätä on kehunut, joten kaverilta otin lainaan koko discografian ja lätyt läpi kuunneltua ei voi muuta sanoa kuin täyttä paskaa.

Valaiskaa te minua jotka tätä kuraa jaksatte kuunnella?

 

[Benny]

En voi kyllä käsittää mikä tässä bändissä oikein on niin hyvää. Kaikki kaverit ja puolitutut tätä on kehunut, joten kaverilta otin lainaan koko discografian ja lätyt läpi kuunneltua ei voi muuta sanoa kuin täyttä paskaa.

Valaiskaa te minua jotka tätä kuraa jaksatte kuunnella?

Terve,

ihan hauska provo.

Itse olen seurannut orkesterin toimia jo Euthanasia-ajoilta lähtien ja olen aina pitänyt. Mistä et pitänyt? Biiseistä? Soundeista? Soitosta? Sanoituksista? Livevedoista? Ymmärrän kyllä hyvin, jos et pidä yhtyeestä vaikka "kuuntelitkin levyt läpi". Sellaista musaa mikä toimii läpikuunneltuna, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos voi bongailla vaikkapa Radio Novasta.

Ehkä tämä on vain musiikkia jota sinä et ymmärrä. Älä huoli, joku muu ymmärtää.

 

[Datsun]

Valaiskaa te minua jotka tätä kuraa jaksatte kuunnella?

Kaikille ei vaan putoa. Pitäväthän jotkut AC-DC:stäkin ja tätä pidän kovin erikoisena asiana.

Y.U.P. tuli vuosien varrella nähtyä varmaan kymmenkunta kertaa lauteilla ja osa näistä keikoista oli kyllä todella unohtumattomia. Lisäksi Huuda Harkiten-levy meni aikanaan niiden harvojen ensikuuntelulla "mitäs-helvettiä-tämä-oikein-on" teosten joukkoon joita ei kaiken kaikkiaankaan montaa kymmentä löydy. Mahtava levy.
Tuotanto löytyy aika kattavasti hyllystä, ihan uusin sieltä vielä puuttuu - vaan eiköhän sekin sinne vielä eksy.

Vaan ehkäpä oli aika pistää pillit pussiin.

 

[Ted Raikas]

YUP on kyllä kieroimmillaan todella haastavaa musiikkia. Ei varmasti aukene heti. Luovaa hulluutta, omaleimaisia, hyvin tunnistettavia sanoituksia ja sanaleikkejä. Ei mitään tyypillistä rimmaavaa lyriikkaa, vaikka sitä rimmaavuutta siellä onkin.

Kai se on vähän sellainen bändi, mitä joko rakastaa tai vihaa. Siitä on suuret bändit usein tehty.

Onhan nuo julkaisseet todella paljon kuraakin. Itseasiassa YUP:n heikoimmat levyt on todella heikkoja, kun tosiaan vertaa siihen, että huipputuotokset on ihan ainutlaatuisia Suomen musiikkikartalla. Ikävää, että se heikkous on ollut 90-luvun jälkeen aika kroonista. Keppijumppaa oli piristys, mutta ei sekään nyt mikään huippulevytys mielestäni ole, vaikka jokunen todella mainio biisi löytyykin.

No, mikään ei voi viedä pois sitä hienoutta, mitä on tehty. Homo Sapiens/Toppatakkeja ja Toledon terästä/Yövieraat kolmikko on todella vahva ja Outo elämä tulee vahvasti perässä.

Muut albumit ei tosiaan tee juuri sen suurempaa vaikutusta. Monella bändillä ei silti ole tuonkaan vertaa mainioita julkaisuja. Hyvä jos yksi kelvollinen albumi.

 

[Isle of Man]

Kyllähän tällaiset lopettamis/taukouutiset vetävät mielen mustaksi. Ei kiinnostavampaa ja hienompaa suomalaisyhtyettä ole. Martikaisen sanoitukset jakavat väen aika hyvin kahtia, mutta musiikillisesti kukaan ei voi kieltää etteikö YUP olisi nerokas, luova sekä omalaatuinen ja tätä kautta aivan helvetin korkealle arvostettava rock-orkesteri.

Levykeskusteluun sen verran että Keppijumpaa/Vapauden kaupungit olivat ihan ok plattoja täten jättäen Lauluja metsästä ainoaksi kylmettäneeksi YUP-levyksi, joskin onhan silläkin levyllä pari helmeä Uzbekistanin Urut-ralli etunenässä.

Jaa niin, Recklesin kysymykseen vielä vastaus: Joillain on lapsen maku, joillain taas ei niinkään.

 

[Ted Raikas]

Martikainenhan tuskin katoaa minnekään musiikkikartalta. Mies on tainnut noita soolokeikkoja heittää ihan tiiviisti viimeaikoina ja tuskin asiaan muutosta tulee. Soololevyjä pukkaa aivan varmasti lisää ja mistäs sitä koskaan tietää, millaisia yhteistyöprojektejakin voi syntyä. Martikainen on juuri niin kiero mies, että voi ykskaks jonain kauniina päivänä tehdä ihan jonkun yllättävän tahon kanssa jonkun levytyksen.

Eiköhän bändin muillakin jäsenillä ole muita projekteja. Tynkkynen esim. on tainnut esiintyä Maria Lundin bändissä?

 

[Isle of Man]

Eiköhän bändin muillakin jäsenillä ole muita projekteja. Tynkkynen esim. on tainnut esiintyä Maria Lundin bändissä?

Tynkkynen pyörii/on pyörinyt myös teatteriretkue Eurooppa 4:n mukana. Tiaisella oli muistaakseni myös erinäisiä proggigsia. Jussi nyt onkin sitten lääkäri. Mannosesta ei tietoja, mutta eiköhän se jossain kannuja paukuta.

 

[Datsun]

Latasin tuossa koko tuotannon MP3-soittimeeni. Niin, siis kaikki teokset löytyvät omasta hyllystäni cd-muodossa, tulee vaan kuunneltua kaiken aikaa tuota MP:tä.

Kyllä on hyviä biisejä uskomaton määrä! Jokainen levy on hieno teos, ihan nämä viimeisimmätkin. Toimii hyvin kun sufflella kuuntelee, ja aika mukava kun voi tulla kappaleet ihan missä tahansa järjestyksessä.

 

[EndCircle]

Nostetaanpas tämä keskustelu ylös ja henkiin, sillä ensi viikolla julkaistaan YUP:lta kirja Helppoa muisteltavaa. Tämän lisäksi maaliskuun alussa saavat uusintajulkaisunsa LP:nä Huuda harkiten sekä Toppatakkeja ja Toledon terästä.
Kirjan luen varmasti, mutta LP:t pistin ennakkotilaten jo. Ihmettelen vain miksi debyyttialbumi on julmasti ohitettu ainakin näin aluksi uusintajulkaisuiden joukosta.

 

[Moto]

Tuli tuossa äsken katsastettua Jarkko Martikainen & Luotetut miehet On the Rocksissa - oli jo toinen kerta reilun viikon sisään, koska näin ne myös Pakkahuoneella viime viikonloppuna. Tässä puoli tuntia Pakkahuoneen vetoa pidemmässä keikassa oli se erikoisuus, että bändin mukana oli Janne Mannonen, joka rumpali Ema Hurskaisen rinnalla soitti koko keikan ajan congarumpuja ja tamburiinia (melkein kirjoitin tähän trampoliinia, se olisikin ollut erikoista).

Onkohan tuo ollut yleistäkin, että Mannonen tai muut YUP:n jäsenet vierailevat Martikaisen keikoilla? Ihmetytti vaan, kun aplodit olivat niin vaisut, kun Jarkko esitteli herran. Eikö jonnet vain muista vai onko tuo niin jokapäiväistä, ettei enemmän Martikaisen keikkoja kiertäneet jaksa siitä innostua?

YUP-biisejä keikalla kuultiin neljä: Rakkaus on pesti hulluuteen, Väärinkäsityksiä merellä, Meitä odotellaan mullan alla ja Homo sapiens. Hyvin kyllä toimi myös Jarkon soolotuotanto, vaikka olen siihen tutustunut luvattoman vähän.

 

[Zeic]

Nostetaanpas tämä keskustelu ylös ja henkiin, sillä ensi viikolla julkaistaan YUP:lta kirja Helppoa muisteltavaa. Tämän lisäksi maaliskuun alussa saavat uusintajulkaisunsa LP:nä Huuda harkiten sekä Toppatakkeja ja Toledon terästä.
Kirjan luen varmasti, mutta LP:t pistin ennakkotilaten jo. Ihmettelen vain miksi debyyttialbumi on julmasti ohitettu ainakin näin aluksi uusintajulkaisuiden joukosta.

Luin äskettäin parin vuoden takaisen YUP kirjan läpi ja voi kyllä suositella. Materiaalia on riittävästi ja kirjoittaja on pitänyt erityistä huomiota että kaikki yhtyeen jäsenet pääsevät ääneen. Tästä seurauksena mm. muutamat kirjan maukkaimmista tarinoista tulevat rumpali Mannosen suusta. YUP on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.

Alussa oli HC punkkia ja huumorisanoituksia. Sitten yhtye alkoi ottaa musiikkiin proge-vaikutteita Jethro Tullilta ja Frank Zappalta, joka oli tehnyt "leikkaa ja liimaa" tyylisiä biisejä. Sanoituksellisesti taas Martikainen oli vaikuttunut venäläisistä kirjailijoista Mihail Bulgakov ja Daniil Kharms. Sieltä vedettiin satiiria, avantgardismia ja kieroutunutta väkivaltaa mukaan. Turpasauna loksahti kohdalleen näillä mausteilla ja siitä lähti kiemuraisen YUP kultakausi. Näinä aikoina mukana ollut Tommi Kärkkäinen oli osaava muusikko, mutta tavallaan liiankin osaava, koska sävellys vastuuta ei kolmannelle riittänyt. Niinpä tiet erkanivat Toppatakkien jälkeen.

Yksi kiinnostava aihe tietenkin yhtyeen loppuvaiheet. Kirjan perusteella tällöin oli jännitteitä Tynkkysen ja Martikaisen välillä, etenkin Leppymättömät levyn sävellyskisan jäljiltä. Tiaisella oli kiireitä yksityiselämässä ja Mannonen kärsi masennuksesta. Muutenkin suosio oli alamäessä. Ajan henki alkoi kääntyä vastaan. Tuohon aikaan hevi oli muotia ja vastarannan kiiski Tynkkynen tietenkin poisti raskaat kitarat levyltä, osa syy heikkoon suosioon lienee Tynkkysen tuotanto. Soitosta löytyy paljon nyansseja mutta karnevaalimaisempaan YUP soundiin tottunut yleisö ei tästä iloinnut. Myös Martikaisen kynästä levylle on tiensä löytänyt pari uran heikointa tekelettä (kilpa-ajajat, sanomisen pakosta), muutenkaan humanisti-Martikaisen sanoitukset eivät enää yhtyeelle täydellisesti sopineet. Kuuntelin nyt vasta 12v ilmestymisen jälkeen Vapauden kaupungit levyä kunnolla. Etenkin levyn keskivaihe on ihan jees, kunhan kuluu tuhat vuotta kirkkaimpana onnistumisena. Yritin kyllä jonkin aikaa silloinkin, mutta ei onnistunut. Ehkä se oli hyvä aika lopettaa.

Tällä hetkellä Hyyrysellä on Wöyh! yhtye, Tynkkynen sävelsi ja sanoitti(!) välillä Timo Rautiaisen yhtyeessä pari levyä (Neljäs sektori), tällä hetkellä näkyi olevan mukana Hankala ravintolan toiminnassa Rantasalmella. Tiainen ja Mannonen hommaa mitä lie. Martikaisella on Luotetut miehet-yhtyeensä, jolla yleensä myös pari YUP biisiä mukana settilistassa. Vaikuttaa olevan aika inspiroitunut soittamaan tällä hetkellä, sillä ainakin Oulun seudulla Tuban soolokeikat kestivät yleisön riemuksi tuntikausia.

 

[Individual]

@Zeic Kiitos tästä. Olenkin aina ihmetellyt, että mihin yhtyeen taru aikoinaan oikein loppui, tai miksi bändi meni telakalle. Noh, tuossa on muutamia syitä. Itse löysin yhtyeen, kun eräällä tyypillä intissä, oli Toppatakkeja...-albumi kopsattu c-kasetille, josta itsekin sain osani. Joku vuosi, pari siitä tuli hankittua ko. lätty sitten cd-muodossa kuin myös vimmainen 1990-1992 kokoelma. Eräässä mediataidemestassa, missä olin työharjoittelussa, sattui löytymään Homo Sapiens ja jos levyä cd-muodossa voi puhki soittaa, niin se oli aika lähellä tätä kohtaloa. Yövieraat vielä hankin hyllyyn ja Outo Elämä-levynkin biiseistä tykkäsin kyllä, mutta sitten taisi loppua minulla innostus yhtyeen uudempaan tuotantoon. Nyt taas viime vuosina olen Spotifyn kautta tutustunut siihenkin ja löytänyt sieltä monta helmi biisiä "Tehdas" ehkä kirkkaimpana kruununa, sekä myös suorastaan nerokas kuvaus ydinvoimaonnettomuuden jälkeisestä ajasta, eli "Passiivista vastarintaa". Senhän Martikainen kynäili Hotelli Sointu-ohjelmassa, kuten kaikki varmaan tietää.

Näinköhän mä YUP:tä ikinä livenä? Jonkinlainen hämärä muistikuva on, että näin olisi joskus tapahtunut festareilla. Ilosaaressa 1999 ainakin. Erittäin hieno, taidokas, omaperäinen ja aina jotain uutta antava yhtye. Tuo mainitsemani Toppatakkeja ja Toledon terästä kuuluu, ja tämän sanan ihan vilpittömin mielin ja haukut vastaan ottaen, rock-musiikin historian mestariteoksiin. Aivan suvereeni taidonnäyte, jonka olen myös kuunnellut niin monta kertaa, että ei järki riitä hahmottamaan ja silti se kuulostaa tuoreelta vielä tänäkin päivänä. Ylisanat loppuu minulla kesken sen lätyn kohdalla.

 

[Naurava Kulkuri]

Luin äskettäin parin vuoden takaisen YUP kirjan läpi ja voi kyllä suositella. Materiaalia on riittävästi ja kirjoittaja on pitänyt erityistä huomiota että kaikki yhtyeen jäsenet pääsevät ääneen. Tästä seurauksena mm. muutamat kirjan maukkaimmista tarinoista tulevat rumpali Mannosen suusta. YUP on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.

Alussa oli HC punkkia ja huumorisanoituksia. Sitten yhtye alkoi ottaa musiikkiin proge-vaikutteita Jethro Tullilta ja Frank Zappalta, joka oli tehnyt "leikkaa ja liimaa" tyylisiä biisejä. Sanoituksellisesti taas Martikainen oli vaikuttunut venäläisistä kirjailijoista Mihail Bulgakov ja Daniil Kharms. Sieltä vedettiin satiiria, avantgardismia ja kieroutunutta väkivaltaa mukaan. Turpasauna loksahti kohdalleen näillä mausteilla ja siitä lähti kiemuraisen YUP kultakausi. Näinä aikoina mukana ollut Tommi Kärkkäinen oli osaava muusikko, mutta tavallaan liiankin osaava, koska sävellys vastuuta ei kolmannelle riittänyt. Niinpä tiet erkanivat Toppatakkien jälkeen.

Yksi kiinnostava aihe tietenkin yhtyeen loppuvaiheet. Kirjan perusteella tällöin oli jännitteitä Tynkkysen ja Martikaisen välillä, etenkin Leppymättömät levyn sävellyskisan jäljiltä. Tiaisella oli kiireitä yksityiselämässä ja Mannonen kärsi masennuksesta. Muutenkin suosio oli alamäessä. Ajan henki alkoi kääntyä vastaan. Tuohon aikaan hevi oli muotia ja vastarannan kiiski Tynkkynen tietenkin poisti raskaat kitarat levyltä, osa syy heikkoon suosioon lienee Tynkkysen tuotanto. Soitosta löytyy paljon nyansseja mutta karnevaalimaisempaan YUP soundiin tottunut yleisö ei tästä iloinnut. Myös Martikaisen kynästä levylle on tiensä löytänyt pari uran heikointa tekelettä (kilpa-ajajat, sanomisen pakosta), muutenkaan humanisti-Martikaisen sanoitukset eivät enää yhtyeelle täydellisesti sopineet. Kuuntelin nyt vasta 12v ilmestymisen jälkeen Vapauden kaupungit levyä kunnolla. Etenkin levyn keskivaihe on ihan jees, kunhan kuluu tuhat vuotta kirkkaimpana onnistumisena. Yritin kyllä jonkin aikaa silloinkin, mutta ei onnistunut. Ehkä se oli hyvä aika lopettaa.

Tällä hetkellä Hyyrysellä on Wöyh! yhtye, Tynkkynen sävelsi ja sanoitti(!) välillä Timo Rautiaisen yhtyeessä pari levyä (Neljäs sektori), tällä hetkellä näkyi olevan mukana Hankala ravintolan toiminnassa Rantasalmella. Tiainen ja Mannonen hommaa mitä lie. Martikaisella on Luotetut miehet-yhtyeensä, jolla yleensä myös pari YUP biisiä mukana settilistassa. Vaikuttaa olevan aika inspiroitunut soittamaan tällä hetkellä, sillä ainakin Oulun seudulla Tuban soolokeikat kestivät yleisön riemuksi tuntikausia.

Vai Hankasalmella? Itse en ainakaan Rantasalmella tuollaista ravintolaa ole nähnyt.

Ja kiitokset hyvästä kirjoituksesta. Toppatakkeja ja toledon terästä levy soi kotona aina silloin tällöin... Ja on kyllä tekele, mikä yleensä pitää kuunnella alusta loppuun.

 

[Useful Idiot]

Oma suosikkilevy on Yövieraat. Ei ikinä ollut itselle se ihan tajunnanräjäyttävin yhtye, mutta hyviä irtobiisejä on todella paljon.

Gleb on muuten erittäin tyylikäs raita.

 

[RockTheRink]

YUP-yhtyeeseen liittyy mukavia muistoja teinivuosilta Savonlinnasta. Ensimmäistä kertaa kuulin bändiä, kun kaveri laittoi "taidelukion punk-bändin" omakustantaman Whlap Zap Ninja-EP:n soimaan. Mutta se suomenkielinen tavara vasta osui ja upposi, Turpasauna-EP sekä Huuda Harkiten varsinkin. Martikaisen muut bändit Eternal Flesh ja Keinuva Lahna olivat myös mahtavia.

Laitaatsillan bänditalolla kävivät treenailemassa, ja olivatpa niin mukavia sällejä että päästivät meidät nuoremmat poijjaat sisälle kuuntelemaan jameja. Hyvin on jäänyt mieleen kun Minä Olen Myyrä-biisin alkua siinä veivasivat, ja sehän kuulosti todella nerokkaalta.

Toppatakkeja ja Toledon Terästä jäi viimeisimmäksi levyksi mitä YUP:lta tuli kuunneltua, ei niissä myöhemmissä varmasti mitään vikaa ollut, mutta muut bändit varmaan vei huomiota ja koko bändi vähän unohtui kun muutin kaupungista pois. Ehkä sekin vaikutti, kun teemat ja tarinat lyriikoissa ei ehkä herättäneet yhtä villejä mielikuvia kuin ennen, taisivat muuttua vähän runollisempaan ja kaunokirjallisempaan suuntaan. Tai jotain.

 

[Zeic]

Vai Hankasalmella? Itse en ainakaan Rantasalmella tuollaista ravintolaa ole nähnyt.

Ja kiitokset hyvästä kirjoituksesta. Toppatakkeja ja toledon terästä levy soi kotona aina silloin tällöin... Ja on kyllä tekele, mikä yleensä pitää kuunnella alusta loppuun.

Nokkelampi kirjoittaja olisi voinut havaita että ravintola Hankala sijaitsee Hankasalmella.

Toppatakkeja ja toledon terästä on kyllä levy jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Ja vaikka joku yrittäisikin samaa, pelkästään vaikutteiden suvereeni hallinta saisi yrittäjät valahtamaan kalpeaksi. Myös yhtyeen sisällä vaikutettiin arvostavan kovasti.
Sujuvasti tulin sotkeneeksi kirjaviittauksia ja omia mielipiteitä tuohon, mutta ne lienee helppo erottaa.

Nyt taas viime vuosina olen Spotifyn kautta tutustunut siihenkin ja löytänyt sieltä monta helmi biisiä "Tehdas" ehkä kirkkaimpana kruununa, sekä myös suorastaan nerokas kuvaus ydinvoimaonnettomuuden jälkeisestä ajasta, eli "Passiivista vastarintaa". Senhän Martikainen kynäili Hotelli Sointu-ohjelmassa, kuten kaikki varmaan tietää. Yhdeksi YUP hajoamista edesauttavista tekijäistä voi myös nostaa Jarkko Martikaisen soolouran saaman nosteen.

Näinköhän mä YUP:tä ikinä livenä? Jonkinlainen hämärä muistikuva on, että näin olisi joskus tapahtunut festareilla. Ilosaaressa 1999 ainakin. Erittäin hieno, taidokas, omaperäinen ja aina jotain uutta antava yhtye.

Tehdas on minustakin uuden tuotannon helmi. Sävellys ja sovitus ovat aivan huikeat ja sanat osuvat. Kirjassa Petri Tiainen nostaa tämän jopa omaksi suosikikseen tuotannosta.

Näin YUP:n livenä 45;ssa yhtyeen toiseksi viimeisellä keikalla ennen lopettamista ja sitä ennen Qtockissa. Molemmissa oli kyllä kova meno, vaikka biisilistat poikkesivat suuresti toisistaan. Sitäkään ei moni bändi pysty tekemään että vaihtaa lähes koko setin ilman että keikka lässähtää. Kun setlist.fm:stä tarkisti täältä niin näköjään mielikuva piti paikkaansa.

 

[eriatarka]

Näin YUP:n livenä 45;ssa yhtyeen toiseksi viimeisellä keikalla ennen lopettamista ja sitä ennen Qtockissa.

Itse näin viimeisen kerran On The Rocksin keikalla syyskuussa 2008. Ensimmäinen kerta Provinssissa -99, kaiken kaikkiaan n. 20 kertaa.

Oma suosikkilevy Yövieraat.

 

[Zeic]

Itse näin viimeisen kerran On The Rocksin keikalla syyskuussa 2008. Ensimmäinen kerta Provinssissa -99, kaiken kaikkiaan n. 20 kertaa.

Oma suosikkilevy Yövieraat.

Oli niitä kertoja minä olin keikalla vielä useampiakin. Ekan kerran varmaan 2002 tai 2003. Mulla kuuntelu alkoi siitä hittilevystä, eli Normaalien maihinnoususta. Pidän edelleenkin levyä varsin onnistuneena, toisin kuin monet tosifanit. Varhaistuotantoon nähden mutkia on siinä suoristettu onnistuneesti ja biisit on minusta kauttaaltaan hyviä. Tämä jäi myös ainoaksi kerraksi kun YUP:n ja Riku Mattilan yhteistyö kunnolla osui. Lauluja metsästä ja Leppymättömät jäivät lopulta huomattavasti väkinäisemmiksi ja Keppijumppaa levyllä Mattilan vaikutus oli pienempi. Tosin Keppijumppaa sessioiden alkaessa yhtye oli toimittanut hänelle ilmeisesti todella häröä settiä, jonka Riku oli lytännyt täysin. Olisipa mielenkiintoista kuulla mitä siitä olisi tullut? Spotifystä löytyy muuten myös Minä en tiedä mitään-EP, saattaa olla vielä joillekin faneillekin uutta kuultavaa. Jotenkin Mattilan tuotanto noilla levyillä kuulostaa paikoin liiankin muoviselta, kun pro-toolsilla on viritetty miljoona kitararaitaa soimaan päällekkäin. Vaikka suosio kasvoi ja ansioita riittää, ei Riku ehkä sittenkään ruokkinut yhtyeen luovuutta optimaalisella tavalla.

 

[eriatarka]

Oli niitä kertoja minä olin keikalla vielä useampiakin. Ekan kerran varmaan 2002 tai 2003. Mulla kuuntelu alkoi siitä hittilevystä, eli Normaalien maihinnoususta.

Itsellä alkoi oikeastaan Provinssin keikasta -99. Kun vielä näin bändin Ankkarockissa samana kesänä (jolloin vetivät pari biisiä myös Nylon Beatin kanssa), menin sen jälkeen heti ostamaan levykaupasta Me viihdytämme teitä -EP:n. Normaalien maihinnousu tuli ostettua julkaisupäivänä ja lokakuun -99 lopulla olin keikalla Turun Kårenilla. Keväällä 2003 sain kunnian haastatella Martikaista yliopistomme lehteen.

Pidän edelleenkin levyä varsin onnistuneena, toisin kuin monet tosifanit. Varhaistuotantoon nähden mutkia on siinä suoristettu onnistuneesti ja biisit on minusta kauttaaltaan hyviä.

Levyllä on itse asiassa paljonkin hienouksia, joita bändin tuolloin hylänneet "tosifanit" eivät hiffanneet. Itsekin kuuntelin levyn läpi tarkemmalla korvalla kuulokkeilla vasta luettuani kirjan.

Jotenkin Mattilan tuotanto noilla levyillä kuulostaa paikoin liiankin muoviselta, kun pro-toolsilla on viritetty miljoona kitararaitaa soimaan päällekkäin. Vaikka suosio kasvoi ja ansioita riittää, ei Riku ehkä sittenkään ruokkinut yhtyeen luovuutta optimaalisella tavalla.

Tuo oli sitä aikaa, kun pro-tools tuli ja raitoja oli käytännössä rajattomasti, niin mahdollisuudet veivät mennessään, kun pystyi tekemään jotain, mikä ennen oli mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Eli vitusti kitararaitoja päällekkäin ja isoa/täyttävää saundia.

Toinen kiinnostava ja laajempi juttu on, mitä bändille tapahtuu hittilevyn jälkeen. Ei ole helppo asetelma alkaa työstää uutta albumia. Mietipä mitä tapahtui Gunnareille Illusioniden jälkeen, Metallicalle Black Albumin jälkeen jne. Radiohead hauskin tapaus, kun OK Computerin jälkeen muuttivat tyyliä täysin, eivät julkaisseet seuraavalta levyltä (Kid A) yhtäkään sinkkua, eivät antaneet yhtäkään haastattelua jne. Suuren menestyksen jälkeen kaikilla on odotukset korkealla ja itsellä rima. Siinä on vaikea onnistua tai ainakaan olla mieliksi kaikille ja itselle.

 

[Zeic]

Toinen kiinnostava ja laajempi juttu on, mitä bändille tapahtuu hittilevyn jälkeen. Ei ole helppo asetelma alkaa työstää uutta albumia. Mietipä mitä tapahtui Gunnareille Illusioniden jälkeen, Metallicalle Black Albumin jälkeen jne. Radiohead hauskin tapaus, kun OK Computerin jälkeen muuttivat tyyliä täysin, eivät julkaisseet seuraavalta levyltä (Kid A) yhtäkään sinkkua, eivät antaneet yhtäkään haastattelua jne. Suuren menestyksen jälkeen kaikilla on odotukset korkealla ja itsellä rima. Siinä on vaikea onnistua tai ainakaan olla mieliksi kaikille ja itselle.

Näinhän se menee ja alkujaan underground bändille tuo tilanne on tavallaan vielä hankalampi, kun materiaali on alunperin kirjoitettu hyvin marginaaleista aiheista, miten vastaat niillä laajan yleisön odotuksiin. Samaten jos yhtye on päässyt taloudellisesti asemaan, jossa musiikilla jo jotenkin elää, niin ei halua liukua takaisin pieneksi. Ikääntyminen ja elämäntilanne vaikuttavat myös. ihmiset ovat yleensä nuorina luovempia, mitä keski-ikäisinä perheellisinä. Pätee myös YUP:hen. Suomesta esimerkkeinä heittäisin vielä Jukka Pojan ja Riston. Nuori Jukka Poika teki liukuhihnalta lauluja aiheesta kuin aiheesta, kun taas suursuosion jälkeinen esiintyjä vaikuttaa olevan paremminkin Asuntolaina Poika, joka näppäilee taskulaskinta tähdätessään radiohitteihin. Risto taas oli kovassa nosteessa Aurinko aurinko blaa blaa blaa aikoihin. Sen bändin osalle vaan omaa RikuMattilaa ei löytynyt ja taiteellisesta tasosta huolimatta bändi jäi marginaaliyhtyeeksi. Olen koodari, en kulttuuri alalla. Nämä ovat vain vaikutelmia mitä on syntynyt.

 

[SamSal]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=wp4Tfs-lZYc

Putron tavalliset hautajaiset on jostain syystä soinut meikäläisen spotifyn daily mixeissä ja muissa random soittolistoissa jatkuvasti. Juurikaan en Putron tuotannosta välitä, mutta tämä tuntuu uppoavan ja kyllähän tämä rakenteeltaan voisi ihan hyvin olla YUPn tuotantoa. Olisi hienoa kuulla Martikaisen tulkinta tästä biisistä.

 

[Hööty]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=wp4Tfs-lZYc

Putron tavalliset hautajaiset on jostain syystä soinut meikäläisen spotifyn daily mixeissä ja muissa random soittolistoissa jatkuvasti. Juurikaan en Putron tuotannosta välitä, mutta tämä tuntuu uppoavan ja kyllähän tämä rakenteeltaan voisi ihan hyvin olla YUPn tuotantoa. Olisi hienoa kuulla Martikaisen tulkinta tästä biisistä.

Tarkistamatta totuutta saattaa olla, että Martikainen on tuottanut tämän levyn.

 

[Hauntti]

Tänään ilmestyi muuten uusi Jarkko Martikainen & Luotetut miehet-albumi Ystävien taloissa. Ensimmäinen kuuntelu vasta menossa, ihan hyvältä vaikuttaa. Levy löytyy vaikkapa spotifystä jos fyysiset lirpakkeet eivät kiinnosta.

 

[Individual]

Juhlakonserttia pukkaa joulukuun viides Helsingin kulttuuritalolle. Luvassa tähän asti kestäneen uran yhteenniputtamista ja myös "vierailijoiden verkkoja" on heitetty vesille. Konsertin luvataan kestävän kaksi ja puoli tuntia.

Jarkko Martikainen juhlii viisikymppisiään ainutlaatuisella konsertilla Helsingin Kulttuuritalolla - Soundi.fi

YUP-yhtyeestä ja soolouraltaan tunnettu muusikko, kirjailija ja tuottaja Jarkko Martikainen täyttää 24. lokakuuta tasan 50 vuotta. Martikainen juhlistaa virstanpylvästä sekä pitkää uraansa 5. joulukuuta Helsingin Kulttuuritalolla juhlakonsertin merkeissä. Liput konserttiin tulevat myyntiin...

www.soundi.fi

 

[Moto]

Juhlakonserttia pukkaa joulukuun viides Helsingin kulttuuritalolle. Luvassa tähän asti kestäneen uran yhteenniputtamista ja myös "vierailijoiden verkkoja" on heitetty vesille. Konsertin luvataan kestävän kaksi ja puoli tuntia.

Jarkko Martikainen juhlii viisikymppisiään ainutlaatuisella konsertilla Helsingin Kulttuuritalolla - Soundi.fi

YUP-yhtyeestä ja soolouraltaan tunnettu muusikko, kirjailija ja tuottaja Jarkko Martikainen täyttää 24. lokakuuta tasan 50 vuotta. Martikainen juhlistaa virstanpylvästä sekä pitkää uraansa 5. joulukuuta Helsingin Kulttuuritalolla juhlakonsertin merkeissä. Liput konserttiin tulevat myyntiin...

www.soundi.fi

YUP:n poistuminen "määrittelemättömän mittaiselle tauolle" tapahtui niin hiljaisuudessa, että voisiko pienimuotoinen paluukin tapahtua yhtä vaivihkaa tuolla? No, ei pidä toivoa liikoja, mutta varmasti joka tapauksessa hieno tapahtuma tulossa - lippu tuli hankittua heti.