Yritetäänpä nyt hieman purkaa tilannetta.
Kun vuosi sitten alkukaudesta olimme "kriisissä", tilanne pelityylin ja johtajuuden suhteen oli selkeä. Julkisuuteen annettiin tieto, että joukkue ei ollut tyytyväinen RD:n pelitapaan, eikä RD halunnut kiekollistaa sitä tarpeeksi. Ahon aloittaessa penkin päässä peli sekosi ja oli syys-lokakuun ajan ihan täyttä kuraa. Julkisuuteen kerrottiin, että ensin yritetään yksinkertaistaa peliä, saada tulosta ja pikkuhiljaa mj-tauoilla peliin tuodaan kiekollisia elementtejä. Jos katsoisi viime kauden alkupuolelta ja loppupuolelta satunnaisen pelin, ei siinä kuitenkaan mitään älytöntä eroa näkyisi. Joo, kiekollisuutta lisättiin, mutta lähinnä rauhoitusmielessä. Kun oltiin takaa-ajoasemassa tai pelin alussa, kiekollisuudesta ei ollut tietoakaan. Joukkue osti tämän, pelasi Aholle ja voitti mestaruuden, tietäen että sama mies jatkaa peräsimessä myös tällä kaudella.
Tälle kaudelle porukka uusiksi. Joukkue kasassa vasta samalla viikolla kuin sarja-avaus => lähdettiin alussa pelaamaan taas sitä yksinkertaisempaa ja kiekottomampaa robottikiekkoa. Tulosta tuli, vaikka peli oli paskaa. Nyt on jotenkin jäänyt epäselväksi (allekirjoittaneelle ja ehkä jopa osalle joukkueesta), mikä on se tavoite tämän kauden pelityylistä? Onko se kenties tuo viime kauden lopun robottihybridi vai kiekollisempi kuin viime kaudella? Vai pelkkä robotti? Kun pelityyliasiat viime kaudella sanottiin ääneen julkisuuteenkin ja saatiin joukkue kenties sitäkin kautta luottamaan tulevaan muutokseen, nyt ei olla oikein ääneen mitään puhuttu. Itse mietin sitä, että haluaisiko Aho peluuttaa edelleen parhaiten osaamaansa robottikiekkoa, mutta joukkueessa on vähän sama mieliala kuin RD:n kanssa - kiekollisuutta toivotaan lisää. Aho ei voi sanoa ääneen, että haluan robotin, koska joukkue ei sitä osta. Aho ei voi sanoa ääneen, että tuodaan kiekollisuutta, koska tietää ettei sitä tulla tuomaan tällä materiaalilla. Tilanteeseen vaikuttaa tietysti myös se, että tuleva päävalmentaja Virtanen sahaa omaa oksaansa, jos hän ottaa selkeästi kantaa joukkuetta vastaan tai Ahoa vastaan. Hänen on jollain tasolla hyväksyttävä peli, jota pelataan ja valmennettava sitä nyt, olipa ensi kausi mitä hyvänsä. Pelityyli näyttää tältä sekametelisopalta tasakentällisin katsomoon, en tiedä miten kaukana totuudesta olen.
Mielestäni joukkueen tulisi nyt nopeasti sisäistää se punainen lanka, mihin suuntaan pelityyliä tullaan viemään ja millaisilla askelilla. Pelataanko mestaruudesta robotilla vai koulutetaanko kiekollisuutta, jonka en jaksa uskoa tällä materiaalilla onnistuvan päätyyn asti TÄNÄ vuonna, mutta se saattaisi auttaa tulevaisuutta. Jatkuvat muutokset avainpaikoilla kokoonpanossa (NHL-avut, epäonnistuneiden hankintojen penkitys) vaikeuttavat kaiken uuden oppimista, joten selkeä punainen lanka ääneen sanottuna selkeyttäisi tekemistä. Pekka Virta oli lauantain pelistä todennut, että JYPin pelissä ihmetyttää se, kun kiekkoa ylös kuskaa nyt pakit, jotka eivät ole sitä koskaan osanneet. Johtuuko tämä pakeista? Ei johdu. Suurimmat ongelmamme tasakentällisin pelatessa ovat 1) välimatkat omasta päästä lähdettäessä, 2) seisovilta jaloilta käynnistyvät hyökkäykset ja 3) myöhässä laahaava karvaus.
Ongelma 1): JYPin pakeilla kiekko oman maalin takana. Missä ovat hyökkääjät? Vähintään yksi tai kaksi miestä on ylittänyt oman sinisen siinä vaiheessa kun pakki aloittaa nousun oman maalin takana. Mitä jää pakin (tai yhden lyhyen syötön jälkeen sentterin) vaihtoehdoiksi? Järkyttävän pitkä avaus keskialueelle, josta vaan toivotaan että oma mies ohjaisi kiekon hyökkäyspäätyyn, mutta kukaan ei ehdi perään ensimmäisenä. Toinen vaihtoehto on jalalla nostaminen, eli Pekka Virran kuvailema kuskaaminen. Tällöin viisikko saadaan kasaan kun pakki on omalla sinisellä (ellei menettänyt kiekkoa karvaajalle tai joutunut pakittamaan takaisin), mutta koska tuo kuskaaminen kestää sekunteja, sinisellä odottavat laiturit ovat jo joutuneet pysähtymään ja lähtevät hyökkäyksiin seisoviltaan => meillä ei ole laitureita, jotka olisivat niin ylivoimaisen taitavia, että pystyvät ohittamaan seisoviltaan vastustajan hyvin valmistautuneen puolustuksen.
Ongelma 2: laitahyökkääjä ei saa aina parkkeerata sinisen kulmaan odottamaan, että kiekko pelataan sisään. Pitää tulla vastaan pakkeja, kelata vauhtia ja ylittää keskialue rintamana. Joku Pihlström pääsi paikaltaankin niin kovaa hyökkäysmaalin taakse, että ehti irtokiekkoon/karvaamaan tai edes mukaan taustalta nousevaan kahden liikkuvan pelaajan hyökkäykseen. Meillä on vieläpä roolitettu tänä vuonna ketjut (pääosin) niin, että jokaisessa on ollut nopea laituri (Huba, Louhivaara esimerkiksi) ja toisessa laidassa hidas laituri (Abid, Jäsä yms.). Kun tuo hidas jää päivystämään hyökkäyssinisen kulmaan ja sentteri + nopea laituri ylittävät vauhdilla saman viivan, nämä hitaat miehet eivät ole millään samassa rytmissä. Kiekko on ehditty menettää jo siinä vaiheessa, kun heistä olisi apua.
Ongelma 3: kun kiekot pelataan syvään hyökkäyspäähän edellämainituilla tavoilla, emme ehdi karvaamaan. En tiedä, onko tämä tehty osittain myös tarkoituksella. Kun liigassa tänä vuonna selvästi pelätään taklata, jättäydymmekö me tarkoituksella kauemmas? Mutta kun tuo hurrikaaniprässi perustuu siihen, että kiekko riistetään päädyssä heti kun se sinne on pelattu, paineella ja taklauksilla, niin sinne pitäisi ehtiä paremmin. Edes antamaan painetta, jos ei taklauksia. Mieluummin molempia. Vastustajan pakit ehtivät syöttämään kerran pari pakki-pakkia, eikä sen jälkeen karvaamisesta ole hyötyä. He ovat kelanneet vauhdin, jolla ohittavat kärkikarvaajan ja pystyvät syöttämään ohi parinkin karvaajan. Tämä näyttää siltä, että meillä ei ole jalkoja/halua mennä sinne, mutta on suurelta osin seurausta siitä, että pelitapamme ei toimi eikä fiksu pelaaja mene enää myöhässä taklaamaan itseään ulos pelistä. Tämä prässi toi onnistuessaan myös sitä tunnelmaa ja nosti fiilistä, nyt nämä puuttuvat ja halli nukahtaa.
Eli korjaamistoimenpiteitä:
Pakit: ei pitkää syöttöä avauksena eikä kuskaamista. Jos hyökkääjät eivät tule kiekkoa alhaalta hakemaan, peruutetaan takaisin maalin taakse ja koetetaan uudestaan. Kyllä ne sieltä oppivat tulemaan.
Hyökkääjät - teidän pitäisi nyt tehdä töitä vähän fiksummin: tulkaa alemmas, edetkää rintamana, pelatkaa päätyyn vasta siniseltä, menkää sinne ja taklatkaa. Paikalleen ei saa pysähtyä odottamaan.
On tämä taas helppoa. Petterisihvosmaisesti en paskaakaan jaksa nyt välittää siitä, millä kokoonpanoilla tai tunnetasoilla peliin lähdetään, kunhan nämä perusasiat pelikirjassa olisivat kunnossa. Tunnetta tulee, kun se prässi saadaan syntymään ja jos pystyimme tätä pelitapaa viime vuonnakin toteuttamaan, onnistuu se tänäkin vuonna, tälläkin materiaalilla.