Yli-/aliarvostetut ruoat

[Sonny Burnett]

Kassilohi on yliarvostettua. Muutenkin saisivat norskit lopettaa niiden tautipesäkkeisten rasvalöllöjen farmaamisen.

Jaa? En mä ole havainnut että kassilohta kukaan juurikaan hehkuttaisi tai edes arvostaisi. Pikemminkin päinvastoin.

 

[Tadu]

Okonomiyakeista on pakko vielä mainita Hiroshimayaki, joka nimensä mukaisesti on Hiroshiman alueen oma Okonomiyaki. Hiroshimasta löytyy vielä Okonomi-Mura. 3 kerrosta pelkkiä Okonomiyaki-ravintoloita! Itselleni eräänlainen huvipuisto. Mutta tämä enemmänkin Matkakohteenne-ketjun kamaa.

Tuolla tuli käytyä muutama vuosi sitten kesällä. Oli helvetin hyvä Okonomiyaki. Vähän oli itselle vaikea syödä puikoilla kyseistä ruokalajia, mutta kyllähän se lopulta onnistui.

 

[mutina]

Yliarvostettua on oikeastaan kaikki liha. Liharuoista on aivan suotta tullut arkipäivän normi, jota pistellään poskeen kahdesti päivässä ja aamu-, sekä välipalakinkkuleikkeleet päälle.

Aliarvostettua on ihan tavallinen arkinen kotiruoka. ravitsevaa, monipuolista, kannattaa tehdä sen verran, että saa seuraavankin aterian samasta satsista. Mukava syödä mukavan perheen kanssa yhteisessä ruokapöydässä, päivän kuulumisia kerraten.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Yliarvostettua on oikeastaan kaikki liha. Liharuoista on aivan suotta tullut arkipäivän normi, jota pistellään poskeen kahdesti päivässä ja aamu-, sekä välipalakinkkuleikkeleet päälle.

Aliarvostettua on ihan tavallinen arkinen kotiruoka. ravitsevaa, monipuolista, kannattaa tehdä sen verran, että saa seuraavankin aterian samasta satsista. Mukava syödä mukavan perheen kanssa yhteisessä ruokapöydässä, päivän kuulumisia kerraten.

Kumpaan kategoriaan menee tavallinen arkiruoka, jossa on lihaa? Hmm...

 

[Vanha Len]

Liharuoista on aivan suotta tullut arkipäivän normi, jota pistellään poskeen kahdesti päivässä ja aamu-, sekä välipalakinkkuleikkeleet päälle.

Niin, tämähän on ollut vain satoja vuosia ainoastaan arkipäivän normi.

 

[Hatchetman]

Niin, tämähän on ollut vain satoja vuosia ainoastaan arkipäivän normi.

Ei köyhä kansa syönyt säännöllisesti lihaa vielä 3 sukupolvea sitten. Nauta oli herrojen herkkua, kinkku juhlaruokaa, ja puurolla, leivällä ja juureksilla elettiin arjessa.

 

[moby]

Keitot noin yleisellä tasolla vituttaa. Ei nìistä lähde nälkä ja perunateatteri minkä se vaatii valmistuksessa.

Keitto ei pitäisi missään nimessä ainoa ruoka, mitä pöydässä tarjotaan. Suomessa on sellainen typerä systeemi, että on aina yksi ruokalaji mitä syödään. Esim. Thaimaassa pöydässä on aina useampia ruokalajeja, eli keittoa, kanaa ja salaatteja. On tapana myös ruokailla isommalla porukalla. Sama homma myös venäläisillä.

Yliarvostettuja ovat juurikin kiinalaiset ja intialaiset safkat, jotka eivät aina edes ole intialaisia.

 

[heavy]

Tosin trendikkäämpää on mennä nimenomaan "kiinalaiseen", josta suosio osiltaan varmaan johtuu.

Kirjoitit tämän viestin vuonna 1993 ja nyt päätit painaa lähetä nappia?

 

[Iisoppi]

Ei köyhä kansa syönyt säännöllisesti lihaa vielä 3 sukupolvea sitten. Nauta oli herrojen herkkua, kinkku juhlaruokaa, ja puurolla, leivällä ja juureksilla elettiin arjessa.

Äitini aina välillä muistelee lapsuutensa ruokajuttuja. On kotoisin Itä-Suomesta pienviljelijä perheestä. Heillä syötiin usein yhtenä ruokana perunaa ja ruskeaa kastiketta. Välillä tehtiin peruna- tai kaalilaatikkoa ja ainut liha jota niistä löytyi oli muutama läskisiivu päällä. Kun nämä (siprut) oli syöty niin ruoka oli lihatonta ja samaa laatikkoa syötiin pari-kolme päivää. Heillä oli välillä ruokana kananmunakastiketta ja perunaa mutta se ei ollut kuulemma arkiruokaa kun suurin osa munista ja maidosta myytiin että saatiin tuloja. Kalaa heillä syötiin paljon kun oli kalaisat vedet lähellä. Yksi sika kasvatettiin kesän aikana ja suolattiin talveksi ja lihat oli lähinnä siinä. Äiti muistelee aina lämmöllä kun isä (ukkini siis) toi joskus kaupungissa käydessään pätkän berliininmakkaraa. Välillä mietin olisiko sitä jossain että ostaisi äidille. Mutta ei se olisi sama kun äiti elää nykyään yltäkylläisyydessä.

 

[Vanha Len]

Ei köyhä kansa syönyt säännöllisesti lihaa vielä 3 sukupolvea sitten. Nauta oli herrojen herkkua, kinkku juhlaruokaa, ja puurolla, leivällä ja juureksilla elettiin arjessa.

Mutta olisiko köyhä kansa syönyt lihaa, jos olisi ollut tarjolla. Ja miksiköhän?

 

[benicio]

Minulle wagyu-pihvi on ollut jo vuosia arkipäivän normi. Eli söisin sitä jos olisi varaa. Ja miksiköhän.

 

[johnnywee]

Tuolla tuli käytyä muutama vuosi sitten kesällä. Oli helvetin hyvä Okonomiyaki. Vähän oli itselle vaikea syödä puikoilla kyseistä ruokalajia, mutta kyllähän se lopulta onnistui.

Okonomiyaki-ravintoloissa on se hauska, että se sapuska paistetaan itsenäisesti siinä pöydän ääressä. Tai ainakin niissä paikoissa missä mä olen käynyt.

Tajusin että tämä ketju oli 17! vuotta jäissä ennen tätä viikkoa ja nyt on saatu mukavasti taas yli- ja aliarvostettuja ruokia listattua :)

 

[mutina]

Mutta olisiko köyhä kansa syönyt lihaa, jos olisi ollut tarjolla. Ja miksiköhän?

Kyllä, aivan varmasti olisi syönyt. Ja nyt kun voi, niin syö. Samoin kuin sokeria ja rasvaa kaikissa muodoissaan. Miksiköhän? Ja nyt kun tämä on kaikille mahdollista, voisikohan ilman olla parempi?

Toistan ensimmäisen mielipiteeni: liha on täysin yliarvostettua ruokaa, eikä mielestäni kuulu päivittäiseen ruokavalioon. Ei, vaikka makunystyrät ohjaavat sikanaudan, lenkkimakkaran, grillibroilerin ja uhrivasikan eteen.

 

[mjr]

Kouluruoka vaihtelee paikkakunnittain, mutta Hämeenlinnassa kahden erinomaisen arkiruoan maine pilattiin koulussa totaalisesti. Nämä ovat goulash ja stroganoff. Koulun versioilla ei ollut mitään tekemistä näiden ruokien kanssa, mutta yhä edelleen 80-90 -luvuilla Hämeenlinnassa koulunsa käyneet kavahtavat molempia.

Koulu pilasi myös täydellisesti maksan - ylikypsää pahanmakuista tiiltä. Vasta lähes 40-vuotiaana tajusin, miten hyvää oikein valmistettu maksa voi olla. Ja siinä sitten onkin todella aliarvostettu ruoka, kuten muutkin sisäelimet.

 

[Pavlikovsky]

Marjat ovat loistavaa ravintoa, lähes superfood-tasoa vaikkakin proteiini uupuu.

Muuten en kyllä allekirjoita tätä tekstiäsi, sillä kyllähän niitä syödään todella paljon ainakin Helsingissä

Niin, nämä yleistykset ovat jollain tavalla vähän hankalia paikkakunnittain, yhtä hyvin voin väittää ettei niitä syödä vaikkapa Raumalla. Molemmista kaupungeista löytyy niitä ketä marjoja käyttää ja ketä ei, omista lähipiireistä on aina mukava tarkastella asiaa.

Tässä helposti vähäinen käyttö sekä aliarvostaminen sekoittuvat nyt termeinä keskenään, joskin yhtäläisyyttäkin niillä varmaan on. Oman työni puolesta olen huomannut tätä aliarvostusta ja väheksyntää tiettyjen kohderyhmien kohdalla ja onhan marjojen, kasvisten ja vihannesten käyttö ”puoli kiloa päivässä” - teemoista huolimatta mielestäni edelleen puutteellista. Jonkinlainen yhteys tällä nimittäin on metaboliseen oireyhtymään, joka on kansan tasolla mielummin nousussa kuin laskussa.

 

[Everton]

Prevelit on yliarvostettuja. Yhdessä vaiheessa kaikki puhui niistä, vaikka kukaan tuskin oli edes maistanut. Paitsi yksi palstalainen työn puolesta.

 

[finnjewel]

Prevelit on yliarvostettuja. Yhdessä vaiheessa kaikki puhui niistä, vaikka kukaan tuskin oli edes maistanut. Paitsi yksi palstalainen työn puolesta.

Pitää käydä joskus kokeilemassa. Tuolla laitakaupungilla olisi suosittu puolalainen prevel-ravintola, "Przekręt". Useita erilaisia täytteitä valittavana.

 

[koukku]

Aliarvostettuja:

Juurekset. Usein halpoja kuin saippua, monikäyttöisiä ja erittäin maukkaita.


Järvikala. Esim. haukipullat ovat ihan gourmetherkku oikein valmistettuna ja melkoinen juntti saa olla, jos eivät ahvenfileet tipahda.

Aina kun on hauesta kyse, tulee esille tuo maaginen sanapari "oikein valmistettuna". Hauki ei kyllä ns. kylmiltään uppoa suurimmalle osalle ihmisitä, näin uskaltaisin väittää. Totta kai riippuu myös siitä, mistä ja mihin vuodenaikaan hauki on pyydetty. Haukipullat kyllä on suurta herkkua, mutta siinä taas tulee esille se oikea valmistustapa; kun sekaan sotketaan tuhatta erilaista sorttia, niin eihän lopputulos voikaan olla mitään muuta kuin onnistunut. Ahvenfileistä tietenkin samaa mieltä, herkullinen ja aliarvostettu kala.

 

[JZZ]

Toistan ensimmäisen mielipiteeni: liha on täysin yliarvostettua ruokaa, eikä mielestäni kuulu päivittäiseen ruokavalioon. Ei, vaikka makunystyrät ohjaavat sikanaudan, lenkkimakkaran, grillibroilerin ja uhrivasikan eteen.

Varsinkin nykyaikana, kun on tarjolla huikea valikoima hyvänmakuisia lihattomia tuotteita, joissa on paremmat proteiiniarvot ja minimaalisesti rasvaa. Olen ollut nyt lihaton n. vuoden ja ensimmäisen parin kuukauden ihmettelyn jälkeen en oikein osaa enää lihaa kaivata. Syön toki kalaa, mereneläviä, maitotuotteita ja munia, jolloin ruoanlaitto on helpompaa. Korotan vielä panoksia, ja totean että yliarvostettu ruoka on liharuoka ravintolassa. Käytännössä jokaisella yllätysmenulla se liharuoka on ollut heikoin lenkki. Nyt kun olen pyytänyt yllätysmenun lihattomana, on sen tilalla ollut välillä aivan huikeita suorituksia. Tuntuukin, että monella ravintolalla riittää paljonkin mielenkiintoa väkertää hienoja juttuja kasviksista ja kaloista, mutta sitten taas lihassa loppuu ideat kesken.

 

[BitterX]

Aina kun on hauesta kyse, tulee esille tuo maaginen sanapari "oikein valmistettuna". Hauki ei kyllä ns. kylmiltään uppoa suurimmalle osalle ihmisitä, näin uskaltaisin väittää. Totta kai riippuu myös siitä, mistä ja mihin vuodenaikaan hauki on pyydetty. Haukipullat kyllä on suurta herkkua, mutta siinä taas tulee esille se oikea valmistustapa; kun sekaan sotketaan tuhatta erilaista sorttia, niin eihän lopputulos voikaan olla mitään muuta kuin onnistunut. Ahvenfileistä tietenkin samaa mieltä, herkullinen ja aliarvostettu kala.

Järvikaloista @cottonmouth in kanssa noin muuten täysin samaa mieltä, mutta hauki on kyllä aina ja kaikilla tavoilla kokattuna jäänyt varsin mitäänsanomattomaksi makulämykseksi. Kyse ei ole siitä, ettäkö se olisi pahaa. Ei toki, ainoastaan mitäänsanomattoman makuista ja häviää kaikilla tavoilla kokattuna kaikille muille tyypillisille järvistä saataville syötäville saaliskaloille. Ne pullat ja keitotkin ovat parempia, jos ne tehdään muista kaloista.

 

[muaddib]

Tämäkin ketju osoittaa, kuinka suomalainen ruokakeskustelu käydään edelleen nelivuotiaiden makutottumusten ehdoilla. Vielä 40 vuotta sitten Neukku-Suomen surkean ruokakulttuurin jotenkin vielä ymmärsi, mutta vieläkin olematon ravintolakulttuuri, paskan makuiset grilli"makkarat", yliarvostettu pula-ajan perinneruoka, iljettävä einesmoska, maksuton kouluruokailu ja ravintoloiden lastenmenut hidastavat ruokakulttuurin kehittymistä. Venäjä on ollut aina ihan samanlainen nälkämaa, mutta ruokakulttuuri on ihan eri tasolla. Sisilia on täysin kehitysmaa-alue, mutta ruoka on poikkeuksetta erinomaista ja rakkaudella tehtyä. Ja tuoretta, joka keskusliike-Suomessa on ihan käsittämätön ajatus.

Demari luulee, että ruoka on hyvää koska se on hirvittävän ylihintaista ja MTK kertoo kuinka ylivertaista ja "puhdasta" suomalainen ruoka on, ja kansa uskoo, hyväuskoisia kun ovat. Kumijuustot, jämäviljasta tehdyt pussileivät ja vetiset tomaatit ovat mukava muisto Neukkuajoista, mutta jotenkin maagisesti priimaa kun ovat kotimaisia. Ruuan pitää olla suomalaiseen makuun eli mausteetonta, ylikypsää, rasvaista ja joko väärällä tavalla suolaista tai makeaa. Kaiken kruunaa käsittämätön vaaleapaahtoinen kahvi, joka kelpaa korkeintaan halvan viskin lämmittämiseen.

Kehut silti marinoimattomille kokolihalle ja siipikarjatuotteille sekä voille, marjoille ja sienille, joita harvaanasutussa erämaassa riittää hyvin. Mutta sienetkin on niin vaikeita joillekin, kun ei yhtään maistu perunalle eikä jauhelihalle.

Suomen rehevöityneissä mutavellijärvissä saattaisi puhdistettuina olla potentiaalia mittavaan ruokakulttuurin piristäjään mutta kepu-Suomi ei koskaan taivu sellaiseen urotekoon, että arvokalakannat saadaan elpymään. Tapetaan ennemmin norpat että keputollot saa kitukasvuiset ahvenensa kalavelliinsä. Karjalan Pyhäjärvestä Kiteellä voi ottaa mallia veden laadusta, ei ole maatiloja ympärilä kun on rajajärvi.

Ja tokihan kaikki tietävät, että riekkopaistia, Kitkan siikaa, poronkäristystä, Tenon lohta ja lakkasorbettiahan täällä vedetään, jos joku ulkomaalainen sattuu kysymään, että mitä siellä syödään. Ei se ihan sattumaa ole, että "Suomalainen ravintola" tarkoittaa räkäistä karaokebaaria jossain sukkasandaalilomakohteessa - koska kaikki hernekeittoa vaativampi on turhaa hifistelyä, aivan kuten kaikki halvinta Toyotaa kalliimmat autot.

 

[444]

Aina kun on hauesta kyse, tulee esille tuo maaginen sanapari "oikein valmistettuna". Hauki ei kyllä ns. kylmiltään uppoa suurimmalle osalle ihmisitä, näin uskaltaisin väittää. Totta kai riippuu myös siitä, mistä ja mihin vuodenaikaan hauki on pyydetty. Haukipullat kyllä on suurta herkkua, mutta siinä taas tulee esille se oikea valmistustapa; kun sekaan sotketaan tuhatta erilaista sorttia, niin eihän lopputulos voikaan olla mitään muuta kuin onnistunut. Ahvenfileistä tietenkin samaa mieltä, herkullinen ja aliarvostettu kala.

Haukihan nimenomaan ON hyvä kala. Ja se oikeaoppinen valmistus on hyvin yksinkertainen: voita pannuun, kala paistumaan ja lopuksi suolat ja pippurit päälle. Toki kuhasta ja kampelasta saa samalla reseptillä hyvää, mutta kalastustaidoton ostaa hauen ”hieman” halvemmalla kuin nuo jalommat kalatoverinsa.
Ahven on myös erinomaisen makuista, mutta siinä se saatanallinen määrä ruotoja tekee syömisestä epämukavaa. Ovat juuri sopivan kokoisia, että nyppimiseen menisi viikko mutta jäävät silti ikeniin pystyyn ja kurkkuun poikittain. Kyllä, olen juntti enkä osaa syödä ahventa oikein.

 

[Kilgore Trout]

Aina kun joku kehuu haukireseptiään tulee mieleen ne "maistas tätä, et ole ikinä saanut näin hyvää pontikkaa" -kehujat. Ja aina se on sitä samaa, molemmissa tapauksissa. Mökkijärvestä tulee haukea niin paljon kuin viitsii ylös ottaa, mutta aika nopeasti siitä syö itsensä ulos joka kevät/alkukesä.

 

[Peltinen]

Ahven on myös erinomaisen makuista, mutta siinä se saatanallinen määrä ruotoja tekee syömisestä epämukavaa. Ovat juuri sopivan kokoisia, että nyppimiseen menisi viikko mutta jäävät silti ikeniin pystyyn ja kurkkuun poikittain. Kyllä, olen juntti enkä osaa syödä ahventa oikein.

Ahven on parhaimmillaan valmiina fileinä kalatiskistä ostettuna. Maun puolesta oma suosikkini ja parempaa kuin siika tai kuha, joku meriantura menee ehkä vielä edelle mutta toisaalta merianturat on tullut aina syötyä jonkun gourmet-kokin valmistamana kalliissa ravintolassa.

 

[Virveliä kainaloon]

Venäjä on ollut aina ihan samanlainen nälkämaa, mutta ruokakulttuuri on ihan eri tasolla.

No puolensa ja puolensa. Venäjältä on rutkasti kokemusta perus arkiruuasta, sekä gourmet-osastosta. Arkiruuan joukkoon mahtuu helmiä, mutta myös paljon sinne päin valmistettua ja vetistä tavaraa.

Ahvenesta ja kuhasta kannattaa suosiolla vaan leikata se selkäpiikkien kohta fileestä pois.