Yli-/aliarvostetut ruoat

[Leon]

Sen verran fine diningistä, että mä opin arvostamaan sitä vasta sitten, kun opettelin itse kokkaamaan. Kyllä ammattihenkilö on ammattihenkilö. Eikä sen tarvitse olla mikään ökypaikka. Jos saa taitavasti tehtyä ruokaa, sen kyllä tunnistaa, jos on edes auttavasti perillä ruuanlaitosta. Paras kokemus mulla oli myös kallein. Se tapahtui michelin-paikassa nimeltä Olo. Suurinpiirtein jokainen annos sisälsi wau-efektin. Ne oli juuri niitä piperryksiä, mitä joku tässäkin ketjussa dissasi muistaakseni aika aikaisemmin. Se wau-efekti tuli kokonaisuudesta. Huolellisesti harkitut makuyhdistelmät, täydellinen kypsyysaste ja suutuntuma, ja sitten niitä pieniä tai isoja jippoja, joita en luultavasti ikinä opi itse tekemään. Niin ja se asettelu, mikä ei ole niin triviaalia kuin äkkipäätä arvaisi. En mä osaa tehdä nättejä annoksia. Mutta arvostan kyllä, kun sellaisia eteeni saan. Hinta ei tietenkään takaa laatua. Mutta Olon tapauksessa ne korreloivat kyllä.

 

[Tadu]

Huvittavaa arvostella japanilaista ruokaa ja kehua perään kotimaista, kun se on niin yksinkertaista. Se kun on useimmiten se japanialaisen keittiön juju.

Kehtaisin väittää, että japanilainen ruoka on aliarvostettua Suomessa. Oikeasti se on erittäin yksinkertaista ja maut ovat erittäin suomalaisia. Perusjanarille japanilaisesta ruoasta tulee mieleen raaka kala, joka aiheuttaa hylkimisreaktion. Samaan aikaan joulupöydässä syödään kuitenkin iloisena graavi- tai kylmäsavustettua lohta.

Toki jos kaikki kala on niljakasta, niin sitten ei varmaan japanilaisesta keittiöstä pidä. Paitsi, että japanissa syödään kyllä kaikkea muutakin kuin kalaa.

 

[Gostisbehere]

Itse tykkään kyllä ainakin omasta mielestä valmistaa monipuolista ruokaa läpi viikon. Pastaa tulee pöytään jo pelkästään lasten toiveesta. Yleensä siihen vaaditaan jauheliha/makkarakastike
Enemmän pitäisi kyllä laittaa kalaa. Sitä tulee vain 1 kerran kahdessa viikossa.
Yksi mitä nyt on tullut monesti tehtyä on siskonmakkarakeitto.
Helvetti en tajua miksi olin unohtanut koko keiton useaksi vuodeksi.

 

[Leon]

Paitsi, että japanissa syödään kyllä kaikkea muutakin kuin kalaa.

Tämän ketjun innoittamana haeskelin japanilaisia reseptejä ja tää menee kyllä kokeiluun:

Gyudon-kulho

Gyudon on tuiki tavallinen arkiruoka Japanissa. Kulhoruuassa on riisin päällä kananmunaa, lihaa, kalaa tai kasviksia.

www.soppa365.fi

Muoks. Liemikuution korvaan kyllä jollain laadukkaammalla vastaavalla tuotteella.

 

[Bunder]

Kiinalainen ruoka on yliarvostettua. Parin vuoden sisällä olen käynyt muutaman kerran hakemassa kana ja kasvisannoksia ja pettymys on ollut joka kerta. Ylipäätänsä pelkkä kanan koostumus on kuin jostain Atrian roiskeläpästä. Myös melko mautonta ja tylsää, joten mieluummin suosii thaimaalaista. Tosin trendikkäämpää on mennä nimenomaan "kiinalaiseen", josta suosio osiltaan varmaan johtuu.

 

[Leon]

Kiinalainen ruoka on yliarvostettua. Parin vuoden sisällä olen käynyt muutaman kerran hakemassa kana ja kasvisannoksia ja pettymys on ollut joka kerta.

Vika ei luultavasti ole kiinalaisessa ruuassa vaan noissa kioskeissa, jotka sitä "kiinalaista" tekevät. Kuulopuheiden mukaan kaikki täkäläiset viritykset ovat aika pirun kaukana oikeasta kiinalaisesta ruuasta. Tehty "suomalaiseen makuun", vai pitäisikö sanoa "länsimaiseen makuun". En sinänsä pysty itse todistamaan autenttisen kiinalaisen ruuan ylivertaisuutta, koska en ole koskaan luultavasti sitä autenttista maistanut. Enkä ole Kiinaan matkustamassakaan, joten toisen käden tiedon varassa mennään.

 

[JZZ]

Sen verran fine diningistä, että mä opin arvostamaan sitä vasta sitten, kun opettelin itse kokkaamaan. Kyllä ammattihenkilö on ammattihenkilö. Eikä sen tarvitse olla mikään ökypaikka. Jos saa taitavasti tehtyä ruokaa, sen kyllä tunnistaa, jos on edes auttavasti perillä ruuanlaitosta. Paras kokemus mulla oli myös kallein. Se tapahtui michelin-paikassa nimeltä Olo. Suurinpiirtein jokainen annos sisälsi wau-efektin. Ne oli juuri niitä piperryksiä, mitä joku tässäkin ketjussa dissasi muistaakseni aika aikaisemmin. Se wau-efekti tuli kokonaisuudesta. Huolellisesti harkitut makuyhdistelmät, täydellinen kypsyysaste ja suutuntuma, ja sitten niitä pieniä tai isoja jippoja, joita en luultavasti ikinä opi itse tekemään. Niin ja se asettelu, mikä ei ole niin triviaalia kuin äkkipäätä arvaisi. En mä osaa tehdä nättejä annoksia. Mutta arvostan kyllä, kun sellaisia eteeni saan. Hinta ei tietenkään takaa laatua. Mutta Olon tapauksessa ne korreloivat kyllä.

Itsellä paras kokemus on ollut Chez Dominique, vaikka tähtirafloja on tullut koluttua ympäri maailmaa. Fine diningissa pitää myös ymmärtää sellainen asia, että se ei suoranaisesti ole mitään perusfunktion täyttämistä, eli itsensä kylläiseksi hankkimista varten, vaan enemmänkin muutaman tunnin viettämistä hyvän ruoan seurassa.

 

[Peltinen]

Vika ei luultavasti ole kiinalaisessa ruuassa vaan noissa kioskeissa, jotka sitä "kiinalaista" tekevät. Kuulopuheiden mukaan kaikki täkäläiset viritykset ovat aika pirun kaukana oikeasta kiinalaisesta ruuasta. Tehty "suomalaiseen makuun", vai pitäisikö sanoa "länsimaiseen makuun". En sinänsä pysty itse todistamaan autenttisen kiinalaisen ruuan ylivertaisuutta, koska en ole koskaan luultavasti sitä autenttista maistanut. Enkä ole Kiinaan matkustamassakaan, joten toisen käden tiedon varassa mennään.

Lomailin kerran kiinalaisille suunnatussa hotellissa jossa oli yläkerrassa aito kantonilainen ravintola, joka oli kallis ja sellainen parempi ja fiinimpi kiinalainen ravintola ja pitihän sitä kerran kokeilla. Kamalampaa ja niljakkaampaa paskaa en ole syönyt koskaan ja missään (paitsi ne portugalilaiset keitetyt possunkorvat joita jo aikaisemmin mainostin). Oli niin kallista, että pakko oli silti nieleskellä menemään. Tuosta tuli vähän mieleen Madventuresin Kiinan jakson Mad Cook -osio. Tämän kokemuksen perusteella olisin sitä mieltä, että hyvää kiinalaista ruokaa ei ole olemassakaan ja nämä länsimaiset versiot ovat se syömäkelpoinen versio kiinalaisesta keittiöstä.

 

[Jeffrey]

Maailmankaikkeuden yliarvostetuin ruoka: tryffelit (siis ne sienet)

Nämä turhakkeet, jotka maistuvat huonolle deodorantille valloittavat makunystyröitä ympäri maailmaa. Itse en vain millään pysty sisäistämään minkä takia kukaan haluaisi huonoa deodoranttia syödä. Oikeastaan kastiin menee muutkin sienet, paitsi herkkusienet joissa on juustoa sisällä ja pekoni päällä.

 

[sampio]

Hirveästi vääriä mielipiteitä mahtuu tähänkin ketjuun, kuten yllä sienistä mainitut, mutta totean nyt tuohon kiinalaiseen ruokaan sen verran, että siitä puhuminen lienee sama asia kuin puhuisi eurooppalaisesta ruoasta. Iso maa ja vielä isompi väkiluku taannee sen, että vaihtelua maakuntien välillä on kuin täällä konsanaan. Se, mikä meillä tunnetaan kiinalaisena on varmaan about sama kuin amerikkalaisen ruoan määrittely McDonaldsin kautta.

 

[sampio]

Marjat ovat erittäin aliarvostettua ruokaa tai oikeastaan sellainen ruoan osa-alue, jota kerrasta toiseen vierastetaan vaikka terveysvaikutuksista tulee jatkuvasti uutta kritiikin kestävää tietoa ja saapahan marjoista tehtyä jos monenmoista.

Olemme perinteisesti keräilijäkansaa, mutta kyllähän marjat ovat olleet suurille ikäluokille tärkeä juttu (ja heitä vanhemmille) ja karkeasti nykyistä työssäkäyvää sukupolvea kun ei marjat kiinnosta vitun vertaa ei ruoan saati keräilyn mielessä, niin sinnehän jäävät metsiin. Silloin kyllä uhotaan perkelettä, kun joku thaimaalainen ne tulee poimimaan.

En kyllä allekirjoita marjojen aliarvostusta, mutta marjastaminen voi ollakin. Toisaalta miksi kökkiä puskassa kun saman ajan voi käyttää muuhunkin ja ostaa marjat. Jos tykkää siitä hyötyliikuntana niin ihan jees, mutta itse en nauti. Marjoja kyllä arvostan erittäin paljon ja kuuluvat omaan päivittäiseen ruokavalioni.

 

[Tifosi]

Hirveästi vääriä mielipiteitä mahtuu tähänkin ketjuun, kuten yllä sienistä mainitut, mutta totean nyt tuohon kiinalaiseen ruokaan sen verran, että siitä puhuminen lienee sama asia kuin puhuisi eurooppalaisesta ruoasta. Iso maa ja vielä isompi väkiluku taannee sen, että vaihtelua maakuntien välillä on kuin täällä konsanaan. Se, mikä meillä tunnetaan kiinalaisena on varmaan about sama kuin amerikkalaisen ruoan määrittely McDonaldsin kautta.

Sama juttu italialaisen kohdalla. Toisaalla tykätään tunkea juustoa joka paikkaan, toisaalla taas läträtään vaan oliiviöljyllä.
Pizza tehdään "oikein" eri tavalla eri puolilla saapasta Yms yms.

 

[ernestipotsi]

Aliarvostettuja ovat hyvät raaka-aineet sellaisenaan.


Juustoja pidän yliarvostettuina. Homejuustoja varsinkin. Ymmärrän toki että näissä on eroja, mutta itse en ole niiden hienouteen päässyt kiinni yhtään.

 

[Tpip]

Todella moni trendiresepti on aika yliarvostettu, tulee nopeasti mieleen avocadopasta ja itkukana. Molemmat ihan ok ruokia, muttei todellakaan hypensä arvoisia. Varsinkin kun pienellä tuunauksella resepteista saa naksun verran maittavammat.

Perinneruoista Lemin särä on yliarvostettu safka. Helvetin suolaista ja muuten mautonta lampaanlihaa, joka saattaa vielä maistua villalle.

Aliarvostettuihib herkkuihin nostaisin kesäkeiton, oikein duunattuna satokauden vihanneksista ihan helvetin hyvää.

 

[Sonny Burnett]

Keitot noin yleisellä tasolla vituttaa. Ei nìistä lähde nälkä ja perunateatteri minkä se vaatii valmistuksessa. Posia siitä että niiden maku ja koostumus jopa paranee jääkaapissa jokusen päivän. Kun silloin harvoin keittoinspiksen saan niin valmistan yleensä kerralla ison satsin. Tuoreporkkanat keiton teossa ehdoton plussa.

 

[Leon]

En yleensä mollaa mitään ruokaa, koska vika on yleensä siinä, etten vain satu pitämään jostain. Yhtä ruokaa en kuitenkaan tajua edes vähän alusta. Voiko joku oikeasti pitää mac and cheesestä? Kuitenkin jenkkien kansallisruoka tai jotain.

 

[johnnywee]

Huvittavaa arvostella japanilaista ruokaa ja kehua perään kotimaista, kun se on niin yksinkertaista. Se kun on useimmiten se japanialaisen keittiön juju.

Ilmaisin itseäni näköjään hieman epäselvästi, koska tarkoitin viestilläni lähinnä sitä että japanilainen ruoka on Suomessa mielestäni yliarvostettua. Siitä puhutaan kuin se olisi jotain jumalten taidetta, mihin suomijuntti ei pysty.

Vitutus siis ei kohdistunut japanilaiseen ruokaan vaan sen yliampuvaan jumaloimiseen Suomessa. Japanissa useita kertoja käyneenä tiedän aika hyvin mitä se on. Se mitä iibor sanoi pitää erittäin hyvin paikkansa. Lisäksi haluaisin mainita shabu-shabun ja katsudonin. Okonomiyaki on ehdottomasti yksi niistä ruoista mikä sopii varmasti suomalaiseen makuun. Tokion oma vastine monjayaki taas mielestäni ei niin hyvää ole, siksipä sitä varmaankaan ei muualla Japanissa niin paljoa näe.

Mutta paljon Japanissa on myös sitä koostumukseltaan pehmeää ja niljakasta sapuskaa, jotka eivät itselle kyllä uppoa ollenkaan. Japanilaisten käsitys herkuista on toisinaan hyvin erilainen kuin normi länsimaalaisten.

 

[Walrus21]

Keitot noin yleisellä tasolla vituttaa. Ei nìistä lähde nälkä ja perunateatteri minkä se vaatii valmistuksessa. Posia siitä että niiden maku ja koostumus jopa paranee jääkaapissa jokusen päivän. Kun silloin harvoin keittoinspiksen saan niin valmistan yleensä kerralla ison satsin. Tuoreporkkanat keiton teossa ehdoton plussa.

Nälkä lähtee, kun ottaa siihen keiton kylkeen pari ruisleipää täytteillä.

Linssikeitto on varmaan aliarvostetuin tuntemani ruoka. Valmistuu 20 minuutissa ja on puoli-ilmainen, mutta silti maukas.

Yliarvostetuista on mainittava burgerit. Etenkin Suomessa hampurilaiset tuntuvat nousseen jonkinlaiseen standardin ravintola-aterian asemaan, vaikka ovat usein aika bulkkilaatua. Pari kertaa olen ottanut sellaisen 15e burger-annoksen, jossa raaka-aineet ovat luokkaa vehnäsämpylä, ranskalaiset perunat ja kasvispihvi. Kaiken lisäksi ne burgerit rakennetaan vielä sellaiseen muotoon, että pitää olla mikroaaltouunin kokoinen leipäläpi, jotta pystyy syömään koko annoksen ilman osien pilkkomista.

 

[cottonmouth]

Yliarvostettuja:

Suomalaiset jouluruoat. Kaikuja pula-ajasta ja nälkävuosilta, kun ruoanlaittomahdollisuudet olivat mitä olivat ja edes jotain piti saada säilymään vuoden pimeimpään aikaan. Miksi näitä laatikoita, rosolleja ja kinkun jöötejä ei syödä useammin, jos ovat niin herkullisia? Jouluruoat ovat tylsiä, usein hyvin pliisun makuisia ja ylipäätään mitäänsanomattomia. Graavatut ja kylmäsavustetut kalat tekevät tässä kohtaa poikkeuksen sääntöön.

Hampurilaiset. Ok, nykyisin löytyy jo vähän laadukkaampiakin burgereita, mutta näissäkään aika harvoin hinta ja laatu toisiaan kohtaavat. Lähinnä kuitenkin köyhä kansamme tunkee kitusiinsa palkkapäivänä tonneittain aivan kamalia kuralättyjä ympäri Suomen Mäkkäreitä, Hesejä ja BK:oita.

Avocado: Trendikasvis. Mauton itsessään, koostumus ei kovin miellyttävä ja varsin epäekologinen kasvattaa. Avocadopastassa menee tekstuurin tuojana, kun juustot, valkosipuli, chili ja suola ajavat ylitse ja peruuttavat vielä päälle.

Aliarvostettuja:

Juurekset. Usein halpoja kuin saippua, monikäyttöisiä ja erittäin maukkaita.

Monet halvemmat lihat. Esim. häränhännät. Ihan natsikultaa pitkään haudutettuna.

Järvikala. Esim. haukipullat ovat ihan gourmetherkku oikein valmistettuna ja melkoinen juntti saa olla, jos eivät ahvenfileet tipahda.

Lisäksi @sampio lta hyvä pointti tuossa kiinalainen ruoka vs. eurooppalainen ruoka-huomiossa. Samahan se on intialaisen ruoan kanssa. Suomessa olevat inkkarimestat ovat 95% punjabilaista keittiötä, samoin kuin aikalailla maamme "nepalilaiset". Juuri juttelin viime viikonloppuna eteläisemmästä Intiasta olevan tutun kanssa ja kovin vieraalta hänestä tuntuivat Suomessa tarjoiltavat intilaiset safkat. Iso maa tuokin.

Itsekään en aliarvosta fine diningia ja @Leon toi hyvin esille vaikkapa Olon. Tuolla varmaan viitisen kertaa vierailleena en luonnollisesti mene sinne vain sen takia, että olisi nälkä. Se on kuitenkin kokonaisvaltainen juttu ja vaikka jopa aika ison osan noista mauista pystyisinkin periaatteessa kotona tekemään, ovat ne liian työläitä tai sitten itse annosten tekniikat vain sellaisia, joita ei tasalakki vain hallitse. Esim. juuri Olo on mielestäni statuksestaan huolimatta Suomessa jopa osin aliarvostettu.

Sitten vaikka jotkut Björkin ravintolat ovat vähän sinnepäin olevaa fine diningia, alansa mäkkäreitä, oman kokemuksen mukaan. Maut ihan ok, selkeitä huteja tulee annoksissa ja tekniikat eivät ole mitään ihmeellisiä. Yliarvostettuja.

 

[teppana]

Kiinalainen ruoka on yliarvostettua. Parin vuoden sisällä olen käynyt muutaman kerran hakemassa kana ja kasvisannoksia ja pettymys on ollut joka kerta. Ylipäätänsä pelkkä kanan koostumus on kuin jostain Atrian roiskeläpästä. Myös melko mautonta ja tylsää, joten mieluummin suosii thaimaalaista. Tosin trendikkäämpää on mennä nimenomaan "kiinalaiseen", josta suosio osiltaan varmaan johtuu.

Trendikkäämpää? Siis eikös kiiinalainen ole juurikin sitä aikansa elänyttä buffet-mättöä jota vain juntit vetää?

Itsellenikin uppoaa esim. thaikkuruoka paremmin. Pad Thai on mukavaa mättöä jota tulee niin itse väännettyä kuin ravintolasta kotiin kannettua.

 

[Erkka Lapanen]

Olen ollut tähän asti sitä mieltä, että aina kun ruuassa tai ravintolan nimessa on sanat gourmét tai deli, on tarjolla ylihintaista paskaa. Olen syönyt lukuisissa loistavissa keski-eurooppalaisissa ravintoloissa, eikä missään niistä ole gourmét tai deli määritelmää. Nyt löytyi kuitenkin poikkeus. Skattan Bastion deli on erinomainen lounasravintola. Suosittelen.

 

[Malmi]

Marjat ovat erittäin aliarvostettua ruokaa tai oikeastaan sellainen ruoan osa-alue, jota kerrasta toiseen vierastetaan vaikka terveysvaikutuksista tulee jatkuvasti uutta kritiikin kestävää tietoa ja saapahan marjoista tehtyä jos monenmoista.

Olemme perinteisesti keräilijäkansaa, mutta kyllähän marjat ovat olleet suurille ikäluokille tärkeä juttu (ja heitä vanhemmille) ja karkeasti nykyistä työssäkäyvää sukupolvea kun ei marjat kiinnosta vitun vertaa ei ruoan saati keräilyn mielessä, niin sinnehän jäävät metsiin. Silloin kyllä uhotaan perkelettä, kun joku thaimaalainen ne tulee poimimaan.

Marjat ovat loistavaa ravintoa, lähes superfood-tasoa vaikkakin proteiini uupuu.

Muuten en kyllä allekirjoita tätä tekstiäsi, sillä kyllähän niitä syödään todella paljon ainakin Helsingissä ja kyllä niiden terveysvaikutukset ovat yleisesti ottaen ihmisten tiedossa. Olet oikeassa , että harva niitä varmaankaan keräilee, mutta en mä näe ,että siinä olisi kyllä mitään järkeä keräilläkään. Itsellä ainakin on paljon tärkeämpää tekemistä, täten ostan marjat toreilta/kaupasta. Mutta lause: "Marjat ei kiinnosta vitun vertaa" on kyllä ihan täyttä paskaa.

 

[Virveliä kainaloon]

Kassilohi on yliarvostettua. Muutenkin saisivat norskit lopettaa niiden tautipesäkkeisten rasvalöllöjen farmaamisen. Yliarvostettuja ovat myös kaikki perus bulkkilihat, eli mm. j-liha naudasta tai sikanaudasta, naudan fileet ja paistit, perusmakkarat jne. Käytännössä kaikki kasvikset pl. kurkku on aliarvostettuja.

Ahven on sikäli yliarvostettu, että monet käsittääkseni jättävät nahan syömättä, joka on paras osa (se liha ei minusta ole mitään veretseisauttavaa), mutta toisaalta pannukarkeiden suomustamiseen tuppaa menemään enemmän aikaa kuin kalojen pyytämiseen. Toki jos pelkän lihan perusteella vertaillaan, niin kuha on yliarvostetumpi kuin ahven, koska ahven on parempaa. Oikeasti nuo kaikki varmaan on aliarvostettuja, ite vaan tykkään hifistellä kaloilla.

Hei, kuivakala on oltava aliarvostettua. Syötiin Venäjällä jotain kuivakaloja, jäi epäselväksi oliko haukea vai jotain merikalaa. Näytti ja haisi aivan hirveältä, mutta maku aivan jäätävän hyvä.

 

[iibor]

. Okonomiyaki on ehdottomasti yksi niistä ruoista mikä sopii varmasti suomalaiseen makuun. Tokion oma vastine monjayaki taas mielestäni ei niin hyvää ole, siksipä sitä varmaankaan ei muualla Japanissa niin paljoa näe.

Okonomiyakeista on pakko vielä mainita Hiroshimayaki, joka nimensä mukaisesti on Hiroshiman alueen oma Okonomiyaki. Hiroshimasta löytyy vielä Okonomi-Mura. 3 kerrosta pelkkiä Okonomiyaki-ravintoloita! Itselleni eräänlainen huvipuisto. Mutta tämä enemmänkin Matkakohteenne-ketjun kamaa.

 

[finnjewel]

Nykyisessä asuinkaupungissani Prahassa on hintatason vuoksi hyvä kokeilla lounasravintoloita, kun tietää 10-15 eurolla lounaasta juomineen selviävänsä.
Kiinalaiset, thaimaalaiset ja myös vietnamilaiset ovat täälläkin valtaamassa alaa. Kiinalaiset ovat aika samanlaisia kuin Suomessa, ei yllätyksiä ja turhan paljon makeaa soija- tai chilikastiketta, paikallinen maku tuntuu pitävän sokerista joka paikassa.
Vietnamilaiset voivat yllättää alkuperäisyydellään, maassa on varsin runsas vietnamilaisyhteisö, joilla on hallussaan hedelmä- ja vihanneskauppa.
Käyn usein thai-ravintolassa, joka pyrkii alkuperäisyyteen, eikä ole lähtenyt kosiskelemaan asiakkaita makuja länsimaisemmaksi muokkaamalla. Onneksi sentään merkitsevätruokalistan oikeasti tuliset annokset merkinnällä spicy.
Jos kiinnostaa matkailijoita kokeilla, niin tätä kuppilaa tarkoitan:

NOI restaurant - Rozvoz jídla, Vyzvednutí, Rezervace - Choice

THAI RESTAURANT est.2008

www.noirestaurant.cz