Yleisurheilun seuraamisen hienous ja kirous Suomessa on, että harvalla kansalla on yhtä hienot perinteet lajissa. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välinen dominointi, kun kansainvälinen kilpailu oli vielä vähäistä loi suomalaisille harhakuvitelman, että olisimme jotenkin geneettisesti ylivoimainen yu-kansa. Kaikki sijoitukset mitalisijojen ulkopuolella olivat epäonnistumisia.
Sotien jälkeen, 50-luvulla, kansainvälinen kilpailu koveni ja suomalaisten yu-menestys putosi pääpiirteittäin sille tasolle, jolle tämänkokoinen kansa kykenee. Menestykseen oltiin silloin jatkuvasti hyvin tyytymättömiä.
Perinteet velvoittivat, joten 70-luvulla yleisurheiluun satsattiin lisäresursseja. Niitä käytettiin erityisesti tieteelliseen valmennukseen. Kasvuhormonien hyödyntämisessä ja erityisesti veritankkauksessa Suomi oli edelläkävijä ja hyvä niin, sillä menestystä tuli. Hiljalleen kontrolli kiristyi ja dopingmenetelmät kehittyivät. Samalla Suomikin jäi kehityksen kärjestä.
Resurssit eivät ole enää aikoihin olleet Suomessa riittävät. Yleisurheilu on olympialaisten näkyvin laji ja monille kansakunnille on ideologisestikin tärkeää menestyä siinä. Kilpailu pelkästään Euroopan sisällä on kovaa ja tasokasta. Suomessa taloudelliset, valmennukselliset ja olosuhteelliset panostukset huippu-urheiluun eivät ole pitkään aikaan olleet kilpailijamaiden tasolla. Yksilöurheilijan polkua tukeva järjestelmä on rakennettu paremmalle pohjalle niin Länsi-, Itä-, ja Etelä-Euroopan maissa kuin toisissa pohjoismaissakin.
Yleisurheilu on suomalaisille penkkiurheilijoille edelleen tosi tärkeä laji, mutta realistiseen menestykseen ei osata olla vieläkään tyytyväisiä. Nykyisillä resursseilla on kuitenkin ihan turha toivoa yksittäisiä mitaleja laajempaa menestystä kuin satunnaisesti.
Mikäli yleisurheilumenestykseen ei haluta satsata kunnolla, olisi parempi ehkä suunnata vähät resurssit kunto- ja lasten harrasteliikunnan puolelle. Mallia voisi ottaa Tanskasta, joka on suunnileen Suomen kokoinen kova urheilumaa. Mainittavia yleisurheiluperinteitä siellä ei ole, eikä huipputason yleisurheiluun siten ole pakko panostaa. Sen sijaan Tanska menestyy olympiatasollakin muissa, omissa painopistelajeissaan, joihin satsataan kunnolla.
Siihen ovatko nuoret nykyään Suomessa sen enempää pullamössöä kuin ennenkään tai muissa maissa, en ota kantaa. Sen vain sanon, että näin ovat aina vanhemmat sukupolvet nuoremmista sanoneet.