Minulla on kiihkoton suhtautuminen dopingiin. Se kuuluu hyviin moniin urheilulajeihin, halusi sitä tai ei. Tarvitaan silti toki myös jonkinlainen valvonta urheilijoiden terveyden vuoksi. Mikäli aineiden käyttö sallittaisiin täysin, tulisi huomattavasti enemmän ruumiita niin suorituksen aikana, sen jälkeen ja erityisesti harjoitusjaksoilla. Sitä ei toivottavasti kukaan toivo.
Huippu-urheiluun kuuluu myös politikointi esim. oman maan urheilijoiden suojelemiseksi kiinnijäämiseltä ja sekin homma tulee hallita.
On ihan turha spekuloida, kuka käyttää ja kuka ei käytä. Erityisesti ulkonäön perusteella se menee täysin mutuksi. Yhtä lailla menee romantisoinnin puolelle, kun ihmiset joka maassa toitottavat, että omat urheilijat ovat puhtaita tai ainakin puhtaampia kuin toisten maiden. Todennäköistä on, että suomalaiset käyttävät huippu-urheilussa suurin piirtein saman verran kiellettyjä konsteja kuin muutkin verrokit.
Myöskään mitään menestysrajaa ei ole, joka kertoisi, mihin tulokseen voi päästä ilman dopingia. Niin monet muutkin asiat vaikuttavat tulokseen. Joku voi olla niin voitonhimoinen, että käyttää, vaikka katto olisi siitä huolimatta pelkästään kansallisella tasolla. Joku toinen taas voi olla niin lahjakas ja kaikki olosuhteet muutenkin kunnossa, että voi pystyä huomattavasti tätä kovempiin tuloksiin jo ihan puhtain eväin. Toki, jos puhutaan ihan maailmanennätystasosta esim. yleisurheilussa, niin siihen tarvitaan lajissa kuin lajissa sekä suunnaton lahjakkuus, erinomainen valmennus, täydellisyyttä hipova tekniikka että vähintään viimeisten sadasosien tai senttien puristus kemiallisin konstein.