Yleisurheiluvuosi 2019

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Usein ongelma on taitaa olla siinä, että urheilija pärjää juniori-ikäluokissa lähinnä lahjakkuutensa ansiosta. Kun sitten ollaan siirtymässä oikeasti kilpaurheiluun ja aikuisten sarjoihin niin niissä menestymiseen (varsinkin kansainvälisesti) tarvitaan suuri määrä harjoittelua. Tähän taas ei ole totuttu tarpeeksi nuorena, jolloin jotain on jäänyt tekemättä ja pohjat pettää. Sitten joudutaan vielä aikuisiällä harjoittamaan semmoisia osa-alueita, joiden perusta olisi pitänyt luoda ikäluokissa 10-18 v. Eihän se toki ole mikään ihme. Suurin osa juniorivalmentajista toimii otona joko ilman korvausta tai hyvin pienellä sellaisella, harva tekee sitä työkseen. Aikaa ei välttämättä riitä siihen, että käyt töissä, valmennat junnuja ja sitten pitäisi vielä kouluttautuakin, että kehittyisi valmentajana. Esim. nuorisovalmentajakurssin hinta oli muistaakseni n. 750 €. Haluaako kovin moni sijoittaa tuon verran, että voisi valmentaa vieraiden ihmisten lapsia hieman paremmin ilman merkittävää korvausta?
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Usein ongelma on taitaa olla siinä, että urheilija pärjää juniori-ikäluokissa lähinnä lahjakkuutensa ansiosta.
Niin ja sitten en tiedä vaikuttaako se mitään, että monen lajin kohdalla meillä ei ole historiaa aikuisissa ihan maailmanhuipuille nousseista urheilijoista. Tämä tuli vaan seiväshypystä esimerkiksi mieleen, kun tuolla aiemmin joku sanoi, että tässä lajissahan piti nyt olla monta lahjakasta kaveria tulossa, mutta kenestäkään ei ole nyt kuulunut vähään aikaan mitään. Niin että onko tässä maassa välttämättä olemassakaan kaikkiin lajeihin sitä tietotaitoa, jolla erittäin lahjakas urheilija viedään sinne oman potentiaalinsa ylärajoille? Ja tämä ihan siis vilpittömänä kysymyksenä, eikä minkäänlaisena toteamuksena, että asia näin olisi.

Esimerkiksi Wilma Murrosta on enemmän tai vähemmän suoraan paukutettu mediassa jo useamman vuoden sellaisia otsikoita, että hänen ilmeisesti oletetaan olevan jonain päivänä aikuisissa vähintään EM-mitalitasoa. Hänen kohdallaan olen tätäkin miettinyt, että kuinka paljon totuuspohjan päälle on leivottu ylimääräistä hypeä. Ilmeisesti kun hänellekin on nyt jo alkanut kasaantumaan kaikenlaisia loukkaantumisia ja muita vaivoja, jotka ilmeisesti on hyvin monella muullakin suomalaisella hypetetyllä nuorella alkaneet suurin piirtein juuri hänen iässään.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Niin että onko tässä maassa välttämättä olemassakaan kaikkiin lajeihin sitä tietotaitoa, jolla erittäin lahjakas urheilija viedään sinne oman potentiaalinsa ylärajoille? Ja tämä ihan siis vilpittömänä kysymyksenä, eikä minkäänlaisena toteamuksena, että asia näin olisi.
Tuohon en osaa sanoa. Mutta ainahan voi epäillä. Keihäässä on perinteitä, mutta ei se keppi silti lennä joka kesä yli 90 m.

Monesti olen törmännyt siihenkin, että ongelma ovat juniorin vanhemmat. Jos yleisurheilussa meinaa menestyä aikuisena niin kyllä se pitää harjoitella laadukkaasti lapsesta asti, mutta sitä eivät junioreiden vanhemmat sisäistä. Ei saisi harjoitella kuin kerran pari viikossa ja silti pitäisi voittaa. Harjoittelematta. Olen toki sitä mieltä, että nuorena on hyvä liikkua monipuolisesti. Toki se tulee jo yksistään yleisurheilussa jos harjoitellaan ottelupohjaisesti. Ei siihen tarvita mitään seisoskelua jalkapalloreeneissä. Yksi tekee ja yhdeksän jonottaa. Mutta mutta, vaikea se on valmentajan taistella vanhempia vastaan, jos ne sanoo 7 päivää viikossa tenavalle, ettei tarvi reenata vielä, ehtii myöhemminkin. Mutta kun ei ehdi. Juna meni jo.
 
Viimeksi muokattu:

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Hyviä pointteja yllä, kyllähän valmennuksenkin pitää kehittyä urheilijan kanssa rinta rinnan. Aina keksiä uusia treenejä, ottaa asioista jatkuvasti yhä tarkemmin ja tarkemmin selvää, verkostoitua, olla toisaalta kuormittamatta liikaa ja kehittyä arvioimaan suoritusta. Tätä ei ainakaan Suomessa ole juuri seipäässä osattu. Jarno Koivunen on kovan luokan tekijä jalostamaan hyppääjät arvokisojen finaalien porteille, mutta ihan se mitalin ottamisen taito valmennuksessa Suomesta uupuu, mistä kertoo tämä jatkuva valmentajaruletti, muuallakin kuin seipäässä.
 

soumah#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Niin että onko tässä maassa välttämättä olemassakaan kaikkiin lajeihin sitä tietotaitoa, jolla erittäin lahjakas urheilija viedään sinne oman potentiaalinsa ylärajoille? Ja tämä ihan siis vilpittömänä kysymyksenä, eikä minkäänlaisena toteamuksena, että asia näin olisi.
Uskoisin että on. Ongelmat on silti valmennuksessa. Suomalaisurheilijoilla on käytännössä yksi tai korkeintaan kaksi (joillain mentaalikoutsi) valmentajaa. Esimerkiksi huippubriteillä on pääkoutsi, joka on verkostoitunut erittäin hyvin eri alojen asiantuntijoiden kanssa. (esim. lääkärit, fyssarit, muut valmentajat, psykologit/terapeutit, ym.).

Pääkoutsi valmentaa lajia ja muissa asioissa tukeutuu erittäin vahvasti muiden asiantuntijuuteen, esimerkiksi fysiikkatreenaamisessa, biomekaniikassa ja henkisellä puolella.

Suomalaisten urheilijoiden valmentajat valmentavat yksin.

Edit: Ja tässä tullaan siihen, että suomalainen urheilija ei ole 24/7 urheilija vuoden jokaisena päivänä.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Edit: Ja tässä tullaan siihen, että suomalainen urheilija ei ole 24/7 urheilija vuoden jokaisena päivänä.
Ja tullaan ehkä siihenkin, että kun tämä 24/7-vaatimus kerrotaan 15-18 vuotiaalle nuorelle urheilijalle niin ei hän enää olekaan niin halukas tavoittelemaan maailman huippua. Huippu-urheilu on oikeasti aivan helvetin vaativaa hommaa. Voi jopa joutua luopumaan jostakin sen takia.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ja tullaan ehkä siihenkin, että kun tämä 24/7-vaatimus kerrotaan 15-18 vuotiaalle nuorelle urheilijalle niin ei hän enää olekaan niin halukas tavoittelemaan maailman huippua. Huippu-urheilu on oikeasti aivan helvetin vaativaa hommaa. Voi jopa joutua luopumaan jostakin sen takia.
Ja niin kauan kun yleisurheilussa ei liiku kuudesosaakaan sitä rahaa mitä jääkiekossa Suomessa, ei tätä heittäytymistä huippu-urheiluun tulla näkemäänkään. Paine opiskeluun ja uran luontiin ovat Suomessa on kovat, jossa opiskelumahdollisuudet ja tarjonta ovat maailman eliittiä. Erittäin harva on niin puritaani että olisi valmis jonkun hyppy/juoksu-uran laittamaan etusijalle hyvin palkatusta siviiliduunista, kun rahaa ei ole ja kaikki sotii sitä vastaan että mitään menestystä tulisi.Toista se on jo Venäjällä, jossa sitä toista vaihtoehtoa ei välttämättä ole. Se on huippu-urheilu tai alamäki noin karkeasti.

Tästä päästään siihen, että Suomesta tulee hienoja kansallisia urheilu-uria, joissa siviiliura on rakennettu urheilun rinnalla ja se näkyy tuloksissa kansainvälisissä kisoissa.
 

Pablito

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Toronto Maple Leafs, Real Madrid
Miesten moukarin kotimainen kärki kokoontui tänään Töysälle juhlakisoihin. Voiton vei loukkaantumisten jälkeen kansalliseen kärkikaartiin paluun tehnyt Aleksi Jaakkola. Tulos 73,76 jäi vain sentin nuoren miehen kolme vuotta sitten heitetystä ennätyksestä. Toiseksi kisassa tuli Aaron Kangas ja kolmanneksi Tuomas Seppänen.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Niin ja sitten en tiedä vaikuttaako se mitään, että monen lajin kohdalla meillä ei ole historiaa aikuisissa ihan maailmanhuipuille nousseista urheilijoista. Tämä tuli vaan seiväshypystä esimerkiksi mieleen, kun tuolla aiemmin joku sanoi, että tässä lajissahan piti nyt olla monta lahjakasta kaveria tulossa, mutta kenestäkään ei ole nyt kuulunut vähään aikaan mitään. Niin että onko tässä maassa välttämättä olemassakaan kaikkiin lajeihin sitä tietotaitoa, jolla erittäin lahjakas urheilija viedään sinne oman potentiaalinsa ylärajoille? Ja tämä ihan siis vilpittömänä kysymyksenä, eikä minkäänlaisena toteamuksena, että asia näin olisi.

Esimerkiksi Wilma Murrosta on enemmän tai vähemmän suoraan paukutettu mediassa jo useamman vuoden sellaisia otsikoita, että hänen ilmeisesti oletetaan olevan jonain päivänä aikuisissa vähintään EM-mitalitasoa. Hänen kohdallaan olen tätäkin miettinyt, että kuinka paljon totuuspohjan päälle on leivottu ylimääräistä hypeä. Ilmeisesti kun hänellekin on nyt jo alkanut kasaantumaan kaikenlaisia loukkaantumisia ja muita vaivoja, jotka ilmeisesti on hyvin monella muullakin suomalaisella hypetetyllä nuorella alkaneet suurin piirtein juuri hänen iässään.
Kyllähän Suomella historiaa seiväshypystä on maailmanennätyksineen ja arvokisamitaleineen. Sitä en tiedä, onko valmennustieto enää ajan tasalla, aikaahan noista kunnian päivistä jo on.

Jos on nuori ja lahjakas urheilija joka pärjää ikäluokassaan, niin kyllä jonkinlaiset edellytykset maailman huipulle nousemiseen on aikuisissa, mutta kaikki ei tietysti tule onnistumaan. En nyt koe että olisi väärin nostaa positiivisesti esille harvoja lupaavia urheilijoitamme, vaikka arvattavissa on että monen ura on lopulta pettymys. Meinaan parempihan se on olla hieman ylioptimistinen jonkun nuorisotähden mahdollisuuksista, vaikka tämä lopulta jäisikin kansalliselle tasolle, kuin lytätä tulevan olympiavoittajan uratoiveet ensimmäisten vastoinkäymisten perusteella.
 

Gust

Jäsen
Topias Laine heitti keihään karsinnassa ennätyksensä 76,26 ja menee suoraan finaaliin. Siinä on kyllä pojalla nopeat jalat ja hieno tekniikka.

Myös Teemu Narvi finaaliin kauden parhaallaan.
 
Viimeksi muokattu:

Gust

Jäsen
Warholm paranteli tuoretta Euroopan ennätystään lukemiin 47,12!
 
Viimeksi muokattu:

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Vaivaakohan näitä poikia tuo Norjan kansansairaus – astma?
Vähemmästäkin on epäilyjä noussut, kun yhtäkkiä vuonomaa dominoi suorastaan muutamaa lajia. Olisikohan Warholmin leiristä saatavilla oppia Suomeen, kun maantieteellisesti sijaitsisi niin lähellä? Vai käykö samalla tapaa kuin joitakin vuosia Suomen mieskorkeushyppääjät olivat menossa itänaapuriin tutustumaan treenimetodeihin, niin yhtäkkiä kaikki muuttuikin yllättävän hankaliksi ja annettiin tietyt ajankohdat jolloin paikalle voidaan tulla muttei missään tapauksessa muuten.
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars, Kärpät, Jokipojat, Dallas Cowboys
Arttu Mattilalle pronssia alle 20-vuotiaiden EM-kisojen korkeushypystä.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi
Korkeudesta tuli tosiaan molempien Ruotsin junnukisojen mitalit. Ei ihan perinteisin suomalaislaji ole tähän saakka ollut. Vielä Mattilan mitalin jälkeen Suomen keihästytöt kävivät epäonnistumassa pistesijojen ulkopuolelle, mikä kuvaa näitä tämän vuoden nuorten kisoja hyvin. Siis se että karsinnoissa heittäjille tuli hyviä suorituksia, ja todella moni lähti mitalisuosikkina finaaliin, mutta tosiaan kaikki jäivät mitalisijan ulkopuolelle. ”Pää ei kestä” huudetaan, ja varmasti siinä perää on. Siis siitä kai on kyse kuitenkin, ettei tekniikat ole selkärankaan iskostettuja, ja sitten kun paine ja yritys on kova niin suoritus menee rikki. Ja hyppylajien puolella Wilma Murtoon sama ainakin pätee.

Hyvä sentään että kestävyysjuoksujen puolella tuli tänään pari hyvää suoritusta (Nathalie Blomqvist 4. 3000 metrillä ja Eemil Helander 5. esteissä). Muutenhan juoksu-urheilu on Suomessa 200 metriä pidemmillä matkoilla kuolemassa sukupuuttoon.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Korkeudesta tuli tosiaan molempien Ruotsin junnukisojen mitalit. Ei ihan perinteisin suomalaislaji ole tähän saakka ollut. Vielä Mattilan mitalin jälkeen Suomen keihästytöt kävivät epäonnistumassa pistesijojen ulkopuolelle, mikä kuvaa näitä tämän vuoden nuorten kisoja hyvin. Siis se että karsinnoissa heittäjille tuli hyviä suorituksia, ja todella moni lähti mitalisuosikkina finaaliin, mutta tosiaan kaikki jäivät mitalisijan ulkopuolelle".
Nuorten kisoissa on nyt esiintynyt aiemmin varsin tuntematon ilmiö eli paineiden kesto tuntuu olevan heikkoa mitalimahdollisuuksia omaaville. Kun kaksi keihäsmiestä heittää alle tasonsa, niin tässä lienee myös kehityskohdetta aikuisten tasolle/ seuraaviin nuorten kisoihin. Sinänsä tilanne ei ole toivoton, koska paineensietokykyä voi kehittää, jos muut ominaisuudet riittävät menestykseen. Mutta onhan 19-vuotiaitten menestys varsin heikkoa, toki voidaan todeta, ettei tämä nuorten menestys juurikaan ennakoi menestystä aikuisissa.

Suomella on nyt kaksi huippulupaavaa kestävyysjuoksijaa, jos katsotaan vaikkapa Lasse Virenin aikoja tuonikäisinä. Kunpa vain saataisiin taas sitä poronmaitoa, että Kotiranta ja Helander voisivat jalostua eurooppalaiselle huipulle.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Mediakin voi katsoa peiliin näissä mitaliodotuksissaan. Ensin oikein hakemalla haetaan jonkun kisapastorin suusta mitalitavoitteet ja pistesijat ja kun saldona on joku pronssi ovat otsikot "viimeksi näin huonosti silloin ja silloin" ja oikein taas haetaan henkisen kapasiteetin romahtamista, voi kun joku sanoisi sen.

Onhan tuo yleisurheilun maajoukkuetoiminta kulisseissakin sen verran puuhastelua, että joku voisi sanoa tulosten olevan satsauksiin ihan linjassaan. Jossain luki, että urheilijat joutuvat itse maksamaan että pääsevät osallistumaan noihin nuorten kisoihin. Jossain vaiheessa SUL linjasi ettei tietyn ikäisten arvokisoihin ole järkevää lähettää urheilijoita, koska kilpailu ei tee hyvää, koska tasoero. Ettei olisi joku Kemppainen ihan vakavalla naamalla näitä tarinoinut. Ettei vaan olisi maksajat olleet vähissä......
 
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights
Kun kaksi keihäsmiestä heittää alle tasonsa, niin tässä lienee myös kehityskohdetta aikuisten tasolle/ seuraaviin nuorten kisoihin. Sinänsä tilanne ei ole toivoton, koska paineensietokykyä voi kehittää, jos muut ominaisuudet riittävät menestykseen.
Mielestäni nuoret keihäsmiehet heittivät omalla tämänhetkisellä tasollaan ja niille (piste)sijoille, mihin saumat tuossa kisassa edellyttivät. Mitalille venyminen olisi vaatinut kummaltakin roiman ennätysparannuksen.

Minä näen nuorten EM-kisojen tuloksissa ja alkukauden kotimaisissa tuloksissa kauttaaltaan myös hyvin paljon positiivisia signaaleja. Mitaleja saatiin nuorten kekkereissä vain kaksi, mutta hyvin monissa lajeissa oltiin mitalitaisteluissa mukana.

Alkukaudesta aivan uudelle tasolle ovat nousseet etenkin nuoret naiset, kuten Junnila, Koilahti ja Tervo. Myös moniottelijat ja pika-aiturit ovat häikäisseet.

Nuorten kisoissa pisti silmään, että turkkilaiset ovat tulossa entistä laajemmalla ryminällä eurooppalaisiin kärkitaisteluihin lähes lajissa kuin lajissa. Myös Italian yleisurheilutaso on taas selvässä nousussa pienen laskukauden jälkeen. Pienemmistä maista myös Hollanti ja Sveitsi ovat parantaneet selkeästi kokonaistasoaan. Kaikki nuorten kisoissa menestyneet eivät toki koskaan pysty samoihin sijoituksiin aikuisten tasolla, mutta yleensä hyvä kokonaismenestys nuorten kisoissa heijastaa aika hyvin tulevaa menestystä myös aikuisten tasolla.
 

Pablito

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Toronto Maple Leafs, Real Madrid
Mediakin voi katsoa peiliin näissä mitaliodotuksissaan. Ensin oikein hakemalla haetaan jonkun kisapastorin suusta mitalitavoitteet ja pistesijat ja kun saldona on joku pronssi ovat otsikot "viimeksi näin huonosti silloin ja silloin" ja oikein taas haetaan henkisen kapasiteetin romahtamista, voi kun joku sanoisi sen.

Onhan tuo yleisurheilun maajoukkuetoiminta kulisseissakin sen verran puuhastelua, että joku voisi sanoa tulosten olevan satsauksiin ihan linjassaan. Jossain luki, että urheilijat joutuvat itse maksamaan että pääsevät osallistumaan noihin nuorten kisoihin. Jossain vaiheessa SUL linjasi ettei tietyn ikäisten arvokisoihin ole järkevää lähettää urheilijoita, koska kilpailu ei tee hyvää, koska tasoero. Ettei olisi joku Kemppainen ihan vakavalla naamalla näitä tarinoinut. Ettei vaan olisi maksajat olleet vähissä......
Täyttä asiaa koko teksti. Tässä vielä linkki tuohon mainitsemiisi omavastuihin. Muissa maissa maksetaan siitä että urheilija edustaa maataan, Suomessa urheilija on se joka maksaa.

Nuori suomalaisurheilija avautuu Iltalehdelle EM-kisojen omavastuuosuudesta – pelkää puhua omalla nimellään: ”Tulisi paskaa niskaan, jos liitossa tietäisivät"

Linkki iltalehden juttuun.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Suomalainen juniorivalmennus on tehokasta. Jotain tehdään todella pahasti väärin PLUS sitten nämä Instagram-paineet jotka vievät loput mahdollisuudet.
Väärät valmentajat + väärät harjoitusohjelmat. Et sä vaan voi Virenin, Bryggaren, Kukkoahon tai Rädyn ohjelmilla nykynuorisoa koutsata, seuraukset ovat poliklinikalla. Tätä ei tunnuta tajuavan, että nykyinen urheilijasukupolvi on pullaa taustoiltaan takavuosien urheilijoihin nähden.

Ei kai vasta-alkajallekaan salilla lyödä jotain ison-Arskan Golden sixiä, että tee hei tosta noi.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Väärät valmentajat + väärät harjoitusohjelmat. Et sä vaan voi Virenin, Bryggaren, Kukkoahon tai Rädyn ohjelmilla nykynuorisoa koutsata, seuraukset ovat poliklinikalla. Tätä ei tunnuta tajuavan, että nykyinen urheilijasukupolvi on pullaa taustoiltaan takavuosien urheilijoihin nähden.

Ei kai vasta-alkajallekaan salilla lyödä jotain ison-Arskan Golden sixiä, että tee hei tosta noi.
Vai väärät lääkkeet? Takavuosina Suomella oli vielä sillä saralla röyhkeyttä ja jopa kilpailuetua kestävyyslajien saralla. Silloin löytyi sopivat lääkkeet palautumiseen ja arvokisoihin tankattiin aina kuntohuippu.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös Pohja