Yleisurheiluvuosi 2014

  • 145 894
  • 718

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Esitetään hypoteettinen esimerkki: Lassi Etelätalo heittää toukokuussa 2014 itsensä Suomen tilaston kärkeen 88,54 kantaneella siivullaan ja jatkaa hyvin alkanutta kesäänsä reilulla 84 metrisellä hienoisessa vastatuulessa seuraavassa kisassa. Sitten hänelle iskee keuhkokuume ja hän riutuu taudin kourissa harjoittelemattomana kaksi viikkoa. Ensimmäisessä kilpailussaan Lassi heittää voimattomana ja väsyneenä 71 metriä. Seuraavassa kilpailussakaan ei lennä kuin 74 metriä. Seuraavaksi koittaakin viimeinen näyttöpaikka ennen Zürichin EM-kilpailuja ja Lassi heittää siellä lupaavasti 83,5 metriä. Muista suomalaisista heittäjistä Pitkämäki on pommittanut seitsemän kisaa 85-87m välimaastoon, Ruuskanen alkukaudesta kaikki viisi kisaa 81-83m ja viimeisessä näyttöpaikassa hiukan reilun 85 metriä. Wirkkala ja Mannio ovat heittäneet koko kauden, 10 kisaa kumpainenkin 81 ja 84 metrin väliin ja molemmat voittavat muutamalla sentillä Etelätalon viimeisessä näyttökilpailussa. Ketkä kuuluu valita kisoihin, jos oletetaan, että mitään muuta valintakriteeriä ei ole asetettu kuin todennäköisesti parhaiten menestyvän joukkueen valinta. Valitsisiko TKH Casio kädessään keskiarvoja ynnäillen Wirkkalan tai Mannion? Minä valitsisin Etelätalon. Osoittanut omaavansa mahdollisuuden koviin heittoihin alkukaudesta ja osoittanut myös, että kauden aikana tapahtunut notkahdus johtui sairastelusta ja on nyt taas kunnossa.
Kysymys ei ollut suunnattu minulle, mutta vastaan silti. Minä valitsisin myös Etelätalon. Kenet valitsisit, Rautapönikkä, siinä tapauksessa jos Etelätalo heittäisi viimeisessä kilpailussa vaikkapa 79 metriä? Tai entäpä siinä tapauksessa, mikäli Etelätalolla ei olisi ollut mitään vakavampaa sairastelua tms. vaan tulostaso yhtäkkiä tippuisi radikaalisti, mutta alkaisi taas hieman nousta ennen arvokilpailuja?

Jälkimmäisellä kysymyksellä pyrin siihen, että pidätkö aina yksittäistä tulosta potentiaalisempana menestysmahdollisuutena, vaikka taustalla ei olisi loukkaantumista tai sairastelua?
 
Kysymys ei ollut suunnattu minulle, mutta vastaan silti. Minä valitsisin myös Etelätalon. Kenet valitsisit, Rautapönikkä, siinä tapauksessa jos Etelätalo heittäisi viimeisessä kilpailussa vaikkapa 79 metriä? Tai entäpä siinä tapauksessa, mikäli Etelätalolla ei olisi ollut mitään vakavampaa sairastelua tms. vaan tulostaso yhtäkkiä tippuisi radikaalisti, mutta alkaisi taas hieman nousta ennen arvokilpailuja?

Jälkimmäisellä kysymyksellä pyrin siihen, että pidätkö aina yksittäistä tulosta potentiaalisempana menestysmahdollisuutena, vaikka taustalla ei olisi loukkaantumista tai sairastelua?

Kyllä tuossa tapauksessa valitsisin itsekkin Wirkkalan/Mannion. Ero olisi heidän hyväksi liian suuri ja takeita Etelätalon huipputasolle noususta ei olisi. Jos taas tulos olisi 82 metriä, niin varmaan pää räjähtäisi. :) Jälkimmäiseen kysymykseen: mitä tarkoittaa "hieman nousta"? Jos minkään näköistä syytä ei löytyisi tuolle notkahdukselle, niin kyllä minua valitsijan roolissa hirvittäisi Etelätalo valita. Ja jättäisin varmaan valitsematta. Jos kuitenkin Lassi voittaisi em. kaksikon viimeisessä kilpailussa, niin taitaisin hänet valita. Vähän Schollin hengessä "kaikki tai ei mitään" -tyylillä. Hankalia kysymyksiä. Mutta yleislinjana: ei tietenkään yksittäinen tulos kerro kaikkea siitä potentiaalista, joka urheilijalla on tiettynä päivämääränä käytävässä arvokilpailussa. Keihäässä noita mystisiäkin notkahduksia tulee. Kokemusta on.

Minun Team Finlandiini Etelätalo tuolla ensimmäisen kisan tuloksella mahtuisi, vaikka viimeisen kisan tulos olisi 64 metriä. Ryhmävalinnoissa pitää ajatella pitemmällä tähtäimellä ja yksittäinenkin heitto osoittaa aivan tarpeeksi potentiaalia menestyä tulevissa arvokilpailuissa. Liiton on tehtävä kaikkensa, että tuolle tasolle kertaalleen yltänyt pystyy saavuttamaan tason uudestaan ja jopa vakiinnuttamaan sen. Tai ainakin toistamaan sen arvokilpailuissa.
 
Viimeksi muokattu:

TKH

Jäsen
Laitetaan muutamia linkkejä ja kommentteja liittyen parin urheilijan tavoitteisiin tulevalle vuodelle. Yhdistävänä tekijä kaikissa kommentit ME:n liittyen.

“I’ve been training hard in order to break the World indoor record at the XL Galan,” said Aregawi, who has been undefeated in the 1500m since 17 August 2012. “It was such a great atmosphere and now I’ll try everything I can to run even faster.”
Aregawi targets World indoor record in Stockholm

He also outlined his ambitions for 2014, although he demurred from predicting whether he would or could break the World record, which has stood at 18.29m to Great Britain’s Jonathan Edwards since 1995.

“I do think about the World record. People are always asking me about it. My big foul in Moscow, just 1.6 centimetres, was slightly over the World record, so maybe getting the World record is just a case of maturity and improving physically
Monaco press points – Teddy Tamgho

“I do not speak about 2.50m, but in the High Jump a lot of it is in the mind.”
Monaco press points – Bohdan Bondarenko
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Keihäänheitto pitkäaikaisena suomalaisena arvokisojen menestyslajina antaa riittävän pätevyyden ottaa kantaa tulevien arvokisojen heittäjävalintoihin aivan tavalliselle yleisurheilun seuraajalle. Näin, vaikka ei tuntisi henkilökohtaisesti ainoatakaan suomalaista huippuheittäjää. Valinnathan tullaan tekemään nelikosta Pitkämäki, Ruuskanen, Mannio ja Wirkkala. Minusta tuota nelikkoa ei uhkaa tällä hetkellä yksikään muu suomalainen keihäänheittäjä. Toivottavasti sieltä taustalta alkaisi nousta varteenotettavia kilpailijoita, mutta itse en näe tällä hetkellä ainuttakaan kovaa kilpailijaa arvokisoihin em. nelikolle.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Valinnathan tullaan tekemään nelikosta Pitkämäki, Ruuskanen, Mannio ja Wirkkala. Minusta tuota nelikkoa ei uhkaa tällä hetkellä yksikään muu suomalainen keihäänheittäjä. Toivottavasti sieltä taustalta alkaisi nousta varteenotettavia kilpailijoita, mutta itse en näe tällä hetkellä ainuttakaan kovaa kilpailijaa arvokisoihin em. nelikolle.

Samaa mieltä. Siksi vähän ihmettelenkin sitä, että Etelätalo kuuluu Team Finlandiin ja olympiakomitean tukiurheilijoihin, koska hänen suoritustasonsa ei ole mielestäni sellainen, että hänellä realistisesti on saumaa haastaa näitä edellä mainittuja herroja arvokisapaikoista. Ja Lassi kuitenkin on ehtinyt jo 25 vuoden ikään ja harvemmin tuossa iässä enää kummoisia kehitysloikkia otetaan.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Keihäänheitto pitkäaikaisena suomalaisena arvokisojen menestyslajina antaa riittävän pätevyyden ottaa kantaa tulevien arvokisojen heittäjävalintoihin aivan tavalliselle yleisurheilun seuraajalle. Näin, vaikka ei tuntisi henkilökohtaisesti ainoatakaan suomalaista huippuheittäjää...

Mä en ihan tunnistanut, että kirjoitatko tässä nyt sarkastisesti, vai mitä ajat takaa (?)

Suomalainen yleisurheilun seuraaja - ihan tavallinen ja keskiverto sellainen - on poikkeuksellisen hyvin perillä yleisurheilusta ja keihäästä nyt erityisesti. Suomalaiset ovat yleisurheilun suhteen hyvin asiantuntevia ja laji nauttii suosiota kansan keskuudessa edelleen, vaikka kovat menestysvuodet ovat kaukana takanapäin. Suomalainen yleisurheilun seuraaja tosin osaisi varmasti nimetä myös useita keihäänheittäjiä, nykyisiä ja menneitä.

Itse asiassa minä voisin huoletta laittaa suomalaisen yu-väen päättämään keihäsvalinnat ja miksei muidenkin lajien edustajia arvokisoihin.

Viestisi loppuosa avautui minullekin ja olen pitkälti samaa mieltä, ettei noiden 3-4 herran edustuspaikkoja uhkaa kyllä tällä hetkellä mikään. Ei ainakaan ensi kesää ajatellen.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Samaa mieltä. Siksi vähän ihmettelenkin sitä, että Etelätalo kuuluu Team Finlandiin ja olympiakomitean tukiurheilijoihin, koska hänen suoritustasonsa ei ole mielestäni sellainen, että hänellä realistisesti on saumaa haastaa näitä edellä mainittuja herroja arvokisapaikoista. Ja Lassi kuitenkin on ehtinyt jo 25 vuoden ikään ja harvemmin tuossa iässä enää kummoisia kehitysloikkia otetaan.
Tässä tulee hyvin esille juuri aiemmin Rautapönikän esittämä pointti. Ehkä valitsijat näkevät Etelätalossa vielä potentiaalia, jota ei ole saatu missään vaiheessa kokonaan esiin. En tunne henkilökohtaisesti Etelätalon vammahistoriaa, mutta sen verran tiedän että joitakin vaivoja taustalla on viime vuosina ollut.

Tero Järvenpää on tekemässä loukkaantumisten jälkeen paluuta kehiin ja toivottavasti Etelätalo & Lehtola pystyvät haastamaan aiemmin mainitsemaasi nelikkoa. Wirkkala tuntuu jo hyvin katsotulta kortilta, eikä Mannionkaan kehitys aivan toivottua ole ollut. Toki EM-mitalisti ja tasainen päälle 80 metrin mies, mutta jossain vaiheessa hänestä odotettiin uutta 90 metrin miestä.
 

TKH

Jäsen
Ehkä valitsijat näkevät Etelätalossa vielä potentiaalia, jota ei ole saatu missään vaiheessa kokonaan esiin.

Niin, jos Team Finlandin paikkoja lunastamattoman potentiaalin mukaan jaetaisiin, niin esimerkiksi Haapala olisi omalla listallani hyvin korkealla. Samoin Kettunen. Onkin sitten kokonaan eri asia, että kuuluisiko Team Finlandin paikkoja jakaa potentiaalin perusteella vaiko vain jo osoitetun tason perusteella. Itse jakaisin paikat vain osoitetun tason perusteella ja potentiaalisten kavereiden, tai haastajien, paikka olisi EM-ryhmässä.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Niin, jos Team Finlandin paikkoja lunastamattoman potentiaalin mukaan jaetaisiin, niin esimerkiksi Haapala olisi omalla listallani hyvin korkealla. Samoin Kettunen. Onkin sitten kokonaan eri asia, että kuuluisiko Team Finlandin paikkoja jakaa potentiaalin perusteella vaiko vain jo osoitetun tason perusteella. Itse jakaisin paikat vain osoitetun tason perusteella ja potentiaalisten kavereiden, tai haastajien, paikka olisi EM-ryhmässä.
Niin, en ottanut kantaa sinällään noihin valintoihin. Kunhan tuo erkun "ja Lassi kuitenkin on ehtinyt jo 25 vuoden ikään ja harvemmin tuossa iässä enää kummoisia kehitysloikkia otetaan" osui silmään ja kommentoin siihen, että ehkä sitä potentiaalia ei ole vielä kokonaan ulosmitattu. Itse pidän Etelätaloa vielä jonkinlaisena lupauksena keihäänheitossa, vaikka puhtaasti ikää käytettäessä mittarina hän ei välttämättä sitä ole. Ehkä Etelätalolle optmaalisempi paikka vielä toistaiseksi olisi tosiaan tuo EM-ryhmä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tässä tulee hyvin esille juuri aiemmin Rautapönikän esittämä pointti. Ehkä valitsijat näkevät Etelätalossa vielä potentiaalia, jota ei ole saatu missään vaiheessa kokonaan esiin. En tunne henkilökohtaisesti Etelätalon vammahistoriaa, mutta sen verran tiedän että joitakin vaivoja taustalla on viime vuosina ollut.

Tero Järvenpää on tekemässä loukkaantumisten jälkeen paluuta kehiin ja toivottavasti Etelätalo & Lehtola pystyvät haastamaan aiemmin mainitsemaasi nelikkoa. Wirkkala tuntuu jo hyvin katsotulta kortilta, eikä Mannionkaan kehitys aivan toivottua ole ollut. Toki EM-mitalisti ja tasainen päälle 80 metrin mies, mutta jossain vaiheessa hänestä odotettiin uutta 90 metrin miestä.

Toivottavasti niin Etelätalo, Lehtola kuin Järvenpääkin lyövät kiilaa kovan nelikon väliin, sehän toisi vain tervettä kilpailua ensi kesän EM-kisapaikkojen suhteen. Itse olen kuitenkin skeptinen heidän suhteensa ja se on vain arvaus, koska tarkempi tuntemus minulta heistä puuttuu. Mikäli Manniosta olisi tullut 90 metrin heittäjä, niin hänhän olisi silloin maailman paras, koska viime kesänä ei yksikään heittäjä ylittänyt 90 metrin rajaa. Mannion taso varmana yli 82 metrin heittäjänä on kovaa luokkaa missä kisoissa hyvänsä.

MustatKortit, ensimmäisessä viestissäni ei ollut mitään sarkastista. Minusta keihäänheittäjien valinta arvokisoihin tavalliselta urheilua seuraavalta henkilöltä on yhtä helppoa kuin NHL-pelaajien valinta Sotshin olympiakisoihin.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Mikäli Manniosta olisi tullut 90 metrin heittäjä, niin hänhän olisi silloin maailman paras, koska viime kesänä ei yksikään heittäjä ylittänyt 90 metrin rajaa. Mannion taso varmana yli 82 metrin heittäjänä on kovaa luokkaa missä kisoissa hyvänsä.
Manniostahan uumoiltiin jossain vaiheessa "uutta Pitkämäkeä" ja ennätys syntyi jo hivenen alle 22-vuotiaana 2009. Sen jälkeen tekeminen on ollut tasaista, mutta aivan ne superheitot ovat jääneet uupumaan. Heittäjänä hän on edelleen varsin nuori, joten on mahdollista että lähemmäksi 90 metrin heitot ovat vielä tulossa. Viime vuosina hänen fysiikkansa on kuitenkin ollut se rajoittava tekijä, ja mikäli fysiikka pysyy entisellä tasolla, niin 90 metrin kaaret ovat aika utopistisia.

Ja onhan nuo 82 metriset kaaret hyvää tasoa missä tahansa kilpailuissa, ei siitä ole kahta sanaa. Ne eivät kuitenkaan ole sellaisia kaaria, mitä Mannion kehitys olisi muutama vuosi sitten kaavaillut.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Niin, en ottanut kantaa sinällään noihin valintoihin. Kunhan tuo erkun "ja Lassi kuitenkin on ehtinyt jo 25 vuoden ikään ja harvemmin tuossa iässä enää kummoisia kehitysloikkia otetaan" osui silmään ja kommentoin siihen, että ehkä sitä potentiaalia ei ole vielä kokonaan ulosmitattu.

Tuo mainitsemani perustuu siihen, että hyvin harva suomalainen keihäsmies viime aikoina on kyennyt parantamaan sitä ennätystä, joka hänellä on ollut 25 vuoden iässä. Pitkämäen ennätys on heitetty 22-vuotiaana, Wirkkalan 25-vuotiaana, Mannion 21-vuotiaana, Parviaisen 24-vuotiaana, Matti Närhen 22-vuotiaana, Haataisen 23-vuotiaana. Antti Ruuskanen on tämän vuosituhannen kärkiheittäjistämme ainoa, jonka ennätys on heitetty hivenen iäkkäämpänä, 28 vuoden iässä. Tuon empiirian nojalla on nähdäkseni hyvin epärealistista olettaa, että Etelätalo kovin merkittävästi enää tasoaan tulee nostamaan.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Tuo mainitsemani perustuu siihen, että hyvin harva suomalainen keihäsmies viime aikoina on kyennyt parantamaan sitä ennätystä, joka hänellä on ollut 25 vuoden iässä. Pitkämäen ennätys on heitetty 22-vuotiaana, Wirkkalan 25-vuotiaana, Mannion 21-vuotiaana, Parviaisen 24-vuotiaana, Matti Närhen 22-vuotiaana, Haataisen 23-vuotiaana. Antti Ruuskanen on tämän vuosituhannen kärkiheittäjistämme ainoa, jonka ennätys on heitetty hivenen iäkkäämpänä, 28 vuoden iässä. Tuon empiirian nojalla on nähdäkseni hyvin epärealistista olettaa, että Etelätalo kovin merkittävästi enää tasoaan tulee nostamaan.
Näinhän se on, mutta tässäkin asiassa täytyy nähdä pintaa syvemmälle. Suurin syy siihen, miksi ennätykset ovat tehty nuorella iällä, on siinä että myöhemmin loukkaantumiset ovat pilanneet monta vuotta tai katkaisseet jopa kokonaan uran. Pitkämäen, Mannion ja Ruuskasen kohdalla näen edelleen mahdollisena ennätyksen korjaantumisen uusiin lukemiin. Närhi lopetti alle 30-vuotiaana, Parviaista vaivasivat 2000-luvun alkuvuosien jälkeen pahat vammat ja urakin päättyi noin kolmikymppisenä ja Harri Haataisen tapaus onkin varmasti kaikkien muistissa.

Esimerkiksi Etelätalon kohdalla uskon, että ennätys menee aivan varmasti vielä uusiksi, mikäli pahoilta vammoilta vältetytään. Keihäänheitto tosin on laji, jossa vammoilta harvoin vältytään, joten siinä mielessä voi toki olla todennäköistä ettei ennätys petraannu. Zelezny heitti maailmanennätyksen ~30-vuotiaana, Makarov ennätyksensä ~29-vuotiaana, Hecht ~27-vuotiaana ja Breaux Greer ~31-vuotiaana. Etenkin tuo Greerin tapaus mielestäni kiteyttää olennaisen. Kyse on pitkälti siitä, kuinka paljon kilometrejä keihäänheittäjänä on takana. Osa heittäjistä repii kropastaan kaiken irti jo hyvin nuorena iällä ja silloin on todennäköistä, että loukkaantumiset pilaavat uraa. Osa kykenee rakentamaan maltillisemmin uraansa ja tällöin on mahdollista välttyä pahimmilta loukkaantumisilta, jolloin tuloskehityskin jatkunee kolmekymppiseksi.
 
Etelätalohan on Team Finlandissa viime kesän näytöillä ja tuli valituksi automaattisesti tälle vuodelle. Viime vuonna Lassi heitti 84,06, jolla oli maailmantilastossa 15. 80m ylittyi viidessä kisassa ja 82 metriäkin kolmessa. Jos noilla meriiteillä ei ansaitse paikkaa Team Finlandissa, niin ei siellä silloin ansaitse olla kuin muutama hassu keihäsmies.

Lassin kohdalla ehkä vähän näkyy, kuinka hankala sinne Suomen keihäshuipulle on tunkeutua. Hän olisi ollut arvokisaheittäjä jo monena vuonna, jos olisi jonkun muun maan kansalainen. Mahtuisi kenties Saksaa ja Latviaa lukuunottamatta minkä tahansa muun maan arvokisajoukkueeseen. Lassin ei tarvitsisi parantaa tulostasoaan kuin muutaman prosentin ja olisi varteenotettava mitaliehdokas arvokilpailuissa. Vaikka tosiaan mitään järkyttäviä kehitysharppauksia tuossa iässä harvemmin otetaan, niin kyllä tuollainen kehitys ihan mahdollista on. Edellisen kerran kun Suomessa on keihäshuipulla ollut tyhjiö, vuonna 2004, muuan nuori Tero Pitkämäki nousi mukaan olympiajoukkueeseen ja heittikin mukavasti. Taso ei tuolloin ollut yhtään sen kovempi kuin Lassilla tuossa iässä. Myös Antti Ruuskanen meinasi jäädä ikuiseksi kansallisen tason heittäjäksi, kun mies ei meinannut kirveelläkään mahtua mukaan arvokilpailuihin. Sitten kun lopulta mahtui, on saldona 6., 9. ja 5. sija MM-kilpailuissa ja uran tähänastisena kruununa olympiapronssi. Yritän vain sanoa sitä, että tason ollessa korkea, on vaarana, että potentiaalisia arvokilpailumitalisteja jää tyystin vaille näyttöpaikkaa. Mielenkiintoista olisi tietää, olisiko esimerkiksi Ruuskanen arvokisamitalisti, jos 22-vuotiaana liiton tuki olisi katkaistu saatesanoilla "Joo ei sinun taso riitä kato tonne arvokisoihin, nii katellaan sit viiden vuoden päästä uudestaan. Ihan hyvin sä oot heittäny, en mä sitä sano".

Ikään tuijottaminen ja tuo kiima nuoruutta kohtaan on jälleen kerran sitä tilastopajaskouttausta, mitä en täysin ymmärrä. 22-vuotias heittäjä ei ole automaattisesti yhtään sen potentiaalisempi heittäjä kuin yhtä pitkälle heittänyt 25-vuotias. Mannio on tästä hyvä esimerkki. Ennätys heitetty jo nuorena, minkä jälkeen taso polkenut aivan paikallaan monta vuotta, vaikka iän puolesta sitä olisi vielä pitänyt tulla. Siitä huolimatta, vaikka taso ei ole noussut, ehti mies haalimaan EM-pronssin palkintokaappiin.

Lassi on tosiaan kärsinyt paljon loukkaantumisista ja on jokseenkin vammaherkkä. Jos pystyy nuo loukkaantumiset selättämään, on potentiaalia varmasti parempaankin, ei siitä kuitenkaan mitään takeita ole. Fyysisesti Lassi ei ole aivan sillä tasolla, missä vaikkapa Pitkämäki, Ruuskanen ja Wirkkala ovat, joten sillä saralla on mahdollista vielä ruuvia kiristää. Saa nähdä tuoko valmentajanvaihdos ne kaivatut pari prosenttia tulostasoon. Minä ainakin uskon siihen.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Minun mielestäni se on kyllä aivan käsittämätöntä, että paikat Team Finlandissa ovat kaksivuotisia. En tiedä, että missään muussa lajissa olisi vastaavaa käytäntöä. Sen lisäksi olisi hyvä pohtia SUL:issa, että mihin niitä rajallisia resursseja kannattaa oikeasti satsata. Vähän häkellyin, kun Jorma Kemppainen joku aika sitten sanoi, että pikajuoksu on yksi liiton painopistelajeista. Siis ihan oikeasti, siinä lajissa panos/tuotto -odotus lienee MM- ja olympiamenestystä ajatellen kaikkein huonoin mahdollinen suomalaisten kannalta.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
... Vähän häkellyin, kun Jorma Kemppainen joku aika sitten sanoi, että pikajuoksu on yksi liiton painopistelajeista. Siis ihan oikeasti, siinä lajissa panos/tuotto -odotus lienee MM- ja olympiamenestystä ajatellen kaikkein huonoin mahdollinen suomalaisten kannalta.

Kyllä, myös minun mielestäni käsittämätön juttu.

Ensiarvoisen tärkeää olisi panostaa heittolajeihin ja ehkä pituushyppyyn. Noista on jotain realismia saavuttaakin jotain.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Kyllä panostusta täytyy laittaa kaikkiin lajeihin, eikä missään nimessä kohdistaa vain tiettyihin lajeihin. Sitä menoa koko yleisurheilu kuihtuu kokonaan Suomesta. Tällä hetkellähän Suomella on pitkästä aikaa varsin lupaavia pikajuoksijoita, joten se voinee olla syy siihen, että sille rintamalle satsataan paljon. Neziri ja Latvala esimerkiksi ovat kuitenkin molemmat sellaisia, jotka kykenevät nappionnistumisella taistelemaan jopa finaalipaikasta EM-kisoissa.

Ja mielestäni kaksivuotinen paikka on ihan hyvä juttu, se takaa harjoittelurauhaa seuraaviin MM-kisoihin saakka. Kesä on sen verran lyhyt aika, että pienikin loukkaantuminen saattaa pilata sen helposti. Tällöin olisi hölmöä pudottaa kyseinen urheilija heti Team Finlandista. Kun valinnat ovat kaksivuotisia, niin valinnoissa täytyy aina ottaa huomioon kahden edellisen vuoden tulokset ja edesottamukset ylipäänsä.
 

TKH

Jäsen
Valinnoista puheen ollen. EM-joukkue valitaan kolmessa osassa, ensimmäiset valinnat tehdään ilmeisesti huomenna. Toinen valinta 4.4.2014 ja viimeinen 3.8.2014. Linkistä enemmän juttua niin EM-kisoihin kuin myös MM-halleihin liittyen. MM-hallien valinta on muuten 24.2. mikäli en ole asiaa aikaisemmin maininnut.

Niissä lajeissa, joissa tulosrajan tehneitä urheilijoita on enemmän kuin EM-kilpailuissa kilpailukelpoisia urheilijoita, valinnassa otetaan huomioon ajanjakson 25.6.-3.8. kilpailusuoritukset, joista suurin painoarvo asetetaan Kalevan kisoille (Kuopio 31.7.-3.8.2014). Valintaan vaikuttavat myös urheilijoiden keskinäiset kilpailut edellä mainitulla ajanjaksolla. Painavien perusteiden vallitessa tämän valintajärjestelmän kirjauksista voidaan poiketa.

Lisäksi käytetään joustavaa valintaa, jolloin valmennusjohtaja voi ilmoittaa urheilijalle valinnasta, kun hän on antanut riittävät kilpailunäytöt.

Valintajärjestelmä on alustava.
Valintajärjestelmä
 
Minustakaan valintojen ei tarvitsi olla automaattisesti kaksivuotisia, kunhan valinnoissa käytettäisi järkeä eikä yhdelle loukkaantumiselle annettaisi liikaa painoarvoa (eli arvioitaisi potentiaalia menestyä lähitulevaisuuden arvokilpailuissa, ei lähimenneisyyden). Koska SUL:n valmennusjohto on osoittanut olevansa täysin kykenemätön järjenkäyttöön tällaisissa asioissa, on tuo kahden vuoden systeemi mielestäni parempi kuin yhden vuoden paikat.

Olympiakomitea julkaisi kesälajien tukipäätökset eilen ja ne on nähtävissä täällä: Kesälajit - Suomen Olympiakomitea.

Olympiakomitea on hiukan eri linjalla SUL:n kanssa yleisurheilun painopistelajeista. He jakoivat lajit kategorioihin menestyspotentiaalin perusteella. Yleisurheilun osalta keihäs ja pituus kuuluvat ensimmäiseen kategoriaan ("lajit, joissa on potentiaalisia Rion olympialaisten mitaliurheilijoita") ja loput toiseen kategoriaan ("lajit, joissa on potentiaalisia Rion olympialaisten pistesijaurheilijoita"). Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että keihäs ja pituus saavat yhtä paljon rahaa, kuin kaikki muut lajit yhteensä (220 200€ vs. 253 300€). Muutenkin täytyy todeta, että Olympiakomitea vie Urheiluliittoa kuin pässiä narussa tämän tukien julkistamisen suhteen. Päätökset julkistettu perusteluineen ja perustelut näyttävät vielä päälisin puolin järkeviltä. Yksittäisten urheilijoiden tukeminen perustuu toki lähes puhtaasti lajiliittojen esityksiin, joten ihan kaikelta suhmuroinnilta ei OK:kaan pelasta.

E: Katsos, Kemppainen ja kumppanit oppivat näköjään hiljalleen aiemmista virheistään ja varmistavat vastuuvapauslausekkeen lisäämisellä valintajärjestelmään, ettei oikeusturvalautakunta missään tapauksessa pääse heidän toimintaansa puuttumaan. Hyvä pykälä, joka mahdollistaa terveen järjen käytön.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tänään YLEn ykköskanavalla Inhimillinen tekijä klo 22: Kiira Korpi, Tero Pitkämäki ja Sanni Leinonen kertovat huippu-urheilun paineista ja loukkaantumisista.

Itse aion katsoa, sillä haluan nähdä ottaako Pitkämäki miten kantaa siihen faktaan, että perisuomalaiseen tyyliin hän alkoi pari vuotta sitten saada puukkoa selkään, vaikka oli käytännössä yksin kannatellut suomalaista yleisurheilua jo vuosien ajan.

Puukotus loppui tietysti kuin seinään, Pitkämäen palattua hienosti huipulle jo toissakauden lopussa ja nyt menneen kauden aikana.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Tänään YLEn ykköskanavalla Inhimillinen tekijä klo 22: Kiira Korpi, Tero Pitkämäki ja Sanni Leinonen kertovat huippu-urheilun paineista ja loukkaantumisista.
Ihan mielenkiintoisia ajatuksia.

Sanni vaikuttaa edelleen sellaiselta, ettei kadu yhtään lopettamispäätöstään, joten voidaan kai sanoa että oikean valinnan nainen teki. Tero ja Kiira ovat älyttömän sympaattisia tyyppejä, joille molemmille toivoisi jatkossakin menestystä. Pitkämäelle menestystä on jo paljon siunaantunut, mutta harmittaa vietävästi Kiiran puolesta että Sotshi jäänee väliin.

Toivottavasti Pitkämäki jatkaa uraansa ainakin Rioon saakka. Jotenkin tuntuu, että Tero on vähän keihäänheiton Teemu Selänne. Alusta loppuun saakka ammattimainen urheilija, joka huoltaa kroppaansa ja elää muutenkin suhteellisen terveellisesti. Sen perusteella voisi uumoilla, että hän kykenee heittämään vielä monta vuotta keihäänheiton huipulla. Toivotaan ainakin näin.
 

TKH

Jäsen
Effective for the 2015 IAAF World Championships in Beijing, there will be a fixed number of athletes per event with the combined total of 2000 athletes competing. Instead of ‘A’ and ‘B’ standards, there will be a single qualification standard for each event, which aims to fill 75% of the quota for that discipline. The rest of the places will be filled by the top-ranked athletes in each event. All other existing qualification elements – such as the three athletes per nation rule and wildcard entries – will remain generally unchanged. In future this qualification format may be extended to youth and junior championships.

Ohessa vähän lisää juttua ja spekulaatiota sääntömuutoksesta.
Say Goodbye To Your Friends A&B
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös