Eiköhän nuo miesten kestävyysmatkat takaa sen, että noususta Superliigaan ei Suomen tarvitse haaveilla.
Todennäköisesti näin. Kuitenkin Suomen joukkue on nyt etukäteen katsottuna kokonaisuudessan vahvempi kuin viime vuonna Dublinissa. Vain muutamat urheilijat ovat selkeästi heikompia kuin edellisvuoden Dublinin edustaja.
Miesten seipäässä Bergius oli viime vuonna viides, joka on Salomäellekin ihan realistinen sijoitus. Pituudessa Pulli tuskin yltää Haapalan tavoin lajivoittoon, joten tästä lajista on odotettavissa Suomelle takapakkia. Ari Mannio oli keihäässä neljäs. Antti Ruuskasen on voitettava lajinsa, etenkin kun Amb ja Vesely ovat ylemmässä sarjassa.
Karin Storbackalla on mahdollisuus jo yksinään tuoda muutamia lisäpisteitä Suomelle niin 800- kuin 1 500 metrillä. samaan hengenvetoon on toki todettava, että Suomi ottanee Storbackan lisäpisteiden jälkeen pakkia naisten 3 000 metrillä. Kiekossa sitten oli viime vuonna Katri Hirvonen ja tänä vuonna viisi metriä paremmin heittänyt Kämäräinen. Monissa lajeissa on Suomella siis nyt kovempi joukkue nyt, verrattuna viime vuoteen.
Martti Siikaluoma, Riku Marttinen ja Anders Lindahl..
3000 metrillä Marttinen ottaa pataan viime vuoden edustajalta (Sandells). 5000 metrillä Jarkko Järvenpää oli viime vuonna 3. viimeinen joten ei Siikaluoma voi hirveästi Suomelta pisteitä "viedä". Lindahl taas sen sijaan on paremmalla tilastoajalla liikenteessä kuin viime vuoden Kekki.
Hollanti oli siis viime vuonna kolmas keräten 299 pistettä eli 1,5 pistettä enemmän kuin neljänneksi jäänyt Romania. Suomen saalis oli 250,5 pistettä, joka oikeutti kuudenteen sijaan. Eiköhän se nousu jälleen vaadi sitä 300 pistettä, joka on Suomelle kova tavoite, mutta ehdottomasti tavoitettavissa. Notkahduksia ei vain parane ottaa. Niissä lajeissa missä suomalaiset kuuluvat kärjen joukkoon, on heidän myös tultava maalin kärjen joukossa.