Hemingwaylta hyvä analyysi. Tuo häpeäkulttuuri on monien vuosikymmenien ja sukupolvien aikana kehittynyt piirre, eikä sitä muuksi muuteta sillä, että valmentajille annetaan silloin tällöin potkuja jne. Tietotaitoa suomalaisessa huippu-urheilussa on varmasti riittämiin, mutta se mentaalipuoli on aina oma lukunsa.
Mutta kun puhutaan MM-kisoista, niin monella tuppaa se suhteellisuuden taju unohtumaan. Eli Suomi on edelleen melko pieni tekijä maailmankartalla, kun mukana on kuitenkin kaikki maailman parhaat.
Kun mietitään esim Keskisalon saavutusta näissä kisoissa, niin se oli juuri niin hyvä kuin saattoi odottaa. Afrikan juoksijat ovat käytännössä tavoittamattomissa. EM-kisoissahan asiat on toisin, kuten on nähty.
Jos Evilä olisi 2005 kotikisoissa jäänyt niukasti neljänneksi, niin tuskin häneltä olisi jatkossa odotettu suurempaa menestystä. Silloin hän tavallaan pelasti Suomen maineen ottamalla sen pronssin. Kerran jos on menestystä tullut, niin sitähän janotaan aina vaan lisää.
Pahinta mielestäni on juuri sellainen syyttely ja katastrofimieliala, ja siitä seuraava häpeäkulttuurin jatkuminen. Tällaisessa ilmapiirissä on vaikea luoda henkisesti kestäviä urheilijoita, vaikka heidän taitotasonsa olisikin huippuluokkaa.