Mitä olisivatkaan kisat ilman kunnon doping-huhuja?
Parhaiden kisakylässä liikkuvien huhujen mukaan Suomelle sittenkin saattaisi olla pronssia tulossa. No, se olisi säälipronssi, mutta kuka sitä enää muutaman vuoden päästä muistaisi? Todennäköisesti nämä huhut ovat kuitenkin vain katkerien porttiloiden jorinoita, joten se niistä.
Kuten tämän illan Nelosen spurtissa haastatteluissa huomattiin, niin eipä nuo ulkomaalaiset kovin paljon tuosta säästä ole moksiskaan. Päivittäin toki säästä puhutaan ja kummastellaan kun se on pysynyt jo useamman päivän samanlaisena, mutta muuten yleisin kommentti ulkomaalaisten suusta on, että "mehän olemme nyt Pohjolassa". No problem.
Kisaorganisaatio toimii varsin hyvin, ja alunperin kovasti pelätyt liikenneongelmat ovat olleet varsin vähäisiä esim. verrattuna moniin aiempiin kisoihin. Suuri osuus liikenteen toimimiselle onkin juuri ollut hyvällä tiedottamisella ja perisuomalaisella auktoriteetin kunnioittamisella. Kun ihan lehteen on präntätty ettei sinne omalla autolla saa mennä, niin sitten ei mennä. Oma lukunsa ovat sitten sen järkkäripullistelijat, jotka akkreditointikorttinsa turvin luulevat voivansa jättää karvanoppa-corollansa mihin haluavat.
Tunnelma stadionilla on ollut joka päivä loistava, sateesta, tuulesta ja tuiverruksesta, myrskystä puhumattakaan, huolimatta. Ulkomaalaiset ovat olleet kummissaan siitä fiiliksestä, joka stadionille on saatu. Vaikka tänäänkin satoi ja kisoissa esiintyi vain kaksi suomalaisurheilijaa niin maakunnista oli väkeä saapunut taas pilvin pimein. Ja olipa Pertti II myös saapunut paikalle.
Perjantaina sitten nähdään kuinka paljon on Evilän löysillä poskilla katetta. Karsiutuminen finaalista saattaisi aiheuttaa samantyyppisen reaktion kuin hautausurakoitsijalla. Ingbergille veikkaan Parviaisen kohtaloa, kun paikat eivät ole täysin kunnossa on aika turhaa lähteä repimään. Miesten 4x100:lla nähnemme toisen ja samalla viimeisen kerran kisoissa Pöyhösen radalla.
Eniveis, tsemppiä ja hurttia kisamieltä kaikille paikalle tuleville. Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin.
Edit. Tuohon Lobingerin juttuun voi suhtautua kukin itse miten haluaa, mutta kyllähän tässä päivät alkavat olla jo täyteen buukattuja. Seiväshyppy vaatii sen verran tilaa kentällä ja sen kesto on muita lajeja pitempi, joten sen paikkaa on aika vaikea lähteä muuttamaan. Varsinkin kun naisten puolella se jo jouduttiin tekemään kun rima ei enää olisi pysynyt kannattimillaan. Happamia, sanoi kettu.
