Yleisurheilukausi 2024

[Gust]

Ja nyt eteen ja mitaleille taisi kiilata samanikäinen ranskalainen. En tiedä koska Silja on hävinnyt ikätoverilleen tätä ennen.

Joo Rose Loga on ollut Kososen kovin haastaja junnukisoissa ja nyt sai sitten Kososen päänahan.

 

[Espoon Siniset]

Jos puhutaan siitä, että urheilijoita on mukana liikaa niin kyllä miesten seiväs on pahin esimerkki. Yksikään heistä ei ollut saavuttanut tulosrajaa, vaan kaikki menivät rankingilla sisään. Tällaisessa tapauksessa riittäisi kyllä se, että yksi menee kisoihin, ja Kujanpäälle se paikka olisi silloin kuulunut.

Silloin A- ja B-rajan aikakautenahan B-rajan ylittäneitä pääsi maakohtaisesti vain yksi sisään. Jos vertaa sitä aikaa vaikka siihen, että tulosraja on A-raja ja rankingin mukana tulevat olisivat sitten B-rajan ylittäneitä, vaikka mitään virallista suoritustasoa ei olekaan määritelty.

 

[Brent Sapergia]

Tämä ranking on kyllä aiheuttanut tätä kisa turismia ihan liikaa. Yllä ehdotettu yhden rankingin malli voisi olla parempi.

 

[IceWalker]

Jos puhutaan siitä, että urheilijoita on mukana liikaa niin kyllä miesten seiväs on pahin esimerkki. Yksikään heistä ei ollut saavuttanut tulosrajaa, vaan kaikki menivät rankingilla sisään. Tällaisessa tapauksessa riittäisi kyllä se, että yksi menee kisoihin, ja Kujanpäälle se paikka olisi silloin kuulunut.

Silloin A- ja B-rajan aikakautenahan B-rajan ylittäneitä pääsi maakohtaisesti vain yksi sisään. Jos vertaa sitä aikaa vaikka siihen, että tulosraja on A-raja ja rankingin mukana tulevat olisivat sitten B-rajan ylittäneitä, vaikka mitään virallista suoritustasoa ei olekaan määritelty.

Athletics statistics on tietysti jokaisen yo-fanin salainen päiväkirja: World Athletics | 200 Metres - women - senior - all - 2024

Esim. tuolla sivustolla kerrotaan, että Pulkkisen aika 200m oikeuttaa 71. tilaan Euroopan tilastossa. Varmaan oli välttämätöntä saada hänetkin mukaan kisoihin. Kilpailijoiden määrää voisi näissä EM-kisoissa olympiavuonna supistaa, tehdä vähän kompaktimmat kisat. Sekin auttaisi siihen, että turistiviisumeja tulisi vähemmän. Nostaisi myös alkukilpailujen tasoa, semminkin kun osa maailmantähdistä tähtää olympialaisiin. Vieläkin radikaalimpaa olisi tehdä kisoista kutsukilpailut.

Suomalaisittain voitaisiin lisätä yksi porras arvokisoihin. Olympiakisat, MM-kisat, EM-kisat ja PM-kisat. Tehdään viimeksi mainitusta se ensimmäinen taso, jossa kaikki pääsevät kv. kilpailuun. Silloin ei olisi pakko roudata näin suurta määrää populaa EM-kisoihin.

 

[Ann Arbor]

Mitenkähän paljon kisaisäntä Italia laittaa julkista rahaa yleisurheiluhuippuihin? Heidän mitalisaaliinsa on nyt 8+6+3=17 ja kotikisojensa katsomoon ei tahdo tulla yleisöä vaikka liput olisivat käytännössä ilmaisia. Okei, Italian väkiluku on yli kymmenkertainen Suomeen verrattuna mutta mitalisaalis-vertailussa ero on silti suuri.

En tunne yleisurheiluoloja Italiassa mutta arvelen että kisajoukkueensa mitaleista valtaosa on paikallisestikin "nobodyja" toki joukussa on jopa muutama maailmantähti kuten kuulantyöntäjä Fabbri. Kuitenkin jos kuka tahansa noista italialaisista mitalisteista olisi suomalaisia, heidän sosiaalinen asemansa nousisi huomattavasti "kansakunnan kaapin päällä" joka on kuitenkin huomattava mahdollisuus suomalaiselle yleisurheilijalle jota italialainen ei voi saada ihan vaan siksi kun jengiä ei kiinnosta. Suomessahan jopa joku Samuli Samuelsson on mediaa kiinnostava hahmo jolla on mahdollisuus saada tienestejä huippu-urheilijastatuksensa avulla. Jossakin Italiassa ei taitaisi niinkään onnistua.

Hyvää pohdintaa kaikkinensa. Muistan Ylen yhtä lailla tehneen pari vuotta sitten Munchenin EM-kisojen aikaan katugallupia, missä pyydettiin paikallisia tunnistamaan kuvista saksalaisia yleisurheilutähtiä. Joku taisi tietää Malaika Mihambon, mutta muuten aika hiljaista oli. Toisaalta yhtä hyvin tulos jostain Helsingin katuvilinästä saattaisi olla aika samanlainen.

Roomalle EM-kisat myönnettiin loppuvuodesta 2020 ja lienee oletettavaa, että kotikisoihin on panostettu erityisesti siitä lähtien, mutta silmiinpistäväähän tämä isäntämaan menestys on oikeastaan vähän lajissa kuin lajissa ollut, etenkin kun ihan fiilistuntumalta Italia ei todellakaan näin hyvin ole EM-kisoissa pärjännyt viime vuosina. Jotain on tehty oikein.

Tiedä sitten mikä saisi yleisurheilun ja urheilun sinänsä taas nousuun maassamme. "Pleikkarisukupolvethan" tuolla nyt vähintään kaikkia kehittyneitä maita kategorisesti jo edustavat. Suomi on pieni maa, missä ikäluokat ja resurssit ovat mitä ovat, joten meidän onkin syytä pyrkiä erityiseen yhteistyöhön ja tarmokkuuteen. Suomen perinteet urheilussa ovat erittäin kunniakkaat ja mielelläni näkisin niiden jatkuvan, mutta ihan mututuntumalla vaikuttaa siltä, että ihmisryhmän, ketä huippu-urheilu ei kiinnosta alkuunkaan koko on ollut kasvussa ja väkisinhän se heijastuu koko yhteiskuntaan.

Lajien priorisointi on kysymyksenä erittäin vaikea. Pidän yhtä lailla arvokkaana sitä, että Suomeen on viimeisen vuosikymmenenkin aikana tullut olympia-, MM- ja EM-mitaleita todella isossa lajikirjossa, niin miesten kuin naisten toimesta ja myös oikeasti isoissa joukkuelajeissa jalkapallo, koripallo ja lentopallo olemme päässeet arvokisoihin. Vastakkainasettelu eri lajien välillä on maamme realiteetit huomioiden pahinta myrkkyä. Toki meillä kaikilla on omat suosikkilajimme ja lätkän ja futiksen ohella allekirjoittanut on hyvin pitkälti yleisurheilufani. Ainoa laji yhtä lailla, missä itsekin olen harrastanut tavoitteellisesti varhaiseen teini-ikään asti.

Mitä tulee yhteiskunnan tarjoamaan tukeen huippu-urheilulle, arvokysymyshän se on. Hypoteettisesti 10 miljoonaa korkeakulttuurille, vai urheilulle? Kilpailu rajallisista resursseista on kova. Toki mikäli maamme talous lähtee kunnolla kasvuun, voi sen nähdä myös urheilun etuna. Yhtä lailla yksityistäkin rahaa on nousukauden aikana urheiluun enemmän tarjolla.

 

[Beltran]

Mitä tulee yhteiskunnan tarjoamaan tukeen huippu-urheilulle, arvokysymyshän se on. Hypoteettisesti 10 miljoonaa korkeakulttuurille, vai urheilulle? Kilpailu rajallisista resursseista on kova. Toki mikäli maamme talous lähtee kunnolla kasvuun, voi sen nähdä myös urheilun etuna. Yhtä lailla yksityistäkin rahaa on nousukauden aikana urheiluun enemmän tarjolla.

Yleisurheilijoillehan jaetaan noita 20k€, 10k€ ja 5k€ potteja vuosittain rajallisesta potista. Olisi kovin helppoa sanoa että olisiko edes tuota pottia hieman enemmän jaettavissa jos paraurheilijoille ei annettaisi mitään. Paraurheilijoita mitenkään väheksymättä on toki kiistatonta että heidän lajeissaan harrastusmäärä on kovin pieni eikä suuren yleisön mielenkiinto ole kovin merkittävää vaikka Yle seuraa arvokisojaan kiitettävästi ja heidän lajejaan on mukana suurissa yu-tapahtumissamme. Miten tahansa, näistäkään rahoista ei paljoa saisi vaikka huomioi sen että nuo suht pienetkin yhteiskunnan panokset ovat urheilijoille varsin merkittäviä urheilijoiden itsensä kertoman mukaan.

Asiassa on erilaisia näkökulmia. Yksi on se että jos yleisurheilijoita alettaisiin tukea kaavailemallasi tavalla, kenelle muulle pitäisi maksaa vastaavasti. Hiihtäjille, mäkihyppääjille, purjehtijoille, painijoille, ampujille? Vai onko perusteltavissa että vain yleisurheilijoille?

Toinen kysymys on se, paranisiko yleisurheilumme taso merkittävästi rahalla? Olisko vaikkapa Nathalie Blomqvist parempi juoksija kuin nyt on jos yhteiskunta tukisi merkittävästi? Tai Aku Partanen parempi kävelijä?

Kaavailusi mukaan tukisummalla voitaisiin auttaa vain rajallista määrää huippuja. 30 vai mitä se oli? Mitä se vaikuttaisi niihin urheilijoihin jotka urheilevat toki kansallisella huipulla mutta samalla tietävät etteivät käytännössä ikinä voi saada kyseistä rahaa. Olkoot nyt nimenä vaikka Salla Sipponen. Ajattelen että Sipposella sinällään on arvoa urheilijana, hän osaltaan todistaa yleisurheilumme tasosta, ilahduttaa Kalevan Kisoissa ja Ruotsi-maaottelussa mutta noin muutoin voi parhaimmillaan selvitä arvokisoihin joissa putoaa karsinnoissa. Tämä lienee hänen kaltaisensa urheilijan näkymä mutta siitä huolimatta, vuodesta toiseen heittelee tuloksia jotka ovat "vain" kansallisesti merkittäviä. En tiedä sitten kehittyisikö Sipponen 64-65 metrin kiekonheittäjäksi jos hänen uraansa tuettaisiin voimakkaasti taloudellisesti yhteiskunnan toimesta?

Jotenkin elän siinä käsityksessä että eri puolilla maailmaa joistakin vain tulee huippuja tuettiinpa heitä taikka ei. Tai onko esim Karsten Warholm saanut jo varhaisessa vaiheessa nauttia Norjan yhteiskunnan huomattavasta taloudellisesta tuesta? En tiedä.

 

[aceman81]

Vähän huolestuttavaa Siljan kehityksen taantuminen. Viimeiseen kolmeen vuoteen on ennätys parantunut vain reilulla puolella metrillä. Luulisi että tuossa iässä (18v—>21v) ennätys paranisi metreillä jo vähän niin kuin itsestään. Toki on vieläkin erittäin nuori urheilija ja perus tekeminen jo nyt kovalla tasolla.

Asian voi tosiaan kääntää näinkin päin, alkaako kehitys junnaamaan paikallaan. Itse kun oon lähestynyt siitä näkökulmasta, että heittäjäksi nuori nainen vielä.

Kun kaikki on sanottu ja tehty, kummalla on kovempi arvokisamitalisaldo Tervo vs Kosonen?

 

[Ann Arbor]

Joo ehdotukseni oli 30 per ikäluokka, ketkä saisivat tuen viideksi vuodeksi ja 10, ketkä neljäksi vuodeksi. Systeemin myötä tuen piirissä olevia nuoria yleisurheilijoita olisi siis jatkuvasti 190, mihin oletettavasti mahtuisivat maamme tulevat mitalitoivot.

Olen yleisurheilufani, joten allekirjoittaneen "bias" toki on yleisurheilun puolella ohi purjehduksen ja painin, mutta ehdottomasti yhteiskunnan tukea huippu-urheilulle tulisi lisätä lajissa kuin lajissa, vähintään fasiliteetit tulisi saada ajanmukaisiksi, missä yhteiskunta kyllä voi tulla vastaan.

 

[VT]

Esim. tuolla sivustolla kerrotaan, että Pulkkisen aika 200m oikeuttaa 71. tilaan Euroopan tilastossa. Varmaan oli välttämätöntä saada hänetkin mukaan kisoihin.

Suomalaisittain voitaisiin lisätä yksi porras arvokisoihin. Olympiakisat, MM-kisat, EM-kisat ja PM-kisat. Tehdään viimeksi mainitusta se ensimmäinen taso, jossa kaikki pääsevät kv. kilpailuun. Silloin ei olisi pakko roudata näin suurta määrää populaa EM-kisoihin.

Jännän esimerkin valitsit, kun Pulkkinen jäi kaksi sadasosaa välieräpaikasta.

SUL tulee tämän vuoden jälkeen muuttamaan valintalinjaansa, joten sinänsä varsin turha edes keskustella siitä, roudataanko jatkossa näin paljon urheilijoita kisoihin. Vastaus on jo tiedossa: ei roudata. Eiköhän näistä kisoista myös opita, ettei kukaan voi tulla avaamaan kilpailukauttaan arvokisoihin, vaan vaaditaan näyttöjä myös samalta kaudelta.

 

[aceman81]

Joo ehdotukseni oli 30 per ikäluokka, ketkä saisivat tuen viideksi vuodeksi ja 10, ketkä neljäksi vuodeksi. Systeemin myötä tuen piirissä olevia nuoria yleisurheilijoita olisi siis jatkuvasti 190, mihin oletettavasti mahtuisivat maamme tulevat mitalitoivot.

Olen yleisurheilufani, joten allekirjoittaneen "bias" toki on yleisurheilun puolella ohi purjehduksen ja painin, mutta ehdottomasti yhteiskunnan tukea huippu-urheilulle tulisi lisätä lajissa kuin lajissa, vähintään fasiliteetit tulisi saada ajanmukaisiksi, missä yhteiskunta kyllä voi tulla vastaan.

En tiedä oonko pysynyt kartalla esim. tukirahojen suhteen, joissa omaan makuun ollaan jotenkin nurinkurisia.

Omaat mahdollisuuden arvokisamitaliin seuraavissa kisoissa >> enemmän tukea
Olet vielä nuorehko ja/tai potentiaalinen ja kolkuttelet kv-lukemia >> vähemmän tukea

Oli niin tai näin, luullakseni ammattiurheilijan täytyy kyetä elämään ja treenaamaan ammattiurheilijan tavoin, ammattiurheilun ehdoin. Ja arvioin mutulla, että mitä enemmän tällaista massaa löytyy sitä todennäkösemmin sieltä siivilöityy kv-tason urheilijoitakin.

 

[Ann Arbor]

En tiedä oonko pysynyt kartalla esim. tukirahojen suhteen, joissa omaan makuun ollaan jotenkin nurinkurisia.

Omaat mahdollisuuden arvokisamitaliin seuraavissa kisoissa >> enemmän tukea
Olet vielä nuorehko ja/tai potentiaalinen ja kolkuttelet kv-lukemia >> vähemmän tukea

Oli niin tai näin, luullakseni ammattiurheilijan täytyy kyetä elämään ja treenaamaan ammattiurheilijan tavoin, ammattiurheilun ehdoin. Ja arvioin mutulla, että mitä enemmän tällaista massaa löytyy sitä todennäkösemmin sieltä siivilöityy kv-tason urheilijoitakin.

Jep. Kehittämäni malli toden totta sisällyttäisi tuen piiriin myös niiden suurimpien junnutähtien oheen myös "piilevää potentiaalia" omaavat. Kaikista ohjelmaan päässeistä ei luonnollisesti tulisi aikuisten arvokisamitalisteja tai edes pistesijoille yltäviä, mutta riittävän laaja massa tuen piirissä kyllä auttaisi varmasti nostamaan kokonaistasoa, juuri se tiedostaen, että siirtyminen junioritähdestä aikuisten huipulle näyttää olevan suomalaisille vaikea teko.

 

[erku]

En tiedä oonko pysynyt kartalla esim. tukirahojen suhteen, joissa omaan makuun ollaan jotenkin nurinkurisia.

Omaat mahdollisuuden arvokisamitaliin seuraavissa kisoissa >> enemmän tukea
Olet vielä nuorehko ja/tai potentiaalinen ja kolkuttelet kv-lukemia >> vähemmän tukea

Oli niin tai näin, luullakseni ammattiurheilijan täytyy kyetä elämään ja treenaamaan ammattiurheilijan tavoin, ammattiurheilun ehdoin. Ja arvioin mutulla, että mitä enemmän tällaista massaa löytyy sitä todennäkösemmin sieltä siivilöityy kv-tason urheilijoitakin.

Poikkeaakohan tuo muka muiden maiden käytännöistä? Oma mutuni on, että Suomessa ollaan nuorten urheilijoiden apurahojen suhteen avokätisempiä kuin monissa kilpailijamaissa. Esimerkiksi Norjassa taitaa olla aika kategorisesti niin, että päästääkseen julkisten tukien piiriin pitää olla lajissaan top-8 urheilija maailmassa. Britanniassa muistaakseni taannoin 10000 metrin Euroopan mestari jäi apurahojen ulkopuolelle, koska hänellä ei nähty maailman tasolla olevan mitalipotentiaalia.

Keski-Euroopan maissa taas taitaa olla yleinen käytäntö, että meritoituneet urheilijat pääsevät johonkin valtion suojatyöpaikkaan poliisiin, puolustusvoimiin tai tulliin muodollista työpanosta vastaan. Käsittääkseni näissäkin on vähän se, että ensin pitää tulla tuloksia näihin päästääkseen eli ei varsinaisesti nuoria lupauksia koske.

Suomen systeemin ongelma on varmaankin se, että meillä ei ole oikein minkäänlaista järjestelmää tai kulttuuria yliopisto-opintojen ja huippu-urheilun yhdistämiseksi. Tässähän jenkkien systeemi on ihan ylivertainen.

Sekään ei ole välttämättä niin simppeliä, että vastikkeeton tuki nuorille urheilijoille johtaisi parempaan huippu-urheilumenestykseen. Muistan lukeneeni kenialaisen estejuoksun olympiavoittajan haastattelun, jossa kertoi, että harjoitusleireillä haluaa asua mahdollisimman vaatimattomissa olosuhteissa, koska koki niin, että luksusolosuhteissa on mahdotonta päästä sellaiseen mielentilaan, mitä kovimmat harjoitukset edellyttävät.

 

[aceman81]

Poikkeaakohan tuo muka muiden maiden käytännöistä? Oma mutuni on, että Suomessa ollaan nuorten urheilijoiden apurahojen suhteen avokätisempiä kuin monissa kilpailijamaissa. Esimerkiksi Norjassa taitaa olla aika kategorisesti niin, että päästääkseen julkisten tukien piiriin pitää olla lajissaan top-8 urheilija maailmassa. Britanniassa muistaakseni taannoin 10000 metrin Euroopan mestari jäi apurahojen ulkopuolelle, koska hänellä ei nähty maailman tasolla olevan mitalipotentiaalia.

Keski-Euroopan maissa taas taitaa olla yleinen käytäntö, että meritoituneet urheilijat pääsevät johonkin valtion suojatyöpaikkaan poliisiin, puolustusvoimiin tai tulliin muodollista työpanosta vastaan. Käsittääkseni näissäkin on vähän se, että ensin pitää tulla tuloksia näihin päästääkseen eli ei varsinaisesti nuoria lupauksia koske.

Suomen systeemin ongelma on varmaankin se, että meillä ei ole oikein minkäänlaista järjestelmää tai kulttuuria yliopisto-opintojen ja huippu-urheilun yhdistämiseksi. Tässähän jenkkien systeemi on ihan ylivertainen.

Sekään ei ole välttämättä niin simppeliä, että vastikkeeton tuki nuorille urheilijoille johtaisi parempaan huippu-urheilumenestykseen. Muistan lukeneeni kenialaisen estejuoksun olympiavoittajan haastattelun, jossa kertoi, että harjoitusleireillä haluaa asua mahdollisimman vaatimattomissa olosuhteissa, koska koki niin, että luksusolosuhteissa on mahdotonta päästä sellaiseen mielentilaan, mitä kovimmat harjoitukset edellyttävät.

En ihan tarkkaan tiedä miten Norjassa tai muualla tuet/kannustimet menee.

Mutta onko lopputulema sitten se, että jatketaan näin eikä mitään tartte muuttaa?

 

[Beltran]

En ihan tarkkaan tiedä miten Norjassa tai muualla tuet/kannustimet menee.

Mutta onko lopputulema sitten se, että jatketaan näin eikä mitään tartte muuttaa?

Jos konkretiaa kaivataan niin voidaanhan me nimetä jatkoajan kummiurheilija ja alkaa yhdessä tukemaan uraansa.
Ei tarvita kuin kymmenhenkinen mesenaatti josta kukin sponsoroi kummiurheilijaa tonnilla vuosi niin tästä kertyy oiva apu, 10k€ / vuosi. Tuollaisena vaatimattomana esimerkkinä, voimme ihan hyvin saada kerättyä enemmänkin.

 

[aceman81]

Jos konkretiaa kaivataan niin voidaanhan me nimetä jatkoajan kummiurheilija ja alkaa yhdessä tukemaan uraansa.
Ei tarvita kuin kymmenhenkinen mesenaatti josta kukin sponsoroi kummiurheilijaa tonnilla vuosi niin tästä kertyy oiva apu, 10k€ / vuosi. Tuollaisena vaatimattomana esimerkkinä, voimme ihan hyvin saada kerättyä enemmänkin.

Uskot, että kummiurheilija-toiminta on ratkaisu tai muuttaa isoa kuvaa? Saada satsaamaan koviin yksilölajeihin?

 

[erku]

Mutta onko lopputulema sitten se, että jatketaan näin eikä mitään tartte muuttaa?

Ei välttämättä. Epäilemättä se on niin, että yleisurheilussa mitalitason urheilijat pystyvät sponsoridiilien avulla urheilemaan ja elättämään itseään sen verran hyvin, että apurahojen hyöty on olematon tai korkeintaan vähäinen. Toisaalta valtion apurahajärjestelmä luonnollisesti koskee muitakin lajeja ja jossain painissa, judossa, amatöörinyrkkeilyssä tai ammunnassa ne mitalitason urheilijatkaan eivät hääppöisiä tuloja saa markkinaehtoisesti, joten apuraha voi heille olla ihan keskeinen.

Tyly fakta on myös se, että tällä hetkellä valtion budjetissa huippu-urheiluun kohdistuvat suorat satsaukset apurahojen muodossa kesälajeihin on 1,5 miljoonaa euroa. Mitään erityisen merkittävää vaikutusta Suomen huippu-urheilumenestykseen sillä tuskin on, vaikka allokointia tuon budjetin raameissa hieman paremmin onnistuttaisiinkin tekemään. Oleellisinta olisi saada joko lisää julkista rahaa tai sponsorieuroja, jos nähdään, että raha on pullonkaula tällä hetkellä menestymisen näkökulmasta.

 

[aceman81]

Suomalaiset hurmannut juoksijalupaus yllätti kaikki EM-kisoissa, mutta hänen potentiaalistaan on nähty vasta häivähdys | Aitio

20-vuotias Ilona Mononen kuuluu Suomen lupaaviin juoksijoihin ja tähtäimessä ovat nyt jo myös Pariisin olympialaiset. Onnistunut lajin vaihto sileältä esteisiin toi jo EM-menestystä Roomasta. Tulevaisuus voi olla tehty Monosta varten.

www.apu.fi

 

[aceman81]

Ei välttämättä. Epäilemättä se on niin, että yleisurheilussa mitalitason urheilijat pystyvät sponsoridiilien avulla urheilemaan ja elättämään itseään sen verran hyvin, että apurahojen hyöty on olematon tai korkeintaan vähäinen. Toisaalta valtion apurahajärjestelmä luonnollisesti koskee muitakin lajeja ja jossain painissa, judossa, amatöörinyrkkeilyssä tai ammunnassa ne mitalitason urheilijatkaan eivät hääppöisiä tuloja saa markkinaehtoisesti, joten apuraha voi heille olla ihan keskeinen.

Tyly fakta on myös se, että tällä hetkellä valtion budjetissa huippu-urheiluun kohdistuvat suorat satsaukset apurahojen muodossa kesälajeihin on 1,5 miljoonaa euroa. Mitään erityisen merkittävää vaikutusta Suomen huippu-urheilumenestykseen sillä tuskin on, vaikka allokointia tuon budjetin raameissa hieman paremmin onnistuttaisiinkin tekemään. Oleellisinta olisi saada joko lisää julkista rahaa tai sponsorieuroja, jos nähdään, että raha on pullonkaula tällä hetkellä menestymisen näkökulmasta.

Päteekö sellainen perusajatus, että ylipäänsä kannattaa ottaa vertailukohta Ruotsin suuntaan ja jättää tuo Norja omilleen? Näin karkeasti.

 

[Kental]

Mitä tulee yhteiskunnan tarjoamaan tukeen huippu-urheilulle, arvokysymyshän se on. Hypoteettisesti 10 miljoonaa korkeakulttuurille, vai urheilulle? Kilpailu rajallisista resursseista on kova. Toki mikäli maamme talous lähtee kunnolla kasvuun, voi sen nähdä myös urheilun etuna. Yhtä lailla yksityistäkin rahaa on nousukauden aikana urheiluun enemmän tarjolla.

En ensimmäisenä lähtisi hakemaan rahaa sieltä, missä rahaa ei ole. Kulttuurin osuus valtion budjetista on tyypillisiin verrokkimaihin verrattuna yli puolet pienempi, toiminnan budjeteista on tiristetty kaikki löysä pois ja vielä on suuret leikkauspaineet, ja silti kansainvälisen tason saavutuksia on monella eri osa-alueella ja ydintuotteen (kaikkine suorine vaikutuksineen) sivussa syntyy ne lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet siinä missä urheilun puolellakin, koulutus myös suurelle osalle naapurialojen kaupallisista tekijöistä, sekä erinäisten tapahtumien merkittävät taloudelliset kerrannaisvaikutukset. Jos jotain taloudellista etua voisi huippu-urheilu katsoa tuolta puolen, niin ei heidän rahojaan pois vaan mallia siihen, miten eurolla saadaan vaikuttavuutta suoraan itse ydintoimintaan.

Siksi toisekseen kulttuuri/viihde ja huippu-urheilu ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Samoista kuluttajien ja yhteiskunnan rahoista periaatteessa kilpailevat juu, mutta molemmissa on lopulta kyse siitä, että olemme täällä pallolla tekemässä muutakin kuin konvertoimassa leipää lopputuotteeksi, ja ettei kaikki ko. prosessin ja vakavamielisen raatamisen ulkopuolella ole pelkkää turhaa ja karsittavissa olevaa luksusta.

Nykyiset urheilijoiden apurahat kyllä suuntautuvat vähän turhan paljon aikuisten tason näyttöjen mukaan, ja vuosi saattaa olla monessa tilanteessa turhan lyhyt kausi. Että siitä ajatuksestasi kyllä pidän, että potentiaalinen nuori voisi saada useammaksi vuodeksi apurahakauden. Silloin voisi oikeasti rakentaa elämäänsä sellaiseen formuun, missä voi tehdä tosissaan duunia kehityksen eteen ilman, että tarvitsee joko kantaa huolta elämisestään tai tehdä liiaksi töitä/opintoja elannon saamiseksi. Tai vähintään antaa tasoitusta tekemisen olosuhteissa. Ehdottamasi määrät kuulostavat hankalilta budjetoitaviksi, mutta lyhyemmällä tähtäimellä tuollainen erikoiskategoria edes niille aivan kärkilupauksille olisi hieno juttu. Sillä ei toki kaivattua massavaikutusta saataisi aikaan ja valintakriteereissä olisi sitten tietty parranpärinän riski, mutta ainakaan ei sitä kermaa heitettäisi hukkaan hölmöistä syistä.

 

[aceman81]

En ensimmäisenä lähtisi hakemaan rahaa sieltä, missä rahaa ei ole.
Nykyiset urheilijoiden apurahat kyllä suuntautuvat vähän turhan paljon aikuisten tason näyttöjen mukaan, ja vuosi saattaa olla monessa tilanteessa turhan lyhyt kausi. Että siitä ajatuksestasi kyllä pidän, että potentiaalinen nuori voisi saada useammaksi vuodeksi apurahakauden. Silloin voisi oikeasti rakentaa elämäänsä sellaiseen formuun, missä voi tehdä tosissaan duunia kehityksen eteen ilman, että tarvitsee joko kantaa huolta elämisestään tai tehdä liiaksi töitä/opintoja elannon saamiseksi. Tai vähintään antaa tasoitusta tekemisen olosuhteissa. Ehdottamasi määrät kuulostavat hankalilta budjetoitaviksi, mutta lyhyemmällä tähtäimellä tuollainen erikoiskategoria edes niille aivan kärkilupauksille olisi hieno juttu. Sillä ei toki kaivattua massavaikutusta saataisi aikaan ja valintakriteereissä olisi sitten tietty parranpärinän riski, mutta ainakaan ei sitä kermaa heitettäisi hukkaan hölmöistä syistä.

'Lahjakkuus' on hieman monimerkityksinen muotisana ja sitä voi käyttää myös väärin. Muna vai kana intohimon ja työmäärän suhteen.

Kuitenkin voi ajatella, että urheilullisesti (fyysisesti) potentiaalisia on tietty osuus väestöstä ja he tekevät valintoja tai olosuhteiden, sattuman kautta suuntautuvat liikunnan pariin enemmän, vähemmän vakavasti siihen aikaa ja resursseja panostaakseen.

Ihan missä tahansa lajissa pääsy kansainväliselle tasolle vaatii aikaa, työtä ja uhrauksia. Sitten taasen tietyt lajit -omasta mielestäni- hieman enemmän kuin toiset. Vaikkapa sitten juoksulajit, kestävyysurheilulajit. Ihan teininä ei voi tietää mitä koneesta on irti saatavissa, mitä on kehitettävissä, mutta yläpotentiaalin esiin saamiseksi on tehtävä vuosien työ ja rääkkikin.

Sitä vaan mietin, että miksi urheilullisesti potentiaalinen valitsisi kestävyysjuoksun tai jonkin kovan ratamatkan kun voi tehdä muunlaisiakin ratkaisuja ja suuntauksia.

No, rahalla ei voi suoranaisesti ostaa parempaa koneistoa. Ja voihan osin olla niinkin, että yleinen liikunnallisuuden vähentyminen näkyy pyramidin kärjessä. Mutta mikä on se porkkana jolla 'lahjakkuus' saadaan suuntautumaan niinkin hulluun hommaan kuin kestävyyslajit, yksilölajit.

Koittakaa nyt muistaa millaisilla marginaaleilla Suomessa yleisurheillaan. Urheilija juoksee oravanpyörässä: pärjätäkseen kansainvälisillä kentillä edes välttävästi, sinun pitää harjoitella kokopäiväisesti. Voidaksesi harjoitella kokopäiväisesti, tarvitset rahaa jota et saa työtä tekemällä, koska aikaa ei ole. Saadaksesi rahaa, sinun pitää hankkia tukijoita/sponsoreita. Saadaksesi tukijoita/sponsoreita, sinun pitää menestyä jollakin tavalla saadaksesi näkyvyyttä. Ja tässä kohtaa siirrytään takaisin oravanpyörän alkuun.

Ei siis ole ihme, jos tältä ympyrältä haetaan oikoreittejä. Joskus oikoreitti on kielletyt aineet. Suomessa yleisurheilu on sangen puhdasta touhua, etten sanoisi pyhäkoulutasoa. Tämän lisäksi meillä on harrastajamassa erittäin pieni ja rahaa liikkuu varsin vähän. Nämä kansainväliset kilpailut ovat erinomainen näyttöpaikka ja areena tuoda itseään esiin, sekä näkyvyyttä tukijoille.

Sitten se paljon puhuttu pistesija. Se on erinomainen suoritus. Katsokaa kuinka paljon urheilijoita näissäkin kilpailuissa jää vaille finaalipaikkoja, pistesijoja ja suomalaisten taakse. Ja sitten miettikää, että 99.9% kaikista tosissaan kilpayleisurheilevista ei koskaan pääse yksiinkään arvokisoihin ja heidän päätähtäimensä ovat kotimaittensa kisoissa. Pistesija arvokisoissa on erinomainen suoritus. Tietysti se on niille urheilijoille aina pettymys, kenellä rahkeet riittävät absoluuttiselle huipulle.

 

[Qotscha]

Mitenkähän paljon kisaisäntä Italia laittaa julkista rahaa yleisurheiluhuippuihin? Heidän mitalisaaliinsa on nyt 8+6+3=17 ja kotikisojensa katsomoon ei tahdo tulla yleisöä vaikka liput olisivat käytännössä ilmaisia. Okei, Italian väkiluku on yli kymmenkertainen Suomeen verrattuna mutta mitalisaalis-vertailussa ero on silti suuri.

En tunne yleisurheiluoloja Italiassa mutta arvelen että kisajoukkueensa mitaleista valtaosa on paikallisestikin "nobodyja" toki joukussa on jopa muutama maailmantähti kuten kuulantyöntäjä Fabbri. Kuitenkin jos kuka tahansa noista italialaisista mitalisteista olisi suomalaisia, heidän sosiaalinen asemansa nousisi huomattavasti "kansakunnan kaapin päällä" joka on kuitenkin huomattava mahdollisuus suomalaiselle yleisurheilijalle jota italialainen ei voi saada ihan vaan siksi kun jengiä ei kiinnosta. Suomessahan jopa joku Samuli Samuelsson on mediaa kiinnostava hahmo jolla on mahdollisuus saada tienestejä huippu-urheilijastatuksensa avulla. Jossakin Italiassa ei taitaisi niinkään onnistua.

Taitaa seurojensa perusteella valtaosa Italian EM-joukkueesta urheilla joko armeijan tai poliisin leivissä.

Europei: 113 azzurri per Roma 2024

www.fidal.it

Italian military sports bodies - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[LiiAaa]

Ei saanut Korte oikeudenkaan kautta urheilija-apurahaa. Myöskin Lehikoisen Viivi sai tyytyä saamaansa 10 000€ apurahaan.

Annimari Kortteelle ikävä yllätys

Myös Viivi Lehikoiselle hylkypäätös.

www.is.fi

 

[godspeed]

Kommentti | Rooman EM-areena on iljettävä ja naurettava paikka

Miksi yleisurheilun EM-kisat pitää järjestää äärioikeistolaisessa kakkakasassa, kysyy Joonas Kuisma.

www.hs.fi

Väärin urheiltu.

 

[N^Miksu]

Hienot kisat ollut. Hieman harmittanut alusta lähtien negatiivissävytteinen uutisointi, mutta kaipa se on sitä nykypäivää. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta suomalaiset ovat kisanneet omalla tasollaan, hienoja ennätyksiä ja suorituksia on riittänyt. Ja suomalaisten ulkopuolellakin on ollut kovia tuloksia.

Omasta puolestani keihäänheittäjillä ei ole mitään pelastettavaa.

 

[IceWalker]

Suomalaisten osalta ei kisoja voida pitää millään lailla onnistuneina. Kyseessä olivat urheilullisessa mielessä kauden pääkilpailut kaikille muille paitsi Wilmalle. Nyt tietysti Helanderillekin odotukset kasvoivat, koska tuli viimein kaivattu arvokisamitali. Kummatkin ovat tämän vuoden maailmantilastossa 7., mutta Murrolla on edessään todella kova työ, jotta päästään takaisin 480 kuntoon.

Monissa lajeissa flopattiin pahasti, toisaalta kisoissa nousi myös esiin sellaisia urheilijoita, joita ei olisi ajatellut aivan kärkeen kuuluviksi, kuten Mononen ja Blomqvist. Itse näen niin, että urheilijan kannattaa tähdätä sellaisiin kisoihin, joissa voi menestyä, ei sellaisiin, joissa on hienointa kisailla. Huipulle noustaan askel askeleelta, kuten vaikkapa Helanderin esimerkki osoittaa. EM-mitalista on tuossa lajissa aika lyhyt matka MM/olympiamitaliin.

Toivottavasti olympiajoukkueesta tulee mahdollisimman kompakti. Tavoitteena noissakin kisoissa on finaaliin pääsy. Realistisia mahdollisuuksia tähän on 10-15 urheilijalla, monella on edessään kova tasonnosto, jotta kisoissa voitaisiin urheilla tyydyttävällä tasolla. Vaikkapa naisten 3-loikka tuo kärkeen Euroopan ulkopuolelta yli puolet lisää urheilijoita. Tällöin pitäisi Salmisen ja Mäkelän hypätä tuollaiset 14,30 finaaliin päästäkseen. Tämän hetken kunto on kaukana tästä tavoitteesta.

Toisaalta, naisten moukarissa tilanne on toinen, Suomella on kaksi kärkinimeä, jotka voivat kilpailla pistesijoista, mitali vaatisi jo aivan hurjan heiton/ vastustajien alisuorittamisen. Naisten korkeudessa loppukilpailuun pääsy on jo huippusuoritus, sillä maailmalla taso on todella tasokkaita hyppääjiä, vaikka Euroopassa onkin maailmanlistan kärkinimi. Urheilijat ovat siis erilaisessa tilanteessa lajeissaan, yhteistä kuitenkin on tuo tiukka tavoite. Olympialaisissa en halua nähdä niitä, jotka vain fiilistelevät kisoja eivätkä ole lähelläkään pääsyä finaaleihin.