Superilta vaihtui superpettymykseksi. Kuitenkin, jos tulosta perkaa, niin kaksi mitalikandidaattia ei ollut tapahtuman vaatimassa kunnossa ja yksi kärsi huonosta onnesta rutiinisuorituksella. Kosonen menetti mitalin täysin puskista tulleen yllättäjän vuoksi, mutta ei myöskään tehnyt kauden parastaan tärkeimmällä hetkellä.
Mitalisuosikkeja oli vain kaksi, mitalimahdollisuuksia oli kymmenkunta. Vanninen oli loukkaantunut, mutta ei olisi hänkään kamppaillut mitaleista normisuorituksillaan. Toisaalta, ihan kärjen takana tehtiin huippusuorituksia, joissa oman ennätyksen tekeminen tai lähelle sitä olisi riittänyt mitaliin, kuten Junnila ja Lampela. Mononen ja Blomqvist tekivät loistosuorituksen.
Turistiluokassa on toisaalta matkustellut aika moni, liian moni. Ja nimenomaan porukalla: naiskeihäänheittäjät, (mies)kolmiloikkaajat, miesseiväshyppääjät. Tulokseen ei voi olla tyytyväinen ja superillan lässähdys jättää karvaan maun näistä kisoista.
Keihäänheitto miehissä on mitalimahdollisuuksista vielä jäljellä. Kovin suuria toiveita ei voi heihin asettaa, vaatisi heikkotasoista kisaa ja täydellistä onnistumista joltakin heittäjältä.
Rankingsysteemin sijaan kannattaisi palata hiukan tulosorientoineempaan suuntaan karsintajärjestelmässä. Esimerkiksi 20 parasta kisoihin parhaan tuloksen nojalla ja 4 kahden parhaan keskiarvolla. Tällöin saataisiin kisoihin niiden tason edellyttämät urheilijat eikä kenelläkään tulisi pahaa mieltä, kun turistireissu jäi sittenkin tekemättä. Lisäksi tuloksenteon aikaikkunaa tulisi kaventaa, jolloin todennäköisyys sille, että saadaan huippukuntoisia urheilijoita kisoihin olisi suurempi.