Juuri sellaisen parantuneen räjähtävyyden kautta Vanninen tulee saavuttamaan ennen pitkää kyllä SE:n ja siitä eteenpäin vielä hyvän matkaa olevia kokonaispisteiden lukemia, mutta työtä se todella vaatii, sillä se, että joku massiivinen määrä rautaa nousee punttisalilla tai kuntopallo lentää kaaressa kentällä ei tarkoita heti sitä, että keihääseen tulee metri lisää. Tekniikan kautta siis.
Sellainen raaka nopeus tuskin Vannisella kehittyy enää mahdottomasti, joten ainakaan 200 metriin ja varauksella aitoihinkaan en näe enää prosentuaalisesti suurimpia tasonnostoja enää olevan hänelle odotettavissa, mutta ehkä sellaisen parantuneen elastisuuden kautta sieltäkin on jotain hiottavissa pois. Sen sijaan se räjähtävä voima kehittänee vielä hänellä pituutta sekä heitto/työntölajeja ja miksei korkeuttakin.
Se, että mistä tähän vaadittava valmennusoppi ja käytännön osaaminen haetaan, onkin sitten se viimeinen, mutta ei vähäpätöisin kysymys. Vanninen on nyt selkeästi uudessa valmennuksessa kehittynyt edelleen, kuten hänen pitääkin, mutta näen edelleen hänen kohdallaan, että tietynlainen pohjien luominen on vielä kesken. Sanoisin, että jos Vannisesta aiotaan tehdä kansainvälinen suurottelija ja suuri suomalainen ottelumenestyjä, niin tähän tarvitaan vielä laajempi moniammatillinen/valmennuksellinen tiimi taustalle, jossa tieto on pilkottu osiin eli heitot, hypyt ja juoksut ym. Sanoisin, että tähän vaaditaan kansainvälistä osaamista kaveriksi verraten nykyiseen.
Meillä kyllä on tietoa ja käytännön tasolla mitalejakin saavutettu otteluissa kotimaisin tiedoin, mutta laji on laajalti kehittynyt ja kilpailu koventunut, mikä pakottaa valmennuksen entistä pikkutarkempaan analysointiin. Se lopun kasi pitäisi saada myös kulkemaan, sekin on vain fakta, koska siellä se mitalin väri usein lopulta selvinnee.
Hieno kirjoitus. Toivon tosiaan, että kun kyseessä on yleisurheilumme hiomaton timantti, niin tässä työssä olisi kaikki se asiantuntemus, jota Suomesta löytyy ja miksei myös ulkomailta. Ei todellakaan ole suotavaa, että Sagaan suhtaudutaan kuten Jääkiekkoliitto nuorten maajoukkuevalmennukseen. Meillä ei ole varaa hukata tuon tason talenttia.
Näin hyvinkin realistisenä kyseisen ennätyskehityksen lajeittain mutta sitten tulee se mutta;
En jotenkin usko että saa noita osumaan samaan sarjaan. Nyt on iässä se kohta että aivan absoluuttiselle huipulle päästääkseen pitäisi tehdä se viimeinen steppi mutta jääkö se kuitenkin tulematta kun vertaa Kluftiin tai vaikka Halliin iän puolesta ennätyksien suhteen? No eihän kaikki mene samoilla stepeillä tietysti…mutta en vielä lyö hanskoja tiskiin että kävisi kuten monella muulle suomalaisottelijalle, joista piti tulla huippuja maailman tasolle. Joka tapauksessa 1-2 seuraavaa kautta pitää tulla kehitystä edelleen.
Jos katsotaan 7-ottelua lukuina, niin tietyt stepit merkitsevät pisteissä seuraavasti:
Korkeus 180 (978), esim. 183 (1016).
Pituus 600 (850), 610 (880), 620 (912), 630 (943), 640 (975).
Kuula 14,50 (827), 15,00 (861), 15,50 (894).
Keihäs 45,00 (763), 50,00 (860).
Korkeudessa ei suhteessa kehittyminen ole niin tärkeää, koska piste/sentti ansaitaan n. 13 pistettä (ja toisaalta, kilpailussa rimaa nostetaan 3 senttiä). Pitäisi ottaa raju harppaus, jotta pistetili kasvaisi merkittävästi. Sagan perustaso varmaan voidaan nostaa 183, se näytti jo nyt aika lähellä olevalta.
Sen sijaan pituudessa, kun Vannisen rutiini on 630 tasoa, saavutetaan liki 100 pisteen lisäys tuollaiseen kuuteen metriin. Kuulassa sitä vastoin parannukset eivät tuo kovin suuria pistepotteja, jos taso vakiintuisi 15 metriin.
Toisin sanoen, on laskelmoitava, missä lisäsentit ovat kaikkein tuottoisimpia ja helpoimpia ottaa. Keihäässäkin viiden metrin parannus on aika tuottoisaa ja siksi tekniikkaan kannattaa panostaa. Toisaalta, myös kilpailijoita ajatellen, niin 50 metriä tuo pienen edun aika moneen nähden. Uskon, että Vannisen potentiaali riittää tähän, varmuutta pitää tietysti suorituksiin tulla lisää. Pienet alisuoritukset kuuluvat lajin luonteeseen ja niitä pitää vain kompensoida toisissa lajeissa.