Tuli hiukan ennenaikaisesti todettua, ettei yleisurheilu enää saa aikaan suuria tunteita luusereissa:
Merkillistä, ettei julkisen palvelun YLE edelleenkään omaa pelisilmää epäonnistuneiden urheilijoiden haastatteluun. Epäonnistuneiden suoritusten käsittely muistuttaa edelleen tilannetta, jossa kansanvihollinen teilataan julkisesti: hänen täytyy kertoa suurelle johtajalle täydellisesti nöyryytettynä, että on pettänyt johtajan, maansa ja kansansa. Johtaja on demokratioissa kansa, sen alati kyltymätön silmä.
Tässä tapauksessa kyse on Ellan haastattelusta. Haastattelija ei voinut tyytyä lyhyeen kommentointiin, vaan piti mennä koko ajan syvemmälle. Kunnes lopulta päästiin urheilijan tunteisiin. Ja kun tunteisiin mennään, silloin tirahtaa itku. Urheilija joutuu koko solullaan myöntämään, että pieleen meni, olen täysin nolla. Ja se vasta sattuu tietenkin. Tässä vaiheessa toimittaja Petra on täyttänyt tehtävänsä, sieltä on saatu myönnön ohella myös tunteita ja nöyryytys. Ja julkinen YLE kiittää toimittajaa varmaan kannustimin.
Mitä helvettiä tämä tämmöinen on? En minä tällaisesta YLE-veroa maksa. En ole kiinnostunut mistään nöyryyttämisistä, en epäonnistumisista, en mistään tunteista. Someviemäri sitten vielä täydentää asiaa, mutta toimittajien pitäisi osata lopettaa haastattelut tiettyyn pisteeseen. YLE tietysti perustelee asiaa tiedonvälityksellä. No hyvä, julkaistakoon sitten raportti paljon myöhemmin, miksi urheilija ei nyt onnistunut. Mutta ei tällaisia tunnevirityksiä, jossa päällimmäisenä on nöyryyttämisen ajatus.
Urheilijan tietysti pitäisi osata pelata paremmin. Joku osaakin. Raitanen piti asiat asioina ja harvemmin miehiä hiillostetaankaan tuohon tapaan. Vahva urheilija voisi pistää jopa ironiaakin peliin tai tehdä haastattelusta parodian. Mäkelä oivallisesti tiivisti omissa kommenteissaan toimittajien kysymykset. Jopa lyhyt analyysikin voisi riittää, jos urheilija siihen pystyy tappion hetkellä. Sen sijaan kun toimittaja huomaa, että urheilija on kuin maansa myynyt, haastattelu pitäisi lopettaa siihen. Kukaan näistä urheilijoista ei ole mikään maanpetturi, ne ajat ovat jo menneet. Martti Vainio juoksi Suomen pois maailman kartalta, jo 38 vuotta sitten. Urheilu ei ole enää mikään kansallinen kysymys, poislukien tappio Ruotsille jossakin palloilun joukkuelajissa.
Ella Junnila avautuu ilkeistä viesteistä kyyneliin päättyneen MM-karsinnan jälkeen – "Suksikaa kuuseen!"
Ella Junnila sanoi, että hänellä on paska fiilis.
www.is.fi
Merkillistä, ettei julkisen palvelun YLE edelleenkään omaa pelisilmää epäonnistuneiden urheilijoiden haastatteluun. Epäonnistuneiden suoritusten käsittely muistuttaa edelleen tilannetta, jossa kansanvihollinen teilataan julkisesti: hänen täytyy kertoa suurelle johtajalle täydellisesti nöyryytettynä, että on pettänyt johtajan, maansa ja kansansa. Johtaja on demokratioissa kansa, sen alati kyltymätön silmä.
Tässä tapauksessa kyse on Ellan haastattelusta. Haastattelija ei voinut tyytyä lyhyeen kommentointiin, vaan piti mennä koko ajan syvemmälle. Kunnes lopulta päästiin urheilijan tunteisiin. Ja kun tunteisiin mennään, silloin tirahtaa itku. Urheilija joutuu koko solullaan myöntämään, että pieleen meni, olen täysin nolla. Ja se vasta sattuu tietenkin. Tässä vaiheessa toimittaja Petra on täyttänyt tehtävänsä, sieltä on saatu myönnön ohella myös tunteita ja nöyryytys. Ja julkinen YLE kiittää toimittajaa varmaan kannustimin.
Mitä helvettiä tämä tämmöinen on? En minä tällaisesta YLE-veroa maksa. En ole kiinnostunut mistään nöyryyttämisistä, en epäonnistumisista, en mistään tunteista. Someviemäri sitten vielä täydentää asiaa, mutta toimittajien pitäisi osata lopettaa haastattelut tiettyyn pisteeseen. YLE tietysti perustelee asiaa tiedonvälityksellä. No hyvä, julkaistakoon sitten raportti paljon myöhemmin, miksi urheilija ei nyt onnistunut. Mutta ei tällaisia tunnevirityksiä, jossa päällimmäisenä on nöyryyttämisen ajatus.
Urheilijan tietysti pitäisi osata pelata paremmin. Joku osaakin. Raitanen piti asiat asioina ja harvemmin miehiä hiillostetaankaan tuohon tapaan. Vahva urheilija voisi pistää jopa ironiaakin peliin tai tehdä haastattelusta parodian. Mäkelä oivallisesti tiivisti omissa kommenteissaan toimittajien kysymykset. Jopa lyhyt analyysikin voisi riittää, jos urheilija siihen pystyy tappion hetkellä. Sen sijaan kun toimittaja huomaa, että urheilija on kuin maansa myynyt, haastattelu pitäisi lopettaa siihen. Kukaan näistä urheilijoista ei ole mikään maanpetturi, ne ajat ovat jo menneet. Martti Vainio juoksi Suomen pois maailman kartalta, jo 38 vuotta sitten. Urheilu ei ole enää mikään kansallinen kysymys, poislukien tappio Ruotsille jossakin palloilun joukkuelajissa.
Viimeksi muokattu: