Yleisurheilukausi 2022

[IceWalker]

Tuli hiukan ennenaikaisesti todettua, ettei yleisurheilu enää saa aikaan suuria tunteita luusereissa:

Ella Junnila avautuu ilkeistä viesteistä kyyneliin päättyneen MM-karsinnan jälkeen – "Suksikaa kuuseen!"

Ella Junnila sanoi, että hänellä on paska fiilis.

www.is.fi

Merkillistä, ettei julkisen palvelun YLE edelleenkään omaa pelisilmää epäonnistuneiden urheilijoiden haastatteluun. Epäonnistuneiden suoritusten käsittely muistuttaa edelleen tilannetta, jossa kansanvihollinen teilataan julkisesti: hänen täytyy kertoa suurelle johtajalle täydellisesti nöyryytettynä, että on pettänyt johtajan, maansa ja kansansa. Johtaja on demokratioissa kansa, sen alati kyltymätön silmä.

Tässä tapauksessa kyse on Ellan haastattelusta. Haastattelija ei voinut tyytyä lyhyeen kommentointiin, vaan piti mennä koko ajan syvemmälle. Kunnes lopulta päästiin urheilijan tunteisiin. Ja kun tunteisiin mennään, silloin tirahtaa itku. Urheilija joutuu koko solullaan myöntämään, että pieleen meni, olen täysin nolla. Ja se vasta sattuu tietenkin. Tässä vaiheessa toimittaja Petra on täyttänyt tehtävänsä, sieltä on saatu myönnön ohella myös tunteita ja nöyryytys. Ja julkinen YLE kiittää toimittajaa varmaan kannustimin.

Mitä helvettiä tämä tämmöinen on? En minä tällaisesta YLE-veroa maksa. En ole kiinnostunut mistään nöyryyttämisistä, en epäonnistumisista, en mistään tunteista. Someviemäri sitten vielä täydentää asiaa, mutta toimittajien pitäisi osata lopettaa haastattelut tiettyyn pisteeseen. YLE tietysti perustelee asiaa tiedonvälityksellä. No hyvä, julkaistakoon sitten raportti paljon myöhemmin, miksi urheilija ei nyt onnistunut. Mutta ei tällaisia tunnevirityksiä, jossa päällimmäisenä on nöyryyttämisen ajatus.

Urheilijan tietysti pitäisi osata pelata paremmin. Joku osaakin. Raitanen piti asiat asioina ja harvemmin miehiä hiillostetaankaan tuohon tapaan. Vahva urheilija voisi pistää jopa ironiaakin peliin tai tehdä haastattelusta parodian. Mäkelä oivallisesti tiivisti omissa kommenteissaan toimittajien kysymykset. Jopa lyhyt analyysikin voisi riittää, jos urheilija siihen pystyy tappion hetkellä. Sen sijaan kun toimittaja huomaa, että urheilija on kuin maansa myynyt, haastattelu pitäisi lopettaa siihen. Kukaan näistä urheilijoista ei ole mikään maanpetturi, ne ajat ovat jo menneet. Martti Vainio juoksi Suomen pois maailman kartalta, jo 38 vuotta sitten. Urheilu ei ole enää mikään kansallinen kysymys, poislukien tappio Ruotsille jossakin palloilun joukkuelajissa.

 

[Roger Moore]

Tässä tapauksessa kyse on Ellan haastattelusta. Haastattelija ei voinut tyytyä lyhyeen kommentointiin, vaan piti mennä koko ajan syvemmälle. Kunnes lopulta päästiin urheilijan tunteisiin. Ja kun tunteisiin mennään, silloin tirahtaa itku. Urheilija joutuu koko solullaan myöntämään, että pieleen meni, olen täysin nolla. Ja se vasta sattuu tietenkin. Tässä vaiheessa toimittaja Petra on täyttänyt tehtävänsä, sieltä on saatu myönnön ohella myös tunteita ja nöyryytys. Ja julkinen YLE kiittää toimittajaa varmaan kannustimin.

Petran grilli on jo käsite. Jo vuosien ajan itse kisasuoritusta kovempi paikka on ollut se käytävä missä Petra odottaa. Siinä on vuodatettu kyynele jos toinenkin.

 

[Fordél]

Sen sijaan kun toimittaja huomaa, että urheilija on kuin maansa myynyt, haastattelu pitäisi lopettaa siihen.

Juuri näin.

Ensinnäkin, toimittajan ammattitaitoon ja eettisiin sääntöihin pitäisi kuulua varmistaa ennen esimerkiksi kameroiden käynnistymistä, että urheilija on oikeasti valmis, kyvykäs ja halukas haastatteluun. Jos jo siihen haastatteluun tullaan sekaisena ja itkuisena, silloin ei ole paikka haastattelulle, etenkään julkiselle haastattelulle vaan jollekin ihan muulle.

Toiseksi, jos kesken haastattelun urheilija murtuu, haastattelu pitäisi lopettaa siihen paikkaan eikä jäädä odottelemaan jos urheilija siitä kasaa itsensä eikä todellakaan enää lähteä tenttaamaan lisää. Tässä haastattelussa Saarinen hoitaa asian oikein murtuneen Teppo Nummisen kohdalla.

Linkki: https://youtu.be/PUHIXi9kNy4

Kyllä niitä haastatteluja kerkeää tekemään myöhemminkin, kun urheilija on kerinnyt rauhoittumaan ja kokoamaan ajatuksensa. Silloin on mahdollisuus myös saada oikeata, pohdittua analyysia suorituksesta, seuraavista tavoitteista jne.

 

[Beltran]

Miehemme Eugenessa ovat epäonnistuneet lähes poikkeuksetta, tuon määritteen välttävät vain Aleksi Ojala ja varauksin Tuomas Seppänen. Naiset näyttävät hauista Krista Tervon, Silja Kososen, Kristiina Mäkelän ja Wilma Murron johdolla ja edelleen on katsomatta mielenkiintoisia kortteja kuten Viivi Lehikoinen ja Eveliina Määttänen. Taas odotellaan keihäsmiehiä miehisen maineen pelastajiksi koska kaikki tietävät että seiväsmiehistä ei ole siihen ja heidän lisäkseen on jäljellä enää kävely.

 

[FrozenEnvelope]

Dinosaurusosastoa kun olen, niin mielestäni nämä urheilijahaastattelut ovat yleensäkin aika tyhjänpäiväistä hömppää, jonka Kari Mänty toi Ylelle. Sitä suuremmalla syyllä mielestäni tässä asiassa jenkit ovat oikeassa - vain menestyneitä urheilijoita pitäisi / kannattaisi haastatella.

Kaikkein turhimpia ovat pikajuoksujen alkuerien jälkeen suomikameran eteen työnnetyt maailmantähdet - onko noista haastatteluista mukamas kukaan koskaan saanut mitään irti?

 

[Pavlikovsky]

Petran grilli on jo käsite. Jo vuosien ajan itse kisasuoritusta kovempi paikka on ollut se käytävä missä Petra odottaa. Siinä on vuodatettu kyynele jos toinenkin.

Tästä on pitkälti kyse, sillä isoksi osaksi tämä on viihdettä. Voi olla niinkin, että osa katsojista oikein odottaa vuodatusta, itkunsekaista kerrontaa ja draamaa haastattelupisteellä kuin verrattuna taas siihen samaan urheilijoiden hokemaan mediamantraan, missä valmistautuminen on aina onnistunut loistavasti ja kaikki on tehty ja jäädään seurailemaan mihin se riitti ja olotila sitä ja olotila tätä ja eräjako tuota ja katseet jo tuolla.

Niin karua ja ikävää kuin se epäonnistuminen onkin yksittäisen urheilijan kohdalla.

 

[Analyzer]

Itseäkin riepoo nuo ”Petran grillit”. Hakemalla haetaan draamaa ja haastatteluja pitkitetään tarpeettomasti.

Yle vetää nyt monella sektorilla vihkoon näitä kisoja. Yleensä on laadukasta tekemistä urheilutapahtumissa, mutta nyt ei.

 

[ZayWest]

Epäilen suuresti meidän ulkopuolisten kykyä mitenkään arvioida sitä, miten paineellisina tai antoisina asioina urheilija kokee jotkin asiat tai mikä niiden vaikutus on urheilemiseen. Vain urheilija itse ja ehkä hänen ihan lähipiirinsä sen tietää. Mun on hyvin vaikea siis lähteä neuvomaan ja kritisoimaan urheilijaa, että keskity vain tähän ja tähän.

Sinä taisit pyytää jotain näyttöä noista ulkopuolisista tekijöistä ja sait niitä. Tuossa oli nyt jo pelkästään tähän kauteen liittyviä asioita kolme. Junnila ykkösvastuuta ottanut kaikissa.

Ja kyllä meillä taitaa yhtenä ikuisuuskeskusteluna olla se että huippu-urheilijoiden pitäisi voida elää uralleen jotta fokus olisi urheilussa. Tuolloin sitten vapautuisi luonnollisesti aikaa myös muulle tasapainottavalle. Rahasta taidettu puhua niin kauan kuin minä muistan.

Ja juurihan minä taisin Junnilan kohdalla avata myös tuota yhtälöä itse urheilemisen suhteen. En minäkään ala spekuloimaan että mikä vaikuttaa mihinkin miten paljon, mutta tuo toistuva ongelmakeskeisyys(loukkaantumiset, tekniikkamurheet, tulostason raju heittely) eivät ainakaan ratkea sillä että kalenteri täyttyy entisestään.

Ja kyllä näihin kisoihin ylipäätään lähteminen ihan urheilijan vallitsevaan hetkeen ja urheilijan historiaan silmäillen asettaa minusta perusteltuja kysymyksiä. Nekin tuossa toisessa viestissä avasin.

 

[IceWalker]

Petran grilli on jo käsite. Jo vuosien ajan itse kisasuoritusta kovempi paikka on ollut se käytävä missä Petra odottaa. Siinä on vuodatettu kyynele jos toinenkin.

Olemme tietysti kaikki urheilun kuluttajia, mutta osa ja varmaan miehistä suurin osa, keskittyy kuluttajina suorituksiin ja tuloksiin. Joillekin tämä ei kuitenkaan riitä, pitää päästä syvälle urheilijan tunteisiin, kokemuksiin, ikään kuin eläytyä urheilijan maailmaan. Jos tämä eläytyminen on positiivista, kannustavaa, niin ok.

Jotkut ihmiset tekevät somessa itsestään esineen, joka antaa ahnaille kuluttajille mahdollisuuden voyerismiin, mutta tätä ei käsittääkseni vaadita siinä sopimuksessa, jonka urheilija tekee Urheiluliiton kanssa. Urheilijan tehtävänä on vain urheilla ja kommentoida suorituksiaan, mutta ei paljastaa sisimpiä tunteitaan yleisölle eikä altistua tietynlaiselle hyväksikäytölle, ellei hän itse näin tee muutenkin.

 

[Roger Moore]

Olemme tietysti kaikki urheilun kuluttajia, mutta osa ja varmaan miehistä suurin osa, keskittyy kuluttajina suorituksiin ja tuloksiin. Joillekin tämä ei kuitenkaan riitä, pitää päästä syvälle urheilijan tunteisiin, kokemuksiin, ikään kuin eläytyä urheilijan maailmaan. Jos tämä eläytyminen on positiivista, kannustavaa, niin ok.

En nyt tiedä miten teit päätelmän että tuo olisi mielestäni positiivista tai kannustavaa kun en niin missään sanonut. Tai no en nyt tiedä viittasitko suoraan minuun, pahoittelut jos oletin väärin. Viittasin vaan puhtaasti tuohon toimintatapaan mikä Ylellä on jo vuosia ollut käytössä.

 

[Barnes]

Minun mielestäni aidot tunnereaktiot kuuluvat urheiluun ja haastattelut sen myötä. Parhaimmillaan urheilija kääntää sen voimavaraksi, kuten Matti Heikkinen teki Falunin 50 kilometrin vähintäänkin tajunnan rajamailla antamansa haastattelunsa pohjalta. Seuraavissa MM-kisoissa hän oli samalla matkalla pronssimitalisti.

Manner teki työtään ja sai välitettyä Junnilan tuntemukset TV-katsojille. Tällä perusteltiin jo toisena kisapäivänä, miksi hän on tuolla eikä Pasilassa (joka sekin olisi ihan perusteltu vaihtoehto ja eittämättä halvempi). Tekijöiden lähelle pääseminen on käytännössä ainoa peruste paikan päällä olemiseen, ja siihenkin on nykyisin keinonsa, minkä takia monet mediat ovat päättäneet hoitaa kulloisetkin arvokisat Suomesta käsin.

 

[asyouwere]

Tästä on pitkälti kyse, sillä isoksi osaksi tämä on viihdettä. Voi olla niinkin, että osa katsojista oikein odottaa vuodatusta, itkunsekaista kerrontaa ja draamaa haastattelupisteellä kuin verrattuna taas siihen samaan urheilijoiden hokemaan mediamantraan, missä valmistautuminen on aina onnistunut loistavasti ja kaikki on tehty ja jäädään seurailemaan mihin se riitti ja olotila sitä ja olotila tätä ja eräjako tuota ja katseet jo tuolla.

Niin karua ja ikävää kuin se epäonnistuminen onkin yksittäisen urheilijan kohdalla.

Itse voin ainakin sanoa, että minulle tuo Junnilan haastattelu tuotti "lisäarvoa" eikä ollut turha. Muistutti taas penkkiurheilijaa siitä, kuinka nuo "minun vero_vitun_markoillani reissaavat kisaturistitkin" ovat ihmisiä omine murheineen ja paineineen. Se riippuu tietenkin sitten penkkiurheilijasta millaiset johtopäätökset esimerkiksi jostain itkeskelystä vetää - omalla kohdallani se lisäsi empatiaa urheilijaa kohtaan ja näin paransi omaa mielikuvaani Junnilasta entisestään.

 

[ZayWest]

Itseäkin riepoo nuo ”Petran grillit”. Hakemalla haetaan draamaa ja haastatteluja pitkitetään tarpeettomasti.

Yle vetää nyt monella sektorilla vihkoon näitä kisoja. Yleensä on laadukasta tekemistä urheilutapahtumissa, mutta nyt ei.

Näihinhän olisi edelleen kovaa vastinetta jos jo uran alkuvaiheessa käytäisiin median kanssa toimimista läpi. Kalle Rovanperä veti tuoreeltaan vesatoskalat ja tuosta toivottavasti saadaan nuoremmalle väelle esimerkkiä.

Jos toimittaja lähtee selvästi klikkipilkille, alat jauhamaan ympäripyöreyksiä ja viljelet tavalliselle jengille täysin vierasta lajitermistöä.

Jos haluaa lisätä kierroksia, olisi Junnila esimerkiksi voinut ruveta jauhamaan politiikan tutkimuksesta Petralle.

 

[Barnes]

Ei ole Hartosella enää Suomen ennätyksiä.

 

[heketsu88]

Ei ole Hartosella enää Suomen ennätyksiä.

0.02 sadasosasekuntia jäi Purola Munchenin EM-tulosrajasta.

 

[vitozzius]

0.02 sadasosasekuntia jäi Purola Munchenin EM-tulosrajasta.

Mutta turvallisesti rankingin sisällä.

 

[heketsu88]

Mutta turvallisesti rankingin sisällä.

Juu.

 

[Analyzer]

0.02 sadasosasekuntia jäi Purola Munchenin EM-tulosrajasta.

Kova on raja tai oikeammin kertoo paljon Suomen pikajuoksun tasosta, jos SE:llä ei riko edes Euroopan mestaruuskisojen tulosrajaa.

 

[Beltran]

Kova on raja tai oikeammin kertoo paljon Suomen pikajuoksun tasosta, jos SE:llä ei riko edes Euroopan mestaruuskisojen tulosrajaa.

Joka ainoassa Yleisurheilun EM-kisoissa Purolan SE-ajalla olisi selvinnyt finaaliin.

 

[Harzan]

Onkohan Illukka jossain vaiheessa palaamassa kisoihin? Suomellahan voisi olla kasassa ihan ok viestijoukkue.

 

[Hagi]

Joka ainoassa Yleisurheilun EM-kisoissa Purolan SE-ajalla olisi selvinnyt finaaliin.

Mutta ei se sitä faktaa poista, että pikajuoksussa kilpailu on armottoman kovaa ja kovia tilastoaikoja tehdään.

Purolankin on aivan eri toistaa tuo juoksu EM-kisoissa, kun välttämättä tarjolla ei ole täydellistä myötätuulta ja vierellä on kovempaa kaveria. Usein siinä rentous jää uupumaan ja tulee puristusta juoksuun.

 

[Fordél]

Sinä taisit pyytää jotain näyttöä noista ulkopuolisista tekijöistä ja sait niitä. Tuossa oli nyt jo pelkästään tähän kauteen liittyviä asioita kolme. Junnila ykkösvastuuta ottanut kaikissa.

Ja kyllä meillä taitaa yhtenä ikuisuuskeskusteluna olla se että huippu-urheilijoiden pitäisi voida elää uralleen jotta fokus olisi urheilussa. Tuolloin sitten vapautuisi luonnollisesti aikaa myös muulle tasapainottavalle. Rahasta taidettu puhua niin kauan kuin minä muistan.

Ööö...Siis siinä oli mm. yhdistyksen puheenjohtajuus, somettaminen ja yksi aikainen lähtö lennolle. En nyt ihan vetäisi näistä vielä johtopäätöstä, että muu elämä vaikuttaisi negatiivista urheilemiseen.

Ja juurihan minä taisin Junnilan kohdalla avata myös tuota yhtälöä itse urheilemisen suhteen. En minäkään ala spekuloimaan että mikä vaikuttaa mihinkin miten paljon, mutta tuo toistuva ongelmakeskeisyys(loukkaantumiset, tekniikkamurheet, tulostason raju heittely) eivät ainakaan ratkea sillä että kalenteri täyttyy entisestään.

Niin, mutta se ei myöskään tarkoita, että nämä asiat olisivat vaikuttaneet millään tavalla esim. loukkaantumisiin tai tekniikkamurheisiin.

 

[IceWalker]

En nyt tiedä miten teit päätelmän että tuo olisi mielestäni positiivista tai kannustavaa kun en niin missään sanonut. Tai no en nyt tiedä viittasitko suoraan minuun, pahoittelut jos oletin väärin. Viittasin vaan puhtaasti tuohon toimintatapaan mikä Ylellä on jo vuosia ollut käytössä.

En viitannut lainkaan sinuun. Yle ei kykene itsekritiikkiin. Kannustavuus somessa liittyy taas aitoon faniuteen, jossa urheilijaa tuetaan vaikeuksienkin keskellä. Jotkut urheilijat varmaan tarvitsevat tällaista sometukeakin.

Toiseen asiaan: Samu(e)lit ovat tehneet SE:t lyhyellä aikavälillä. On hämmentävää, miten 400 m pysytään paikoillaan 40 vuotta, kun taas muilla pikamatkoilla miehet tekevät jopa ennätyksiä. Purola & Samuelsson + 2 muuta muodostavat erittäin kovan pikaviestijoukkueen, jonka pitäisi kyetä lyömään Berliinissä tehty ennätys.

 

[Beltran]

Mutta ei se sitä faktaa poista, että pikajuoksussa kilpailu on armottoman kovaa ja kovia tilastoaikoja tehdään.

Purolankin on aivan eri toistaa tuo juoksu EM-kisoissa, kun välttämättä tarjolla ei ole täydellistä myötätuulta ja vierellä on kovempaa kaveria. Usein siinä rentous jää uupumaan ja tulee puristusta juoksuun.

Vastasin viestiin jossa kommentoitiin Puroilan tekemää aikaa suhteuttamalla se johonkin. Sinun vastauksesi ei liity tähän.

 

[Hagi]

On hämmentävää, miten 400 m pysytään paikoillaan 40 vuotta, kun taas muilla pikamatkoilla miehet tekevät jopa ennätyksiä.

Voitto Hellsten juoksi Melbournessa 1956 hiilimurskalla ajan 46,20.

Nykymiehillä on tuohon tekemistä, vaikka on mondo ja ihmepiikkarit.