Suomessa erilaisten maratonien, maastojuoksujen, kaupunkijuoksujen, polkujuoksujen, extremejuoksujen, triathlonien ja jopa suunnistuksien suosiot ovat ehkä kovempia kuin koskaan lisenssi/osallistujamäärissä ja ovat olleet jo pitkään, mutta minkäänlaista korrelaatiota ratamatkojen kehitykseen sillä ei ole ollut ja oikeastaan vain päinvastoin.
Toisaalta, se kuvastaa sitä miten on eri asia olla ns. keskimääräistä kovempi juoksun harrastelija kuin kaiken juoksuun satsaava tavoitteellinen kilpailija, mille aivan joka asia on alisteista juoksulle. Ja heitä ei Suomessa enää ole varsinkaan pidemmillä ratamatkoilla, sillä a) kilpailu puuttuu b) harjoituskulttuuri puuttuu c) kannustavat esimerkit puuttuvat d) rahaa ei ole/eikä sitä palkinnoksi juuri jaeta e) muut lajit.
Suomesta puuttuu myös aika paljon juoksijoiden keskinäiset verkostot eli ei saada ns. talleja, missä olisi keskinäistä kilpailua, vaan moni painelee tuolla kuin yksinäinen susi kenties täysin väärin valmennusmetodein. Luonnollisesti kontaktit ulkomaiseen toimintaan on myös valitettavan vähäistä, vaikka Suomessa kestävyysseminaareja, foorumeita, symposiumia sekä muuta kuormitusfysiologiaan liittyvää tiedettä julkaistaan enemmän kuin koskaan.
Dopingiin ja muuhun suorituskykyä parantaviin asioihin en sen enempää ota tässä kantaa, mutta asia on nostettava esille, koska niin voimakas vaikutus niillä on suorituskyvyn parantamiseen, että kepulikonstien käyttö näkyy ajoissa rajusti yhtään sen enempää ketään osoittamatta.
Moni kuitenkin jättää leikin kesken, kun tajuaa että kehitys ei kehity tai suuntaan pitkille matkoille. Nuorisoa on vaikea motivoida rankkaan lajiin, jossa olosuhteet harjoitteluun ovat mallia syyssateet/myrskyt, tunkkaiset hallit tai saatanalliset talvipakkaset, silloin kun se työ tehdään eli ei-kesällä. Epäilemättä loistavia kestävyysjuoksuun soveltuvia kandidaatteja on ikäluokasta toiseen, mutta väitän, että muut lajit syövät kiinnostavuudessaan ja etenemismahdollisuuksissaan näitä hiomattomia timantteja pois yleisurheilulta. Hiihdon suosio saattaa näkyä myös mollivoittoisena yu:n ratamatkoilla, vaikka lajeja voi tovin aikaa harrastaakin menestyksekkäästi yhtä aikaa varsinkin Suomen tasolla.
Niin kauan, kuin tätä toimivaa ja kehittävää junioriputkea ei saada rakennettua oikealla valmennusopilla, on kestävyysjuoksun taso kova lähinnä kiikkustuoli-ikäluokan muistelopuheissa.