Varsinkin kun huomioi, ettei Edwards tainnut loikkia tramboliinin päällä. Mitä jos nyt jäisi nämä pomppulinnat lapsille ja italialaisille korkeushyppääjille.
Varsinkin kun huomioi, ettei Edwards tainnut loikkia tramboliinin päällä. Mitä jos nyt jäisi nämä pomppulinnat lapsille ja italialaisille korkeushyppääjille.Kolmiloikan finaali oli upea mutta henkilökohtaisesti en panisi pahaksi, jos Edwardsin ME kasvaisi kaikkien aikojen vanhimmaksi - pelkästään itse hyppääjän tyylikkyyden vuoksi. Hyvää yötä.
Tästä tuli mieleen, että tunnen monesti suht innokkaana penkkiurheilijana itseni poikkeukselliseksi ikäisteni joukossa. Kaveripiirissäni, tai esimerkiksi vaikka yliopistolla olen törmännyt lukuisiin nuoriin suunnilleen ikäisiini aikuisiin jotka eivät seuraa juuri mitään urheilua tai ole siitä edes kiinnostuneita. Tämä ei tarkoita etteivätkö he itse urheilisi tai harrastaisi jotain, mutta muiden urheilun katselu ei vain kiinnosta.Paljonhan Suomessa on ihmisiä tätä nykyä, nuoria ja vanhoja, ketkä eivät urheilua käytännössä seuraa ja tästä seuraa negatiivinen lumipalloefekti, mikä näkyy menestymättömyytenä.
Täysin saman ilmiön olen havainnut ja kyllähän sen voi huomata lätkäkatsomoissakin. Vanhempiensa mukana mestoilla olevia lapsia toki riittää, mutta tätä ~16-35-vuotiasta massaa yllättävän vähän.Tästä tuli mieleen, että tunnen monesti suht innokkaana penkkiurheilijana itseni poikkeukselliseksi ikäisteni joukossa. Kaveripiirissäni, tai esimerkiksi vaikka yliopistolla olen törmännyt lukuisiin nuoriin suunnilleen ikäisiini aikuisiin jotka eivät seuraa juuri mitään urheilua tai ole siitä edes kiinnostuneita. Tämä ei tarkoita etteivätkö he itse urheilisi tai harrastaisi jotain, mutta muiden urheilun katselu ei vain kiinnosta.
Jep. Se on kieltämättä välillä hieman mälsää kun on yrittänyt joskus joidenkin ihmisten kanssa rikkoa jäätä puhumalla urheilusta niitä näitä, mutta sitten selviää hyvin äkkiä että keskustelukumppani ei tiedä asiasta tuon taivaallista eikä ole siitä edes kiinnostunut sitä myöten puhumaan. Urheilukulttuuri laahaa tältä osin aika syvällä, koska tämä on vieläpä suht yleistä.Täysin saman ilmiön olen havainnut ja kyllähän sen voi huomata lätkäkatsomoissakin. Vanhempiensa mukana mestoilla olevia lapsia toki riittää, mutta tätä ~16-35-vuotiasta massaa yllättävän vähän.
Haistatti kaikenmaailman hanhinaamoille vitut. Oikein!Olikohan Chydenius lukenut palstaa kun tuli sen verran kovaa kommenttia siitä, miten puolikuntoisenakin voi venyä parhaimpaansa?
Päivän TOP3: Helanderin geelit, Tamberin jousishow ja italialaisten lähtömanööverit.
Varsinkin kun huomioi, ettei Edwards tainnut loikkia tramboliinin päällä. Mitä jos nyt jäisi nämä pomppulinnat lapsille ja italialaisille korkeushyppääjille.
Joku kävi varastamassa äänipiuhan puolalaisen telineistä? Kannattaisi kisat tuoda pikkukaupungeista sivistyksen pariin, niin edes yksi asia onnistuisi viikkojen aikana.
Veikkaan, että katsotaan jonkun italialaisen eduksi tämä. Loppuu huumori tuon tunaroinnin kanssa.
Pahoittelut jo etukäteen mahdollisesta mielipahasta, mutta Italian käsittämätön meno päättynee muutaman mitalin uusjakoon, kunhan vessassa on ensin käväisty. Italia ei ole oikeasti näin ylivoimainen yleisurheilussa EM-tasolla.
Iiitaaliaaa, iiitaaaliaa... Vähimmäisvaatimus on, että Pariisin olympialaisissa haetaan kaikkia asiantumtemus ja osaaminen etelän veljiltä.
Näytöt ovat kiistattomat, toki huonoudessaan. Kas kun ei jotain suosikkia diskattu ihan vain huvikseen.
Sen verran rasittava naama, ettei pystynyt katsomaan elämöintiään heti suorana.
Noinhan se taitaa olla. Norjassa arvostetaan huippu urheilua ja siihen ollaa valmiita satsaamaan ihan eri lailla kuin Suomessa.Voihan se olla, että huippu-urheilu nähdään norjalaisten toimesta arvokkaana, eikä "urheilukielteistä" ilmapiiriä pahemmin ole, mihin täällä aina silloin tällöin törmää. Paljonhan Suomessa on ihmisiä tätä nykyä, nuoria ja vanhoja, ketkä eivät urheilua käytännössä seuraa ja tästä seuraa negatiivinen lumipalloefekti, mikä näkyy menestymättömyytenä.
Tälle on varmasti joku oma topikki, mutta sen verran pakko sanoa, että esim. etenkin jääkiekko ja myöskään jalkapallo eivät imagoltaan (varsinkaan suomessa) ole kovinkaan puoleensa vetäviä lajeja. Lajin ympärillä leijuva ummehtunut ja toksinen kulttuuri ei varsinaisesti houkuttele satunnaiskatsojia paikan päälle. Rakenteita pitäisi ihan perusteellisesti ravistella ja luoda koko kulttuuria paljon freesimmäksi ja raikkaammaksi.Jep. Se on kieltämättä välillä hieman mälsää kun on yrittänyt joskus joidenkin ihmisten kanssa rikkoa jäätä puhumalla urheilusta niitä näitä, mutta sitten selviää hyvin äkkiä että keskustelukumppani ei tiedä asiasta tuon taivaallista eikä ole siitä edes kiinnostunut sitä myöten puhumaan. Urheilukulttuuri laahaa tältä osin aika syvällä, koska tämä on vieläpä suht yleistä.
Tai sitten ns. akateemisemmat ihmiset eivät vain seuraa urheilua yhtä paljoa? Yksi tällainen edellämainittu opiskelukaveri pitää esim. juuri fudista ja lätkää täysinä junttilajeina eli asenne on jo valmiiksi huono.
Joo näinhän se on. Yllättävän monet tällaiset penkkiurheilukulttuurissa ei-sisällä olevat profiloivat nämä lajit vähän sellaiseksi juntin ja yksinkertaisen kansanosan viihteeksi, jossa päästään kaljapäissään karjumaan katsomoon pää punaisena tuomarille. Kärjistetty esimerkki ja kuvaus, mutta nämä kaikki ovat muuten ihan fiksujen ihmisten suulla sanottuja mielipiteitä.Tälle on varmasti joku oma topikki, mutta sen verran pakko sanoa, että esim. etenkin jääkiekko ja myöskään jalkapallo eivät imagoltaan (varsinkaan suomessa) ole kovinkaan puoleensa vetäviä lajeja. Lajin ympärillä leijuva ummehtunut ja toksinen kulttuuri ei varsinaisesti houkuttele satunnaiskatsojia paikan päälle. Rakenteita pitäisi ihan perusteellisesti ravistella ja luoda koko kulttuuria paljon freesimmäksi ja raikkaammaksi.
Jaaha, vaikea sanoa. Riippuu varmaan tilanteesta.Arvoisat seurannan leidit @UnenNukkuja , @Patarouva , @Iisoppi.
Saisinko pildeä baarissa jos ajaisin toisen puoliskoni kasvoista? Nimimerkillä jouluaatosta kasvanut harmaa reuhka leuan alla?
Mielenkiintoista ettei tuo Viron 10-otteluhuuma ole tarttunut lahden toiselle puolen juuri ollenkaan.
Kunhan kerroin havainnoistani. Kaikki OK?Haluatko norjalaisille yhden mitalin lisää?
Tästä tuli mieleen, että tunnen monesti suht innokkaana penkkiurheilijana itseni poikkeukselliseksi ikäisteni joukossa. Kaveripiirissäni, tai esimerkiksi vaikka yliopistolla olen törmännyt lukuisiin nuoriin suunnilleen ikäisiini aikuisiin jotka eivät seuraa juuri mitään urheilua tai ole siitä edes kiinnostuneita. Tämä ei tarkoita etteivätkö he itse urheilisi tai harrastaisi jotain, mutta muiden urheilun katselu ei vain kiinnosta.
Esimerkiksi kun kaveriporukalla vaikka saunaillan lomassa katsotaan lätkämatsia, niin muut porukassa eivät suunnilleen tiedä edes pelaajia, kun laji ei kiinnosta tippaakaan. Tosin varmaankin he edustavat toista ääripäätä.
Joo näinhän se on. Yllättävän monet tällaiset penkkiurheilukulttuurissa ei-sisällä olevat profiloivat nämä lajit vähän sellaiseksi juntin ja yksinkertaisen kansanosan viihteeksi, jossa päästään kaljapäissään karjumaan katsomoon pää punaisena tuomarille. Kärjistetty esimerkki ja kuvaus, mutta nämä kaikki ovat muuten ihan fiksujen ihmisten suulla sanottuja mielipiteitä.
Minä taas olen sukupuoleni takia välillä outo lintu kun seuraan niin paljon urheilua. Tietenkin tämä on sellainen stereotypia että naiset ei katso urheilua. Ei se nyt niin ole. Mutta en minä oikeastaan ole paljon löytänyt ystävistäni vastakaikua urheilusta puhuttaessa. Minusta se urheilun katsominen on kuitenkin hyvää ajanvietettä.Tästä tuli mieleen, että tunnen monesti suht innokkaana penkkiurheilijana itseni poikkeukselliseksi ikäisteni joukossa.
Näin varmasti osa ihmisistä ajattelee, jos eivät ole kilpailuhenkisiä. Väittäisin kuitenkin, että valtaosa ihmisistä on sen verran kilpailuhenkisiä, että halutaan voittaa. Jos ei sitten itse kilpailla, niin ollaan jonkun toisen puolella. Siihen urheilun seuraaminen perustuu.Minulle nykyään mieluisin laji on taitoluistelu. Siinä toivon aina kaikkien onnistumista, ja se tarjoaa urheilullisuuden lisäksi kauneutta. Vastaavasti taas voiton pakko ja menestyksen nälkä ovat tekijöitä, jotka vieroittavat urheilusta. Menestyskulttuuri on minusta menneen maailman setämieskulttuuria. Nykyajassa tärkeämpää on tekemisen ilo ja tasa-arvo, jossa ihmisiä ei aseteta vastakkain.
Väittäisin kuitenkin, että valtaosa ihmisistä on sen verran kilpailuhenkisiä, että halutaan voittaa.
Mihin perustat sen, että nuorisolle kelpaavat lajit, joissa on vaikea mitata absoluuttista paremmuutta? Omien havaintojeni mukaan nykynuoriso on erittäin kilpailuhenkistä, vaikka perinteisen urheilun puolelle onkin vähemmän tunkua.Varmasti kilpailuhenkisyys on yksi osa ihmisyyttä, mutta se ei ole likikään niin suuri kuin millaisena nykykulttuuri sen esittää. Nuorisollehan kelpaavat hyvin lajit, joissa on vaikea mitata absoluuttista paremmuutta.
Urheilu on tukenut kansallisia identiteettejä, mutta kun maailma on avautunut ja sekä todelliset että henkiset rajat ovat hälvenneet, niin samalla urheilun merkitys on pienentynyt.
Minusta on kiva, kun suomalaiset menestyvät ja osallistuvat (menestystä en odota), mutta osaan minä iloita muidenkin maiden edustajien suorituksista. Mieluisinta minulle on nähdä urheilun iloa.
Norjaan vertaaminen Suomeen on sikäli epistä, että toisessa rahnaa on ylipäätään rajattomasti ja toisessa väännetään siitä saadaanko huippu-urheilijalle järjestymään 500€ vai 1000€ kuukaudessa. Norjassa on myös valtiollisesti hoidettu lasten ja nuorten huippu-urheilupolku kuntoon suojelemalla lapsia doping-testauksen vaaroilta.Noinhan se taitaa olla. Norjassa arvostetaan huippu urheilua ja siihen ollaa valmiita satsaamaan ihan eri lailla kuin Suomessa.
Niin ja ylipäänsäkin käytännössä kaikkien yleisurheilujunnujen sopisi harjoitella ottelua ja kilpailla siinä, kuten Norjassa tehdään. Suurimmalle osalle se päälaji valikoituu joksikin muuksi, mutta varmasti enemmän jäisi myös ottelun pariin. Tilastopajasta kun katselee, niin Suomen Rooman joukkueesta liian harvalta löytyy ottelutulosta junnuvuosilta.Epäilen, että polku lapsuuden ja nuoruuden poikien yleisurheilun harrastuksesta aina monipuolisiin ominaisuuksiin ja yleiseen taidon kehittämiseen kohti ottelun vaatimuksia on paljon organisoidumpaa, taitavampaa ja nykyaikaisempaa kuin Suomessa, jossa kissojen ja koirien kanssa etsitään ottelijoita vaikka Suomen mestaruuskisoihin niin, että olisi radat täynnä ja keski-ikä sen kuin kasvaa.
Tuskin tuota mikään muu selittää. Samalla tavalla Virossakin tuhat muuta lajia ja houkutusta vie ns. potentiaalisia ottelijoita muihin lajeihin poislukien pesäpallo.