Joo näinhän se on. Yllättävän monet tällaiset penkkiurheilukulttuurissa ei-sisällä olevat profiloivat nämä lajit vähän sellaiseksi juntin ja yksinkertaisen kansanosan viihteeksi, jossa päästään kaljapäissään karjumaan katsomoon pää punaisena tuomarille. Kärjistetty esimerkki ja kuvaus, mutta nämä kaikki ovat muuten ihan fiksujen ihmisten suulla sanottuja mielipiteitä.
Penkkiurheiluhan on perustaltaan sitä, että täysin merkityksettömästä toiminnasta tehdään itselle emotionaalisesti merkityksellistä. Ei ole ihme, jos se ulkopuolisista vaikuttaa vähän kummalliselta, suorastaan typerältä.
Mitä hienoa on loppujen lopuksi siinä, että joku juoksee nopeasti ympäri rataa? Jos juoksee itse, voi kokea mielihyvää, mutta on vaikeampi ymmärtää, mistä mielihyvä syntyy, kun muut juoksevat.
Minulle nykyään mieluisin laji on taitoluistelu. Siinä toivon aina kaikkien onnistumista, ja se tarjoaa urheilullisuuden lisäksi kauneutta. Vastaavasti taas voiton pakko ja menestyksen nälkä ovat tekijöitä, jotka vieroittavat urheilusta. Menestyskulttuuri on minusta menneen maailman setämieskulttuuria. Nykyajassa tärkeämpää on tekemisen ilo ja tasa-arvo, jossa ihmisiä ei aseteta vastakkain.