Mainos

Yleisurheilu – liveseuranta

  • 1 123 795
  • 30 710

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Täysin saman ilmiön olen havainnut ja kyllähän sen voi huomata lätkäkatsomoissakin. Vanhempiensa mukana mestoilla olevia lapsia toki riittää, mutta tätä ~16-35-vuotiasta massaa yllättävän vähän.
Jep. Se on kieltämättä välillä hieman mälsää kun on yrittänyt joskus joidenkin ihmisten kanssa rikkoa jäätä puhumalla urheilusta niitä näitä, mutta sitten selviää hyvin äkkiä että keskustelukumppani ei tiedä asiasta tuon taivaallista eikä ole siitä edes kiinnostunut sitä myöten puhumaan. Urheilukulttuuri laahaa tältä osin aika syvällä, koska tämä on vieläpä suht yleistä.

Tai sitten ns. akateemisemmat ihmiset eivät vain seuraa urheilua yhtä paljoa? Yksi tällainen edellämainittu opiskelukaveri pitää esim. juuri fudista ja lätkää täysinä junttilajeina eli asenne on jo valmiiksi huono.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Olikohan Chydenius lukenut palstaa kun tuli sen verran kovaa kommenttia siitä, miten puolikuntoisenakin voi venyä parhaimpaansa?
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Varsinkin kun huomioi, ettei Edwards tainnut loikkia tramboliinin päällä. Mitä jos nyt jäisi nämä pomppulinnat lapsille ja italialaisille korkeushyppääjille.
Joku kävi varastamassa äänipiuhan puolalaisen telineistä? Kannattaisi kisat tuoda pikkukaupungeista sivistyksen pariin, niin edes yksi asia onnistuisi viikkojen aikana.

Veikkaan, että katsotaan jonkun italialaisen eduksi tämä. Loppuu huumori tuon tunaroinnin kanssa.

Pahoittelut jo etukäteen mahdollisesta mielipahasta, mutta Italian käsittämätön meno päättynee muutaman mitalin uusjakoon, kunhan vessassa on ensin käväisty. Italia ei ole oikeasti näin ylivoimainen yleisurheilussa EM-tasolla.

Iiitaaliaaa, iiitaaaliaa... Vähimmäisvaatimus on, että Pariisin olympialaisissa haetaan kaikkia asiantumtemus ja osaaminen etelän veljiltä.

Näytöt ovat kiistattomat, toki huonoudessaan. Kas kun ei jotain suosikkia diskattu ihan vain huvikseen.

Sen verran rasittava naama, ettei pystynyt katsomaan elämöintiään heti suorana.

Nyt alkaa jo vähän haiskahtaa katkeralta....

Hieno show Tamberilta. Tosiaan Bolt jätti ison loven show-sarakkeeseen niin hienoa että joku yrittää.
 

KummaHosee

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Voihan se olla, että huippu-urheilu nähdään norjalaisten toimesta arvokkaana, eikä "urheilukielteistä" ilmapiiriä pahemmin ole, mihin täällä aina silloin tällöin törmää. Paljonhan Suomessa on ihmisiä tätä nykyä, nuoria ja vanhoja, ketkä eivät urheilua käytännössä seuraa ja tästä seuraa negatiivinen lumipalloefekti, mikä näkyy menestymättömyytenä.
Noinhan se taitaa olla. Norjassa arvostetaan huippu urheilua ja siihen ollaa valmiita satsaamaan ihan eri lailla kuin Suomessa.
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen
Jep. Se on kieltämättä välillä hieman mälsää kun on yrittänyt joskus joidenkin ihmisten kanssa rikkoa jäätä puhumalla urheilusta niitä näitä, mutta sitten selviää hyvin äkkiä että keskustelukumppani ei tiedä asiasta tuon taivaallista eikä ole siitä edes kiinnostunut sitä myöten puhumaan. Urheilukulttuuri laahaa tältä osin aika syvällä, koska tämä on vieläpä suht yleistä.

Tai sitten ns. akateemisemmat ihmiset eivät vain seuraa urheilua yhtä paljoa? Yksi tällainen edellämainittu opiskelukaveri pitää esim. juuri fudista ja lätkää täysinä junttilajeina eli asenne on jo valmiiksi huono.
Tälle on varmasti joku oma topikki, mutta sen verran pakko sanoa, että esim. etenkin jääkiekko ja myöskään jalkapallo eivät imagoltaan (varsinkaan suomessa) ole kovinkaan puoleensa vetäviä lajeja. Lajin ympärillä leijuva ummehtunut ja toksinen kulttuuri ei varsinaisesti houkuttele satunnaiskatsojia paikan päälle. Rakenteita pitäisi ihan perusteellisesti ravistella ja luoda koko kulttuuria paljon freesimmäksi ja raikkaammaksi.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Tälle on varmasti joku oma topikki, mutta sen verran pakko sanoa, että esim. etenkin jääkiekko ja myöskään jalkapallo eivät imagoltaan (varsinkaan suomessa) ole kovinkaan puoleensa vetäviä lajeja. Lajin ympärillä leijuva ummehtunut ja toksinen kulttuuri ei varsinaisesti houkuttele satunnaiskatsojia paikan päälle. Rakenteita pitäisi ihan perusteellisesti ravistella ja luoda koko kulttuuria paljon freesimmäksi ja raikkaammaksi.
Joo näinhän se on. Yllättävän monet tällaiset penkkiurheilukulttuurissa ei-sisällä olevat profiloivat nämä lajit vähän sellaiseksi juntin ja yksinkertaisen kansanosan viihteeksi, jossa päästään kaljapäissään karjumaan katsomoon pää punaisena tuomarille. Kärjistetty esimerkki ja kuvaus, mutta nämä kaikki ovat muuten ihan fiksujen ihmisten suulla sanottuja mielipiteitä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Mielenkiintoista ettei tuo Viron 10-otteluhuuma ole tarttunut lahden toiselle puolen juuri ollenkaan.

Epäilen, että polku lapsuuden ja nuoruuden poikien yleisurheilun harrastuksesta aina monipuolisiin ominaisuuksiin ja yleiseen taidon kehittämiseen kohti ottelun vaatimuksia on paljon organisoidumpaa, taitavampaa ja nykyaikaisempaa kuin Suomessa, jossa kissojen ja koirien kanssa etsitään ottelijoita vaikka Suomen mestaruuskisoihin niin, että olisi radat täynnä ja keski-ikä sen kuin kasvaa.

Tuskin tuota mikään muu selittää. Samalla tavalla Virossakin tuhat muuta lajia ja houkutusta vie ns. potentiaalisia ottelijoita muihin lajeihin poislukien pesäpallo.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Tästä tuli mieleen, että tunnen monesti suht innokkaana penkkiurheilijana itseni poikkeukselliseksi ikäisteni joukossa. Kaveripiirissäni, tai esimerkiksi vaikka yliopistolla olen törmännyt lukuisiin nuoriin suunnilleen ikäisiini aikuisiin jotka eivät seuraa juuri mitään urheilua tai ole siitä edes kiinnostuneita. Tämä ei tarkoita etteivätkö he itse urheilisi tai harrastaisi jotain, mutta muiden urheilun katselu ei vain kiinnosta.

Esimerkiksi kun kaveriporukalla vaikka saunaillan lomassa katsotaan lätkämatsia, niin muut porukassa eivät suunnilleen tiedä edes pelaajia, kun laji ei kiinnosta tippaakaan. Tosin varmaankin he edustavat toista ääripäätä.

En enää muista miten itse seurasin parikymppisenä.

Oon huomioinut nuorempaa polvea joka seuraa tähtitason urheilua, Chämppäriä ja Änäriä, mutta mitään venymisiä arvokisoissa tai pistesijoja ei pidetä yhtään minään.

Chydenius tais vetää eilen aika hyvin. Vaikea sanoa kun ei mitään odotuksiakaan ollut.



 

Byvajet

Jäsen
Joo näinhän se on. Yllättävän monet tällaiset penkkiurheilukulttuurissa ei-sisällä olevat profiloivat nämä lajit vähän sellaiseksi juntin ja yksinkertaisen kansanosan viihteeksi, jossa päästään kaljapäissään karjumaan katsomoon pää punaisena tuomarille. Kärjistetty esimerkki ja kuvaus, mutta nämä kaikki ovat muuten ihan fiksujen ihmisten suulla sanottuja mielipiteitä.

Penkkiurheiluhan on perustaltaan sitä, että täysin merkityksettömästä toiminnasta tehdään itselle emotionaalisesti merkityksellistä. Ei ole ihme, jos se ulkopuolisista vaikuttaa vähän kummalliselta, suorastaan typerältä.

Mitä hienoa on loppujen lopuksi siinä, että joku juoksee nopeasti ympäri rataa? Jos juoksee itse, voi kokea mielihyvää, mutta on vaikeampi ymmärtää, mistä mielihyvä syntyy, kun muut juoksevat.

Minulle nykyään mieluisin laji on taitoluistelu. Siinä toivon aina kaikkien onnistumista, ja se tarjoaa urheilullisuuden lisäksi kauneutta. Vastaavasti taas voiton pakko ja menestyksen nälkä ovat tekijöitä, jotka vieroittavat urheilusta. Menestyskulttuuri on minusta menneen maailman setämieskulttuuria. Nykyajassa tärkeämpää on tekemisen ilo ja tasa-arvo, jossa ihmisiä ei aseteta vastakkain.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Tästä tuli mieleen, että tunnen monesti suht innokkaana penkkiurheilijana itseni poikkeukselliseksi ikäisteni joukossa.
Minä taas olen sukupuoleni takia välillä outo lintu kun seuraan niin paljon urheilua. Tietenkin tämä on sellainen stereotypia että naiset ei katso urheilua. Ei se nyt niin ole. Mutta en minä oikeastaan ole paljon löytänyt ystävistäni vastakaikua urheilusta puhuttaessa. Minusta se urheilun katsominen on kuitenkin hyvää ajanvietettä.

Tietenkin ihmetystä joissakin aiheuttaa että minä olen meidän perheessä paljon innokkaampi penkkiurheilija kuin mieheni. Tämän selittää varmaan perhetausta. Meidän perheessä katseltiin paljon urheilua. Muistelen vieläkin niitä iltoja kun olohuoneesta telkkari tuotiin (ei ollut pitkä matka) makuuhuoneen puolelle ja vanhempien sängystä katseltiin koko perhe kisoja. Olihan siinä tunnelmaa kun kaksi aikuista ja kolme lasta oli samassa parisängyssä.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Minulle nykyään mieluisin laji on taitoluistelu. Siinä toivon aina kaikkien onnistumista, ja se tarjoaa urheilullisuuden lisäksi kauneutta. Vastaavasti taas voiton pakko ja menestyksen nälkä ovat tekijöitä, jotka vieroittavat urheilusta. Menestyskulttuuri on minusta menneen maailman setämieskulttuuria. Nykyajassa tärkeämpää on tekemisen ilo ja tasa-arvo, jossa ihmisiä ei aseteta vastakkain.
Näin varmasti osa ihmisistä ajattelee, jos eivät ole kilpailuhenkisiä. Väittäisin kuitenkin, että valtaosa ihmisistä on sen verran kilpailuhenkisiä, että halutaan voittaa. Jos ei sitten itse kilpailla, niin ollaan jonkun toisen puolella. Siihen urheilun seuraaminen perustuu.

Yleisesti tähän voisi vielä lisätä, että kilpailuhenkisyys on valtava syy koko ihmiskunnan kehitykselle ja sen kehityksen jatkumiselle. Jos aina oltaisiin eletty harmoniassa ilman mitään kilpailuhenkisyyttä, niin olisi suurin osa kehitysaskeleista jäänyt tekemättä. Kilpailuvietti on syvällä ihmisluonteessa ja valtavan tärkeä asia.
 

Byvajet

Jäsen
Väittäisin kuitenkin, että valtaosa ihmisistä on sen verran kilpailuhenkisiä, että halutaan voittaa.

Varmasti kilpailuhenkisyys on yksi osa ihmisyyttä, mutta se ei ole likikään niin suuri kuin millaisena nykykulttuuri sen esittää. Nuorisollehan kelpaavat hyvin lajit, joissa on vaikea mitata absoluuttista paremmuutta.

Urheilu on tukenut kansallisia identiteettejä, mutta kun maailma on avautunut ja sekä todelliset että henkiset rajat ovat hälvenneet, niin samalla urheilun merkitys on pienentynyt.

Minusta on kiva, kun suomalaiset menestyvät ja osallistuvat (menestystä en odota), mutta osaan minä iloita muidenkin maiden edustajien suorituksista. Mieluisinta minulle on nähdä urheilun iloa.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Varmasti kilpailuhenkisyys on yksi osa ihmisyyttä, mutta se ei ole likikään niin suuri kuin millaisena nykykulttuuri sen esittää. Nuorisollehan kelpaavat hyvin lajit, joissa on vaikea mitata absoluuttista paremmuutta.

Urheilu on tukenut kansallisia identiteettejä, mutta kun maailma on avautunut ja sekä todelliset että henkiset rajat ovat hälvenneet, niin samalla urheilun merkitys on pienentynyt.

Minusta on kiva, kun suomalaiset menestyvät ja osallistuvat (menestystä en odota), mutta osaan minä iloita muidenkin maiden edustajien suorituksista. Mieluisinta minulle on nähdä urheilun iloa.
Mihin perustat sen, että nuorisolle kelpaavat lajit, joissa on vaikea mitata absoluuttista paremmuutta? Omien havaintojeni mukaan nykynuoriso on erittäin kilpailuhenkistä, vaikka perinteisen urheilun puolelle onkin vähemmän tunkua.

Jos sinulle on mieluisinta nähdä urheilun iloa, niin silloin ainakin välillisesti tarvitset voimakasta kilpailuhenkisyyttä, koska valtaosalle urheilijoista menestyminen ja kilpaileminen tuo sitä iloa. Pelkkä osallistuminen hyvin harvoin tuo merkittävää iloa yhdellekään urheilijalle - paitsi jos se osallistuminen itsessään on vaatinut aiempaa menestystä.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Noinhan se taitaa olla. Norjassa arvostetaan huippu urheilua ja siihen ollaa valmiita satsaamaan ihan eri lailla kuin Suomessa.
Norjaan vertaaminen Suomeen on sikäli epistä, että toisessa rahnaa on ylipäätään rajattomasti ja toisessa väännetään siitä saadaanko huippu-urheilijalle järjestymään 500€ vai 1000€ kuukaudessa. Norjassa on myös valtiollisesti hoidettu lasten ja nuorten huippu-urheilupolku kuntoon suojelemalla lapsia doping-testauksen vaaroilta.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Epäilen, että polku lapsuuden ja nuoruuden poikien yleisurheilun harrastuksesta aina monipuolisiin ominaisuuksiin ja yleiseen taidon kehittämiseen kohti ottelun vaatimuksia on paljon organisoidumpaa, taitavampaa ja nykyaikaisempaa kuin Suomessa, jossa kissojen ja koirien kanssa etsitään ottelijoita vaikka Suomen mestaruuskisoihin niin, että olisi radat täynnä ja keski-ikä sen kuin kasvaa.

Tuskin tuota mikään muu selittää. Samalla tavalla Virossakin tuhat muuta lajia ja houkutusta vie ns. potentiaalisia ottelijoita muihin lajeihin poislukien pesäpallo.
Niin ja ylipäänsäkin käytännössä kaikkien yleisurheilujunnujen sopisi harjoitella ottelua ja kilpailla siinä, kuten Norjassa tehdään. Suurimmalle osalle se päälaji valikoituu joksikin muuksi, mutta varmasti enemmän jäisi myös ottelun pariin. Tilastopajasta kun katselee, niin Suomen Rooman joukkueesta liian harvalta löytyy ottelutulosta junnuvuosilta.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Helander: jos saa tuen pitämään niin se on 88-90 m heti. 84-85 m menee, vaikka heitto menisi läpi. Pitkämäki on tuonut rutiinin ja lihakset, jotta kroppa kestää. Voittaa tänään kultaa.

Etelätalo: vanha ja raihnainen, saa nähdä miten kroppa on palautunut karsinnasta. En usko olevan mitalikunnossa, 83 m maksimi. Kertoi kyllä, että vain lämmittelyssä sattuu, kisaheitot menevät ilman kipua.

Keränen: Karsinnassa toinen heitto onnistui loistavasti, ei potentiaalia vielä juurikaan pidempiin siivuihin. 81-82 m kaari finaaliin ja pistesija.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös