Yleistä jutustelua kisoista

[Shearer]

Eihän se ole mikään ihme että pieleen menee, eihän näitä yksilölajeja harrastele kuin syjäseutujen vellihousut, joilla menee pupu pöksyyn jo kirkonkylälle perjantai-iltana körötellessä.

Poutala on helsinkiläinen. Miten hänen epäonnistumisen voi selittää? Onko kenties väärästä kaupunginosasta kotoisin?

Hieno yleistäminen toki jatkoaika.com -tyyliin. Kaukana totuudesta silti.

 

[Alamummo]

Eihän se ole mikään ihme että pieleen menee, eihän näitä yksilölajeja harrastele kuin syjäseutujen vellihousut, joilla menee pupu pöksyyn jo kirkonkylälle perjantai-iltana körötellessä. Sama ilmiö kuin yleisurheilussa.

Poutala on kyllä Helsingistä. EDIT: Shearer sen tuossa jo totesikin.

Ja kylläpä muuten veetuttaa Poutalan horjahdus. Siinä meni se mitali, jota hänelle oltiin jo ojentamassa. Eipä ihme, että mies oli aivan maansa myynyt.

Sen kisat ovat jo osoittaneet, että YLEn toimittajien taso ei ole noussut ollenkaan. Eilen illalla joku daami haastatteli Andreas Romaria ja toivoin todella, että olisivat keskustelleet ruotsiksi. Jopa jostain Vaasan nurkilta kotoisin oleva Andreas puhui parempaa suomea kuin toimittaja (jolta sitten sujui Bode Millerin haastattelu in English huomattavasti sujuvammin). Mistä näitä oikein haalitaan?

 

[Eino_Mies]

Suomalaisurheilijoilta on varmaan jäänyt lääkelaukut ja ehkä muutkin tärkeät varusteet Ala-Tikkurilan Shellille? 12 mitalia lähdettiin kisoista hakemaan ja saldona on pääasiasiassa ollut vain itkunsekaisia selityksiä, että miksei kulje. Keihäänheittäjä Teemu Wirkkalan tyyliin talvilajeihinkin on tullut slogan "tänään ei vain syttynyt". Vielä kun saataisiin Niki Juusela tuonne tekemään Evilä-tyyppinen haastattelu vaikka Ahoselta suurmäen (neljännen sijan) jälkeen niin homma olisi aika hyvin paketissa. Sitä odotellessa.

 

[sampio]

12 mitalia lähdettiin kisoista hakemaan ja saldona on pääasiasiassa ollut vain itkunsekaisia selityksiä, että miksei kulje.

Miksi tavoitteita ei saisi olla? Ei tuo edes ollut mikään täysin tuulesta temmattu määrä.

Toisekseen, miksi urheilija ei saisi olla pettynyt suoritukseensa, vaikka itkunsekaisesti? Mitä niiden pitäisi sanoa haastattelussa, että se kelpaisi? Murahdella Rädyn tyylisesti?

 

[Jaasin]

Miksi tavoitteita ei saisi olla? Ei tuo edes ollut mikään täysin tuulesta temmattu määrä.

Toisekseen, miksi urheilija ei saisi olla pettynyt suoritukseensa, vaikka itkunsekaisesti? Mitä niiden pitäisi sanoa haastattelussa, että se kelpaisi? Murahdella Rädyn tyylisesti?

Tuo on totta. Urheilijalla on todellakin oikeus olla pettynyt, ja mitä sitten jos se kisan jälkeen näkyykin?

Muuta, tuo 12 mitalia on kyllä kaukana oikeasta elämästä. Poutalan mitali oli lähellä, myös Ahonen oli lähellä. Mites muut?

Kaikki saatanan ampumahiihtäjät selvis kyllä ehjänä maaliin, mutta sijoitukset jossain 30 ja 300 välissä. "Hiihto oli ihan jees, mutta muut oli parempia"-kommentit on jotenkin surkuhupaisia.

Matti Heikkinen? Ei muuta.

Jos nyt 3 mitalia saadaan raavittua, niin hyvä juttu. Enää ei pärjätä edes siinä helvetin kumparelaskussa, mitä siellä on tapahtunut?

Jos joku lökäpöksy nyt vetäisi hienon Runin, niin hyvä juttu. Siinähän(snoukkaboardissa) meillä pitäisi jotain saumoja kai olla.

 

[L. Paraske]

Enää ei pärjätä edes siinä helvetin kumparelaskussa, mitä siellä on tapahtunut?

Jos joku lökäpöksy nyt vetäisi hienon Runin, niin hyvä juttu. Siinähän(snoukkaboardissa) meillä pitäisi jotain saumoja kai olla.

Kumpareissa ollaan pikkuhiljaa pudottu kelkasta jo jostain Salt Laken kisoista lähtien. Ronkaisen hopea Torinossa oli hieno venyminen ja mitali hieman odottamaton. Nyt on sitten Arttu Kiramon ja Harri Kyllösen johdolla nousemassa ehkä vihdoin uutta polvea näiden vanhojen mestarien jalanjäljissä kumparelaskun huipulle. Katsellaan. Valmennusapua voisi hakea vaikkapa Japanista, siellä on eräs Janne Lahtela tehnyt aika hienoa työtä maajoukkueen peräsimessä.

Lumilautailussa Peetu Piiroista on voinut pitää yhtenä Suomen varmimmista mitaliurheilijoista näissä kisoissa, mutta nyt on tullut kylkivamma kiusaksi.

 

[Brewer]

Realismi kunniaan!

12 mitalia lähdettiin kisoista hakemaan ja saldona on pääasiasiassa ollut vain itkunsekaisia selityksiä, että miksei kulje.

Kari-Pekka-Ari-Pekka Niemi-Nikkola-Mikkola on tehnyt jo uudet tavoitteet. Lontoon Olympialaisista tavoitellaan 46 mitalia, joista 6 on yleisurheilusta sprinttimatkoilta,1 miesten koripallosta ja 1 jalkapallosta. Kisoihin on jo valittu Jarkko ja Anu Nieminen, jotka myös kimpassa kantavat Suomen lippua avajaisissa.

Kyllä Poutalan puolesta vituttaa! Ainoa kenelle olisi mitalin todella suonut. PRKL! Poutiainen laskee ulos, Harri Olli laskee alleen ja Kiira Korpi horjuu jo nyt aika pahasti.

 

[Jaasin]

Kari-Pekka-Ari-Pekka Niemi-Nikkola-Mikkola on tehnyt jo uudet tavoitteet. Lontoon Olympialaisista tavoitellaan 46 mitalia, joista 6 on yleisurheilusta sprinttimatkoilta,1 miesten koripallosta ja 1 jalkapallosta. Kisoihin on jo valittu Jarkko ja Anu Nieminen, jotka myös kimpassa kantavat Suomen lippua avajaisissa.

Kyllä Poutalan puolesta vituttaa! Ainoa kenelle olisi mitalin todella suonut. PRKL! Poutiainen laskee ulos, Harri Olli laskee alleen ja Kiira Korpi horjuu jo nyt aika pahasti.

Muuten olen puolellasi, mutta ei vedetä Kiiraa tähän, ok?

 

[Mängimies]

Muuta, tuo 12 mitalia on kyllä kaukana oikeasta elämästä.

Nyt on tietysti helppo sanoa noin kun ensimmäisten kisapäivien potentiaalisista mitalilajeista yksikään ei ole osunut. En kuitenkaan ennen kisoja olisi sanonut, että 12 mitalin tavoite on jotenkin täysin epärealistinen tai "kaukana oikeasta elämästä". Enkä kyllä sanoisi edelleenkään noin. Tavoitteeseen ei varmasti tulla enää pääsemään, mutta ei se tavoitteesta mitenkään epärealistista tee.

 

[Eager]

Enää ei pärjätä edes siinä helvetin kumparelaskussa, mitä siellä on tapahtunut?

Kumparelasku alkaa olemaan jo sen verran iäkäs arvokisalaji (taisi 92' tulla olympialaisiin ja ensimmäiset mm-kisat järjestettiin 86') että muutkin ovat jo sen löytäneet ympäri maailmaa ja alkaneet ammattimaisesti panostamaan kyseiseen lajiin eikä Suomen resursseilla enää tahdota pärjätä tässäkään samalla lailla kuten ennen. Kumparelasku on kuitenkin varsin harrastelijatoimintaa Suomessa sillä tukea ei hirveästi löydy. Lisäksi laji ei ole yhtä rahakas kuin vaikkapa lumilautailu palkintojen ja erilaisten palkintorahojen tasolla mitattuna, jolloin ne erilaiset tuet nousevat arvoon arvaamattomaan. (en nyt ihan varmaksi tätä viimeistä uskalla sanoa, mutta näin ainakin itse olen käsittänyt). Toki en nyt niin tiedä onko täältä enää löytynyt Lahtelan ja Ronkaisen kaltaisia lahjakkuuksiakaan, mutta Ladalla on paha mennä ottamaan kiihdytyskilpailua Ferraria vastaan. Eli monen asian summa se tämäkin juttu on. 1990 syntyneellä Arttu Kiramolla saattaisi olla potentiaalia sinne maailman kärkeen, mutta saa nähdä pystyykö hän sitä käyttämään sillä tukea mahdollisimman ammattimaiseen harjoitteluun tarvittaisiin kohtuu paljon jos niistä mitaleista tänä päivänä tässäkin lajissa aikoo taistella.

 

[Brewer]

En kuitenkaan ennen kisoja olisi sanonut, että 12 mitalin tavoite on jotenkin täysin epärealistinen tai "kaukana oikeasta elämästä".

12 mitalin tavoite Vancouverista on/oli täyttä haihattelua ja irti realismista! Kaikissa maissa 'osataan nykyään talviurheilla' vrt. Sveitsin hiihto ja Kiinan taitoluistelu. Suomen realistinen mitalitavoite olisi ollut 3-4, joka myös toteutuu(?). On vain nyt pakko myöntää, että Suomi on jäänyt huippu-urheilussa pahasti jälkeen mm.naapurimaistaan. Paitsi Ahvenanmaasta.Näin se vaan on!

 

[Pascal Lemoix]

Olympialaisista 4/16 päivää takana ja Suomessa jo perinteinen täyden paniikin vaihe, kun ei ole joka matkalta mitalia tullut. Pettymyksen syvyys riippuu kuitenkin enimmäkseen siitä, kuinka tosissaan ja millä tietopohjalla suhtautuu YLEn ja iltapäivälehtien hengennostatus-insertteihin. Kuitenkin Suomelle on jo nyt tullut sijoituksia 4,5,6... jotka jonain toisena päivänä voisivat olla mitalisuorituksia.

Mielestäni voi sanoa, että usein arvokisoissa realististisistakin mitalimahdollisuuksista vain ehkä 50 prosenttia tuottaa sen mitalin. Eli 12 mitalin tavoitteeseen nähden Suomella pitäisi minun laskutavallani olla 24 mitaliehdokasurheilijaa/joukkuetta, jotta se olisi realistinen. Tällä tavalla esimerkiksi ajattelin mäkihypyn niin, että potentiaalisesti Ahonen ja Olli x 2 + joukkuemäki, mikä olisi 5 mitalia. Tämä jaetaan kahdella ja saadaan 2,5 eli ehkä 2 mitalia voisi olla realistinen tavoite.

Sekään ei ole harvinaista, että saavutetaan "yllätys"mitaleja ja menetetään "varmoja" mitaleja. Itse asiassa niin käy kaikissa arvokisoissa.

 

[Mängimies]

Olen tässä viimeisten parin päivänä aikana miettinyt tuota lumilautailua. Suomihan on tänä päivänä ihan lajin kärkimaita koko maailmassa. Nytkin miesten halfpipe-kisaan olisi voinut lähettää tusinan verran laskijoita, joista jokainen olisi pärjännyt vähintään kelvollisesti.

Suomeen koko lumilautabuumi tuli varsin ajoissa eikä siinä kohtaa tarvinnut antaa tasoitusta juuri kenellekään. Lisäksi tuo laji ei vaadi mitään alppiolosuhteita, vaan vaativa "paippi" voidaan rakentaa nykyään lähes mihin tahansa. Nythän pikkunassikat oppivat ennemmin varmaan pysymään laudan päällä kuin jaloillaan, noin hieman kärjistettynä.

Mutta se mihin ihmetykseni oikeastaan kohdistuu, on tuo lumilautacrossi ja pujottelu ym. muut alalajit pl. halfpipe ja hyppykisat. Luulisi, että näin kovasta maasta löytyisi noihin muihinkin lajeihin edustajia ja potentiaalisia menestyjiä. Näissä kisoissa Suomella ei ole edustusta kuin halfpipessa. Torinossa taisi olla ihan sama tilanne. Sitä ennenhän nämä crossit ja muut eivät mukana lajivalikoimassa olympiatasolla muistaakseni olleetkaan. Melkein luulisi, että edes osa näistä pikkunassikasta saakka laskeneista valitsisi lajikseen vaikkapa tuon crossin. Kyseessä on kuitenkin erittäin vauhdikas ja viihdyttävä laji.

 

[Mängimies]

12 mitalin tavoite Vancouverista on/oli täyttä haihattelua ja irti realismista!

Miksi näin on mielestäsi? Sanoit, että Suomi on jäänyt huippu-urheilussa pahasti jälkeen naapurimaistaan. Oliko Suomen 9 mitalia Torinossa ihan maamme tason mukaan vai oliko sekin yläkanttiin? Jos oli tason mukaan, niin onko taso kokonaisuudessaan kaikissa lajeissa pudonnut neljässä vuodessa niin paljon, että nykyään realismia on ennemmin 3-4 mitalia?

 

[Jaasin]

Olympialaisista 4/16 päivää takana ja Suomessa jo perinteinen täyden paniikin vaihe, kun ei ole joka matkalta mitalia tullut. Pettymyksen syvyys riippuu kuitenkin enimmäkseen siitä, kuinka tosissaan ja millä tietopohjalla suhtautuu YLEn ja iltapäivälehtien hengennostatus-insertteihin. Kuitenkin Suomelle on jo nyt tullut sijoituksia 4,5,6... jotka jonain toisena päivänä voisivat olla mitalisuorituksia.

Mielestäni voi sanoa, että usein arvokisoissa realististisistakin mitalimahdollisuuksista vain ehkä 50 prosenttia tuottaa sen mitalin. Eli 12 mitalin tavoitteeseen nähden Suomella pitäisi minun laskutavallani olla 24 mitaliehdokasurheilijaa/joukkuetta, jotta se olisi realistinen. Tällä tavalla esimerkiksi ajattelin mäkihypyn niin, että potentiaalisesti Ahonen ja Olli x 2 + joukkuemäki, mikä olisi 5 mitalia. Tämä jaetaan kahdella ja saadaan 2,5 eli ehkä 2 mitalia voisi olla realistinen tavoite.

Sekään ei ole harvinaista, että saavutetaan "yllätys"mitaleja ja menetetään "varmoja" mitaleja. Itse asiassa niin käy kaikissa arvokisoissa.

Joo, tässä on mielestäni se pointti aika hyvin kuvattuna.
Eli, jos Suomella on nyt vaikka 12 potentiaalista mitalin ottajaa etukäteen ajateltuna, ei tavoite silloin voi olla 12 mitalia. Se on täysin haihattelua ja rallattelua, jos noin lähtee ajattelemaan.

Sitten tullaan siihen, että nämä 12 ottavat vielä ekstrapaineita siitäkin, että nyt ne saatana on laskenut mun tuovan täältä mitalin. Ei hyvä.

Ei itselläni kova paniikki ole päällä, mutta jo tässä parin päivän aikana on osoitettu, että tuollainen 12 mitalin tavoite on ihan katollaan.

 

[DAF]

Joo, tässä on mielestäni se pointti aika hyvin kuvattuna.
Eli, jos Suomella on nyt vaikka 12 potentiaalista mitalin ottajaa etukäteen ajateltuna, ei tavoite silloin voi olla 12 mitalia. Se on täysin haihattelua ja rallattelua, jos noin lähtee ajattelemaan.

Sitten tullaan siihen, että nämä 12 ottavat vielä ekstrapaineita siitäkin, että nyt ne saatana on laskenut mun tuovan täältä mitalin. Ei hyvä.

Ei itselläni kova paniikki ole päällä, mutta jo tässä parin päivän aikana on osoitettu, että tuollainen 12 mitalin tavoite on ihan katollaan.

Määrittele potentiaalinen. Potentiaalisia äkisti laskien on urheilijoista tuossa joukkueessa yksilölajeista ainakin 13, päälle näiden joukkuelajit. (ainakin nyt _potentiaalinen_-nimellä voi puhua listasta Poutiainen, Mäkäräinen, Luusua, Piiroinen, Korpi, Kuitunen, Saarinen, Heikkinen, Poutala, Koivuranta, Manninen, Ahonen, Olli, sen päälle molemmat kiekkojoukkueet, parisprintti, molemmat hiihtoviestit, joukkuemäki, yhdistetyn joukkuekilpailu, osalla hiihtäjistä useampi laji). _Todennäköisiä_ tai todennäköisyydeltään korkeita taas on paljon pienempi määrä, siinä 12 saattoi alkukaudesta olla hyvinkin kohdallaan, ja minusta vieläkin on tavoitteena ollut kohdallaan.

Tavoitehan ei ole mahdollisten mitalien määrä, mahdollisia mitaleja Suomella olisi nyt ihan arvovapaastikin laskien yli 20. Todennäköisiä jollain logiikalla varmaan siellä vähän alle kymmenessä, ja näistä 12:n tavoitteeseen laskettavista on nyt mennyt ehkä sitten se kaksi tai kolme ohi. Tästä johtaen tavoitteena 12 oli kova, mutta kyllä ihan tästä maailmasta. Ei toki todennäköisesti tule toteutumaan.

 

[Brewer]

Oliko Suomen 9 mitalia Torinossa ihan maamme tason mukaan vai oliko sekin yläkanttiin? Jos oli tason mukaan, niin onko taso kokonaisuudessaan kaikissa lajeissa pudonnut neljässä vuodessa niin paljon, että nykyään realismia on ennemmin 3-4 mitalia?

Torinon mitalisaalis oli ehdottomasti Suomelta yläkanttiin. Se on mielestäni eräs Suomen kaikkien aikojen parhaista poteista eli Se Paras, vaikka ilman kultamitalia jäätiinkin. Maailma on kuitenkin neljässä vuodessa muuttunut paljon myös urheilussa. Uusia maita ja uusia huippu-urheilijota tulee koko ajan vain lisää ja lisää. Tästä 4 vuotta eteenpäin ja ollaan aivan uudessa tilanteessa, jossa talviurheilukisatkin ovat Mustan Meren rannallallalaaaaa.
Mitäs siitä sanoisi Josef Stalin?

 

[ms.qvist]

Kyllähän se on jotakuinkin havaittavissa, että Suomessa panostus urheiluun ei enää nykypäivänä vedä vertoja monellekaan Euroopan maalle (muista maista puhumattakaan), se on eri asia onko se hyvä vai huono asia mutta jos mitaleja kaivataan (ja halutaan) niin panostuksen tulisi olla hivenen toista luokkaa ja kohdistaa panostus kokonaisvaltaisesti kaikkiin niihin lajeihin joissa on menestymisen mahdollisuus. Nyt on selkeästi havaittavissa, että huippu-urheiluun panostetaan monissa (uudemmissa) maissa huomattavasti enemmän, sama koskee keskisen Euroopan maita, joissa hiihtolajit keräävät mitä ilmeisimmin huomattavasti sponsorirahaa sekä valtiollista tukea, muutoin on vaikea uskoa, että muutamissa vuosissa nähdään näin selkeä tasonnousu laajemmalla rintamalla (maissa siis). Tiedä sitten mitä muita keinoja on käytössä, enkä tuomitse vaikka harmaalla tai mustalla alueella liikuttaisikin koska minusta muutenkin doping-vapaan urheilun kuvittelu on haihattelua.

Eli kun otetaan huomioon tason laajeneminen, uusien maiden tulo areenalle, mahdollinen doping ja suomalainen nykymentaliteetti itsensäruoskimisineen dopingin suhteen niin ei ole ihme, että Suomen mitalisaalis on mollivoittoinen ja tavoitteisiin on entistäkin vaikeampi päästä. Pääseminen vaatisi täydellistä onnistumista jokaiselta potentiaaliselta voittaja/mitali-ehdokkaalta. Edellisissä talvikisoissa yhdeksän mitalia, näissä ehkäpä seitsemän - se on veikkaukseni. Onko käyrä tulevaisuudessa vieläkin laskeva vai ryhdytäänkö suursiivoukseen ja toiminnan kehittämiseen minkä seurauksena menestymättömyys kääntyisi menestykseksi? Ylläolevat ovat sitten ajatuksiani yleisellä tasolla, mielipiteeni on sitten se, että minulle on loppujen lopuksi sama saako Suomi yhden vai viisi mitalia tai enemmän. En myöskään itke vaikka urheiluun ei panostettaisi senttiäkään nykyistä enempää, itseasiassa huippu-urheilun sijaan näkisin muitakin rahareikiä mutta se ei ole tämän ketjun aihe.

Ainoa jota en suomalaisessa urheilumentaliteetissa ymmärrä on tämä loputon itsesäälissä rypeminen dopingrikkomusten jälkeen. So what, muutkin käyttävät mutta ovat fiksumpia kuin me. En ole heittämässä ensimmäistä kiveä jos suomalainen jää dopingista kiinni. Itseasiassa kannatan vähintäänkin sitä, että liikutaan sillä harmaalla alueella niin paljon kuin mahdollista. Rehti urheilu? evvk...

vlad.

 

[Jaasin]

Määrittele potentiaalinen. Potentiaalisia äkisti laskien on urheilijoista tuossa joukkueessa yksilölajeista ainakin 13, päälle näiden joukkuelajit. (ainakin nyt _potentiaalinen_-nimellä voi puhua listasta Poutiainen, Mäkäräinen, Luusua, Piiroinen, Korpi, Kuitunen, Saarinen, Heikkinen, Poutala, Koivuranta, Manninen, Ahonen, Olli, sen päälle molemmat kiekkojoukkueet, parisprintti, molemmat hiihtoviestit, joukkuemäki, yhdistetyn joukkuekilpailu, osalla hiihtäjistä useampi laji). _Todennäköisiä_ tai todennäköisyydeltään korkeita taas on paljon pienempi määrä, siinä 12 saattoi alkukaudesta olla hyvinkin kohdallaan, ja minusta vieläkin on tavoitteena ollut kohdallaan.

Tavoitehan ei ole mahdollisten mitalien määrä, mahdollisia mitaleja Suomella olisi nyt ihan arvovapaastikin laskien yli 20. Todennäköisiä jollain logiikalla varmaan siellä vähän alle kymmenessä, ja näistä 12:n tavoitteeseen laskettavista on nyt mennyt ehkä sitten se kaksi tai kolme ohi. Tästä johtaen tavoitteena 12 oli kova, mutta kyllä ihan tästä maailmasta. Ei toki todennäköisesti tule toteutumaan.

Niin, tuo potentiaalisten listasi nyt on nimenomaan ihan hyvä tarkastelutapa. Tuossa yli puolet porukasta on kuitenkin sitä sakkia, jonka pitäisi selkeästi ylittää itsensä mitalille päästäkseen. Suomalaisethan tätä tekevätkin yleensä hyvin paljon juuri Olympialaisissa.

Todennäköisiä mitaleitakin on kyllä selvästi alle kymmenen. Esim. mäkihypyssä ei etukäteen ollut yhtään todennäköistä mitalia. Ei sieltä toki vielä yhtään ole tullutkaan. Sama juttu ampumahiihdossa. Sama juttu nykyään myös kumpareissa.

Yksi etukäteen odotettava(ei ehkä sekään todennäköinen) mitali on mennyt ohi, siis Poutalan 500m. Harmi juttu, hänelle jotenkin osasin sitä ihan erityisesti toivoa.

Tämän lisäksi todennäköistä on mitali pipesta, ja joku 1kpl naisten hiihdosta. Ehkä Poutiaiselle voisi myös yhtä mitalia pitää todennäköisenä.
Muita todennäköisiä ei ihan heti mieleen edes tule. Ja Poutalankin mitali olisi ollut kuitenkin pieni venyminen(no, ainakin huippusuoritus).

 

[Hemingway]

Kyllähän se on jotakuinkin havaittavissa, että Suomessa panostus urheiluun ei enää nykypäivänä vedä vertoja monellekaan Euroopan maalle

Tässäpä hyvä kysymys pohdittavaksi. Minua ei erityisesti haittaa, vaikka suomalaiset eivät menesty. Iloitsen siitä toki, mutta se ei vaikuta itsetuntooni tai kansallistuntooni, jollaisen olemassa olon tunnustan. Suomalaisten menestystä tärkeämpää minulle ovat mielenkiintoiset kisat. Sellainen oli esimerkiksi yhdistetyn hiihto.

Jos urheiluun satsataan rahaa, niin mielestäni pitäisi saada jotain vastineeksi. Mitä tuo olisi? Olympiavoitto lämmittää yhden illan. Seuraavan viikon sen muistaa, mutta sitten sen unohtaa. Mikä on menestyksen arvo, mitä se meille merkitsee ja antaa?

 

[DAF]

Niin, tuo potentiaalisten listasi nyt on nimenomaan ihan hyvä tarkastelutapa. Tuossa yli puolet porukasta on kuitenkin sitä sakkia, jonka pitäisi selkeästi ylittää itsensä mitalille päästäkseen. Suomalaisethan tätä tekevätkin yleensä hyvin paljon juuri Olympialaisissa.

Todennäköisiä mitaleitakin on kyllä selvästi alle kymmenen. Esim. mäkihypyssä ei etukäteen ollut yhtään todennäköistä mitalia. Ei sieltä toki vielä yhtään ole tullutkaan. Sama juttu ampumahiihdossa. Sama juttu nykyään myös kumpareissa.

Yksi etukäteen odotettava(ei ehkä sekään todennäköinen) mitali on mennyt ohi, siis Poutalan 500m. Harmi juttu, hänelle jotenkin osasin sitä ihan erityisesti toivoa.

Tämän lisäksi todennäköistä on mitali pipesta, ja joku 1kpl naisten hiihdosta. Ehkä Poutiaiselle voisi myös yhtä mitalia pitää todennäköisenä.
Muita todennäköisiä ei ihan heti mieleen edes tule. Ja Poutalankin mitali olisi ollut kuitenkin pieni venyminen(no, ainakin huippusuoritus).

Todennäköisyys on tietysti vaikea juttu, kun ei se ole kenelläkään se 50% tai yli näissä kisoissa. Silti niitä on tähän mennessä tavoitetta ajatellen Poutala ja Manninen (kunto oli toki arvoitus) tämän kauden näytöillä. Sen lisäksi Ahonen on bubbling under nimenomaan pikkumäessä. Siihen 12-tason "todennäköisiin" lasken vielä naisten viestin, parisprintin (joka lienee todennäköisin Suomen mitaleista edelleen), Poutiaiselle yhden mitalin, naisten jääkiekon, yhden-kaksi naisten hiihtomitalia, lähinnä Saarisen (Tour de Ski -ahnehtiminen taisi ne viedä, mutta sitähän mitalitavoitteen asetteluvaiheessa ei voitu tietää), Peetu Piiroisen, yhdistetyn toisen mitalin ja joukkuemäen (floppaus on tapahtunut siinäkin vasta tavoitteen jälkeen joukkuetasoisesti). Siinä kuljetaan jo 11-12 mitalissa sellaisilla onnistumisilla, jotka vaativat onnistumista - eivät epärealistista onnistumista (kuten nyt sitten vaikkapa ehkä Heikkis-Matti. Tuon päälle sitten vaikkapa miesten hiihtoviesti (tämän ja viime kauden näytöillä lähellä) ja se miesten lätkä, itse en maajoukkueita sillä tasolla seuraa, että osaisin sanoa kuinka epärealistinen se sitten on.

Kyllä se 12 on edelleen ihan tästä maailmasta ja kohdallaan ollut asetettu tavoite. Pitää muistaa, milloin se tavoite asetettiin. Ei sitä tällä viikolla ole lyöty.

Mitä itse kisoihin tulee, nautin kyllä suomalaisten hyvistä suorituksista, joita näissäkin kisoissa on jo nähty useita, mutta itselle olympialaiset niin kesällä kuin talvellakin ovat se lajien kirjo ja monet lajit. Eivät mikään pelkkä palloiluturnaus.

 

[Hemingway]

Niin, tuo potentiaalisten listasi nyt on nimenomaan ihan hyvä tarkastelutapa. Tuossa yli puolet porukasta on kuitenkin sitä sakkia, jonka pitäisi selkeästi ylittää itsensä mitalille päästäkseen.

Potentiaalinen mitaliehdokas on urheilija, joka maailman huipulla vertaistensa joukossa pääsee toistuvasti palkintosijoille. Jos hiihdon maailmancupissa naputtaa kolmen joukkoon säännöllisesti, niin tällaiselta urheilijalta on perusteltua odottaa mitalia olympialaisissakin.

Sen sijaan potentiaalinen mitalliehdokas ei ole urheilija, joka menestyy satunnaisella huippusuorituksella tai muiden epäonnistuessa.

Suomen kokoisessa maassa ei ole olympialaisiin montaa todellista mitaliehdokasta lähettää. Luku mahtunee yhden käden sormiin.

 

[ms.qvist]

Tässäpä hyvä kysymys pohdittavaksi. Minua ei erityisesti haittaa, vaikka suomalaiset eivät menesty. Iloitsen siitä toki, mutta se ei vaikuta itsetuntooni tai kansallistuntooni, jollaisen olemassa olon tunnustan. Suomalaisten menestystä tärkeämpää minulle ovat mielenkiintoiset kisat. Sellainen oli esimerkiksi yhdistetyn hiihto.

Kysymyksiisi en vastaa, vaikka hyviä olivatkin, koska oikeastaan minulle on loppujen lopuksi sama tuleeko kisoista viisi mitalia, mikä niiden arvo on tms. Sama muutoinkin kuin sinulla, itsetuntooni sillä ei ole vaikutusta kuinka hyvin Suomi menestyy tai ei menesty. Kansallistuntoa kun minulla ei ole tippaakaan niin voin noin keskimääräisesti nauttia vallan mainiosti kaikista loistavista urheilusuorituksista, olipa lajina hiihto, luistelu, kiekko tms. Itseasiassa kisatkin kisoina ovat jo menettäneet arvonsa silmissäni, ennemminkin ne ovat kiinnostava ilmiönä ja sen kautta sitten muutoin. Mielenkiintoista on juuri havainnoida kuinka uudet maat rynnivät eliittiin ja kuinka uusien lajien myötä mitalitaulukot saavat aivan uuden ilmeen ja samalla pohtia, että mikä tulee olemaan tulevaisuus - mitkä maat astuvat seuraavaksi esille tai mikä maa harppaa uudessa lajissa huipulle. Milloin nähdään ensimmäinen kiinalainen menestyjä hiihdossa.

vlad.

 

[Brewer]

Kyllä se 12 on edelleen ihan tästä maailmasta ja kohdallaan ollut asetettu tavoite. Pitää muistaa, milloin se tavoite asetettiin. Ei sitä tällä viikolla ole lyöty.

Olis kiva tietää kuka ja koska tuon utopian ilmoille päästi?

t. nimimerkki Talviolympialaiset Paloheinään v. 2018

 

[Jaasin]

Todennäköisyys on tietysti vaikea juttu, kun ei se ole kenelläkään se 50% tai yli näissä kisoissa. Silti niitä on tähän mennessä tavoitetta ajatellen Poutala ja Manninen (kunto oli toki arvoitus) tämän kauden näytöillä. Sen lisäksi Ahonen on bubbling under nimenomaan pikkumäessä. Siihen 12-tason "todennäköisiin" lasken vielä naisten viestin, parisprintin (joka lienee todennäköisin Suomen mitaleista edelleen), Poutiaiselle yhden mitalin, naisten jääkiekon, yhden-kaksi naisten hiihtomitalia, lähinnä Saarisen (Tour de Ski -ahnehtiminen taisi ne viedä, mutta sitähän mitalitavoitteen asetteluvaiheessa ei voitu tietää), Peetu Piiroisen, yhdistetyn toisen mitalin ja joukkuemäen (floppaus on tapahtunut siinäkin vasta tavoitteen jälkeen joukkuetasoisesti). Siinä kuljetaan jo 11-12 mitalissa sellaisilla onnistumisilla, jotka vaativat onnistumista - eivät epärealistista onnistumista (kuten nyt sitten vaikkapa ehkä Heikkis-Matti. Tuon päälle sitten vaikkapa miesten hiihtoviesti (tämän ja viime kauden näytöillä lähellä) ja se miesten lätkä, itse en maajoukkueita sillä tasolla seuraa, että osaisin sanoa kuinka epärealistinen se sitten on.

Kyllä se 12 on edelleen ihan tästä maailmasta ja kohdallaan ollut asetettu tavoite. Pitää muistaa, milloin se tavoite asetettiin. Ei sitä tällä viikolla ole lyöty.

Mitä itse kisoihin tulee, nautin kyllä suomalaisten hyvistä suorituksista, joita näissäkin kisoissa on jo nähty useita, mutta itselle olympialaiset niin kesällä kuin talvellakin ovat se lajien kirjo ja monet lajit. Eivät mikään pelkkä palloiluturnaus.

Harmillisen paljon tosiaan tuohonkin listaasi mahtuu niitä "no ei nyt tällä hetkellä tietenkään oikeesti"-kohtia.

Sanoisin, että 5 mitalia on tällä hetkellä realistinen tavoite. Sen alle jääminen jo väkisinkin isohko pettymys, mutta toisaalta sen ylittäminen jo todella hieno juttu.

Katsotaan. Ja ei, tämä ei missään nimessä ole "vain palloiluturnaus", ainakaan minulle. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin mielenkiinto miesten lätkää kohtaan, ainakin minulla.

Lajia kuin lajia seurataan, ja toivotaan hienoja kisoja.