Kannattaisiko opetella lukemaan tai yrittää ymmärtää lukemaansa, esitys poistoista tuli tekijöiden taholta, ei Yleltä. Ja Suomi kirjoitetaan edelleen isolla kirjaimella.
Siis suojellaanko tässä nyt muslimeja suomessa, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa vai itse terroristejä?
Voittiko terrorismi nyt kun YLE ei halua pahoittaa heidän mieltään?
Pahoittelit, en ollut lukenut siitä, että taustalla oli tekijä, joten muokkaaan kommenttiani.Kannattaisiko opetella lukemaan tai yrittää ymmärtää lukemaansa, esitys poistoista tuli tekijöiden taholta, ei Yleltä. Ja Suomi kirjoitetaan edelleen isolla kirjaimella.
Pahoittelit, en ollut lukenut siitä, että taustalla oli tekijä, joten muokkaaan kommenttiani.
Voittiko terrorismi kun Kummeli-ryhmä ei halua pahoittaa heidän mieltään?
Jätän tämän vain tähän.Pitkään mietin Aziz the Combat Fighteria, että miten suhtautuisin nykyään siihen (aikoinaan nauroin kyyneleet silmissä), mutta sitten tapasin töissäni pakolaisen Iranista joka oli kanssa nähnyt Azizit.
Sitten nauroimme yhdessä kyyneleet silmissä.
Yleisradion asema ja rahoitus ovat olleet pohdinnassa viime aikoina. Onko Yleisradio osa demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltion ylläpitämistä myös tulevien sukupolvien Suomessa?
Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan sisältöä ja tulevaisuutta pohditaan Nyt puhutaan Ylestä -lähetyksessä. Mitä ja kuinka laajaa on julkinen palvelu?
Suoraan lähetykseen osallistuvat Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen, Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikön johtaja Heikki Hellman, Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen, N2-yrityksen toimitusjohtaja Alex Nieminen, MTV:n entinen ohjelmajohtaja, yrittäjä Jorma Sairanen, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja Atte Jääskeläinen, kirjailija ja Sananvapausjärjestö Suomen Penin puheenjohtaja Sirpa Kähkönen ja toimitusjohtaja, Bauer Median toimitusjohtaja Leena Puntila.
Kansainvälisistä media-asiantuntijoista tavataan Westminsterin yliopiston viestinnän professori Steven Barnett, Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n entinen toimitusjohtaja Eva Hamilton sekä Svenska kulturfonden johtaja Leif Jakobsson. Ohjelmassa haastatellaan myös Yleisradion toimitusjohtajaa Lauri Kivistä.
Lähetyksen juontavat Seija Rautio ja Arto Nyberg.
Tänään ei tule A-talkia, vaan keskusteluohjelma, jossa aiheena on Yle.
Täytyy vielä heittää huomio: päättivät sitten Ylessä vetää tämän keskustelun asialinjalla, ilman mitään helvetin twitteri ynnä muuta somesontaa.
Sen sijaan pakolaisillat ja vaalilähetyksetkin on vedetty some-painotuksella.
Oliko aihe liian arka Yle-veron maksajien julkisen kommentoinnin sallimiseen?
Vai olisiko Ylessä tajuttu valikoitujen twitter-kommenttien ruudun alalaidassa rullaamisen olevan naurettavan paljastavaa. Kansalaisten typeryyskimaran säätämisestä omien mieltymysten mukaiseksi voi Suomessa narahtaa. Venäjällä se menee läpi täydestä.
Mitään järkeähän ei yllä kuvatussa tilanteessa ole. Sen takia toivon, että lähiaikoina mietintönsä jättävä YLE:n asemaa ja tehtäviä pohtiva parlamentaarinen työryhmä palauttaa YLE:n sinne minne YLE kuuluukin. Laatuohjelmien tekijäksi, tuottajaksi ja ostajaksi.
Edelleenkin, tämän tiedon lisäksi miettisin myös sitä, mikä on päätoimittajien ja kustantajien poliittinen kanta ja miten se puolestaan vaikuttaa uutisoinnin sisältöön ja luonteeseen. Mitäs nää itse luulet? Jos nyt esimerkiksi ajattelee yhden suosituimman uutismedian, Ilta-Sanomien, viimeaikaista uutisointia ilmeisesti kaikkialla rehevöivästä tuki-huijaamisesta ja työttömien järkyttävästä laiskuudesta niin ei välttämättä ihan ensimmäisenä tule mieleen toimittajien vihervasemmistolaisuus.
Suomessa on vihdoin kyettävä pohtimaan sitä, onko hyväksyttävä se, että osa ei tee työtä vaikka työtä olisi saatavilla, koska kannustinloukut. Vai onko asialle oikeasti tehtävä jotain.
Kuinka paljon on oikeasti työnantajia, jotka kärsivät työntekijöiden puutteesta? Oikeistolaiset eivät koskaan vastaa tähän kysymykseen. Kun heiltä kysyy työpaikoista, joihin ei saada tekijöitä, he eivät suostu linkkaamaan niihin.
Ylen linja lipsuu, koska sillä ei ole rahaa. Jos se rupeaa tekemään laatuohjelmia, kulut kasvavat pilviin. Laadun tekeminen teeveeseen on aivan hiton kallista.
Jos se rupeaa tarjoamaan laatua, joka maksaa paljon, se menettää myös katsojansa ja samalla kansan tuen.
Olen myös sitä mieltä, että on vain hyvä, että Yle tarjoaa viihdettä. Kivahan näitä on katsoa.
Vastaan vaikka menee reilusti ohi ketjun aiheen:
Tarkoittanet Imagessa pakinoivan Uuninpankkon kirjoitusta:
Ylen linja lipsuu, koska sillä ei ole rahaa. Jos se rupeaa tekemään laatuohjelmia, kulut kasvavat pilviin. Laadun tekeminen teeveeseen on aivan hiton kallista.
Joku mediatutkija kirjoitti, että Suomessa television asema on vahva, koska täällä ohjelmiston laatu on korkea. Yle kuitenkin seurannee monia muita maita. Se yrittää pitää kiinni katsojistaan tarjoamalla viihdehöttöä, joka vetoaa tapakatsojiin.
On vaikea kuvitella, mikä on Ylen vaihtoehto. Jos se rupeaa tarjoamaan laatua, joka maksaa paljon, se menettää myös katsojansa ja samalla kansan tuen.
Täytyy jatkaa vielä tuohon edelliseen, että monilta näyttää hukkuvan ajatus Ylestä koko kansan kanavana. Akateemisesti koulutettujen joukossa on porukkaa, joka kaipaa Yleltä sellaista, jota kansan enemmistö ei tahdo. Tämä suht pieni joukko vaatii Yleä muokkautumaan omiin tarpeisiinsa sen sijaan että näkisi kuplansa sisältä erilaiset ihmiset.
Ei ole kustannustehokasta tuottaa kallista ja laadukasta ohjelmaa vain pienelle osalle suomalaisista. Ohjelmatarjonnan täytyy olla sellaista, että se tavoittaa mahdollisimman monet. Siinä on oltava kirjoa.
Miten paljon niitä asiaohjelmia pitäisi tulla, että sinä ja muut kriitikot ovat tyytyväisiä? Tulee välillä katseltua areenasta dokkareita ja keskusteluohjelmia, mutta eipä ole vielä kertaakaan tullut eteen tilannetta, jossa en löytyäisi jotain mielenkiintoista katseltavaa osioista "fakta" ja "dokumentit".Ylellä on rahaa, mutta kysymys kuuluu mihin sitä rahaa käytetään? Jos tehdään aito ja avoin kansalaiskysely siitä mikä ja miksi Ylessä on vikana, niin liian vähäisen viihteen määrää ei varmasti valita kuin kourallinen ihmisiä kun taas asiaohjelmia kaipailee valtaosa ihmisistä.
Ei Yle menetä kansan tukea tekemällä/ostamalla laatua. Yle menettää kansan tuen tekemällä nollaviihdettä. Tuo ilmeisesti on Kivisen johtaman viidennen kolonnan tarkoituskin. Vedetään ohjelmisto ja tarjonta niin alas että kansan tuki häviää ja sitten pilkkominen voi alkaa.
Miten paljon niitä asiaohjelmia pitäisi tulla, että sinä ja muut kriitikot ovat tyytyväisiä? Tulee välillä katseltua areenasta dokkareita ja keskusteluohjelmia, mutta eipä ole vielä kertaakaan tullut eteen tilannetta, jossa en löytyäisi jotain mielenkiintoista katseltavaa osioista "fakta" ja "dokumentit".
Kaipa sitä "viihdettä" tulee voittopuoleisesti sen takia, että on halvempaa ostaa jotain brittisarjoja kuin pitää tauotta a-studiota Pasilassa. Enkä kyllä tiedä, onko näille asiaohjelmille niin kovin suurta kysyntääkään.
Onko dokumenttitarjontaa faktisesti vähennetty vai onko tämä omaa mutuiluasi?Dokumenttitarjontaa on vähennetty suorastaan dramaattisesti, A2 lopetettu ja A-Studioista tehty A-Talkin kopioita. Siis suoria ja tarkoituksellisen aggressiivisia ja kohuja hakevia studiokeskusteluja joissa toimitettu osuus laskettu lähes olemattomiin. Perjantai -nimistä ohjelmaa on täysin mahdotonta laskea asiaohjelmaksi ja A2-illat ovat puhdasta huutokauppaa.
Asiaohjelmat ovat kalliita ja niin niiden pitääkin olla koska laatu maksaa. Tilanne on suorastaan skitsofreeninen jos Yleisradion asiaohjelmat eivät saa maksaa mitään eikä niitä saa asettaa etusijalle höttöön nähden.
Onko dokumenttitarjontaa faktisesti vähennetty vai onko tämä omaa mutuiluasi?
A2 ei kai ole pyörinyt vuosiin? A2-illoista olen samaa mieltä; ovat kyllä täysin turhia nykyformaatissaan. Perjantai-ohjelmasta pidän kovastikin - tosin Sean Ricks voisi pysyä enemmän asiassa kaikenlaisten mukahassuttelujen sijaan.
Mitä taas tulee noihin A-talkeihin, niin itse tykkään juuri tuollaisista "aggressiivisista" väittelyistä. Mielestäni poliittisista kysymyksistä on tarpeetonta yrittää poistaa sitä poliittista latausta, joka on väistämättä läsnä. A2-illoissa minua ärsyttää se, että keskustelijoita pyritään väkisin ajamaan kohti jotain "kompromissia"; yritetään siis antaa sellainen kuva, että politiikkaa ei varsinaisesti ole olemassakaan, vaan asiat ratkaistaan jollain diskuteerauksella ja sitten kaikilla on hyvä mieli.
Edelleenkin, tämän tiedon lisäksi miettisin myös sitä, mikä on päätoimittajien ja kustantajien poliittinen kanta ja miten se puolestaan vaikuttaa uutisoinnin sisältöön ja luonteeseen. Mitäs nää itse luulet? Jos nyt esimerkiksi ajattelee yhden suosituimman uutismedian, Ilta-Sanomien, viimeaikaista uutisointia ilmeisesti kaikkialla rehevöivästä tuki-huijaamisesta ja työttömien järkyttävästä laiskuudesta niin ei välttämättä ihan ensimmäisenä tule mieleen toimittajien vihervasemmistolaisuus.