Ihan samoin kuin Suomessa yleensä pääsee pieniin maakuntayliopistoihin helpommin sisään kuin vaikkapa Helsinkiin, samaten myös Yhdysvalloissa eri yliopistot edellyttävät eri tavoin aiempaa opintomenestystä urheilustipendiaateiltaan. Mutta kuten Suomessa, samoin myös Yhdysvalloissa oåiskelijan ymmärryksen kartuttaminen on eniten kiinni omasta motivaatiosta, ei niinkään opinahjon tasosta.
En väitä, että akateemisen uran luominen olisi monellekaan huipulle tähtäävälle urheilijalle mahdollista treenaamisen ohessa, mutta ei sivistyksessä ole nähdäkseni kyse siitä, onko väitellyt tohtoriksi murresanojen maantieteellisestä liikkumisesta, vaan enemmänkin juuri siitä, miten suhtautuu tietoon ja maailmaan. Jääkiekkoilijoissa on ryaninsa, jotka eivät osaa tavata intensiivistä ja sitten on bartkowskinsa, jotka hämmästyttävät tarkkanäköisillä analyyseillään ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Jääkiekkoilijoilla on aikaa ja on tapettavaa aikaa. Moni käyttää varsinkin tapettavan ajan muuten kuin istumalla korttiringissä, vaikka median tarjoamissa kuvissa ei paljon muuta näy kuin korttirinkejä.
Mitä tulee lukemiseen, niin proosasta oppii kaiken mitä elämässä tarvitsee tietää ja kirjallisuuden klassikot ovat pääsääntöisesti ihan yhtä viihdyttävää luettavaa kuin jonkun ruotsalaisdekkaristin uusin.