Yleisesti NHL:stä

[Dominator39]

En huomannut tästä mainintaa missään NHL-ketjuissa? Eli Bettman vahvisti 1.finaalin yhteydessä, että ensi kaudella jokainen NHL-joukkue kohtaa toisensa vähintään kerran. Lisäksi maalivahtien varusteiden pienentämistä tullaan miettimään kesän aikana.

Mielenkiintoista. Mahtaakohan Brodeur ja Luongo lopettaa ihan oikeasti uransa tähän koska ainakin Luongo on monesti ilmoittanut ripustavansa hokkarit naulaan mikäli maaleja suurennetaan tai varusteita vielä pienennetään. Saas nähdä! Myös Brodeurin muistaisin tälläisiä lausontoja joskus antaneen.

 

[dana77]

Minä taas muistan että Brodeur olisi kannattanut varusteiden koon valvomista, ettei kaiken maailman lahjattomat veskarit (Snow, Giguire) saa niistä etua isojen, teknisten torjujien - kuten sattumalta esim Brodeur itse - kustannuksella.

Toinen jännä juttu on se, että minä muistelisin että nimenomaan Luongo olisi pelannut pari tuumaa pienemmillä polkkareille kuin mikä varusteiden maksimikoko on.

 

[Dominator39]

Minä taas muistan että Brodeur olisi kannattanut varusteiden koon valvomista, ettei kaiken maailman lahjattomat veskarit (Snow, Giguire) saa niistä etua isojen, teknisten torjujien - kuten sattumalta esim Brodeur itse - kustannuksella.

Toinen jännä juttu on se, että minä muistelisin että nimenomaan Luongo olisi pelannut pari tuumaa pienemmillä polkkareille kuin mikä varusteiden maksimikoko on.

Voit hyvinkin olla oikeassa. Tietäjät valaiskoot!

 

[hwallen]

Minä taas muistan että Brodeur olisi kannattanut varusteiden koon valvomista, ettei kaiken maailman lahjattomat veskarit (Snow, Giguire) saa niistä etua isojen, teknisten torjujien - kuten sattumalta esim Brodeur itse - kustannuksella.

Muistaakseni se meni juurikin noin. Taisi vielä mainita Manny Legacen isohkot varusteet. Pienellä miehellä ison varusteet.

 

[disco-stu]

Myös Dallasin vakiorosterista löytyi pudotuspeleissä 11 Starsin varaamaa pelaajaa. Lopun rosterissa oli vain yhdeksän, kun Lehtinen ja Fistric olivat loukkaantuneina.

Kuin löytyy myös Penguinsin rosterista, joskin näistä kahdesta em. joukkueesta poiketen Pittsburghissa on "tietoisesti" jälleenrakennettu varausten kautta.


Crosby
Malkin
Malone
Kennedy
Staal
Talbot
Letang
Orpik
Scuderi
Whitney
Fleury

 

[cottonmouth]

Kuin löytyy myös Penguinsin rosterista, joskin näistä kahdesta em. joukkueesta poiketen Pittsburghissa on "tietoisesti" jälleenrakennettu varausten kautta.

Erinomaisesti Pens on onnistunut korkeiden varaustensa kanssa, joskin kaikki ovat, Orpikia lukuunottamatta, top5-varauksina olleet melkoista no brainer-osastoa eivätkä sinällään osoita mitenkään poikkeuksellisen erinomaista kykyjen etsintää. Toisaalta monien kohdalla on vielä liian aikaista vetää pitkän tähtäimen yhteenvetoja eli oliko yllättävämmistä vedoista esimerkiksi Jordan Staalin valinta ennen Toewsia ja Bäckströmiä kuinka onnistunut tai muodostuiko Fleurysta selvästi ennakoitua ykkösvaraus Eric Staalia parempi kaappaus. Silti kunnioitettava suoritus nähdä näinkin moni omista ykköskierroksen varauksista tärkeissä rooleissa, koska vastaavista tilanteista on myös toisenlaisia esimerkkejä mm. Long Islandin suunnalta.

1. kierros: Crosby, Malkin, Staal, Whitney, Orpik, Fleury
2. kierros: 
3. kierros: Kennedy, Letang
4. kierros: Malone
5. kierros: Scuderi
6. kierros:
7. kierros:
8. kierros: Talbot

Ero Detroitiin on kuitenkin siinä mielessä huikaiseva, koska Red Wingsien itsevaraamista ratkaisupelaajista vain Kronwall on kahden ensimmäisen kierroksen satoa, kun Pittsburghilla puolestaan vain Malone löytyy omista profiilipelaajista ykkös- ja kakkoskierroksen ulkopuolelta. Se on sitten makuasioita kumpaa pitää kovempana saavutuksena. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Pensin omista varauksista ainoastaan Malkin on eurooppalainen, kun taas Detroitin rosterin omista kenttäpelaajista vain 3/11 on Pohjois-Amerikasta (Helm, Lebda ja Drake) ja hekin joukkueessa melko pienissä rooleissa.

1. kierros: Kronwall 
2. kierros: Hudler, (McCarty)
3. kierros: Lidström, Franzen, Filppula, Osgood
4. kierros: 
5. kierros: Helm
6. kierros: Datsyuk, Drake
7. kierros: Zetterberg
8. kierros:
9. kierros:
10. kierros: Holmström
vapaa agentti: Lebda

Vertailun vuoksi vielä vastaava otanta Dallasin omista pojista.

1. kierros: Modano, Morrow, Niskanen, Ott, Grossman, Fistric
2. kierros: Eriksson, Daley
3. kierros: Lundqvist
4. kierros: Lehtinen
5. kierros: Turco
6. kierros:
7. kierros: Miettinen
8. kierros:

 

[thego]

Toinen jännä juttu on se, että minä muistelisin että nimenomaan Luongo olisi pelannut pari tuumaa pienemmillä polkkareille kuin mikä varusteiden maksimikoko on.

Luongo on sanonut suoraan että jos maalien kokoa suurennetaan niin mies lopettaa samantien. Ei muistaakseni ole varusteiden pienentämisestä vastaavaa sanonut.

 

[disco-stu]

Nyt kun aiheessa ollaan niin mikäs oli syynä siihen että Zetterberg jäi noinkin myöhäiselle varauskierrokselle? Täysin käsittämätöntähän tuo on.

Ja on kyllä todella erikoinen tuo Detroitin systeemi, että isketään ensimmäisillä kierroksilla lapaset paskaan oikeen urakalla, ja sitten kun muut varailee managerin veljenvaimonsiskonpoikia, Detroit nappaa Lidströmiä, Zetaa ja Datsyukkia. Luojalle kiitos etteivät osaa varata kaikilla pickeillä yhtä loistavasti, olisi vielä ylivoimaisempi tiimi kasassa.

 

[Black Adder]

Ja on kyllä todella erikoinen tuo Detroitin systeemi, että isketään ensimmäisillä kierroksilla lapaset paskaan oikeen urakalla...

Siinä nyt ei ole mitään outoa, kun katsoo esim. Edmontonin "onistumisia" viimeisen kymmenen vuoden drafteissa varattaessa kahdella ensimmäisellä kierroksella. Osataan sitä muuallakin.

Loppujen lopuksi noista myöhäisten kierrosten löydöistä todellisia kultakimpaleita ovat olleet vain Zeta ja Datsyuk, mutta onhan sitä siinäkin. Kolmannelta kierrokselta on löytynyt kuitenkin suhteellisen paljon NHL-tähtiä vuosien varrella (mm. Mike Comrie, Brad Richards, Erik Cole, Maxim Afinogenov). Toki noita kolmannen kierroksen osumia juuri Detroitille on sattunut ihan lähivuosina paljon. Saisiko organisaation Pohjois-Amerikan scoutit helpommin ehdotuksensa läpi aikaisille vuoroille ja sitten vasta pääsevät Euroopan scouttivelhot varailemaan? Tiedäppä tuota.

Detroitista voisi vielä mainita, että eräs Sergei Fedorov varattiin samana vuonna Detroitin toimesta kuin Nicklas Lidström, mutta vasta neljännellä kierroksella. Vuosi oli 1989. Samana vuonna ennen edellä mainittuja Detroit varasi kierroksella 1 Mike Silingerin ja 2 Bob Boughnerin.

 

[Henkka]

Ja on kyllä todella erikoinen tuo Detroitin systeemi, että isketään ensimmäisillä kierroksilla lapaset paskaan oikeen urakalla, ja sitten kun muut varailee managerin veljenvaimonsiskonpoikia, Detroit nappaa Lidströmiä, Zetaa ja Datsyukkia. Luojalle kiitos etteivät osaa varata kaikilla pickeillä yhtä loistavasti, olisi vielä ylivoimaisempi tiimi kasassa.

No ei se nyt ihan lapaset paskaan toimintaa ole ollut sen jälkeen kun Holland (1997) puikkoihin astui. Yleensä ne ykköskierroksen varaukset on ollut kaupattu muualle, joten vaikea näihin vertailuihin on sille osastolle miehiä saada.

2007 ja 2005 varaukset Smith ja Kindl päästään arvioimaan myöhemmin, kaverit ovat vasta kehittymässä alasarjoissa. 2000 varattiin Kronwall ja 1998 Jiri Fischer. Siinä ne ykköskiekan miehet sitten Hollandin ajalta ovatkin, Muina vuosina vuoro oli kaupattu. Kahdesta mahdollisuudesta varattiin kaksi loistavaa pelimiestä, joista toinen ei sydänpysähdyksensä jälijiltä ole valitettavasti enää pelilupaa saanut.

Zetterberg löydettiin kun Andersson oli scouttaamassa Ruotsin alasarjoista jotain ihan toista kaveria, mutta kiinnittikin huomion tähän periksiantamattomaan pienikokoiseen rimpulaan, joka ei suostunut luopumaan kiekosta kirveelläkään.

.

 

[cottonmouth]

Siinä nyt ei ole mitään outoa, kun katsoo esim. Edmontonin "onistumisia" viimeisen kymmenen vuoden drafteissa varattaessa kahdella ensimmäisellä kierroksella. Osataan sitä muuallakin.

Edmontonin töhöily ajoittui ennemminkin ajalle 1988-1998, koska viimesen kympin aikanahan Oilers on kuitenkin varannut kahdella ensimmäisellä kierroksella mm. Gagnerin (6), Coglianon (25), Stollin (36), Greenen (42), Hemskyn (13), Semenovin (36) joista on kehittynyt kelpo pelaajia. Tuolle 1988-1998 ajanjaksolle mahtuu sitten sellaisia korkean varauksen tulevaisuuden toivoja kuin Michael Henrich (13), Michel Riesen (14), Matthieu Descoteaux (19), Steve Kelly (9), Jason Bonsignore (4), Nick Stajduhar (16), Joe Hulbig (13), Jason Soules (15), Francois Leroux (19) ja kaiken huipennuksena koko vuoden 1990 drafti, josta yksikään pelaaja ei pelannut yhtään ottelua NHL:ssä.

Detroitista voisi vielä mainita, että eräs Sergei Fedorov varattiin samana vuonna Detroitin toimesta kuin Nicklas Lidström, mutta vasta neljännellä kierroksella. Vuosi oli 1989. Samana vuonna ennen edellä mainittuja Detroit varasi kierroksella 1 Mike Silingerin ja 2 Bob Boughnerin.

Fedorovin statusta taisi laskea melkoisesti se, että NL sinnitteli valtiona vielä vuonna 1989 ja miehen saapuminen Pohjois-Amerikkaan ei ollut 100% varmaa. 1988 ja 1989 WJC-näytöillä Buren ja Mogilnyn sentterinä olisi mies "vapailla markkinoilla" ollut varmaa ykköskierroskamaa. Eivät Sillinger (1042 ottelua) ja Boughner (630 ottelua) muuten mitään huteja olleet, päinvastoin ja kun ko. draftiin lisätään mukaan numerolla 211 varattu Vladimir Konstantinov ja vuorolla 116 noukittu Dallas Drake, niin harva joukkue varaa samassa tilaisuudessa neljää >1000 ottelun miestä, joista kaksi nousee liigan kaikkien aikojen kovimpien joukkoon, ja näiden lisäksi aikansa parhaan puolustavan puolustajan, jonka HoF-suunnan katkaisi ainoastaan kentän ulkopuolinen loukkaantuminen, sekä vielä toisen perusvarman liigajyrän. Näiden ohella myös Shawn McCosh käy juomassa kupin kahvia Joe Louis Arenalla. Ihan onnistunut vuosi kaiken kaikkiaan.

 

[Islanders]

Kun Islanders draftaa..

Silti kunnioitettava suoritus nähdä näinkin moni omista ykköskierroksen varauksista tärkeissä rooleissa, koska vastaavista tilanteista on myös toisenlaisia esimerkkejä mm. Long Islandin suunnalta.

Niin, Islandersin draftaukset.. Ehkäpä samaisen joukkueen siirtojen kanssa pitäisi olla vielä hiljempaa ja pyrkiä lakaisemaan 1990-luvun paska maton alle, mutta minkäs teet. Aina nämä pomppaavat jostain esiin, syytä ei tosin tarvitse kaukaa hakea. Yhdessä Yashinin "deal of the centuryn" kanssa juuri Islandersin draftaukset ovat ammattilaisurheilun synkkiä hetkiä. Tekee sen verran pahaa joukkueen fanina edelleen katsella noita varauksia, eikä vain viime vuosilta.

Kai näistä on sitten pakko jotain sanoa, kun kerran aloitin. Tässä New York Islandersin ykköskierroksen (!) varaukset vuosilta 1993-2007:

Bertuzzi • Lindros • Redden • Dumont • Luongo • Brewer • Rupp • Connolly • Pyatt • Mezei • Kudroc • DiPietro • Torres • Bergenheim • Nilsson • Nokelainen • O'Marra • Okposo

Surullista, niin kovin surullista. Vuosi 1993, Todd Bertuzzi varattiin. Kaikki näytti loistavalta, Bertuzzi varattiin numerolla 23, monia paljon huonompia varattiin ennen voimakasta kanukkia. Vuonna 1998 pelailtuaan vuorotellen AHL:ssä ja NHL:ssä Bertuzzi kaupataan Canucksiin yhdessä McCaben kanssa vaihdossa Lindeniin, syvä hiljaisuus laskeutuu.

1994, Ericin veli Brett Lindros saapuu Long Islandille varausnumerolla 9. Suuret odotukset, pienet tulokset. Taakse draftissa jäi mm. Öhlund, Primeau ja Elias. Lukuisia aivotärähdyksiä, kaksi kautta NHL:ssä tehoilla 2+5=7, ei muuta.
1995, Wade Redden varataan numerolla 2. Ei peliäkään Islandersissa, siirto Ottawaan välittömästi draftin jälkeen. Taakse draftissa jäi mm. Iginla, Doan, McKee ja Biron, ei paha.
1996, JP Dumont varataan kolmantena ensimmäisellä kierroksella. Ei peliäkään ylhäällä ennen siirtoa Chicagoon, viime kaudella Predatorsissa 72 pistettä, mikäs siinä.

1997, Eric Brewer varataan numerolla 5. Kaksi rikkonaista kautta ylhäällä, siirto seurasi Edmontoniin. Milbury kuvasi Breweria näin: The kid's playing like he's sniffing glue. Ennustus ei ihan tainnut käydä toteen myöhemmällä uralla..
1998, ehkäpä se kovin aallonpohja. Michael "ratkaisumaali" Rupp varataan numerolla 9. Ei peliäkään Islandersin paidassa. Taakse draftissa jäivät muuten myöhemmin sysipaskoiksi osoittautuneet Regehr, Tanguay, Kalinin, Gagne ja Gomez. Eikö tämä kiirastuli ala jo riittämään? No ei todellakaan!
1999, Islandersilla neljä ykköskierroksen varausta. Tim Connolly varataan numerolla 5. Taylor Pyatt numerolla 8. Branislav Mezei numerolla 10 ja Kristian Kudroc numerolla 28. Ei viitsitä edes puhua sen enempää.
2000, Islandersilla vain kaksi ykköskierroksen varausta, joista toinen numero 1. DiPietro tulee, taakse jää Heatley ja Gaborik. Nyt meillä on 15 vuoden sopimuksen omaava maalivahti, joka ei saa lonkkaansa kuntoon. Raffi Torres varattiin hei kanssa!

2001, kuuluisan Yashinin vuosi. Islanders haluaa Yashinin, Islanders saa Yashinin. Yashinista annetaan Chara, Muckalt ja 2001 draftin kakkosvaraus. Sillä Ottawa varaa muuan Jason Spezzan. Voitettiinks me hei tässä siirrossa? Juu, me voitettiin.

Sitten on vielä Bergenheim, Nokelainen ja Nilsson, mutta eiköhän jokainen jo tajua pointin. Komeaa scouttasta vuosi vuodelta, ei voi muuta sanoa.

Legendaarisen Mike Milburyn - joka oli "asiantuntijana" useissa näistä valinnoista - lausahdus Roberto Luongosta on kaikessa järjettömyydessään pysäyttävä ja kokoaakin Islandersin 1990- ja 2000-lukujen varaukset hienosti yhteen:

"We're rolling the dice here a little bit. Roberto Luongo is going to be an excellent goaltender in this league. He is a class act and a kid I know we would have been happy to ride with. But hell, I've gotta send him off."

Luongo, yhdessä Olli Jokisen kanssa, kaupattiin tuolloin Florida Panthersiin, vaihdossa sellaisiin profiilipelaajiin kuin Oleg Kvasha ja Mark Parrish.

On se hienoa olla Islanders-fani.

 

[Jack Daniel's]

Nyt änärin tilastoniilot hereillä!

Mikä on NHL:n ennätys peräkkäisten kolmen maalin iltojen kohdalla? Eli siis tarkennuksena, kuka pelaaja on tehnyt useammassa pelissä peräkkäin hattutempun?

 

[dana77]

Ja on kyllä todella erikoinen tuo Detroitin systeemi, että isketään ensimmäisillä kierroksilla lapaset paskaan oikeen urakalla

Ei tuossa oikeastaan ole mitään kovin erikoista, että ekan kierroksen varaukset ovat suht.heikkoja olleet. Detroit on menestynyt runkosarjassa viimeisten reilun kymmenen vuoden ajan niin erinomaisesti, että heidän varauksensa ovat aina sieltä sijoilta 25-30, tosin monena vuonna ykkös- tai kakkos drafteja ei ole edes ollut, kun ne ovat menneet erilaisissa treideissä kompensaatioina. Ei noilta sijoilta missään muuallakaan napsita ollenkaan samoilla prosenteilla huippulupauksia kuin joillain sijoille 1-5.

Mietin että mikä olisi sellainen joukkue johon Detroitin tilannetta voisi sen suhteen verrata, mutta eipä oikein mikään joukkue ole yhtä huonoilta sijoilta joutunut varaamaan.

 

[Espoon Siniset]

Mietin että mikä olisi sellainen joukkue johon Detroitin tilannetta voisi sen suhteen verrata, mutta eipä oikein mikään joukkue ole yhtä huonoilta sijoilta joutunut varaamaan.

Devils on kyllä usein siellä ekan kierroksen häntäpäässä varannut. Ei toki välttämättä niin alhaalla kuitenkaan. Ekan Stanley Cupin jälkeen varattuja ovat Sykora, Gomez, Parise ja Zajac, joista kaikista on ollut selvästi hyötyä joukkuelle. Hale ja Van Ryn eivät hirveän arvokkaita Devilsille olleet, mutta ovat edelleen NHL-pelaajia kuitenkin.

 

[hannes_ko]

Sitten on vielä Bergenheim, Nokelainen ja Nilsson, mutta eiköhän jokainen jo tajua pointin. Komeaa scouttasta vuosi vuodelta, ei voi muuta sanoa.

En tajua. Mielestäni varsin komeaa saldoa junnuscouttauksesta. Pro scoutingin tulokset eivät sitä tasoa ole, mutta toisaalta voi olla, että se osasto on ollut kulissia ja Milbury on neuvoista vähät välittänyt.

 

[Mr. Smith]

Mietin että mikä olisi sellainen joukkue johon Detroitin tilannetta voisi sen suhteen verrata, mutta eipä oikein mikään joukkue ole yhtä huonoilta sijoilta joutunut varaamaan.

Kuten tuossa Henkka mainitsikin niin vain 1998 ja 2000 Detroit on säilyttänyt oman ykköskierroksen varauksensa. Näinä kertoina tuli Jiri Fischer (#25) ja Niklas Kronwall (#29). Lähimpänä kyseisinä vuosina taitaa olla varannut Philadelphia, 1998 #28 pick oli Justin Williams ja 2000 #22 pick Simon Gagne. Tosin noi kyseiset vuodet olivat tuolta ajalta ainoita, kun Philly osui, muuten käsiin jäi Maxime Ouellet (1999, #22) ja Jeff Woywitka (2001, #27). Vuodesta 2002 alkoikin sitten Philly osumaan kun sai parempia vuoroja (Pitkänen, Carter, Richards).

 

[Henkka]

Ehkä kuvaavinta Detroitin draftifilosofialle männä vuosina on ollut juuri tuo ykkösvuorojen pois kauppaaminen. Omaan scouting systemiin on luotettu kuin vuoreen ja jälkipään ykkösvuoron suhteellista eroa kakkoskierrokseen verrattuna ei ole pidetty merkittävänä. On ajateltu, että riittävän tasokkaita kavereita saadaan joka tapauksessa omalla vuorolla, oli se sitten ykkösellä tai ei.

Tämä on toisaalta ajanut juuri seuran vahvaan eurooppalaistumiseen, koska tietotaito pohjois-amerikkalaisten pelaajien suhteen on muissakin organisaatioissa korkealla tasolla. Alakierroksille ei jää timantteja, mutta Euroopan huippuscoutit ovat olleet muita organisaatioita valovuoden edellä.

Tämä oli siis salary capia edeltävä filosofia, mutta Ken Holland sanoi toimintatapojen muuttuvan nyt capin aikana. Varausvuorojen ja omien tasokkaiden pelaajien kasvattamisen sisään organisaatioon nähdään nyt elintärkeänä asiana ja korkeita varausvuoroja lähdetään enää kauppaamaan todella harkiten.

Eniten Red Wings on panostamassa USA:n yliopistoliigojen scouttaamiseen, koska sieltä varattavien pelaajien oikeudet säilyvät nyky-cba:lla pisimpään ja siten mahdollisuus late-bloomerien löytämiseen kasvaa.

Mitä Penguinsin draftaamiseen tulee, niin nythän se tasonmittaus on vasta alkamassa. Sanotaan että seuraavat 10-15 vuotta jatkuvaa menestystä ja alhaisia draftivuoroja näyttää organisaation oikeat draftaamiskyvyt. Tähän asti seura on ollut onnekas draft-lotteryissä ja onnistunut hyvin no-brainer-valinnoissaan, mutta todellisen menestyksen jatkamiseksi seuran tulee osoittaa osaamisensa myös alemmilta kierroksilta varattaessa. Eikä se ihan kuralta ole vielä näyttänyt, joten toiveet dynastiaan ovat olemassa.

 

[dali]

Devils on kyllä usein siellä ekan kierroksen häntäpäässä varannut. Ei toki välttämättä niin alhaalla kuitenkaan. Ekan Stanley Cupin jälkeen varattuja ovat Sykora, Gomez, Parise ja Zajac, joista kaikista on ollut selvästi hyötyä joukkuelle. Hale ja Van Ryn eivät hirveän arvokkaita Devilsille olleet, mutta ovat edelleen NHL-pelaajia kuitenkin.

2000-luvulle tultaessa Devilsin varausvuorot ovat olleet järjestään 20:n huonommalla puolen. Tämä on myös näkynyt pelaajissa, joita haaviin on jäänyt.

1998: Mike Van Ryn (26), Scott Gomez (27)
1999: Ari Ahonen (27)
2000: David Hale (22)
2001: Adrian Foster (28)
2002: -
2003: Zach Parise (17)
2004: Travis Zajac (20)
2005: Nicklas Bergfors (23)
2006: Matt Corrente (30)
2007: -

Vähän nihkeästihän tuo on sujunut ykköskierroksen suhteen, kun väliin jää neljä vuotta, jolloin joukkue ei saanut yhtään laatupelaajaa riveihinsä. Omat toiveeni ovat kuitenkin korkealla sen suhteen, miten ikäluokat 2003 - 2007 kehittyvät. Vuoden 2007 draftissa Devs teki monia hyviä varauksia myöhemmillä kierroksilla.

Van Ryn teki oharit eikä suostunut sopimukseen Devilsin kanssa, Gomez oli ja meni, Ahonen puolestaan joutui välikäteen Brodeurin takana. Sama tilanne on tullut eteen monelle muullekin veskarille Devsin organisaatiossa.

Ahosen kohtalon ovat kokeneet monet kenttäpelaajatkin, jotka kärkkyivät vuosituhannen vaihteessa pelipaikkaa. Jos Devils olisi ollut yhtään heikompi joukkue, moni oma varaus, kuten Willie Mitchell, Sheldon Souray, Christian Berglund tai Jiri Bicek, olisi todennäköisesti saanut pysyvän pestin joukkueeseen.

Foster oli silkkaa uhkapeliä, joka olisi voinut mennä loistavasti ja vuonna 2001 riski oli pieni, koska Devils pullisteli tuohon aikaan lahjakkuuksia ja Hall of fame -pelaajia. Foster pelasi juniorina erään Dany Heatleyn ketjukaverina, mutta joutui loukkaantumiskierteeseen, joka lopulta maksoi hänelle NHL-uran verran. Foster pelasi tänä vuonna AHL:ssä ensimmäisen jokseenkin täysimittaisen kauden. Hän teki Houston Aerosin riveissä 70 ottelussa tehot 15+23.

David Hale oli varsin lupaava pelaaja, mutta hänen kehityksensä pysähtyi ja hän taantui potentiaalisesta ykkösparin puolutavasta puolustajasta yhdentekeväksi rivimieheksi. Halen kohdalla kyse ei ollut oikeastaan muusta kuin itseluottamuksen menettämisestä.

Periaatteessa Devilsin ja Wingsin tilanne on ollut menestyksen myötä varsin samanlainen, mutta Wings on onnistunut varauksissaan paremmin ja löytänyt laadukkaita pelaajia myös myöhäisemmiltä kierroksilta. Ja se on pitänyt Wingsin vireänä vuodesta toiseen. Tämä oikeastaan olisi asiaa tuohon Joukkueen tärkein pelaaja -ketjuun, mutta menköön tänne: On ihailtavaa, miten Wings on saanut vaihdettua soihdunkantajaa varsin kivuttomasti viimeisten 10-15 vuoden aikana. Ensin olivat Yzerman ja Fedorov, nyt on Lidström ja seuraavana vuoron saavat Zetterberg ja Datsjuk. Ja kaikki näistä johtajista tulevat omista varauksista.

Devsin suhteen tilanne näyttää paremmalta, koska pari viimeisintä draftia ovat tuottaneet monia lupaavia kavereita ja ohkainen prospectiosasto saa lisää vahvistusta. Kateeksi käy kuitenkin hieman tuota Punasiipien jatkumoa ja kykyä lisätä oikeita palasia vuodesta toiseen samalla kun omalla joukkueella on paljon ratkaistavia kysymyksiä ja rakennemuutos kesken. Mutta, in Lou we trust.

 

[M10]

Mietin että mikä olisi sellainen joukkue johon Detroitin tilannetta voisi sen suhteen verrata, mutta eipä oikein mikään joukkue ole yhtä huonoilta sijoilta joutunut varaamaan.

Eipä ole Dallaskaan päässyt kauhean piikissä varaamaan.

Viimeksi vuonna 1996 päässyt ekan kierroksen 20 ensimmäisen joukossa ottamaan pelaajaa. Silloin arpa napsahti Rico Jackmanin kohdalle.

Stanley Cup-voittaja hei!

 

[hannes_ko]

Viimeksi vuonna 1996 päässyt ekan kierroksen 20 ensimmäisen joukossa ottamaan pelaajaa. Silloin arpa napsahti Rico Jackmanin kohdalle.

Stanley Cup-voittaja hei!

Ei pilkata RickJackia tai SETÄ tulee käymään!

Put the puck in!

 

[dana77]

Mietin että mikä olisi sellainen joukkue johon Detroitin tilannetta voisi sen suhteen verrata, mutta eipä oikein mikään joukkue ole yhtä huonoilta sijoilta joutunut varaamaan.

Kyllä täytyy sanoa että dana on tässä aivan oikeassa. Kun katsoo joukkueen runkosarjasijoituksia viimeisen 15 vuoden ajalta, niin onhan se saldo aika uskomatonta:
5.
4.
1.
1.
5.
3.
6.
2.
3.
1.
3.
1.
1.
2. (tasapisteissä)
1.

Lukuunottamatta kauden 1998-99 katastrofia joukkue on ollut viimeisen 13 vuoden aikana ollut joka kerta kolmen parhaan joukossa eli varannut kolmen viimeisen joukossa (kuusi kertaa ihan vihoviimeisenä). Kuten vertailu hyvänä draftaajana tunnettuu Devilsiin osoittaa, sieltä viimeisiltä vuoroilta osuminen on huomattavasti vaikeampaa.

edit: pitää vielä muistaa ettei se sijoitus vaikuta ainoastaan ensimmäisen kierroksen varaukseen vaan myös kaikkiin muihinkin kierroksiin.

 

[Islanders]

En tajua. Mielestäni varsin komeaa saldoa junnuscouttauksesta. Pro scoutingin tulokset eivät sitä tasoa ole, mutta toisaalta voi olla, että se osasto on ollut kulissia ja Milbury on neuvoista vähät välittänyt.

Okei, viime vuosina Islesin draftaukset ovat tosiaan parantuneet, joista ainakin Okposo voidaan mainita ilman mitään taka-ajatuksia. Menin hieman yli, mutta mielestäni näissä 2000-luvun varauksissakin olisi voitu toimia paremmin.

Ensinnäkin Bergenheim. Ilman tätä kautta Bergie olisi ollut todellinen floppi kaikkien mielestä, NHL:ssä siis. Vuonna 2006 Bergenheimhan jätti koko Islandersin organisaation ja lähti Venäjälle ja sitä kautta Ruotsiin. Viime kesäkuussa mies tuli takaisin ja pelasikin kohtalaisen hyvän kauden. Mutta ei ollut kaukana, ettei Seania olisi koskaan enää Islanders-paidassa nähty.

O'Marra ja Nilsson voivat molemmat vielä nousta tähdiksi NHL:ssä, mutta Islanders ei heistä hyödy. Molemmat miehet treidattiin yhdessä ykköskierroksen varauksen kanssa Ryan Smythiin, joka siis lähti viime kesänä Islandersista. Tässäkin treidissä taidettiin loppupeleissä hävitä, koska Smyth ostettiin kantamaan organisaatiota eteenpäin. Tämähän ei varsinaisesti kerro draftaustaidoista, mutta ei taidettu poikiin hirveästi Long Islandilla luottaa.

Okposo onkin yksi harvoista 1990- ja 2000-lukujen valopilkuista Islandersin draftauksissa, tässä pojassa on ainesta.

 

[Osmo Rapeli]

Washington Capitalsin varaushistoriasta löytyy todella synkkä ajanjakso joka kyllä selittää aika lailla täysin sen miksi Caps ajautui ylihintaiseksi veteraaniporukaksi joka oli pakko hajottaa. Vuonna 1993 Caps varasi vielä Jason Allisonin, Brendan Wittin ja Andrew Brunetten, joista kaikista tuli kovan luokan NHL-pelureita, mutta sen jälkeen vuodet 1994-2001 olivat käsittämättömän surkeita varausvuosia. Etenkin 94-96 jolloin joukkueella oli jokaisena vuonna kaksi ykköskiekan varausta per vuosi. Enivei, koko seitsemän vuoden ajalta "merkityksellisimmän" NHL-uran luoneet pelaajat ovat Richard Zednik, Nick Boynton, ja Boyntoninkin Caps kerkesi päästää uudelleen draftattavaksi kaksi vuotta varauksen jälkeen. NHL:ssä jonkimoista marginaaliuraa luoneita, yli 150 ottelua pelanneitakin on lisäksi vain pari hassua, Brian Sutherby, Mark Pettinger ja Jan Bulis.

Mitä ykköskierroksen varauksiin tulee niin...(suluissa overall-numero):

1994: 10. Nolan Baumgartner, 15. Alexander Kharlamov
1995: 17. Brad Church, 23. Miika Elomo
1996: 4. Alexandre Volchkov, 17. Jaroslav Svejkovsky
1997: 9. Nick Boynton
1998: ei ykköskierroksen varausta, kakkosella JOMAR CRUZ!!!
1999: 7. Kris Beech
2000: 26. Brian Sutherby
2001: Ei ykköskierroksen varausta, taisi mennä Jagr-kaupassa

1996 nyt ei mikään vahvin draftivuosi ollutkaan kärjen osalta, mutta meni siellä silti mm. Daniel Briere, Marco Sturm ja Derek Morris...

 

[Bosco]

2001: Ei ykköskierroksen varausta, taisi mennä Jagr-kaupassa

En tiedä minne Capitals tuon ykköskierroksen varauksen on hukannut, mutta ainakaan tuossa Jagr-kaupassa se ei siirtynyt. Pittsburghan sai Jagrista (ja Frantisek Kucerasta) Kris Beechin, Michal Sivekin, Ross Lupaschukin sekä käteistä. Kaikki kolme edustavat Capitalsin upeaa saldoa vuoden 99-draftista.