Frank Seravalli osasi ennustaa (ainakin) Vancouverin olevan playoffeissa tällä kaudella ja piti viime kesää joukkueelta erinomaisena. Mutta onhan tuo joukkueen menestys muuten yllättänyt ja siellä Rutherford sanoi ennen kautta lehdistön edessäkin, että onnistuessaan joukkueella on mahdollisuudet taistella playoff-paikasta. Ei siis lähellekään mitään sellaista, että tässä ollaan tammikuun puolessa välissä liigan kärjessä vaan julkinen tavoite oli kisata paikasta playoffeissa.
Tocchet on tehnyt ryhmineen varmasti erinomaista työtä, mutta on tuo joukkue muutenkin muuttunut tässä aika paljon viime kaudesta. Puolustus on vaihtunut varmaan NHL:n eniten eikä viime kaudesta ole jäljellä enää kuin Hughes ja Myers. Noistakin Hughes on nuorena pakkina kehittynyt ja Myersin pelistä huomaa sopimuskauden olevan käsillä (asia minkä Seravalli osasi muuten myös ennustaa). Puolustuksen kokonaisuus on aika lailla eri joukkue kuin viime kaudella ja se on maalivahtiosaston kanssa suurin muutos.
Hyökkäys ei ole muuttunut niin paljon ja se menetti tosiaan Horvatin, mutta on nyt myös paljon viime kautta tasapainoisempi. Blueger, Suter, Lafferty sekä läpimurtokauttaan pelaava Höglander ovat tuoneet kahteen alempaan ketjuun hyvin toimivia pelaajia. Kärkipäässä Millerin ja Boeserin viime kauden alku oli heiltä uran huonointa peliä Vancouverissa ja he ovat olleet molemmat tällä kaudella selvästi parempia, mikä oli odotettavissakin jos on heidän uriaan seurannut.
Maalilla terve Demko on ollut myös tärkeässä roolissa. Demko ei ollut viime kauden alussa kunnossa edelliskauden leikkauksen jälkeen ja tuon huomasi otteista. Usein epävarmaa peliä seurasi kolmen kuukauden loukkaantuminen ja Spencer Martin ei ollut lähellekään riittävä kantamaan päävastuuta maalilla. Viime kauden Vancouverissa nähtiin ihan kauden loppua lukuun ottamatta mahdollisesti heikointa maalivahtipeliä, mitä yhdeltä joukkueelta on NHL:ssä kolmen kuukauden aikajaksolla tällä vuosituhannella nähty.
Tuo varmaan heijastui sitten kentälle muutenkin. Bruce Boudreau nosti juuri Demkon tuoman itseluottamuksen esiin yksilöistä.
Ehkä hieman pienempään rooliin on jäänyt pätevän kakkosvahdin Casey DeSmithin pelaaminen Demkon takana. Kauden alla myös hankittu DeSmith on tuonut rauhallisuutta peliin silloin kun Demkoa on pitänyt lepuuttaa ja joukkue on voinut keskittyä pelaamaan omilla vahvuuksillaan jokaisena iltana. Henkisesti tärkeä asia kokonaisuudelle, että kumpaankin maalivahtiin voidaan luottaa pitkän kauden aikana ja molemmat ovat saaneet napsittua voittoja hyvän määrän.
Kokonaisuutena Vancouver on silti pelannut ylärajoilla koko kauden ja positiivinen kierre on lisännyt tuota. Tocchetin ja valmennusryhmän (Footen ja Yeon lisäksi myös Sergei Gonchar ja Sedinit kuuluvat sinne) asettama rima arjen tekemiseen on ollut ollut lähtölaukauksena ja tärkeänä tekijänä taustalla koko kauden, mutta myös yksilöillä on ollut merkittävä tarve näyttää. Tämän kauden joukkueessa ei ole ollut tähän mennessä heikkoa osa-aluetta (erikoistilanteissa olisi toki rahkeita parantaa) ja tuo viime kauden epäonnistuminen on varmasti toiminut henkisellä puolella tärkeänä asiana taustalla lisäämässä motivaatiota onnistua.
Mutta katsellaan nyt sitten miten kausi tästä etenee. Vielä ei ole tullut kunnon pelillistä aallonpohjaa, mitä yleensä tulee kaikille (viime kaudella Vegaskin pelasi yhden 10 pelin jakson saldolla 2-6-2 tähän aikaan kaudesta), mutta itse uskon sellaisenkin tulevan vielä. Jopa vähän huolissani olisin mikäli ei tulisi. Tuosta selviäminen kertoisi sitten minulle sen mihin joukkueesta lopulta on. Tähän mennessä pitää olla kyllä erittäin tyytyväinen niin valmennuksen kuin manageriportaan tekemisiin joukkueen kanssa ja nuo asettavat toiveita jatkonkin suhteen. Edellisen seurajohdon aikaiseen panikointiin siirtojen suhteen ei ole nyt mitään syytä.
Viimeksi muokattu: